Useampi suomalainen on nauranut venäläisten tyhmyydelle käydessään Viipurin linnan kupeella ja lukiessaan kylttiä jossa kerrotaan puna-armeijan vapauttaneen vuonna 1944 Viipurin, vanhan venäläisen kaupungin.
Valitettavasti suomalaiset eivät silloin ole kuitenkaan nauraneet venäläisen, vaan omalle tyhmyydelleen. Laittaessaan kyltin tuohon ruokaruotsien rakentaman kivilinnan seinään, ovat bolshevikit tarkoittaneet todella sitä, mitä siinä lukee. Kun me suomalaiset olemme sille nauraneet, olemme nauraneet omalle tyhmyydellemme.
Suurvenäläisessä ajatusmaailmassa kaikki suomensukuisten kansojen asuinsijat ovat vanhoja venäläisiä maita. Heidän näkemyksen mukaan ne vain odottavat sankaritekoja: ”vapauttamistaan”.
Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet tämän typeriä suomalaisia paremmin. 1920-luvulla alkoi johdonmukainen suomalaisten vainoaminen, jossa suomen kieli haluttiin hävittää Tornionjokilaaksosta. Syynä oli realistinen turvallisuuspoliittinen ajattelu. Vieläkin oikein pahaa tekee, kun muistelen useiden sydänystävieni, Ruotsin puoleisen Tornionjokilaaksolaisten kertomuksia siitä, miten opettajat pahoinpitelivät heitä lyömällä sormille karttakepillä, jos erehtyivät puhumaan välitunneilla sanaakaan äidinkieltään suomea.
Mutta me typerät suomalaiset kummallakin puolella rajaa emme ole ymmärtäneet tämän väkivallan ajatuskulkua ja oikeutusta. Se tulee siitä, että jos Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa puhutaan suomea, on se venäläisten näkökulmasta vanhaa venäläistä maata, joka odottaa vain ”vapauttamistaan” ja alkuperäisväestön kuskaamista Siperiaan. Seurauksena Ruotsi menettäisi Euroopan rikkaimmat malmiesiintymänsä aina Kiirunaa ja Jällivaaraa myöten.
Ruotsin koululaitoksen kansakoulunopettajille annettu ehdoton ohje kouluväkivallasta oli luonteeltaan turvallisuuspoliittinen, ei etninen vaino. Mutta tämän opettaminen Kekkosen mielistely- ja imarteluvaltakauden pilaamille suomalaisille on mahdotonta. Aivan yhtä mahdotonta kuin opettaa nykyisessä sotilaspoliittisessa tilanteessa eurooppalaisen yhteistyön välttämättömyys EU:n jäsenvaltioiden puolustuslaitoksen kanssa siis suomeksi sanottuna NATOon kuulumisen välttämättömyys.
Typerä kansa, mikä typerä kansa. Se ei ymmärrä, että kielipoliittiset vainot Ruotsissa olivat sen omaksi parhaaksi.
Taisto Mähönen
Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan pitkäaikainen konkari vuodesta 1973.
Valitettavasti suomalaiset eivät silloin ole kuitenkaan nauraneet venäläisen, vaan omalle tyhmyydelleen. Laittaessaan kyltin tuohon ruokaruotsien rakentaman kivilinnan seinään, ovat bolshevikit tarkoittaneet todella sitä, mitä siinä lukee. Kun me suomalaiset olemme sille nauraneet, olemme nauraneet omalle tyhmyydellemme.
Suurvenäläisessä ajatusmaailmassa kaikki suomensukuisten kansojen asuinsijat ovat vanhoja venäläisiä maita. Heidän näkemyksen mukaan ne vain odottavat sankaritekoja: ”vapauttamistaan”.
Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet tämän typeriä suomalaisia paremmin. 1920-luvulla alkoi johdonmukainen suomalaisten vainoaminen, jossa suomen kieli haluttiin hävittää Tornionjokilaaksosta. Syynä oli realistinen turvallisuuspoliittinen ajattelu. Vieläkin oikein pahaa tekee, kun muistelen useiden sydänystävieni, Ruotsin puoleisen Tornionjokilaaksolaisten kertomuksia siitä, miten opettajat pahoinpitelivät heitä lyömällä sormille karttakepillä, jos erehtyivät puhumaan välitunneilla sanaakaan äidinkieltään suomea.
Mutta me typerät suomalaiset kummallakin puolella rajaa emme ole ymmärtäneet tämän väkivallan ajatuskulkua ja oikeutusta. Se tulee siitä, että jos Ruotsin puoleisessa Tornionjokilaaksossa puhutaan suomea, on se venäläisten näkökulmasta vanhaa venäläistä maata, joka odottaa vain ”vapauttamistaan” ja alkuperäisväestön kuskaamista Siperiaan. Seurauksena Ruotsi menettäisi Euroopan rikkaimmat malmiesiintymänsä aina Kiirunaa ja Jällivaaraa myöten.
