Jokin aika sitten täällä joku arvosteli tämän palstan keskustelun sisältöä: Käydään täällä kehuskelemassa juomisillaan, haukkumassa raittiita nipottajiksi, örvelletään jos jotakin kännipäissään. Aivan. Sitä on viime aikoina tapahtunut paljon.
Ja joku tykkäsi, ettei täällä sopisi puhua alkoholismista, vaan yleensä alkoholista, drinkeistä, alkoholikulttuurista silleen kai söpön sivistyneesti. Hm. Tarttee lukea tään palstan otsikko ja mitä se pitää sisällään: "Alkoholi. Keskustelua alkoholin vaikutuksesta kehoon ja alkoholismista." Ja tämä on alaotsikkona täällä: "Päihteet ja riippuvuudet."
Olen huomannut, että ihan klassisia keskustelun nostattajia ovat muutamat aiheet:
- Alkoholismin sairauskäsite
- Alkoholin kohtuukäyttö
- AA (Alkoholics Anonymous)
Siinähän se, "kolminaisuusoppi", jonka ympärillä juoppoparka pörrää. Nuo kaikki kolma käsitettä on itselle selvitettävä niin, ettei tunnetasolla tartte enää niistä vouhkasta, veranpainettaan rassata.
Että miksikö AA mukana? No siksi, kun tuo yhteisö on YKSI olennainen esimerkki, symboli, opasmerkki siitä, ettei kukaan viinan kiroista ihan yksin selviä - se on vastaansanomaton fakta. Nyt kun näin sanoin, on siellä taatusti joku luulemassa, että siinä sitä AA-aatetta taas kaupitellaan.
Mitään aatetta en ikinä tuputa, en kaupittele. En ikinä. Se on fakta ja johtuu mun omista elämänkokemuksistani, joita en tässä käy kertomaan. MUTTA minä voin, joskus innoissanikin, kertoa siitä, miten minä vihdoin viimein osasin oman diagnoosini tehdä, miten sitten on mennyt ja miksi. Kaikkein eniten minä tässä maailmassa tykkään raitistuneista ja juovista juopoista, sielunsisarista ja -veljistä. Sielunpa hyvinkin. Pärjätkää tekin!
Ja joku tykkäsi, ettei täällä sopisi puhua alkoholismista, vaan yleensä alkoholista, drinkeistä, alkoholikulttuurista silleen kai söpön sivistyneesti. Hm. Tarttee lukea tään palstan otsikko ja mitä se pitää sisällään: "Alkoholi. Keskustelua alkoholin vaikutuksesta kehoon ja alkoholismista." Ja tämä on alaotsikkona täällä: "Päihteet ja riippuvuudet."
Olen huomannut, että ihan klassisia keskustelun nostattajia ovat muutamat aiheet:
- Alkoholismin sairauskäsite
- Alkoholin kohtuukäyttö
- AA (Alkoholics Anonymous)
Siinähän se, "kolminaisuusoppi", jonka ympärillä juoppoparka pörrää. Nuo kaikki kolma käsitettä on itselle selvitettävä niin, ettei tunnetasolla tartte enää niistä vouhkasta, veranpainettaan rassata.
Että miksikö AA mukana? No siksi, kun tuo yhteisö on YKSI olennainen esimerkki, symboli, opasmerkki siitä, ettei kukaan viinan kiroista ihan yksin selviä - se on vastaansanomaton fakta. Nyt kun näin sanoin, on siellä taatusti joku luulemassa, että siinä sitä AA-aatetta taas kaupitellaan.
Mitään aatetta en ikinä tuputa, en kaupittele. En ikinä. Se on fakta ja johtuu mun omista elämänkokemuksistani, joita en tässä käy kertomaan. MUTTA minä voin, joskus innoissanikin, kertoa siitä, miten minä vihdoin viimein osasin oman diagnoosini tehdä, miten sitten on mennyt ja miksi. Kaikkein eniten minä tässä maailmassa tykkään raitistuneista ja juovista juopoista, sielunsisarista ja -veljistä. Sielunpa hyvinkin. Pärjätkää tekin!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu.
"Olen huomannut, että ihan klassisia keskustelun nostattajia ovat muutamat aiheet:
- Alkoholismin sairauskäsite
- Alkoholin kohtuukäyttö
- AA (Alkoholics Anonymous)"
Nyt pitää olla tarkkana.
"Alcoholics Anonymous" on englanninkielinen AA:n nimitys USA:sta.
