On taas surkea olo yksinäisen päivän jälkeen, näitä on elämässäni riittänyt. Katson kaduilla jo itseäni nuorempia teinejä jotka kulkevat käsikädessä toisiaan pussaillen. Tunnen itseni vanhaksi, kurjaksi ja hylätyksi, vaikka ikäni puolesta olen aika nuori vielä parinkymmenen siis. Ei ole yhtään seurustelua takana. Luottamukseni ihmissuhteisiin on heikko, epäilen ihmisten tarkoitusperiä ja pelkään hylätyksi tulemista.
Olen niin surkea
yksin eteenpäin
5720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, no täytyy sanoo et kieltämättä hiukka... kateutta herättää nähdä nuoria pariskuntia.
Mun täytyy tunnustaa, että en innostu mitenkään, jos vastaan kävelee nuori naispuoleinen ihminen. Enämpikin se saa vaan suoranaista vitutusta aikaan... Oikeestaan mielluummin olen näkemättä.
itseni kirjoittama. Tunnen itseni vanhaksi ikäistenikin keskuudessa ja tuntuu, että olen epäonnistunut ihmisenä. Tuntuu, että kaikki on jo ohi, vaikka mikään ei ole vielä edes alkanut. Aivan kuin taakse jääneessä elämässä olisi tyhjiä jaksoja, joita en olisi edes elänyt.
Onko sulla sitten huonoja kokemuksia ihmissuhteista? Ovatko isä tai äiti hylänneet sut kun olit nuorempi, vai miksi nyt pelkäät noin kovasti sitä hylätyksitulemista ja mietit liikaa toisten tarkoitusperiä?
tarvitse olla mitään tuollaista.
Usein takana voi olla ihan perus yksinäisyyttä ja sitä ei vanhemmat korvaa esimerkiksi kavereiden puute.
Samoin on luonnollista kaivata seuraa vastakkaisesta sukupuolesta mutta jos kaikki ovat kohdelleet kaltoin niin sitä odottaa että toisella on "hämäriä" motiiveja.
Se sattuu katsella niitä onnellisisa teinejä, ja muitakin pareja; kulkevat käsikädessa, halailevet, koskettavat toisiaan. Sattuu kuunnella tuttujen ja kavereiden puhuvan poikaystävistään, kuinka he tekevät viikonloppuna jotain kivaa yhdessä; menevät leffaan, lähtevät puistoon kävelylle tai vain viettävät iltaa sohvalla toistensa seurassa.
Itsellä ei ole toista, joka haluaisi ottaa kädestä kiinni, ei ketään, joka nauttisi vain siitä että saisi viettää aikaan kahdestaan, tahtoisi jutella niitä näitä ja kuunnella kun itse selittää jotain merkityksetöntä.
Olisi joskun ihanaa tuntea, että merkitsisi toiselle jotain erityistä.