Minun piti kirjoittaa ensin "suku on pahin" sivulle mutta tuumasin, että siellä ei osattaisi neuvoa, koska siellä on vihaista porukkaa niin paljon.
Siskoni on samassa oppilaitoksessa koulussa ja minä reilusti vanhempi kuin hän ja minulla on pikkulapsi. Minusta tuntuu, että hän on kateellinen minun pikkulapsesta, koska meidän äidillä on nyt "mummon pikku rakas". Laitoin hänet kummiksi mutta hän menee mielummin juomaan kavereiden kanssa kuin tulee lapseni synttäreille, hän pitää arvossa enemmän kavereitansa kuin veljemme lasten ristiäisiin saapumista. Hän pyysi minua hakemaan hänelle ja hänen 16-v kavereillensa viinaa (3isoa) ja kun kieltäydyin hän sanoi kantavansa kaunaa siitä lähtien. Hän on yli 18 ja jos hän haluaa hän saa kaljaa kaupasta.
olen aina sanonut että hän voi tulla tänne jos on hätää ihan missä vain.. syömään jne... mutta nyt minulla meni vain hermot kun hän otti pois dvd:nsä lapselta ja ilmoitti, että hän ei halua siihen naarmuja eikä sormenjälkiä. Minulle hän voi sanoa mitä vain mutta ei minun lapselle sitä en aijo katsoa. Pyysin oman asuntoni avaimen takaisin ja aijon pitää mykkäkoulua vähän aikaa eli "tuulettaa".
En ymmärrä mikä on mennyt hänessä niin vikaan. hän petti poikaystäväänsä ja tuntuu siltä että syyttää siitäkin minua. pahin asia mikä loukkaa minua on se että hän vaati tietää onko lapseni harkittu vai vahinko. Ehkä olen paaponut liikaa ja hänelle olen nyt äiti... meidän oma äitikään ei tälle pärjää
minulla on vaikea sisko?
102
26533
Vastaukset
- ritalin
lapsi katsoo DVD-levyjä, vaikkei tajua niistä mitään?
Minusta tuntuu tuon jutun perusteella, että hankalia siskoksia on kaksi.- kotona katsotaan
dvdi:tä ja ihan valehtelematta siskoni katsoo animea mikä on kylläkin minun mielestäni lapsille, mutta animeahan on muumitkin ja niitäkin siskolta löytyy:-)
Ei kuulema ole aivan tavatonta että nuoret katsovat piirrettyjä. esim. kissojen valtakunta. - vähän köyhää
kotona katsotaan kirjoitti:
dvdi:tä ja ihan valehtelematta siskoni katsoo animea mikä on kylläkin minun mielestäni lapsille, mutta animeahan on muumitkin ja niitäkin siskolta löytyy:-)
Ei kuulema ole aivan tavatonta että nuoret katsovat piirrettyjä. esim. kissojen valtakunta.okei okei ehkä tää on sittenkin väärällä palstalla. ehkä jonkin sortin kasvatuspalsta olisi parempi... ehkä ei... onko se väärin jos siskona yrittää olla äiti myös siskolleen?
en oo tehnyt kyllä äitiäni parempaa hommaa tuossa tapauksessa vaikka yritin... parempi vaan olla kusipääsisko ainakaan tyttö ei mene enempää sekaisin. Miksi siskosi ei saa asettaa lapsellesi rajoja? Miksi lapsesi pitäisi saada vapaasti tuhota kalliit DVD levyt? (Anime on muuten teineille, ei pikkulapsille).
En usko siskollasi olevan syytä kateuteen lapsestasi. Kaipa hän voi niitä itsekkin hankkia, sitten kun aika on oikea. Ehkä juuri tästä syystä häntä kiinnostaa oliko oma lapsesi harkinnan tulos.- sorisorisori
ei liity tähän keskusteluun !
voiko joku antaa linkin tuohon Suomi24:n etusivulla olleeseen nenäpäivä-keskusteluun. en enää löydä sitä ketjua, kun tämä keskustelu piti vaihtaa pääsivun keskustelulinkiksi... - pena.kk
vähän köyhää kirjoitti:
okei okei ehkä tää on sittenkin väärällä palstalla. ehkä jonkin sortin kasvatuspalsta olisi parempi... ehkä ei... onko se väärin jos siskona yrittää olla äiti myös siskolleen?
en oo tehnyt kyllä äitiäni parempaa hommaa tuossa tapauksessa vaikka yritin... parempi vaan olla kusipääsisko ainakaan tyttö ei mene enempää sekaisin.Ehkä siskollasi on paljon omia ongelmia ja hakee tukee sinulta väärällä tavalla.
- kumanenkin
ihan pikkutyttöjen vääntöä koko homma,"toisella barbi toisella ei" , elämässä rankempiakin asiota varmasti teillekin tulee jossain vaiheessa.
- MissEvilX
vähän köyhää kirjoitti:
okei okei ehkä tää on sittenkin väärällä palstalla. ehkä jonkin sortin kasvatuspalsta olisi parempi... ehkä ei... onko se väärin jos siskona yrittää olla äiti myös siskolleen?
en oo tehnyt kyllä äitiäni parempaa hommaa tuossa tapauksessa vaikka yritin... parempi vaan olla kusipääsisko ainakaan tyttö ei mene enempää sekaisin.Joo äitinä äidin tilalla ei ole sinun hommasi. Molemminpuolinen sisaruuskateus ei ole kovin rakentavaa sekään. Jos siskosi tarvitsee kokeilla rajojaan elämässä tai hän purkaa pahaa oloaan kakaramaisella käyttäytymisellä niin anna olla. Hän on aikuinen ihminen (18v.) ja vaikka onkin läheinen, ei millään tavalla sinun vastuullasi. Voit osoittaa tukevasi sisartasi henkisesti kun hän tarvitsee ja odottaa, että hän käyttäytyy antamasi arvon mukaisesti. Sinulla on oikeus huomauttaa, että kakaramaisen käytöksen jatkuessa ja kunnioituksen puuttuessa yhteydet tulevat olemaan niukat.
Keskity äitiyteesi oman lapsen suhteen. Turha rasittaa mieltä muiden ongelmilla.
- retorinen kysymys
Pitääkö äitinne mykkäkoulua raivoamisen jälkeen, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan? Lapsi omaksuu käytöstapansa pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmalta.
- selvä tapaus
Siskosi on siis yliopistolta, sielä kaikki ovat vaikeita ihmisiä.
- Santeri X
Kyllähän tuo ihan kakaralta kuulostaa, aikansa ne huomita ruinaa ja sitten lopettavat. Kaippa se ruikuttaa koska nyt joku on vienyt hänen paikkansa valokeilasta, ei tykkää jäädä paitsioon.