Suomessa sitä on alun alkaen edustanut "Nimettömät alkoholistit."
http://www.aa.fi/
Myöhemmin sitä ilmaantui toisena edustamaan "Anonyymit alkoholistit."
http://www.aasuomi.fi/
Sainko sepustettua riittävän epäselvästi?
Siis kiitos. Ihan sopivan ytimekkäästi ja selkokielisesti sanottu, linkkeineen päivineen. Pärjäillään.
Eräs tunteita nostattava ja usein esille nouseva aihe on myös alkoholistin puolison tai jopa lapsen esittämä kysymys; "mitä tehdä juovan puolison/isän/äidin kanssa".
Lapset kysyvät useimmiten, että miten voisivat auttaa juovaa isää tai äitiään. Halu tarjota apua kumpuaa useimmiten lapsen syyllisyyden tunteesta, kun lapsi syyttää itseään vanhempansa juomisesta.
Puolisot, varsinkin vaimot kyselevät, että kuinka voisivat päästä eroon juovasta miehestä.
Tämä kysymys johtuu yleensä sairaalloisesta kiinnittymisestä "aikuiseen lapseen" eli juopottelevaan mieheen. Kuinka sellaisen voisi jättää, kun se vielä juo, eikä tule toimeen ilman huolehtivaa "aikuista".
Just niin on. Kaikkein tärkeintä kai olisi saada huolestuneet lähimmäiset ymmärtämään kaksi olennaisinta asiaa:
- alkoholismi ei ole kenenkään syy, kaikkein vähiten heidän syynsä
- läheisten on lopetettava kaikkinainen hyysäämisen
"- läheisten on lopetettava kaikkinainen hyysäämisen"
Yritin tuota, että en hyysää. Laitoin oven kiinni ja käskin soitella kun rakastaa minua enemmän kuin kaljaa. Seuraavaksi soitti poliisi. Läheinen alkoholistini oli ottanut hengen itseltään, kun jätin hänet miettimään mitä elämältä/elämältämme haluaa.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat noin yleisellä tasolla, että läheisten ei pitäisi paapoa juovaa ihmistä.
Mutta minulle kävi näin, kun koetin olla kovana asiassa.
Vähän on syyllinen olo.
aikuinen ihminen on vastuussa itsestään.
juoppo sai helvetin pois itseltään ja kunhan käsittelet asiaa, myös itseltäsi.
asian vaihtoehdot sinä jo ehdit kokeilla, se olisi mennyt vaan entistä pahemmaksi.
alkoholi on työikäisten miesten yleisin kuolinsyy !
hänkin rakasti sitä niin paljon, että henki lähti.
tsemppiä.
Tietenkin hän olisi voinut ottaa selvää, miksi viinasta oli tullut hänelle ns. sosiaalinen haitta. Mutta hän ei sitä tehnyt?
Ja jos ottikin omalla kohdallaan selvää, niin valitsi hän kuitenkin tuon tien. Siihen meillä kaikilla on oikeus silloin, kun ei jaksa elää. Sinun on oltava täysin vapaa kaikista itsesyytöksistäsi. Voimia sinulle.
kun olisi pitänyt olla vahvempi ja toimia toisin. Olla toisen tukena ja kiskoa vaikka korvista lääkäriin. Kuunnella muutama päivä lisää v*ttuilua ja pitää väkisin selvänä.
Kun satuin tuntemaan kyseisen ihmisen tiedän, että se järkikin olisi sieltä taas tullut esiin. Sattui olemaan selvänä maailman hienoin ja rakkain ihminen.
Ei hänen kaltaisensa olisi pitänyt kuolla. Kenenkään ei pitäisi lähteä tästä lyhyestä elämästä oman käden kautta.
Olin kerran hänelle luvannut auttaa, mutta voimat loppuivat, tai arvioin väärin hänen tautinsa vakavuuden.
Itsekin olen alkoholisti, mutta sairaus ei ehkä niin pitkällä kuin hänellä oli. Ainakin olen uskaltanut hakea ammatti-ihmisiltä apua.
tehnyt mitään väärin. alkoholisti tekee lämmäistensä elämästä helvetin. ja vielä kuolemansa jälkeen !
sure surut, joille sinä et voinut mitään ja ala elää.
hän teki juuri niin kuin näki parhaaksi.
alkoholistilla on korvat sen takia, että kuulee kossupullon korkin narauksen kolmen kilometrin päähän. ei sen takia, että niistä kiskottais lääkäriin, sekin täysin turhaan.