Ruotsin koululaitoksen kansakoulunopettajille annettu ehdoton ohje kouluväkivallasta oli luonteeltaan turvallisuuspoliittinen, ei etninen vaino. Mutta tämän opettaminen Kekkosen mielistely- ja imarteluvaltakauden pilaamille suomalaisille on mahdotonta. Aivan yhtä mahdotonta kuin opettaa nykyisessä sotilaspoliittisessa tilanteessa eurooppalaisen yhteistyön välttämättömyys EU:n jäsenvaltioiden puolustuslaitoksen kanssa siis suomeksi sanottuna NATOon kuulumisen välttämättömyys.
Typerä kansa, mikä typerä kansa. Se ei ymmärrä, että kielipoliittiset vainot Ruotsissa olivat sen omaksi parhaaksi.
Taisto Mähönen
Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan pitkäaikainen konkari vuodesta 1973.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun tuohon suomalaisten lasten vainoamiseen yhdistetään uskonnolliset hurmosliikkeet, kuten lestadiolaisuus, niin soppa on valmis. Elämä Tornionjokilaaksossa oli suomen äidinkielenään puhuville lapsille yhtä helvettiä.
Oliko siksi mikään ihme, että esimerkiksi Haaparannan saariston suurimmalla saarella Seskaröllä oli vahva kommunistikannatus. Illegaalit reitit Suomen ja Ruotsin välillä kulkivat Seskarön kautta.
Vuonna 1917 suomea puhuvalla Seskaröllä sattui välikohtaus, jota jälkikäteen on kutsuttu nälkäkapinaksi. Seskarön sahatyöläiset riisuivat sitä rauhoittamaan lähetetyn sotilasosaston aseista.
Vuonna 1931 porvarillisessa Ruotsissa kapinointiin jälleen syvän maailmanlaman kourissa. Ådalenin tehdaspaikkakunnalla työläiset ottivat vallan omiin käsiinsä. Sitä rauhoittamaan lähetetyn komppanian upseereille tehtiin selväksi yksi ohje:
"Inget annat Seskarö!".
(Ei toista Seskarötä!).
Seurauksena oli ampumavälikohtaus mielenosoitusmarssissa liikkuneen työläisosaston ja Ruotsin armeijan sotilaiden välillä pienellä Norrbottenin tehdaspaikkakunnalla. Sotilaat ampuivat viisi aseetonta työläisten tai nuorukaista.
Tästä taasen oli seurauksena maanlaajuinen maaanlaajuinen syvä suuttumusaalto, joka nosti sosalidemokraatit Ruotsissa ehdottomaan valtaan, jossa ne ovat olleet siitä lähtien aina meidän päiviimme saakka.
... ja omaa kansaamme halventava. Meillä ovat olleet oikeat suhteet molempiin maapureihimme sodan jälkeen. Niistä ei löydy sensaatioita.
puolustamaan vanhaa venäläisyyttä, joka on meidän aikanamme ilmennyt mm. Groznissa ja Georgiassa jne.
Uskotko itsekin sanomaasi vai toisteletko Keskkoslovakian aikaisia hokemia vanhasta tottumuksesta?
Oiva, oletko Sinä se mies, josta Lasse Lehtinen kertoo tuolla sivullaan: siis mies, joka pystyy saamaan lampaan ja leijonan viihtymään samassa häkissä?
Ihmemies Oiva! Pelastajamme!
VALTIOMUOTONA AGGRESSIVINEN KAPITALISMI
Georgia ampui Mainilan laukauksensa itse, mutta sen jälkeen Venäjä kävi suhteettomalla voimalla naapurinsa kimppuun. Venäjä on nyt sodassa Suomen kokoisen naapurimaan kanssa.
Toivottavasti tämä on valtiojohdon mielessä, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa ruvetaan kirjoittamaan puhtaaksi. Sopii myös toivoa, että selonteosta tulee selkokielinen. Suomen kansalle sietäisi viimeinkin puhua suoraan. Venäjä on naapurina entisensä, hyvässä ja pahassa.
Länsi on mennyt omaan ansaansa. Se selitti vuosikymmenet, että kommunismi on paha ja kapitalismi hyvä. Nyt se on Venäjällä otettu todesta, Kremlin oligarkit ostavat tiensä lännen markkinoille. Mihin radikaaleja työläisjoukkoja enää tarvitaan kun lännen johtajat voi siististi lahjoa?
Venäjä on samalla kehitysasteella kuin Yhdysvallat sataviisikymmentä vuotta sitten, kun roistoparonit tappoivat intiaaneja ja toisiaan ja ryöstivät luonnonvarat itselleen. Silloinkin luotettiin väkivallan voimaan.
Venäjä on tänään ei-kommunistinen Kiinaakin kapitalistisempi valtio, mutta Suomessa vanhat vasemmistolaiset puolustavat sitä vanhasta muistista. Minkä ihmeen tähden?
on taitettu peistä ikiajoin:
http://www.lasselehtinen.net/content/view/148/109/lang,swe/
"Venäjällä mikään ei enää tapahdu aivan sattumalta. Nuoret huligaanit saivat vapaasti riehua Viron ja Ruotsin suurlähetystöjen kimpussa, mutta kun maan oma oppositio lähti kaduille, sen keulakuva, shakin maailmanmestari Garri Kasparov, joutui saman tien telkien taakse.
"