Mitä vois sitten tehdä ? Älä pähkäile suotta, kysy suoraan mistä kenkä puristaa ? Saattaahan tuo avautua kunhan aika on otollinen (eikä tartte kavereillensa "roolia" vetää), mikäli ei ala tolkkua tulemaan...vedä timeout ja homma loppuu siihen, kerro toki miksi vedät aikalisän. - mie vaan
Minä antaisin mitä tahansa,jos minulla olisi sisaruksia.... Oon ainut lapsi :( Joten kaikki on suhteellista....jne.. Mutta minä kysyisin suoraan,että mikä on ja mistä se pipo kiristää...
- antaisi
et varmaan antaisi vaikka mitä, että olisi sisko... mulla on tasaan yksi kpl sellaisia ja jos pitää jollainlailla "laaduttaa" niin vastaavia tapauksia löytyy narsistien uhrien sivulta - siis narsisteina, ei uhreina. mie olen tehnyt melkein mitä vaan mun siskon eteen/puolesta aina mahdollisuuksieni mukaan - nyt sitten on välit täysin poikki. viime kesänä tuli se raja eteen, jota ei olisi pitänyt ylittää ja mun sisko ylitti sen. kaikkee ei voi hyväksyä yli 50:sen ihmisen suusta ja kyllä pitää ihmisen itse kantaa vastuu teoistaan ja sanoistaan - vaikka kuin sisko olisi. mutta kyllä noita siskoja on moneen lähtöön! mulla käy kateeksi sellaiset sisarussuhteet, jotka toimivat ja joissa voidaan jutella ja nauraa eikä tarvi pelätä koko ajan, että mitä toinen alkaa huutamaan yhtäkkiä ja ilman syytä ja miten mikäkin normaali asia käännetään silloin paskaksi ja sua itseä vastaan.
- Nimetön
antaisi kirjoitti:
et varmaan antaisi vaikka mitä, että olisi sisko... mulla on tasaan yksi kpl sellaisia ja jos pitää jollainlailla "laaduttaa" niin vastaavia tapauksia löytyy narsistien uhrien sivulta - siis narsisteina, ei uhreina. mie olen tehnyt melkein mitä vaan mun siskon eteen/puolesta aina mahdollisuuksieni mukaan - nyt sitten on välit täysin poikki. viime kesänä tuli se raja eteen, jota ei olisi pitänyt ylittää ja mun sisko ylitti sen. kaikkee ei voi hyväksyä yli 50:sen ihmisen suusta ja kyllä pitää ihmisen itse kantaa vastuu teoistaan ja sanoistaan - vaikka kuin sisko olisi. mutta kyllä noita siskoja on moneen lähtöön! mulla käy kateeksi sellaiset sisarussuhteet, jotka toimivat ja joissa voidaan jutella ja nauraa eikä tarvi pelätä koko ajan, että mitä toinen alkaa huutamaan yhtäkkiä ja ilman syytä ja miten mikäkin normaali asia käännetään silloin paskaksi ja sua itseä vastaan.
Itseltä löytyy yksi vanhempi ja yksi nuorempi sisko, ja vaikka välillä hiukan äkkipikaisia nuoria naisia ovatkin, niin kyllä sanoisin että köyhä lapsuus olisi ollut ilman heitä! Itse koen ainakin olevani onnekas siinä suhteessa.
- minullakaan
siskoja ei veljiä. Olen lapsuudestani asti toivonut että olisi mutta kun ei niin ei. Isäni kuoli kun olin 2 v. Eikä äiti enää mennyt naimisiin. Itse avioiduin 18 v. Saimme 3 lasta
Olin onnellinen että meille suotiin niin monta lasta.
Kun lapsemme olivat nuoruus iässä äitini kuoli.
Tunsin itseni niin yksinäiseksi kun järjestelin poikamme kanssa hautajaisia. Ei ollut ketään jonka kanssa jakaa sitä äidin muistoa lapsuudesta.
Vaikka oli oma perhe niin kuitenkin jotakin tuntui puuttuva, ei ollut sisaruksia. Olen aina salaa kadehtinut niitä joilla on sisaruksia. Varmaan minullakin olisi niiden kanssa ollut riitojakin.. mutta silti. Yrittäkäähän pärjäillä. - onnekas
Nimetön kirjoitti:
Itseltä löytyy yksi vanhempi ja yksi nuorempi sisko, ja vaikka välillä hiukan äkkipikaisia nuoria naisia ovatkin, niin kyllä sanoisin että köyhä lapsuus olisi ollut ilman heitä! Itse koen ainakin olevani onnekas siinä suhteessa.
olet onnekas sisaruksien suhteen, ne eivät ole myrkyttäneet sun lapsuutta-nuoruutta-aikuisikää valehtelemalla niin kus mun. nyt jälkeenpäin katsottuna on ehkä huvittavaakin, että miten ne kaikki ihmiset (myös vanhemmat) uskoivat mun siskon versiota asioista aina jos jostain tapahtui. vielä aikuisiälläkin olen ollut puolustuskannalla kaikissa asioissa, enkä pysty edelleenkään puhumaan mitään tavallisiakaan asioita itsestäni esim. äidille, koska minulla on tunne, että minun uskotaan valehteleva. Mutta näillä narsisteilla on ihmeellinen kyky! sitä vain paskaryöpyn jälkeen kelaa aivan tosissaan, että tuollainenko minä olen... osaavat kyllä sen taidon. onneksi mun ei ole tarvinnut olla yhteyksissä taas muutamaan kuukauteen häneen. viimeinen suuttuminen tapahtui siitä kun mun lapsuuden aikainen ystävä kävin mun luona kylässä ja sisko huusi tuutin täydeltä, että kyllä sitä niitä vain passataan eikä häntä ja löi luurin kii. sisko oli juuri ollut mun luona kaksi viikkoa kylässä ja todella passattavana ja paapottavana, mutta ilmeisesti en ollut tarpeeksi paaponut ja ostellut hänelle lahjoja sinä aikana. kaikki kuuluu hänelle ja kaikki arvostellaan negatiivisesti...
- ihmeissään-yksin.
mutta minun isoveljeni- ja siskoni ovat molemmat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä edes kerro syytä, no joo isosiskoni kuunteli miehensä (ulkomaalainen) valheita minusta ja sai siskoni kääntymään minua vastaan, ei reilua ottaen huomioon miten tuo hänen miehensä minulta pyysi apua milloin missäkin tunneasioissa kun ei voinut vaimolleen puhua. Isoveljestäni en edes tiedä missä kohden olen tehnyt jotain niin pahaa että hän jopa välttelee jos näkee autoni esim kaupan pihalla, en saisi olla tekemisissä edes hänen lastensa kanssa. Ei kai vanhemman kaunaa kuuluisi lapsien kautta kostaa, lapset kuitenkin pitävät minusta. Olen tehnyt aikoinaan paljon virheitä ja niistä ottanut opikseni, silti siskoni tuntuu häpeävän "historiaani"... hän esittää olevansa NIIN täydellinen ja silti joskus ilmaissut miten kadehtii minua, rohkeuteni ja kauneuteni tähden. WTF!
