Anteeksi jostämä on tyhmä kysymys mutta mikä on koliikki?!
?!?!?!?!?!?!
TulevaÄiti82
10
2540
Vastaukset
- Vähän vanhempi äiti
sitä, kun vauva itkee ja maha murisee ja rupsauksia tulee jne. Oletetaan silloin, että kyseessä on vatsavaiva. Usein tätä ongelmaa on alkukuukausina ja siitä johtuva itku ajoittuu yleensä iltaan/alkuyöhön. - Minulla on ollut sellainen kerettiläinen ajatus, että yhtä paljon kuin vatsavaivoista, "koliikki" johtuu lapsen tempperamentista. Koliikkia vauvana poteneet ovat myöhemminkin sellaisia, jotka eivät mukisemmatta sopeudu mihin vain, vaan osoittavat oman mielensä. Alkuaikoina lasta hoitava aikuinen ei vielä ole oppinut vastaamaan juuri oikein kyseisen lapsen tarpeisiin ja siitä osin huuto. Mutta tämä on vain mun omaa pähkäilyä. Lapsia minulla on kolme.
- kokemusta on
Koliikkiin ei ole löydetty mitään tiettyä yksiselitteistä syytä. Todennäköisin ja uskottavin syy lienee suoliston kehittymättömyys.
Ei siis epävarmat vanhemmat tai hoitovirheet, kuten edellisessä kirjoituksessa esitettiin.
Koliikin oireita ovat kova itku, joka voi kestää useita tunteja. Usein itku toistuu suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Vauva myös jännittää itsensä aivan "kaarelle" ja potkii voimakkaasti.
Tavallisista ilmavaivoista poiketen, koliikista kärsivä vauva ei yleensä "paukuttele". Jos näin tapahtuisi, se varmaankin helpottaisi oloa. Tuttiakaan vauva ei yleensä huoli silloin, kun kipu on kova.
Tehokasta hoitokeinoa koliikkiin ei ole vielä löydetty, mutta kaikenlaisia keinoja voi tietenkin kokeilla. Joku saa apua vauvahieronnasta, toinen autoajelusta, jne.
Meillä ei auttanut mikään muu kuin kiinteän ruuan antaminen (perunan) n. 2,5 kk ikäisenä. Se muuttaa suoliston toimintaa ja lopetti koliikki-itkut.
Koliikkiaika on raskasta niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Itsensä tuntee avuttomaksi, kun näkee kuinka kipeä vauva on, eikä mikään tunnu auttavan. Onneksi koliikkia ei kestä yleensä 3 kuukautta pidempään ja koliikkivauvoista kasvaa ihan tavallisia terveitä lapsia.- Vähän vanhempi äiti
mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.
- kokemusta on
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.
se lapsista, jolla oli pahin koliikki, on myöhemmin ollut se rauhallisin ja helpoin lapsi.
Kuopus taas, jolla ei koliikkia ollut lainkaan ja joka muutenkin oli mitä helpoin vauva, on nykyään kuin "tulta ja tappuraa".
En usko, että tempperamentilla ja koliikilla on yhteyttä. Yleiseen itkuisuuteen ja tyytymättömyyteen luonne tietenkin vaikuttaa.
Mutta sitä ei pidä sekoittaa koliikkiin. - Pee
kokemusta on kirjoitti:
se lapsista, jolla oli pahin koliikki, on myöhemmin ollut se rauhallisin ja helpoin lapsi.
Kuopus taas, jolla ei koliikkia ollut lainkaan ja joka muutenkin oli mitä helpoin vauva, on nykyään kuin "tulta ja tappuraa".
En usko, että tempperamentilla ja koliikilla on yhteyttä. Yleiseen itkuisuuteen ja tyytymättömyyteen luonne tietenkin vaikuttaa.
Mutta sitä ei pidä sekoittaa koliikkiin.Esikoinen oli koliikkivauva. Ei auttanut peruna eikä cuplaton, sylittely eikä mikään muukaan. Nyt hän on 15-vuotias, ja rauhallisempaa kaveria en ole nähnyt.
Nuorimmalla oli koliikkia nelisen kuukautta. Maitohappobakteerit auttoivat jonkin verran. Kitisijä hän on vieläkin (1v3kk), mutta odotan vain, milloin rauhoittuu. - Sarah
Pee kirjoitti:
Esikoinen oli koliikkivauva. Ei auttanut peruna eikä cuplaton, sylittely eikä mikään muukaan. Nyt hän on 15-vuotias, ja rauhallisempaa kaveria en ole nähnyt.