Vakavassa aiheessa kirjoitit vähän sarkastisen vitsintyngänkin tuohon loppuun ja niin totuudenmukaisen, että jopa nauratti.
Minultakin kuoli lähiomainen viinaan ja kyllä häntä yritettiin hoitoon saada useastikin, muttei halunnut, yritti kai muille mieliksi pari kertaa. Kovisteltiinkin ja jätettiin yksin selviämään arjen asioista, kun sitä ei kukaan jaksanut katella. Tämmöisessä tilanteessa teki umpijurrissa sitten "demonstratiivisen suisiidin" (lääkärin papereista). Kyllä oli syyllinen olo meillä kaikilla, kun iskä teki tuommoisen tempauksen. Kaikkea muuta olikin jo tehnyt muiden riemuksi.
Sitten aikuistuin ja ryyppäsin kovasti, olihan mulla ollut vaikeeta jne. Pääasiassa join, koska halusin humalan tunnetta koko ajan ja himoitsin viinaa, kaljaa, siideriä, viiniä... mitä vain alkoholipitoista.
Onnea minulla oli, että työpaikka passitti hoitoon. Olen kai poikkeus, sillä menin sinne vähän "korvista", mutta jotain tajusin eli sen, että olen alkoholisti, jolla on isän kohtalo jos ei homma lopu kokonaan.
Eli on kokemuksia kaikenlaisia alkoholismista. Vakava ja vaikea sairaus kerta kaikkiaan ja laajemmalle vain leviää. Tässä maassa kuolee oman käden kautta varmaan suurin osa viinan siivittäminä.
Tämä jossittelu ottaa aina välillä aivoon. Alkoholisi itse suorittaa valinnan omasta juomisestaan. Ei siinä järjen puhuminen auta. Ei maanittelu, eikä pakko. Hyvin on rajalliset ne konstit, jolla juovaa alkoholistia voi auttaa. Melkein on sama juttu, kun katselisi hukkuvaa kädet sidottuna.
Oma läheiseni kuoli jo vuosi sitten alkoholin aiheuttamiin oheissairauksiin. Lähti tuskaisesti tästä maailmasta. Ei auttanut mikään. Hänen aikansa tuli vain täyteen. Ja syytönhän minä siihen olin.
ketuttaa, kun olen ongelmani itse mieltänyt ja mielestäni melko vahva ihminen. Elämä vain heitellyt paskaa niskaan. Kuten oli heittänyt kumppanillenikin.
Alkoholisteina tavattiin ja suunnitelmat tulevan varalle olivat suuret. Ja mahdollisuudet niiden toteuttamiseen olivat ihan näpeissä.
Elin tuon edesmenneen kanssa melkein vuoden jätettyäni vanhan parisuhteen, jota oli kestänyt lähes 30 vuotta. Jätin, kun kuuntelin sydäntäni.
Ja tavattoman hyvin synkkasi.
Miksi helvetin perkeleessä hän ei jaksanut odottaa sitä, että kaikki järjestyy, kuten hänelle jankutin?
Isoja kysymyksiä, joita mietin täällä nyt yksin. Ilman rakastani, joka käpertyi kainalooni iltaisin ja sanoi: "Sinun kanssa on niin hyvä olla". Joka Jeesuksen ilta. Ja aamulla oli iloinen herätessään kanssani.
Oli sellainen vuosisadan rakkaustarina, jonkalaista en tule ikinä kokemaan. Eikä koe moni muukaan. Uskallan sanoa.
Onni kiertää meikäläistä kaukaa, näköjään.
Olen itse 'vanha' äijä, enkä enää usko kokevani tässä elämässä mitään vastaavaa, mitä sain kokea kuluneen vuoden aikana.
siis tämä kuollut alkoholisti ei juonutkaan vaan iltaisin oli virkeenä kainalossa ja aamusta iloinen.
haisee vanha ja uus viina !
" Ilman rakastani, joka käpertyi kainalooni iltaisin ja sanoi: "Sinun kanssa on niin hyvä olla". Joka Jeesuksen ilta. Ja aamulla oli iloinen herätessään kanssani."
Vaikka sinä olisit ollut kuinka vahva ja viisas. Niin, tahdonvoimalla sinä et olisi voinut kohtaloasi välttää. Elämä ei aina mene niin, kuin suunitellaan. Se tuo myös mukanaan surua ja murhetta.