- vaikuttaisi
siltä, että sinua tässä häiritsee se miskei siskosi ole yhtä kiinnostunut lapsestasi kuin sinä itse. Tällainen vaikutelma tulee, kun sanot hänen olevan kateellinen lapsestasi ja ettei hän tule milloin mihinkin ristiäisiin. Kenties sinä olet kateellinen hänelle hänen vapaudestaan. Eikä ole mitenkään ilkeää estää ipanaa tuhoamasta dvd-levyä. Ei lapsille tarvitse kaikkea käsiinsä antaa.
- onhan se väärin
itselläni tuli myös samanlainen olo että siskollesi pitäisi sinun lapsesi merkitä yhtälailla kuin sinulle mutta asiat ei vaan aina mene niinkuin toivoisi...anna siskollesi tilaa hengittää..en tosiaankaan sano että vika pelkästään sinussa muuta molempien oisi syytä katsoa peiliin...ja se dvd, sanon ihan samalla tavalla lapsille jos he näperöivät omia levyjä, en haluisi että nekään oisi naarmuset,klähmäset ja täynnä sormenjälkiä...ne on kuitenki suht kalliita. mutta koitakkaa jutella ja nosta tosiaan kissa pöydälle ja kysy suoraan että missä vika
- blondeistablondein72hki
erittäin erinomaisen hyvät välit.
On ollut koviakin riitoja sekä välirikkojakin mutta onneksi osaamme nykyään puhua. - naineNx
Sinä olet lapsen äiti, ei siskosi. Odotitko että hän osallistuu yhtä suurella hormonimäärällä tekemäsi lapsen kasvatukseen ja elämään kuin sinä itse?
Voisit elää valitsemallasi tiellä pienen lapsen äitinä ja keskittyä lapsesi hyvinvointiin ihan itse, ja antaa sisaresi elää sinkkunuoruuttaan täysin rinnoin olematta hänelle siitä kateellinen.
Jokainen ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan itse, ei ole reilua velvoittaa sukua hössöttämään tekemänsä lapsen ympärillä.
Ne keitä asia kiinnostaa, osoittavat kyllä kiinnostuksensa ilman vaateita.
Kaikilla ei kiinnostuksen aiheet liity äitiyteen.
Kunnioita ja arvosta toista ihmistä riippumatta hänen kiinnostuksen kohteistaan niin hänkin vastavuoroisesti tekee sinulle saman.
Sinä olet lapsen äiti, ei sisaresi.- miki
Mulla on ihan hyvät välit sisaruksiini! tälläkin hetkellä satoja kilometrejä!
- mastersfhhfhfh
sasa
- Minjää
miki kirjoitti:
Mulla on ihan hyvät välit sisaruksiini! tälläkin hetkellä satoja kilometrejä!
mulla on hyvät välit sisaruksiini!
- itsekkin pikkusisko
ihme touhua siskoltasi..istuta hänet pöydän ääreen ja juttele asioista.varmasti hän jonakin päivänä tajuaa sisarrusten arvon!
itsellä sisarruksia useampi ja hyvät välit enempi tai vähempi mutta kuitenkin senverran hyvät että kaikki pystytään samankaton alla istumaan iltaa.tottakai joskus käydään sanasotaa jne mutta se on sitä sisarrusrakkautta.
sitähän ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan mutta tällähetkellä olen kiitollinen sisarruksistani ja että välit ok!! - siskollasi..
on menossa viellä myöhäinen murros-ikä ,joka on tytöillä ihan normaalia ,joillakin voi ottaa se pitemmän ajan ennekuin alkavat olla turvassa omilta "puuskilta" hän hakee omia rajoja ja on hyvä silloin myös olla rehellinen ja sanoa missä mennään. olet hänelle läheinen ja kenelle muulle voi olla tunteissaan niin herkkä kuin omille sisaruksilleen .Sinuna keskittyisin nyt omaan elämään ja yrittäisit vaan olla rauhallinen ja hermostumatta ,vaikka et aina ymmärtäisikään hänen tunteen puuskia .
Minulla on neljä sisarusta .eikä niistä ollut kuin yksi paikalla ,,kun lastani kastettiin.
mutta ihan hyvät välit on kuitenkin jokaiseen.
pitää vaan olla vaatimatta mitään ja jokaisella on oma oikeus mitä tekee elämällän. - Täs mallia
Minulla on sisareen hyvät välit,
en tosin ole tavannut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ei ole tullut riitoja!!!!
Mallivälit - tuulia46
Meitä oli 6 lasta; 3 poikaa ja 3 tyttöä.Maalla asuimme ja vanhempamme olivat maanviljeliöitä.Lapsena koin kaikenlaista kiusaamista, kun olin eka tyttö, kolmen pojan jälkeen.Henkistä ja fyysistä kiusaamista.Vanhin veljeni oli pahin kiusaaja.Jälkeenpäin olen ajatellut,että hän oli erittäin mustasukkainen,kun olin isin tyttö ja sain osakseni paljon huomiota.Ei otettu leikkeihin mukaan ja haukuttiin ulkonäköä ja muutenkin jätettiin kaikesta ulkopuolelle. Töitä kyllä piti tehdä samalla tavalla kuin miehet ja pojat.
Neljä vuotta nuorempi siskoni sai vanhimman veljeni hyväksynnän kylläkin ja aina oli puolustamassa häntä syyttä tai syystä.Nuorin siskoni syntyi kehitysvammaisena ja joutui laitokseen.Nuorempi siskoni puolelta olen kokenut nuorempana ja ehkä vanhempanakin kateutta ulkonäkööni tai muuhun asiaan liittyvää.Se ilmeni esim.silleen,että saattoi lähteä kyläilemästä luotani mitään sanomatta tai ilmoittamatta.Tai ei tullut lapseni kummiksi vaikka pyysin.
Kaikista erimielisyyksistä huolimatta olemme tällä hetkellä viikottain yhteyksissä kaikkien elossa olevien sisarusteni kanssa. Veljeni,siskoni,äitini ja isäni ovat kuolleet. Jotkut dramaattisella tavalla. Sanoisin,että kuolemat ovat meitä jäljelle jääneitä yhdistäneet. Turhanpäiväinen kateus ja ilkeys ovat poisjääneet. Päin vastoin; olemme toisillemme tärkeitä! Autamme toisiamme ja pidämme muutenkin yhteyttä nykyään hyvin tiiviisti. - jos...
siskoasi ärsyttää, kun asetat lapsesi noin jalustalle. Luultavasti kaikki tekemisesi ja juttusi pyörii lapsen ympärillä. Tuskin se mitään kateutta on.
