?!?!?!?!?!?!

mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.

Lue lisää

se lapsista, jolla oli pahin koliikki, on myöhemmin ollut se rauhallisin ja helpoin lapsi.
Kuopus taas, jolla ei koliikkia ollut lainkaan ja joka muutenkin oli mitä helpoin vauva, on nykyään kuin "tulta ja tappuraa".
En usko, että tempperamentilla ja koliikilla on yhteyttä. Yleiseen itkuisuuteen ja tyytymättömyyteen luonne tietenkin vaikuttaa.
Mutta sitä ei pidä sekoittaa koliikkiin.

kokemusta on kirjoitti:

se lapsista, jolla oli pahin koliikki, on myöhemmin ollut se rauhallisin ja helpoin lapsi.
Kuopus taas, jolla ei koliikkia ollut lainkaan ja joka muutenkin oli mitä helpoin vauva, on nykyään kuin "tulta ja tappuraa".
En usko, että tempperamentilla ja koliikilla on yhteyttä. Yleiseen itkuisuuteen ja tyytymättömyyteen luonne tietenkin vaikuttaa.
Mutta sitä ei pidä sekoittaa koliikkiin.

Lue lisää

Esikoinen oli koliikkivauva. Ei auttanut peruna eikä cuplaton, sylittely eikä mikään muukaan. Nyt hän on 15-vuotias, ja rauhallisempaa kaveria en ole nähnyt.
Nuorimmalla oli koliikkia nelisen kuukautta. Maitohappobakteerit auttoivat jonkin verran. Kitisijä hän on vieläkin (1v3kk), mutta odotan vain, milloin rauhoittuu.

Pee kirjoitti:

Esikoinen oli koliikkivauva. Ei auttanut peruna eikä cuplaton, sylittely eikä mikään muukaan. Nyt hän on 15-vuotias, ja rauhallisempaa kaveria en ole nähnyt.
Nuorimmalla oli koliikkia nelisen kuukautta. Maitohappobakteerit auttoivat jonkin verran. Kitisijä hän on vieläkin (1v3kk), mutta odotan vain, milloin rauhoittuu.

Lue lisää

on ollut kahdella lapsella koliikki ja molemmat ovat tämän perheen temperamentikot.
Kummallekkin jäi myös koliikin jälkeen matala kynnys itkemiseen.Ensimmäisellä alkoi koliikin jälkeen korvatulehduskierre ja toisella on kasvusärkyjä jms.Molemmat ilmaisevat asiansa todella vahvasti ja kovaa.Iät ovat heillä 17v. ja 2v.
Kolmella muulla ei koliikkia ole ollut ja sietokyky on heillä korkeampi, sekä kiukut eivät kestä niin kauaa.

Sarah kirjoitti:

on ollut kahdella lapsella koliikki ja molemmat ovat tämän perheen temperamentikot.
Kummallekkin jäi myös koliikin jälkeen matala kynnys itkemiseen.Ensimmäisellä alkoi koliikin jälkeen korvatulehduskierre ja toisella on kasvusärkyjä jms.Molemmat ilmaisevat asiansa todella vahvasti ja kovaa.Iät ovat heillä 17v. ja 2v.
Kolmella muulla ei koliikkia ole ollut ja sietokyky on heillä korkeampi, sekä kiukut eivät kestä niin kauaa.

Lue lisää

Itselläni on kolme lasta. kaksi ensimmäistä oli koliikki vauvoja, kummatkin oli kevät vauvoja joten kesä meni yhdessä sumussa olin niin poikki.Välillä nukuin istualleen.Pelkäsin jo valmiiksi jokaista päivää että koska se huuto taas alkaa, mutta me naiset olemme niin vahvoja että me jaksamme, näin jälkikäteen arvostan itseäni että mitään kamalaa ei tapahtunut oli se sen verran rankka kokemus. Mutta ystävät ovat sitä varten jotka mielellään tulee auttamaan silloin kun tuntuu siltä että ei jaksa enää pienokaisen kanssa, hetki ilman lapsen huutoa jaksaa taas kummasti eteenpäin.
Ehkä sitten sain palkaksi sen kolmannen (iltatähden) joka on ollut pienestä pitäen erittäin kiltti.
Me naiset olemme niin vahvoja, että me jaksamme olla kunnon äitejä....

Meilläkin oli koliikkia kirjoitti:

Itselläni on kolme lasta. kaksi ensimmäistä oli koliikki vauvoja, kummatkin oli kevät vauvoja joten kesä meni yhdessä sumussa olin niin poikki.Välillä nukuin istualleen.Pelkäsin jo valmiiksi jokaista päivää että koska se huuto taas alkaa, mutta me naiset olemme niin vahvoja että me jaksamme, näin jälkikäteen arvostan itseäni että mitään kamalaa ei tapahtunut oli se sen verran rankka kokemus. Mutta ystävät ovat sitä varten jotka mielellään tulee auttamaan silloin kun tuntuu siltä että ei jaksa enää pienokaisen kanssa, hetki ilman lapsen huutoa jaksaa taas kummasti eteenpäin.
Ehkä sitten sain palkaksi sen kolmannen (iltatähden) joka on ollut pienestä pitäen erittäin kiltti.
Me naiset olemme niin vahvoja, että me jaksamme olla kunnon äitejä....

Lue lisää

Koliikki on, jos vauva itkee vähintään kolme tuntia päivässä (yhtämittaisesti) vähintään kolmena päivänä viikossa vähintään kolme viikkoa. Koliikki yleensä loppuu muutamassa kuukaudessa ja alkaa muutaman viikon ikäisenä.