Ja nyt luopumisen tuskassa ajattelet onnesi kadonneen. Mutta, saithan sinä elämältäsi pienen palan onnea. Käytä sitä nyt ja anna sen ohjata elämääsi eteenpäin.
Olen pahoillani tappahtuneesta, vaikka sen kummemin sinä kuin sinua neuvoneetkaan, eivät ole siihen syyllisiä.
Läheisesi käytti valtaa tuolla tavoin, sillä aina kun alkoholisti uhkailee muita tyyliin "tapan itseni, jos jätät mut", on kyse puhtaasta vallankäytöstä. Siinä ei koskaan ole kyse rakkaudesta tai välittämisestä. Juoppo haluaa vaan hallita muita ihmisiä ympärillään, että juominen voisi jatkua ongelmitta.
Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta käyttää valtaa muihin ihmisiin tällä tavalla, ei edes ulkopuolista apua tarvitsevalla juopolla.
Yleensä juopot eivät saa otettua henkeä itseltään. He ovat siihen liian arkoja tai saamattomia. Itse entisenä juoppona ajattelen asian niin, että itsensä tappaminen on juopolle hankala juttu, koska se vaikeuttaa merkittävästi juomista!
Alkoholi-riippuvuus, eli pakonomainen tarve juoda on niin voimakas, että se estää yleensä jopa itsemurhan tekemisen.
Väittäisin, että reilusti suurin osa juoppojen itsemurhista on tarkoitettukin vain "varoitukseksi" tai avunpyynnöiksi, ja siksi ne yleensä jäävät yrityksiksi. Jos juoppo onnistuu riistämään itseltään hengen, on kyseessä yleensä vahinko. Silloin yrityksessä on jokin ajoitus mennyt pieleen, eikä laskettu apu tullutkaan ajoissa perille.
Sinun on siis turhaa potea syyllisyyttä tapahtuneesta.
Olen varma, ettet kuitenkaan olisi kyennyt auttamaan juovaa läheistäsi - muuta kuin vain juomaan lisää. Ikävä kyllä.
Eihän me mitään rapajuoppoja oltu!
Tuskin moni saa kokea yhtä uskomattomia hetkiä, kuin minä koin kuolleen rakkaani kanssa.
Tässä nyt oli muitakin seikkoja kuin viina, jotka sotkivat asioitamme. Enpä nyt niitä selvitä, ettei tutut tunne.
Jos jossain haisee vanha tai uusi viina niin siellä päin, ei täällä!
kopioin kuten sinäkin:
" Ilman rakastani, joka käpertyi kainalooni iltaisin ja sanoi: "Sinun kanssa on niin hyvä olla". Joka Jeesuksen ilta. Ja aamulla oli iloinen herätessään kanssani."
Oletko koskaan kokenut tuollaista tunnetta, kuullut aidosti tuollaisia sanoja? Ja ne kun tulivat ihan sydämestä. Ei me herran jumala koko lyhyttä "lovestoryämme" suinkaan ryypätty. Kaikkea muutakin tehtiin. Ja tehtiin ns. 'kybällä'.
Siinä oli jotakin sellaista, jota harva tässä elämässä kokee. Uskon minä. Siksi lopputulos olikin niin väärin. Monta pirua hämmensi soppaamme. Ihmispirua nimittäin. Siksi se viinapirukin sai pikkuisestani niskalenkin.
En ollut yhtään parempi ihminen kuin hänkään.
Isona miehenä kestin hiukan paremmin kaljaa kuin hän.
Ei hän uhkaillut minua "tapan itseni, jos jätät mut"
Mutta kun hän oli niin rikki, että minin olisi pitänyt olla vahvempi ja auttaa hänet hoitoon. Jos ja jos.
Minulla on niin nättejä anteeksipyyntöjä ja lupauksia häneltä yrittää elää yhdessä selvänä vanhoiksi asti. Ihan kirjallisena. Hänen tietokoneensa muistissa myös. Lisää niitä on löytynyt, kun olen hänen päiväkirjaansa selannut.
Hän yritti hakea apua vähän joka puolelta, rukoili Jumalaa avukseen. Oli liian ylpeä turvatakseen lähimpiin omaisiinsa, vanhempiinsa. Ei halunnut pahoittaa vanhojen ihmisten mieltä näyttämällä, mitä lahjakkaasta lapsesta oli tullut.
Minä olin hänen viimeinen oljenkortensa. Piti olla samis, tuki ja turva.
Valitettavasti olin liian heikko oljenkorsi, en kestänyt taipumatta elämän myrskyssä.
Paska olo.