- usein on
uusilla vanhemmilla. Ihan luonnollista sinänsä, mutta joillakin se paapominen näyttää menevän vähän liiallisuuksiin, esim. megaluokan juhlat lapsille. Ennen kutsuttiin synttäreillekin vain läheisimmät ihmiset ja vanhempana lapsen kavereita. Nykyään kaikki mahdolliset kumminkaimatkin. No, jokainen tyylillään.
- ymmärrettävää
että 16-18 vuotias on enemmän kiinnostunut kavereistaan jne. kuin pikkuvauvoista! sehän on normaalia.
en saanut oikein selvää, mistä päättelet että hän olisi kateellinen?? ei kai tuon ikäinen vielä yleensä lapsen teosta ole kiinnostunut.... ja jos olisikin, niin varmaan hän sitten itse koettaisi hankkiutua raskaaksi.
enkä ymmärtänyt miten siskosi syyttää sinua että on pettänyt poikaystäväänsä. Onko hän sanonut että se on sinun syytäsi?? ei kai sentään....koska eihän pettämine voi toisen syytä olla. - touhulta,
lapsi on sinulle tärkein asia maailmassa. Sen ymmärtää vasta kun on äiti.
Siskosi on vielä nuori ja meneväinen,ei häntä kiinnosta lapsesi sillain kun sinua.
Oma lapsi yleensä saa tehdä (eli sutata,naarmuttaa jne.),eikä se vanhemmista ole ollenkaan niin hirveää,kun taas lapsettoman mielestä se on!
Kun omat lapset olivat pieniä,ei ne niin kiinnostaneet minun siskoani. Kävi kyllä synttäreillä,kummiksikin tuli,joskin häntä piti odottaa ristiäispäivänä...
Ei heillä saaneet lapset tehdä mittään,istua paikoillaan kiltisti jne.Oli kova komento.
Nyt kun heillä on omat lapset,asia on mennyt päälaelleen. Ei enää tarvitse olla tiptop paikat jne...
Sinulla nuo äidilliset tunteet kohdistuu myös siskoosi,ota kissa pöydälle,juttele ja kerro kuinka tärkeä hän on ja kuinka haluaisit olla hänen ystävänsä. Siitä se lähtee.- puolta..
...mutta ,on tuo pikkusisko ihan biletysvaiheessa, eikä silloin voi puhua järkevästä, kypsästä toiminnasta, niinkuin ottaisi valtavasti vastuuta ympäristöstään... ;D
mun pikkusiskolle voi lisätä 15v lisää ikää, eikä tuo taida olla sen kummoisempi vieläkään... xD
elämänkokemuksen kertyessä tulee lisää harkintaa, eli ei, vai miten se oli...
- ja lämpimät
Lapsena olimme aina yhdessä. Sitten kasvoimme erilleen. Erilailla ajatteleviksi. Silti välit ovat lämpimät.
- Ceia
"Siskoni on samassa oppilaitoksessa koulussa ja minä reilusti vanhempi kuin hän ja minulla on pikkulapsi."
Ilmoita vain asiattomasta viestistä jos haluat, mutta tuossa ensimmäisessä lauseessa ei ole mitään järkeä. Itse en jaksa valittaa pilkuista ynnä muista sellaisista, mutta ajattele ensin mitä kirjoitat ja lue tekstisi ennen lähettämistä. Ihan vain kanssa ihmisten iloksi. Ehkä joku voisi ottaa sinut vakavissaan sittenkin.- taidat olla
kieliopin kertauskurssin tarpeessa.
Tekstistäsi on todellakin pilkut unohdettu.
Pilkun käyttäminen/pois jättäminen
saattaa muuttaa koko lauseen tarkoitusta.
Yhdyssanat ovat myös tärkeitä,
ettei lukija ymmärrä väärin.
Esim. Taparikollinen... tapa rikollinen.
Ensimmäisellä tarkoitetaan rikollista, joka tekee jatkuvasti uusia rikoksia.
Toisella taas kehotetaan tappamaan jokin rikollinen.
Kipin kapin takaisin kouluun! - kunhan ymmärtää asian
Niin..kieliopilla ei ole mitään merkitystä, kunhan toiset ymmärtävät asian! Jos on pilkusta ja pisteestä elämä kiinni, niin menkää itseenne!!!
- kanssa ihmisten > kanssa...
itse kirjoittamaan omat tekstisi oikein ennenkuin alat vittuilla toisten kirjoituksista.
- suoraan sanoen
,mutta vain keskimmäiseen vanhemmista sisarista. Emme ole tekemisissä muutoin kuin jos on aivan pakko. Arvelisin, että jatkuva ojentelu ja piruilu asiasta kuin asiasta juontuu lapsuudesta ja silloin kuopuksena liiallisesta huomiosta.
Niin tai näin, aina tulee tämän sisaren kanssa paha mieli. Hän on joskus kertonut olleensa (?) kateellinen, sosiaalisuudesta, huumorintajusta, ties mistä - ja minusta ihan syyttä!
Olen yrittänyt nostaa kissaa pöydälle nätisti, kerran jos toisenklin; hän sulkeutuu kuin simpukka.
Väkisin ei tietenkään voi mitään korjata, mutta kurjaa tällainen on. Muihin sisaruksiin välit ovat kunnossa, yhteen parin tuhannen kilometrin välimatkasta huolimatta jopa lämpimät.
Tämä "onhelmatapaus" asuu puolen kilmometrin päässä...eikä tule kuulonkaan, että hän koskaan alentuisi käymään kun kutsun. Hän ei edes esitä sytiä tai verukkeita, on vain hiljaa - ja mahdollisuuden tullen ilkeä.
Se on kurjaa!!!- edelliseen viestiin
välit siis. En ymmärrä, mitä enää voisin tehdä.
Luultavasti en yhtään mitään.
- -s-
Meillä on melkein aina ollu tosi hyvät välit sisarusten ja vanhempien kesken, ja tuntuu että mitä vanhemmiksi kasvetaan, sitä paremmiksi suhteet vaan paranee.
Olen itse 20-v tyttö ja minulla on kaksi muutaman vuoden minua vanhempaa veljeä. Asuttiin viimeisen vuoden aikana muutaman kuukauden ajan kaikki sisarukset samassa kämpässä, kun kaikki samassa kaupungissa asuttiin, ja sopu oli hyvä ja halvemmaksikin tuli kimpassa asua. Nyt asun enää toisen veljen kanssa, kun toinen muutti toiselle paikkakunnalle.