Meillä esikoisella oli koliikki, itki lähes joka ilta seitsemästä yhteentoista. Itkut loppui kolmen kuukauden iässä kuin seinään kahden päivän aikana. Siitä alkaen on ollut sellainen sylilapsi, että hetkeäkään ei haluaisi olla muualla kuin sylissä.

Mielestäni vauva näytti koliikin aikana ihan siltä kuin olisi ollut migreenikohtaus. Toisaalta olen jälkeenpäin miettinyt, saiko liian vähän unta päivisin. Hän nukkui 10-12 tuntia yössä (yhteensä noin tunnin hereillä yön mittaan) ja päivisin 2-4 tuntia. Päivisin ei silti näyttänyt väsyneeltä, ei haukotellut, hieronut silmiään tai ollut erityisen kärttyisä. Sylissä tosin tahtoi olla kaiken ajan, mutta eivätkö kaikki vauvat? Ja vaikea oli häntä nukuttaakin! Ei olisi millään nukahtanut, ja jos nukahtikin, heräsi viiden tai viimeistään kymmenen minuutin kuluttua...

Oli kovaa aikaa, vaikkei lopulta itkenyt kuin neljä tuntia illassa yhteen pötköön. Mutta sellainenkin stressaa, kun ei osaa auttaa vauvaparkaa, joka hätäisin silmin katselee. Ei auttanut vaipanvaihto, ei syöttö, ei röyhtäyttäminen, ei Cuplaton, ei maitohappobakteerit, ei vaatteiden lisääminen tai vähentäminen, ei juttelu, ei helliminen. Monta kertaa teki mieli lähteä lääkärille näyttämään, että tehkää hyvät ihmiset jotain, auttakaa. Onneksi meni ohi!

Koliikkiäiti kirjoitti:

Koliikki on, jos vauva itkee vähintään kolme tuntia päivässä (yhtämittaisesti) vähintään kolmena päivänä viikossa vähintään kolme viikkoa. Koliikki yleensä loppuu muutamassa kuukaudessa ja alkaa muutaman viikon ikäisenä.

Meillä esikoisella oli koliikki, itki lähes joka ilta seitsemästä yhteentoista. Itkut loppui kolmen kuukauden iässä kuin seinään kahden päivän aikana. Siitä alkaen on ollut sellainen sylilapsi, että hetkeäkään ei haluaisi olla muualla kuin sylissä.

Mielestäni vauva näytti koliikin aikana ihan siltä kuin olisi ollut migreenikohtaus. Toisaalta olen jälkeenpäin miettinyt, saiko liian vähän unta päivisin. Hän nukkui 10-12 tuntia yössä (yhteensä noin tunnin hereillä yön mittaan) ja päivisin 2-4 tuntia. Päivisin ei silti näyttänyt väsyneeltä, ei haukotellut, hieronut silmiään tai ollut erityisen kärttyisä. Sylissä tosin tahtoi olla kaiken ajan, mutta eivätkö kaikki vauvat? Ja vaikea oli häntä nukuttaakin! Ei olisi millään nukahtanut, ja jos nukahtikin, heräsi viiden tai viimeistään kymmenen minuutin kuluttua...

Oli kovaa aikaa, vaikkei lopulta itkenyt kuin neljä tuntia illassa yhteen pötköön. Mutta sellainenkin stressaa, kun ei osaa auttaa vauvaparkaa, joka hätäisin silmin katselee. Ei auttanut vaipanvaihto, ei syöttö, ei röyhtäyttäminen, ei Cuplaton, ei maitohappobakteerit, ei vaatteiden lisääminen tai vähentäminen, ei juttelu, ei helliminen. Monta kertaa teki mieli lähteä lääkärille näyttämään, että tehkää hyvät ihmiset jotain, auttakaa. Onneksi meni ohi!

Lue lisää

Meillä loppui "koliikkiparku" ja valvomiset kuin seinään, kun lapselle aloitettiin maidoton ruokavalio (myöhemmin lapsi myös osoittautui vilja-allergiseksi), ihottumia tai ripuleita ei ollut, mutta altistuksessa saatiin positiivinen reaktio jo poskelle laitetulla Tutteli tipalla.
Käytännössä maidottomuus toteutettiin niin että itse en käyttänyt imetysaikana maitoa ja myöhemmin siirryttiin erityiskorvikkeeseen.
Eli koliikki ei aina olekaan koliikkia, kiitos elämäämme helpottaneesta tiedosta kuuluu miljoonapiirimme, viisaalle allergialääkärille.
Toisen lapsen kanssa olitiinkin sitten jo viisaampia ja osattiin viedä tutkimuksiin ja altistukseen heti kun itkut alkoivat, ei tarvittu Cuplatonia eikä muitakaan kommervenkkejä.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

mitään puhunut, vaan siitä, aina ei äidin ja lapsen yhteispeli suju kuin rasvattu alusta asti. Jos lapsi on tietynlainen tempperamentiltaan, hän ilmaisee tyytymättömyytensä ponnekaammin kuin toisellaisella luonteella varustettu. Kun tähän lisätään mahanpurut, on tilanne sen mukainen. Meillä se lapsista, joka alun alkaen oli rauhallinen, on sellainen ollut koko ikänsä. Itkuisemmat ovat olleet jatkossakin pippurisempia.

Lue lisää

SAMAA MIELTÄ KANSSASI!!