Nuorimmalla oli koliikkia nelisen kuukautta. Maitohappobakteerit auttoivat jonkin verran. Kitisijä hän on vieläkin (1v3kk), mutta odotan vain, milloin rauhoittuu.on ollut kahdella lapsella koliikki ja molemmat ovat tämän perheen temperamentikot.
Kummallekkin jäi myös koliikin jälkeen matala kynnys itkemiseen.Ensimmäisellä alkoi koliikin jälkeen korvatulehduskierre ja toisella on kasvusärkyjä jms.Molemmat ilmaisevat asiansa todella vahvasti ja kovaa.Iät ovat heillä 17v. ja 2v.
Kolmella muulla ei koliikkia ole ollut ja sietokyky on heillä korkeampi, sekä kiukut eivät kestä niin kauaa. - Meilläkin oli koliikkia
Sarah kirjoitti:
on ollut kahdella lapsella koliikki ja molemmat ovat tämän perheen temperamentikot.
Kummallekkin jäi myös koliikin jälkeen matala kynnys itkemiseen.Ensimmäisellä alkoi koliikin jälkeen korvatulehduskierre ja toisella on kasvusärkyjä jms.Molemmat ilmaisevat asiansa todella vahvasti ja kovaa.Iät ovat heillä 17v. ja 2v.
Kolmella muulla ei koliikkia ole ollut ja sietokyky on heillä korkeampi, sekä kiukut eivät kestä niin kauaa.Itselläni on kolme lasta. kaksi ensimmäistä oli koliikki vauvoja, kummatkin oli kevät vauvoja joten kesä meni yhdessä sumussa olin niin poikki.Välillä nukuin istualleen.Pelkäsin jo valmiiksi jokaista päivää että koska se huuto taas alkaa, mutta me naiset olemme niin vahvoja että me jaksamme, näin jälkikäteen arvostan itseäni että mitään kamalaa ei tapahtunut oli se sen verran rankka kokemus. Mutta ystävät ovat sitä varten jotka mielellään tulee auttamaan silloin kun tuntuu siltä että ei jaksa enää pienokaisen kanssa, hetki ilman lapsen huutoa jaksaa taas kummasti eteenpäin.
Ehkä sitten sain palkaksi sen kolmannen (iltatähden) joka on ollut pienestä pitäen erittäin kiltti.
Me naiset olemme niin vahvoja, että me jaksamme olla kunnon äitejä.... - Koliikkiäiti
Meilläkin oli koliikkia kirjoitti:
Itselläni on kolme lasta. kaksi ensimmäistä oli koliikki vauvoja, kummatkin oli kevät vauvoja joten kesä meni yhdessä sumussa olin niin poikki.Välillä nukuin istualleen.Pelkäsin jo valmiiksi jokaista päivää että koska se huuto taas alkaa, mutta me naiset olemme niin vahvoja että me jaksamme, näin jälkikäteen arvostan itseäni että mitään kamalaa ei tapahtunut oli se sen verran rankka kokemus. Mutta ystävät ovat sitä varten jotka mielellään tulee auttamaan silloin kun tuntuu siltä että ei jaksa enää pienokaisen kanssa, hetki ilman lapsen huutoa jaksaa taas kummasti eteenpäin.
Ehkä sitten sain palkaksi sen kolmannen (iltatähden) joka on ollut pienestä pitäen erittäin kiltti.
Me naiset olemme niin vahvoja, että me jaksamme olla kunnon äitejä....Koliikki on, jos vauva itkee vähintään kolme tuntia päivässä (yhtämittaisesti) vähintään kolmena päivänä viikossa vähintään kolme viikkoa. Koliikki yleensä loppuu muutamassa kuukaudessa ja alkaa muutaman viikon ikäisenä.
Meillä esikoisella oli koliikki, itki lähes joka ilta seitsemästä yhteentoista. Itkut loppui kolmen kuukauden iässä kuin seinään kahden päivän aikana. Siitä alkaen on ollut sellainen sylilapsi, että hetkeäkään ei haluaisi olla muualla kuin sylissä.