Meitä pidetään kai outoina, kun asutaan yhdessä ja vietetään niin paljon aikaa yhdessä, mutta minusta se on vain hienoa ja käytännöllistä.
Välillä vähän harmittaa, kun kaikki tuntuu luulevan, että ollaan veljeni kanssa pari, vaikka ollaankin vaan sisarukset.. :P - aina syntynt 61 v
hyvät puhu jos ongelmii se autaa puhu mikä tee se se älä kuuntele muita. omantunnon mukaqannnaa,
- terttu
Heippa ,,minulla on hyvät välit sisaruksiin ,mut tosi juttu ,että sisaruksienkin välit joskus kiristyy ja ei toimi yhteydet ,,mutta kyllä se mukava on olla yhteydesä ,vaikka toiselta puolen ei tulsiskaan mittään yhteyttä ja joulukortteja ja synttärikortteja tai viestiä
- kylllä
en tiedä mitä tehdään kys peigst
- suruissaan..
minulla on yksi sisko, ja hän on 3v minua vanhempi. aina vanhempieni ikuinen lemmikki, koulussa aina paremmin pärjännyt kuten myös elämässä. Sellainen tytär kenet kaikki vanhemmat haluaisivat..
minua aina verrattiin "täydelliseen" siskooni ja hänen ystäviinsä. Jokaisesta asiasta kuulin miten hän oli pärjännyt minua paremmin. näin oli monta vuotta, kunnes molemmat kasvoimme ja muutimme pois kotoa. Tällöin olimme vielä lähestulkoon parhaimpia ystäviä.
Vanhempani lopettivat piikittelyn, mutta siskoni aloitti asenteella "minun on kommentoitava kaikkea sinun elämässä erittäin negatiivisesti". esim. Noissa housuissa perseesi näyttää ihan järkyttävältä, tollaisessa meikissä näytät ihan huoralta yms.
jossain vaiheessa minun ymmärrykseni meni, ja meille tuli jäätävä riita. Olimme ulkona, molemmat juoneet alkoholia ja pian olimme toistemme kimpussa. seuraavana päivänä lähetin anteeksipyyntö viestin. takasin, ei tullut mitään. kaikki sanoivat häne piikittelevän minua sen takia koska hän jostain syystä olisi minulle mustasukkainen.. ??
nyt, 2v myöhemmin.. emme ole kyseisen illan jälkeen olleet samassa huoneessa kuin kaksi kertaa. molemmilla kerroilla hän haastoi riitaa, niin että minun oli lähdettävä huoneesta pois.
asiat ovat muuttuneet.. hän on saanut lapsen ja en ole saanut tavata lasta kertaakaan. meidän perhe kärsii tästä riidasta, emme saa joulua tai vanhempiemme syntymäpäiviä viettää niinkun ennen, koko perhe koolla.
Ikävöin kyllä siskoani, ja paljon. Mutta koska haluan että jonain päivänä voisimme olla taas väleissä niinkun ennen, olen sitä mieltä että välillä on parempi olla omilla teillään ja jonkun ajan päästä kun pahin sumu on laskeutunut... sopia riidat ja aloittaa alusta. - Ja juuri tullut tädiksi.
Itse samaa ikäluokkaa kuin tämä sinun siskosi.
En minä vaan silti tuollaista pitäisi. Itse olen ollut iloinen kun siskoni sai muksun, ja vielä kivointa oli kun PÄÄSIN kummiksi.
Ja vaikka kuinka olisi samalle vkonlopulle tehty suunnitelmia, en varmasti lähtisi muualle kuin kummilapseni synttäreille.
(KUKA IHME TEKISI MUITA SUUNNITELMIA SAMALLE PÄIVÄLLE)
Olen itse ainakin otettu siitä että tuli kummi ja täti samalla kertaa. Tottakai vanhempanne antavat enemmän aikaa juuri nyt siskolleni ja sen pikkuiselle , mutta näinhän se on.
Oma vuoroni tulee vielä. - päättyi vanhempamme kuolemaan
Minunkin sisar laittoi toiselle lapselleen toisen sisaruksen kummiksi ja toiselle lapselleen yhden kavereistaan. Oli kuulemma käynyt kaikki kaverit läpi ja viimeinen vaihtoehto vihdoin viimein suostui kummiksi!
Minä en kuje juomassa kapakoissa tai nauti alkoholia. Olen vain muuten huono ihminen: tosin mitään syytä en akeksi itse tai hän pysty sanomaan miksi olen huono ihminen kummiksi. Olen vain!
Ei ole moneen vuoteen ollut minkäänlaista yhteydenpitoa sisaruksiin. Viimeiset 10-v mentiin yhteyttä pitäen mutta se oli niin teennäistä että ei sitä teeskentelyä jaksa.
Kaikki kaaatui siihen kun isä kuoli. Sisarukseni alkoivat minua vaatimaan VAPAAEHTOISESTI luopumaan kaikista vähäisistä perinnöistä mitä oli tulossa. Velkaakin oli vähän ja varmaan edellyttivät minun osallistuvan velkojen maksuun kuitenkin ja siis samalla luopumaan tulevista rahoista.
Lisäksi tomppeli veli huusi isoon ääneen että vaatii korvauksia kivusta ja kärsimyksistä muutamia kymmeniä tuhansia euroja. (Lakimiehen mukaan tällaisilla vaatimuksilla ei ollut perusteita). Vaati siis omaan henkiseen epätasapainoonsa muita makselemaan korvauksia! (Korostan tässä: ei ole ihan tervejäri päässä on ns. mielisairas jollakin tasolla. Normaali ihminen ei käyttäydy kuten hän)
Syy miksi minun olisi pitänyt luopua vapaaehtoisesti kaikista perinnöistä oli:
1. He pääsevät rypemään minunkin raha osuudessa, Hyvä heidän kannaltaan! Huono minun kannaltani.
2. En ole saman arvoinen heidän silmissään kuin he ovat. Siksi en ANSAITSE perintörahoja.
Meno oli niin hurjaa ja yöt jäi sinä aikana nukkumatta, että en pitdä mittään yhteyttä sisaruuksiini. Miksi pitäisin. Ei tee mieli pitää yhteyttä. Eikä mokomista ole sen jälkeen kuulunut halaistua sanaa.- WanhaWaari
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta? - meillä maatila
WanhaWaari kirjoitti:
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta?Ei ollut kyseessä maapaikka. Kaupunkilaispehre ja pari mädäntynytää mökkiä pienellä pellolla jne. jaettavana.
Suurista rahoista ei ollut kyse. - - - - - + - - - - >
WanhaWaari kirjoitti:
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta?Yleensä perinnönjako on aikaa jolloin sisaruksien väliset todelliset suhteet tulevat pintaan.
