Pienen lapsen äidillä tai isällä on oikeus niin halutessaan hoitaa lasta kotona 3 ikävuoteen asti. Tuntuu pahalta että heti ollaan syyllistämässä jos äiti palaa töihin äitiysloman jälkeen. Mun mielestä sen täytyy myös olla vaihtoehto kotiin jäämisen ohella. Kylmä totuus on että kotihoidontuki on tosi pieni. Varsinkin jos on talolainat, autolainat ja muut alla. Toki voidaan sanoa että mitäs teet lapsia jos et niitä kotona pysty hoitamaan. Niin no näkökanta tuokin. Tuossa alhaalla on keskustelu jossa äiti sai heti syyt kun edes harkitsee töihin menoa. On annettu vaihtoehdot myykää auto pois, on järjenköyhyyttä tehdä vuorotyötä 1300 e kuukausipalkalla (siis tuo oli käteen jäävä osuus). No toisaalta karrikoiden voisi sanoa, että on järjen köyhyyttä tehdä töitä ollenkaan. Liittohan maksaa. Ai niin mutta siihenkin pitää olla ensin noin 10 kuukautta töissä ennen kuin liitto maksaa. Mutta ei hätää yhteiskuntahan maksaa ruhtinaalliset 400 euroa kuussa peruspäivärahaa. Hei jäädään me kaikki jotka ollaan niin järjen köyhiä että tehdään pienellä palkalla vuorotyötä tolle kelan peruspäivärahalle. Joopa joo mulla sairaanhoitajana ei ole siihen mahdollisuutta kun meistä on niin kauhea pula ja jos kieltäydyn menemästä töihin yhteiskunta evää minulta tuon 400 euron kuukausi tulon. Ja sitten täytyy miettiä olenko todella tuloton vai olenko jälleen niin järjen köyhä että menen tekemään huonolla palkalla vuorotyötä. Ja kyllä sairaanhoitajan palkastani jää käteen tosiaan 1300 euroa kuussa kaksivuorotyö. Niin ja mitä lasten tekoon tulee halusin lapsen. Totuus on että tuloni eivät tule paranemaan. Eikä lasten hankintaa ole järkeä kyllä venyttää niin että ittellä ikää yli 40. Eli toisin sanoen MINÄ JOUDUN MENEMÄÄN ÄITIYSLOMAN JÄLKEEN TÖIHIN. ENKÄ KOE OLEVANI YHTÄÄN HUONOMPI ÄITI KUIN KOTONA LASTAAN HOITAVA ÄITIKÄÄN!!! Tämä on meidän perheen hinta siihen että ollaan oltu niin tyhmiä ettei olla kyetty lukemaan ittellemme parempi palkkaista ammattia. Kaikkihan eivät voi olla toimitusjohtajia 5000 e kuussa käteen. Kuulen syyllistämistä ja kuten alla olevasta keskustelusta on luettavissa minäkin ilmeisesti olen syyllistämiset ansainnut. No siitäkään huolimatta en koe olevani huono äiti.
Onko tosiian niin
että kotiin jääminen on äit...
11674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vastaus!!Toisethan yrittivät vain auttaa!!
Jos on pakko mennä töihin niin sitten on.Viestiketjussa vaan ap oli SURULLINEN siitä että joutuisi viemään lapsen niin pienenä hoitoon joten ihan kongreettisia neuvoja hänelle tuli.Olet tietenkin yhtä hyvä äiti kuin sellainen joka on kotona kauemmin!!
nehän maksaa jotain tuhat e per lapsi per kk ja lapsilisät ja 350 e per lapsi harrastuksiin vuodessa. Ei ollenkaan huono vaihtoehto.
Totuus että kolmekertaa vähemmän on hoitopalkkio, josta menee vero sitten kulukorvaus n.350e ja se lapsilisä, jos kunta sen maksaa. Kulukorvaus varmasrti menee lapsen kuluihin jos riittääkää. Niin ei se korvaus ole kotihoidontukea kummempi ja mitä saa. Toisten lapsen niskoilleen.
Ja jos itsellä on pieni lapsi ei taida aika riittää sijaislapselle. Siinä kun saa uuden suvunkin kaupanpäälle.
Miten traumatisoituja nykyiset sijoitettavat lapset ovat niin en kyllä huolisi sellaista ongelmavyyhteä edes isommalla korvauksella.
Tee niin taikka näin se on aina väärinpäin. Eli aina löytyy joku jonka mielestä ratkaisusi ovat huonoja. Lapset pitäisi tehdä vasta sitten kun kaikki opiskelut takana, korkeapalkkainen duuni ja omakotitalo jne.. Siinä vaiheessa ollaan ehkä jo kolmenkympin tiimoilla, ja hedelmällisyyskin alkaa laskemaan, ja varsinkin jos aikoo tehdä useamankin lapsen.. Vasta oli lehdessäkin että opiskelijat pitäisi saada muksujen tekoon (etuuksia?), että lapset olisi tehty sitten kun lähdetään työelämään, että naisiakin palkattaisiin helpommin, eikä olis äitiysloman pelko persiissä jo työhaastattelussa.