Mielestäni vauva näytti koliikin aikana ihan siltä kuin olisi ollut migreenikohtaus. Toisaalta olen jälkeenpäin miettinyt, saiko liian vähän unta päivisin. Hän nukkui 10-12 tuntia yössä (yhteensä noin tunnin hereillä yön mittaan) ja päivisin 2-4 tuntia. Päivisin ei silti näyttänyt väsyneeltä, ei haukotellut, hieronut silmiään tai ollut erityisen kärttyisä. Sylissä tosin tahtoi olla kaiken ajan, mutta eivätkö kaikki vauvat? Ja vaikea oli häntä nukuttaakin! Ei olisi millään nukahtanut, ja jos nukahtikin, heräsi viiden tai viimeistään kymmenen minuutin kuluttua...
Oli kovaa aikaa, vaikkei lopulta itkenyt kuin neljä tuntia illassa yhteen pötköön. Mutta sellainenkin stressaa, kun ei osaa auttaa vauvaparkaa, joka hätäisin silmin katselee. Ei auttanut vaipanvaihto, ei syöttö, ei röyhtäyttäminen, ei Cuplaton, ei maitohappobakteerit, ei vaatteiden lisääminen tai vähentäminen, ei juttelu, ei helliminen. Monta kertaa teki mieli lähteä lääkärille näyttämään, että tehkää hyvät ihmiset jotain, auttakaa. Onneksi meni ohi! - Eroon
Koliikkiäiti kirjoitti:
Koliikki on, jos vauva itkee vähintään kolme tuntia päivässä (yhtämittaisesti) vähintään kolmena päivänä viikossa vähintään kolme viikkoa. Koliikki yleensä loppuu muutamassa kuukaudessa ja alkaa muutaman viikon ikäisenä.
Meillä esikoisella oli koliikki, itki lähes joka ilta seitsemästä yhteentoista. Itkut loppui kolmen kuukauden iässä kuin seinään kahden päivän aikana. Siitä alkaen on ollut sellainen sylilapsi, että hetkeäkään ei haluaisi olla muualla kuin sylissä.
Mielestäni vauva näytti koliikin aikana ihan siltä kuin olisi ollut migreenikohtaus. Toisaalta olen jälkeenpäin miettinyt, saiko liian vähän unta päivisin. Hän nukkui 10-12 tuntia yössä (yhteensä noin tunnin hereillä yön mittaan) ja päivisin 2-4 tuntia. Päivisin ei silti näyttänyt väsyneeltä, ei haukotellut, hieronut silmiään tai ollut erityisen kärttyisä. Sylissä tosin tahtoi olla kaiken ajan, mutta eivätkö kaikki vauvat? Ja vaikea oli häntä nukuttaakin! Ei olisi millään nukahtanut, ja jos nukahtikin, heräsi viiden tai viimeistään kymmenen minuutin kuluttua...
Oli kovaa aikaa, vaikkei lopulta itkenyt kuin neljä tuntia illassa yhteen pötköön. Mutta sellainenkin stressaa, kun ei osaa auttaa vauvaparkaa, joka hätäisin silmin katselee. Ei auttanut vaipanvaihto, ei syöttö, ei röyhtäyttäminen, ei Cuplaton, ei maitohappobakteerit, ei vaatteiden lisääminen tai vähentäminen, ei juttelu, ei helliminen. Monta kertaa teki mieli lähteä lääkärille näyttämään, että tehkää hyvät ihmiset jotain, auttakaa. Onneksi meni ohi!Meillä loppui "koliikkiparku" ja valvomiset kuin seinään, kun lapselle aloitettiin maidoton ruokavalio (myöhemmin lapsi myös osoittautui vilja-allergiseksi), ihottumia tai ripuleita ei ollut, mutta altistuksessa saatiin positiivinen reaktio jo poskelle laitetulla Tutteli tipalla.
Käytännössä maidottomuus toteutettiin niin että itse en käyttänyt imetysaikana maitoa ja myöhemmin siirryttiin erityiskorvikkeeseen.
Eli koliikki ei aina olekaan koliikkia, kiitos elämäämme helpottaneesta tiedosta kuuluu miljoonapiirimme, viisaalle allergialääkärille.
Toisen lapsen kanssa olitiinkin sitten jo viisaampia ja osattiin viedä tutkimuksiin ja altistukseen heti kun itkut alkoivat, ei tarvittu Cuplatonia eikä muitakaan kommervenkkejä. - samaa mieltä
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.
SAMAA MIELTÄ KANSSASI!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433523- 362124
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?301799- 161567
- 231538
- 111467
- 241397
- 141257
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai781205- 251145