Silloin tiedostetut että tiedostamattomat / alitajuiset pettymykset, vääriymmärrykset, kaunat ja mahdolliset vanhempien erarvoisesti kohtelun seuraukset (todelliset tai sellaisna koettujen, mutta joita ei jo kasvuvuosina ole hoidettu) tulevat pintaan.
Vanhemmilla on varsin merkittävä ja haasteellinen rooli, pyrkiessä edesauttamaan sisaruksien välisiä hyviä suhteita jo pienestä alkaen. Ei ole harvinaista että yksi sun toinen jossakin kasvuvuosien aika tuntee tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti, enempi tai vähempi.
Vanhempien kuolema ja perinnönjako ei yleensä itsessään ole riidan aihe, vaan se nostaa pintaan vanhat ed. mainitut asiat. Parinnönjaosta voi tulla tällaissa tapauksissa vallankäytön ja vanhojen kaunojen koston välikappale. Itse perintö ei ole todellinen syy riitoihin.
Sisaruksien väliset suhteet rakentuvat jo kasvusuosina. Joskin joskus 'erilleen kasvaneet' sisarukset tutustuvat toisiinsa aivan uudelta pohjalta omien vanhempien kuoleman jälkeen. Silloin usein myös omat lapset ovat jo alkaneet itsenäistyä.
Yleensä sisarukset joilla on ollut kasvuvuosista alkaen tasapainoiset ja terveet välit (ei toki idylliset ja täydelliset), toimivat näin myös perinnönjaon aikana. - Noin juuri
- - - - + - - - - > kirjoitti:
Yleensä perinnönjako on aikaa jolloin sisaruksien väliset todelliset suhteet tulevat pintaan.
Silloin tiedostetut että tiedostamattomat / alitajuiset pettymykset, vääriymmärrykset, kaunat ja mahdolliset vanhempien erarvoisesti kohtelun seuraukset (todelliset tai sellaisna koettujen, mutta joita ei jo kasvuvuosina ole hoidettu) tulevat pintaan.
Vanhemmilla on varsin merkittävä ja haasteellinen rooli, pyrkiessä edesauttamaan sisaruksien välisiä hyviä suhteita jo pienestä alkaen. Ei ole harvinaista että yksi sun toinen jossakin kasvuvuosien aika tuntee tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti, enempi tai vähempi.
Vanhempien kuolema ja perinnönjako ei yleensä itsessään ole riidan aihe, vaan se nostaa pintaan vanhat ed. mainitut asiat. Parinnönjaosta voi tulla tällaissa tapauksissa vallankäytön ja vanhojen kaunojen koston välikappale. Itse perintö ei ole todellinen syy riitoihin.
Sisaruksien väliset suhteet rakentuvat jo kasvusuosina. Joskin joskus 'erilleen kasvaneet' sisarukset tutustuvat toisiinsa aivan uudelta pohjalta omien vanhempien kuoleman jälkeen. Silloin usein myös omat lapset ovat jo alkaneet itsenäistyä.
Yleensä sisarukset joilla on ollut kasvuvuosista alkaen tasapainoiset ja terveet välit (ei toki idylliset ja täydelliset), toimivat näin myös perinnönjaon aikana.Näin minäkin asian olen nähnyt, että joskus sen oli PAKKO PUHJETA!
- tähän
WanhaWaari kirjoitti:
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta?.. kommenttini. Keskustelin kerran serkkuni kanssa että kun meistä aika jättää niin mitä jää lapsille perinnöksi. Ajattelin että meiltä ei paljoakaan jää.. jos ei nyt velkaakaan. Serkkuni avasi mun ymmärrystäni ja totesi että hän on sitä mieltä että kerätköön itsekukin niin paljon maallista mammonaa ympärilleen kuin haluaa. Vanhempien ei sitä kuulu kerätä. Riitoja niistä perinnöistä kuitenkin tulee.
- riitaisa
WanhaWaari kirjoitti:
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta?Maalta kotoisin; kaksi siskoa ja kaksi veljeä, Iso maatila jonka veljeni sai muuta hänhän huolehtikin äidistäni monta vuotta; me muut saimme kesämökkitontit. Ei tapeltu. Kului vuosia, veljeni myi maatilan erittäin halvalla siskolleni ja tämän perheelle, minä saan talviasuttavan huvilan jonka veljeni rakensi ja 3 ha maata,myös muut saavat nyt osansa. Mutta jos 18 vuotta sitten olisi tapeltu niin ei ois saatu juuri mitään ja välit ois menny poikki. Ajattelimme silloin että ei raha ole niin tärkeät ja nyt sitten veljemme palkitsi meidaät.
- Ei läheisiä
meillä maatila kirjoitti:
Ei ollut kyseessä maapaikka. Kaupunkilaispehre ja pari mädäntynytää mökkiä pienellä pellolla jne. jaettavana.
Suurista rahoista ei ollut kyse.Veljeäni olen nähnyt tasan kerran 13 vuoden aikana, siskoa pakosti näkee useammin, kun asuu samalla paikkakunnalla. Perhe hajosi totaalisesti omille puolilleen isän ja äidin avioeron takia. Tyhmää mutta niin totta. Voisihan tuota veljeä varmaan useamminkin nähdä, tiedä sitten tulisiko jonkunlaista keskustelua edes näiden vuosien jälkeen..
- käkönen
WanhaWaari kirjoitti:
Vanhempien aineellinen perintö toimii todellakin ilmeisen usein sisarusten välisten ongelmien kriisiytymisen lähteenä. Juuriltani maalaisena asia on minulle varsin tuttu. Sisaruksista yksi jatkaa yleensä tilan pitämistä. En tiedä, kuinka yleistä se on, mutta olen kuullut toisiltakin, että tuon kotitilalle jäävän sisaruksen mielestä koko perintö kuuluisi hänelle likimain ilmaiseksi. Jos jotain toisten sisarusten perintöosuuksia lasketaan oikein virallisesti, niin ne ovat rahalliselta määrältään laskentatavan vuoksi minimaalisia todelliseen käypään arvoon verrattuna. Jos joku tai useammat sisarukset vaativat käypää arvoa perintöosuudekseen, niin siitä syntyy yleensä ankara riita. Ja välit katkeavat.
Taustalla on tavallisesti tilanne, jossa vanhemmat eivät ole katsoneet aiheelliseksi huolehtia lastensa huomioonottamisesta edes jossain määrin tasapuolisesti. Silloin vanhempien kuoleman jälkeen syntyy tuo herkästi riitaan johtava tilanne. Maalla on jostain syystä vahvana semmoinen perinnäisajattelu, että kotoaan poislähteneille sisaruksille ei periaatteessa tarvitsisi maksaa juuri mitään perintöä. Niin on menetelty aikaisempien sukupolvien kohdalla ja niin haluaa kovin usein menetellä myös nykyään maalle kotipaikkaa pitämään jäävä sisarus, useimmiten joku perheen pojista.