Itsellä ni ei ole yrittäjänä mahdollisuutta jäädä kotiin äitiysloman jälkeen, vaikka mielelläni jäisinkin. Toki aion pari kuukautta keplotella ja tehdä iltavuoroa että voi olla muksujen kanssa päivät, mutta pitkään sitä ei jaksa tehdä, koska se on aika ikävää parisuhteenkin kannalta jos ei koskaan nähdä. Ja parisuhde jos mikä on tärkeä koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Ja nyt joku varmasti esittää mielipiteensä siitä miksi ryhtyä yrittäjäksi, kyse on yksinkertaisesti siitä että alalleni ei löydy meiltäpäin töitä, joten ainoa mahdollisuus on työllistää itsensä. Työtilanne ei muutenkaan mielestäni ole kovin hyvä, paitsi hoitoalalla.
Naisen ja äidin rooli ei ole helpoimmasta päästä.
Pitäisi olla ja tehdä ja mennä ja tulla.
-Korkeakoulutus, tai parikin ammattia
-Vakiduuni, hyväpalkkainen
-Omakotitalo
-Pari-kolme muksua ennen kolmeakymppiä
-Hoitaa ne kersat kotona
-Niin ja tietysti täysimettää ja kestoilla ja muutenkin luomuilla kaikessa mahdollisessa ja kierrättää, vaikka kuitenkin saa ostaa vain kaikkia teciä ja goreja!
-Täytyisi olla menestynyt uraohjus
-Pitää olla simpsakka, hoikka ja meikata
Eikös ne nyt kuitenkin ole niin että jokaisella perheellä on se oma juttu, minkä kokee parhaaksi ratkaisuksi, ja arvot mitkä kokee tärkeäksi? Ja välillä joutuu vähän tinkimäänkin ja kärvistelemään.
Noinhan se just menee. Jos tota lapsien hankkimista oikein alkaa ajattelemaan, niin voi olla hieman vaikea löytää oikein ideaalista ajankohtaa... ehkä eläkkeellä?
Meillä on miehen kanssa molemmílla pitkä koulutus takana ja vuosia työkokemusta ennen lapsen hankintaa. Käteen jää kuussa noin 6000 kun molemmat tekee kokopäiväistä työtä. Minä olin hoitovapaalla puolisen vuotta ja kuulkaa on se niinkin, että kun menot on asettanut tulojen mukaan niin on siinä sumplimista, olipa tulot pi enet tai isommmat. Autot, asunnot ja muut on hankittu sitä silmällä pitäen, että netotaan kuussa suurinpiirtein saman verran aina. Ja kotihoidon tuella ei pärjää olipa palkka mikä tahansa sitä ennen ellei tee kompromisseja, kärvistele ja luovu jostakin. Tinkimään ja kärvistelemään, nii-i.
Lapsen täyttäessä kolme, siirryin tekemään täyttä työviikkoa ja lapsi jotuu taikka saa, miten sen nyt ottaa, olla hoidossa 3-4 päivää viikossa entisen kahden-kolmen päivän sijaan.
Naise elämää?
-Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
-Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
-Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
-Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
-Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
-Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon näköst. Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Tää o kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si kaikil muilleki.
Kyl o helppo ol naine!!!!
että olet osa-aikatyössä. Kukaan sairaanhoitaja joka on oikeasti siis sairaanhoitajan kokopäivähommissa ei tienaa noin vähän jos verotus on kohdallaan (voithan tietysti maksaa jotenkin ylenmäärin veroa, mutta nehän saat veronpalautuksena takaisin).
Muuta en kommentoi, mutta sairaanhoitajien uhkausten jälkeen (me irtisanoudutaan kaikki, lällällää) on todella alkanut kyrsimään se, että he valehtelevat palkkansa alakanttiin tai antavat ymmärtää sairaanhoitajan palkan olevan jotenkin surkea vaikka se todellisuudessa ei sitä ole, kun koulutus otetaan huomioon.
Jokainen tekee niin kuin tekee!
Ja ihmisten mielipiteet ovat mitä ovat, ja jos ne noin pahasti kolahtavat, niin johtuuko se sitten huonosta omastatunnosta, vai mistä?
Kauheesti sille ainakin hyväksyntää haetaan, ja loukkaannutaan silmittömästi jos joku on sitä mieltä että asiat voi halutessaan hoitaa toisinkin!
Ei en kärsi huonosta omasta tunnosta. Ja olen oman valintani tehny, voisin tehdä toisin jos todella haluaisin tiedän sen. Tarkoitin tällä lähinnä sitä että kaikki voi halutessaan tehdä toisin eihän tässä maassa tarvi edes elää jossei halua aina voi vetää kuulan ohimoonsa jos haluaa. Idea alkuperäisessä kirjoituksessani oli se että jokainen meistä tekee omat valintansa, mutta onko niistä pakko toisten tällä palstalla olijoiden syyllistää?? Eikö voitais kannustaa toisia niissä päätöksissä jotka he ovat tehneet??? Saako joku siitä jonkin sortin orgasmit kun vaan pääsee aiheuttaa toiselle mielipahaa??? Osa näköjään ymmärsi jutun pointin mutta sinä et!
