opetusryhmien koko yliopistolla?

Siihen saa varautua, että yliopistossa kurssikaverit vaihtuvat entistä vinhempaan vauhtiin. Jos pääaineeksesi tulee esim. suomen kieli, niin usein ensimmäisenä vuonna olet suurin piirtein samoilla kursseilla yhtä aikaa aloittaneiden kanssa, mutta sitten tiet usein ainakin osaksi erkanevat, sillä opintoja käydään niin omaan tahtiin ja osittain myös itse määrätyssä järjestyksessä. Ei silti pidä huolestua, sillä etenkin oman pääaineen ihmisiin tutustuu kyllä erilaisissa fuksiriennoissa, joita ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetään. Esim. suomen lukijoille järjestetään varmasti "kastajaiset", saunailtaa, pikkujoulua tms. tapahtumia.

Ryhmäkoot vaihtelevat todella paljon, aineittain ja aineiden sisälläkin kursseittain. Monissa aineissa on enimmäkseen massaluentoja ja itsenäisesti tentittäviä kirjoja; mm. kirjallisuus kuuluu näihin. Kielissä (myös suomessa) on sentään melko paljon kontaktiopetusta ja pienryhmiä, joiden koko taas vaihtelee esim. 15-25 oppilaan välillä. Mutta tässäkin on niin, että samaa ryhmää tarjotaan esim. kolmena aikana viikosta, joten voi olla, ettei osu samaan parhaimpien tuttujen kanssa.

Vieraiden kielien opiskelu on siinä mielessä koulumaista, että monesti kursseilla on pienehkö ryhmä ja läsnäolopakko. Kursseilla tehdään tehtäviä yksin ja ryhmässä: keskustellaan, pidetään puheita ja esitelmiäkin jne., eli ei ole pelkkää perinteistä ope puhuu, opiskelijat kuuntelevat -systeemiä. Tosin paljon joutuu kotona vääntämään esseitä, ja tietysti tentteihin lukemaan. Eikä kielissäkään olla aina samojen naamojen kanssa samalla kurssilla (ei, vaikka yhtä aikaa olisitte aloittaneet), vaan voi olla, että monia tapaat vaan yhdellä luennolla (=1,5 tuntia viikossa).

Kasvatustieteiden opiskelu lienee kaikista sirpaleisempaa, naamat ja tavat vaihtuvat. On jättikokoisia massaluentoja ja pienempiä ryhmiä, missä keskustellaan luentojen aiheista ja oheiskirjallisuudesta. Välillä ryhmissä on tarkoituksellisesti sekaisin eri aineiden opettajiksi opiskelevia, joten yhä vain vinhempaan vauhtiin vaihtuvat opiskelu"kaverit" lainausmerkeissä siksi, ettei monia edes opi tuntemaan nimeltä.

Ei silti kannata säikähtää: kyllä ihmisiin tutustuu, jos on itse aktiivinen ja hakee kontakteja. Iltariennot on mielestäni avainasemassa, eivätkä ne välttämättä tarkoita aina kännissä örveltämistä, vaan mukavaa yhteiseloa. :)


En tiedä, auttoiko vai pelästyttikö. :) Em. esimerkit perustuvat kokemuksiini Jyväskylästä, opiskelen sekä äikän että erään vieraan kielen opettajaksi, joten kokemusta löytyy eri oppiaineista.

Aloitin syksyllä ruotsin ja englannin opinnot Turun yliopistossa. Olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja. Kielten opiskelijoilla on täälläkin tiiviit porukat. Itsekin olen todella ujo, mutta yliopistossa olen saanut jo ainakin jonkinasteisia kavereita melko helposti ja ensimmäisenä vuonna kursseilla on aikalailla samoja henkilöitä. Saman pääaineen opiskelijoiden kanssa on ollut paljon erilaisia tapaamisia, joissa tutustuu nopeasti opiskelijakavereihin.