Toisaalta tiedän myös semmoisia viisaita vanhempia, jotka ovat jo eläessään huolehtineet lastensa huomioimisesta edes kohtuullisesti perintökysymyksen suhteen. Tunnen tilanteita, joissa rantatontteja on riittänyt jokaiselle lapsista, mutta se on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Tiedän kaupunkiin muuttaneita tuttavia, joitten vanhemmat ovat pistäneet metsää nurin sen verran, että lapset ovat saaneet omistusasunnon elämänsä lähtökohdaksi, mutta tämäkin järjestely on pitänyt hoitaa vanhempien vielä eläessä. Kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia. Miten lienee kaupunkilaisperheissä sisarusten välisten suhteitten osalta?Sinä päivänä kun äiti-vainaa laitettiin arkkuun, alkoi huushollin tyhjentäminen. Ei maltettu odottaa perunkirjoitusta. Äidin omaishoitajana kuulin monet kerrat, kun hän loihe lausui "kukahan se teistä ensimmäisenä on riipimässä näitä minun tavaroita"? Nämä sanat juolahtivat mieleeni kun kiikkutuolin jalat tulivat ovessa vastaan, "tämä on minun, tämän minä olen ostanut" ja taulut ottivat uuden suunnan.Aloin riitelemään tavasta hoitaa pesänjakoa ja ehkä sen seurauksena minut jätettiin kaiken ulkopuolelle. Vain kerran kutsuttiin mummo-vainaan asuntoon jakamaan arabian astioita ja muuta. Minusta tuli narsisti, jahtaaja, hoidon tarpeessa oleva ja vaikka mitä. Sisar jopa pankkisalissa kuulutti kuinka sairas olen. Peruin valtakirjan kun näytti siltä, että minua narutetaan. Olen kuullut monet kerrat, kuinka minä olen saanut monta kuormaa äidin tavaroita ja "minä ja S niin vähän", mutta he itsehän he hääräsivät mummon asunnossa! Sisareni hyvin auliisti kertoo, mitä äiti on sanonut minusta ja ne sanomiset eivät mieltä ylennä. Perintöasiat, maallinen mammona saa meissä sisaruksissa pirun irti. Siitä olen iloinen, että en sotkenut perhettäni sisarusten välisiin riitoihin ja käännyttänyt heitä vastaan. Sisareni kyllä onnistuivat.Sitä ihmettelen, miksi ei pystytä keskustelemaan mistä kiikastaa, mikä mättää. Monet kerrat kyselin, mutta ei vastausta. En tiedä, mihin viisauteen perustuu puhumattomuus, ei puhuta ja vastata edes tavallisiin asioihin. Välit meni ja se minua surettaa. Se vaan tuntuu kurjalle kun yksin minä olen syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen.
- toimii tavallaan.
ja mitenköhän tuo vuodatus nyt sitten liittyy etusivulla olevaan kysymykseen? ei vuodattajan syy ilmeisesti.
vastaanpa nyt sit kumminkin: mulla on hyvät välit sisaruksiini. - yksi monista
Minulla on useita sisaria ja veljiä. Olemme kaikki aikuisia ja vietämme kerran vuodessa hauskan viikonlopun yhdessä toistemme ja lapsiemme kanssa. Näin myös serkut oppivat tuntemaan toisensa.
- jeesjees123
mulla on kaks siskoa joiden molempien kanssa oon läheinen. toisen kanssa ehkä vähän enemmän, hän onkin parhain kaverini samalla ;)
- Tääl o elämä
Minun sisaret ja veljet on juur ne parhat mitkä ois voinut siunnaanttua! Osa moniongelmaisia, mutta siittä viis. Rakkaus peittää monetkin ongelmat!
- pitää huolta omista tavaroi...
En minä ainakaan antaisi kenenkään pikkulapsen käpälöidä omaa dvd-levyäni. Ne ovat kalliita (riippuu levystä) ja lapset voi leikkiä omilla tavaroillaan! Jos siskosi ei saa pitää huolta omista tavaroistaan, niin ei ihme, jos hän ei pidä lapsestasi. Nuorena harvoin on edes rahaa ostaa joka päivä uusia levyjä ja siskosi varmaan saa päättää omista tavaroistaan. Vai meinaatko, ettei sinun lapsi sotke dvd-levyjä? Saattaa sitäpaitsi levyn reunat olla aika terävät. Joten sikälikin oli siskosi viisas - sinun puolesta...
- totta helvetissä
teini riekkuu mielummin frendian kanssa kuin jossain kersan tylsissä ristiäisissä. Olet vissiin aika saatan tyhmä isosisko...Kateellinen, että 16 v kateellinen kakarallesi haista vittu!
- juuri näin..
sanotaanko näin että 18v on viel aivan kakara.. anna sen vähän kasvaa ja koita vaan olla jonkun näkösis väleis.. kyl se siitä.. :)
Minulla oli aikaisemmin loistavat välit sisaruksiini, kunnes äitini minun sairastuessa aiheutti hörhöpuheillaan välien poikkimenon.
Ikävää että tälläistä käy, toivottavasti saan joskus välit korjattua...
JA suku todellakin on pahin, mutta samalla sen pitäisi olla myös rakkaus, tuki ja turva.- Nimetön
muuten olen ollut siskoihini yhteydessä,mutta sittenmmin kävi niin etten enään ole siskooni yhteydessä ku se alkoi juomaan viinaan ja lapsi sai vain kärsiä,joten asiasta tein ilmoituksen joka johti siihen että siskoltani vietiin muksu kotoa pois ja siskoni epäili mua ilminantajaksi ja kerroin et mä se olin ja tein.eli nyttemmin välit kokonaan ovat poikki,mutta saa siskoni lapsi nyt turvalliset elin ympäristöt jossa voi asua olla ilman viinaa...
- SISKOILLENI
Että jos vielä puuttuvat minun elämääni ja minun perheeen tekemisiin niin "tartun kovalla kädellä" asiaan... Ja niin loppui sekaantuminen pikkuveljen elämään...Nykyään ovat semmoisia NÄÄS-NÄÄS tyyppejä..
- kaksoisveli
Mulla on identtinen kaksoisveli. Häneen on ollut erittäin hyvät välit aina. Minun on aivan mahdotonta ajatella tilannetta, että ne muuttuisivat huonoiksi.
Edes naiset eivät ole saaneet eripuraa meidän väliin. Jahdattiin monesti samaa tyttöä. Jos toinen onnistui saamaan hänet, muuttui toisen suhde tyttöön heti sillä hetkellä sisarukselliseksi ja vonkaus loppui.