Ja niin pitääkin!!!
Mutta että valitetaan, että on PAKKO, ja kadehditaan kun muilla äideillä on niin helppoa, niin sitä en sulata, koska nimenomaan pakko ei ole tehdä mitään!!!
Jos sanotaan, että haluan mennä töihin, koska kotona ollessa elintaso laskee niin pahasti, että se esim. kiristää kodin ilmapiiriäkin, niin ei siinä mitään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja miten sen nyt tähän kirjoittaisi, etten syyllistäisi aikasin töihin meneviä äitejä, en varmaan mitenkään, koska silleehän se luetaan jokatapauksessa, eli se on ihan sama miten kirjoittaa jos haetaan jostain syyllistäjää, niin löytäähän sen tekstistä kun tekstistä, kun oikein osaa lukea!
Mutta jos sanotaan että on pakko, kun rahaa tulee niin vähän, niin silloin asialle voi tehdä jotain, niin kuin aikaisemmassakin keskustelussa, vaihtaa halvempaan autoon ja toinen tekee enemmän töitä, joten PAKKO ei ole, ja jos sitä PAKKONA esitetään, niin silloin olisi PAKKO kaikkien äitien mennä töihin, koska ei se niin helppoa ole pikku rahalla pärjätä ja kiristellä!
Joten siinä on pikkuinen ero mikä on PAKKO, eli harvassa tapauksessa voi valittaa, että on PAKKO, ei myöskään alempana olevan keskustelun aloittaja voi valittaa että on PAKKO, hekin voi tinkiä!
Mä olen sitä mieltä, että lapsen hoitaminen kotona ei takaa automaattisesti mitään. Tarkoitan, että lapsen on mahdollista voida hyvin sekä kotona että kodin ulkopuolella.
Me olemme tehneet sen ratkaisun, että lapsemme ovat kotihoidossa siihen asti, että nuorinkin oppii puhumaan. Pienet lapset eivät tarvitse valtavia virikkeitä ja kaverisuhteita kehittyäkseen, sillä alle 3-vuotiaan keskeisin kehitystehtävä on perusturvallisuuden syntyminen (ks. esim. Lyytinen & Lyytinen: Kehityspsykologian perusteet). Tämän perusturvallisuuden taataksemme olemme laskelmoineet raha-asiamme siten (vrt. turvallisimman mahdollisen aikuisen läheisyys, tuttu ympäristö ja vanhat rutiinit) ettemme ole alun perinkään ottaneet minkäänlaisia lainoja vaan asumme vuokralla jne. Jos tämä askeesi alkaisi kuitenkin vaivata meitä niin paljon, että se alkaisi vaikuttaa kodin ilmapiiriin negatiivisesti, lähtisin ilman muuta töihin. Kukapa ahdistuneesta äidistä hyötyisi!
Kotiäitiydestä puheen ollen olen pohtinut, että senkin homman voi hoitaa joko hyvin tai huonosti. Itse olen mielestäni hyvä kotiäiti, sillä nautin lasten kanssa olemisesta vilpittömästi. Jaksan tehdä ja touhuta kaikenlaista lasteni kanssa ja hoitaa kotityöt siihen päälle. Rankkaa on silloin tällöin, mutta teen tämän kaiken pääasiassa hymyssä suin. Enkä unohda kuitenkaan itseänikään. Mutta jos kotona olo alkaisi ahdistaa, enkä jaksaisi olla läsnä lapsilleni tai nalkuttaisin illat miehelleni turhautumistani yms, toivoisin että älyäisin lähteä siinä vaiheessa töihin. Millaisen kuvan se antaa lapsillekin perhe-elämästä, jos kodin yllä on jatkuvasti ukkospilvi, kun äiti on lastensa kanssa hampaat irvessä. (Sivuraide: Jos ei koe viihtyvänsä kotona äidin hommissa, kannattaa myös siinä vaiheessa miettiä, montako lasta hankkii. Missään kirkossa ei ole kuulutettu, että jokaisen on tehtävä enemmän kuin yksi lapsi, jos vaipparalli, kurahousut, valvomiset ja muut ilot vievät mielenterveyden. Tai mitä iloa esikoiselle on sisaruksesta, jos hänen kanssaan ei saa olla, kun subjektiivista päivähoito-oikeutta nautitaan oikein olan takaa.)
Ja tuota edellä mainitsemaani ahdistusta voi aiheuttaa "soveltumattomuuden" lisäksi juuri rahahuolet, opintohuolet, tunne riittämättömästä työkokemuksesta jne. Et ole siis ollenkaan huono äiti, jos tunnet itsesi ja perheesi tilanteen, ja olet päätynyt viemään lapsesi perhepäivähoitoon. Olet täten kiinnittänyt huomion perheesi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Kiitos. Tätä asiaa todellakin hain omalla kirjoituksellani en vain osannut sitä ehkä laittaa siihen muotoon, että sen olis kaikki ymmärtäny. Mutta kiitos sinulle ajatuksiasi oli hieno lukea olivat kuin omasta kynästäni.