Ollaan monesti olut eri mieltä ja kinasteltu/tapeltu äänekkäästi, mutta viimeistään seuraavana päivänä asiat on unohdettu. Meidän ei ole edes tarvinnut sopia niitä. Kumpikin vain tajuaa samaan aikaan, että nyt se on ok. mul on mun pikku-siskosta vanhimpaan välttävät välit ollaan välil sovus ja välillä riidellään muiden pikku-siskojen kansa on suht hyvät välit
- Ja taas höh
Mun sisko ei soita, ei tuu käymään. Häpee mua kun oon työtön paska.
- välit
tollaset viissataa kilometrii.
ei vaan,ei olla tekemisissä,soitamme,jos on asiaa,ja emme soita jos ei ole asiaa.
kolmekin vuotta saattaa mennä ennenkuin nähdään.
en oikein ymmärrä kysymystä.
miksi siskon tai veljen kanssa pitäisi olla tekemisissä.
kumpikin elää omaa elämää.
mutta ihan hyvä sisko se on.
hellulle terveisiä helsinkiin. petti mua kun olin 18v. Bongasin kapakista mukavan miehen keravalla asuessani, sisko oli luonani kylässä sillo.
no mulla oli vieraspatjana ilmapatja.
se perkeleen käärme salakavalasti varasti multa koko äijän ja pani sitä siinä ilmapatjalla hyvinkin kuuluvasti. nykysin siin ilmapatjassa ei ilmat pysy sisällä... viiiuuuuhhhhffff....
ja aamulla huomasin et, se oli syöttäny mun ruuista sille äijälle puolikkaan ruislimpun ja paketin kinkkuleikkeleitä, 5 tomaattia ja kaks kananmunaa. Vitutti suuresti ku rahat oli lopussa, nälkä ja vieraspatja rikki.
Olin alottamassa itsenäistä elämääni tuolloin. nykysin en luota häneen enää tippaakaan. vihaan häntä, vitun pummi perkele.- hirveesti
nauran tuolle vielä töissäkin huomisen päivän.
"ja aamulla huomasin et, se oli syöttäny mun ruuista sille äijälle puolikkaan ruislimpun ja paketin kinkkuleikkeleitä, 5 tomaattia ja kaks kananmunaa. Vitutti suuresti ku rahat oli lopussa, nälkä ja vieraspatja rikki."
kuvitelkaa KAKS KANANMUNAAKIN.
LOLOLOLOL - ei saatana
Aika mulkku sisko.. mut toi sun kuvaus oli niin magee, mä voisin ja tulla syömään sun ruista :)
- Musta lammas
Mä olen nykyisin suvun musta lammas ja ihan aiheesta. Olin ennen suvun "lemmikki" ja olen ollut kaikkien tukena niin hyvässä kuin pahassa. Mutta yksi tapahtuma veti kaiken alas. Petin miestäni siskoni miehen kanssa, jonka seurauksena kaikki käänsivät selkänsä...Enkä valita, tein elämäni suurimman virheen ja siitä maksan kalliin hinnan. Joudun oman toiminnan seurauksena olemaan ilman sisaruussuhteiden tuomaa turvaa lopun elämäni. Minulla on kaksi veljeä ja yksi sisko, kukaan heistä ei enää halua olla missään tekemisissä kanssani. Olen kuitenkin ansainnut rangaistukseni, eikä minulla ole oikeutta surkutella kohtaloani...ajatelkaa ihmiset, ennenkuin teette typeryyksiä, mitä voitte menettää!!!!
- iepro
Kyllä hän ajan kanssa. itse olin kauhea omia vanhempia kohtaan ja erittäin ärtynyt ns kaikesta paitsi kavereista yms. ikää ja järkeä kun lisää tulee alkaa miettimään ja katuu mitä on joskus tehnyt ja sanonut.
- pitkiss
Heitä on kolme kappaletta joita en ole ikinätavannut.
- isosisko olet
Minulla on kaksi siskoa ja kaksi veljeä, onneksi ei yhtään tuollaista joka kuvittelee heti että sisko on kateellinen jne. jos ei lapsi kiinnosta. Ja jos dvd on siskosi niin onhan hänellä oikeus olettaa ja jopa vaatia että lapsi ei naarmuta niitä; mikähän se sinua vaivaa? Lapsethan pitäisi heti pienestä opettaa kunnioittamaan toisten tavaroita. Sinä taidat oikein etsimällä etsiä asioita mista voisit olla loukkaantunut/katkera siskollesi. Jos siskosi on enmmän kiinnostunut kavereistaan kuin teistä niin ole iloinen että siskollasi on kavereita vai harmittaako kun lapsi sitoo sinut kotiin?
- pikkuveikka66
noin 400km...anoppiin vielä paremmat, yli 500km!
- lemmikkieläin
kylläpä kuulostaa tutulta!ei ole muulla enää mitään väliä,ei lemmikeillä eikä ystävillä kun kaikki pyörii sen pienen lapsen ympärillä!sille ei saa sanoa kukaan mitään vastaan eikä komentaa!!!lemmikitkin jäävät heti toiselle sijalle.kyllä minun lapseni saa tehdä sitä mitä haluaa!just joo!vapaakasvatus kunniaan ja missä taas tulos?voi morjens!
- Yksi sisko
Kirjoituksesi perusteella et enää muistakaan elämää ilman lasta. Jos siskosi ei ole yhtä kiinnostunut sinun lapsestasi, niin ei kai se mikään murjottamisen aihe ole. Tuo DVD-juttu tuntui täysin naurettavalta. Suutuitko todella siitä, että siskosi ei antanut rakkaan kullannuppusi tuhota omaisuuttaan. Ota nyt ihmeeessä järki käteen ja mieti omaa käytöstäsi.
Ehkä purat oman uupumuksesi siskosi niskaan, ja oletkin kateellinen hänen vapaudestaan. Mitä muutakaan tuo voisi olla. Ja ei kai sitä nyt voi noin mykäksi heittäytyä edes harkittu/vahinko -kysymyksestä, se sentäs tuli siskoltasi, joka tuntee sinut. Oliko kenties aihetta kysyä niin?
Itselläni on kaksi siskoa, joista toisella on kaksi lasta. Tottakai nämä ainoat lapsenlapset ovat meidän isälle ja äidille (lasten mummolle ja papalle) silmäteriä ja saavat heiltä miltei kaiken. Itselläni ei ole lapsia, mutta ei tulisi mieleenkään kadehtia tuollaista. Olen toisen lapsen kummitäti, ja innolla muistan häntä joka merkkipäivänä, sekä myös hänen siskoa, sillä molemmat ovat yhtä rakkaita minulle.
Siskojeni kanssa me aikanaan nahisteltiin ja tapeltiinkin oikein kunnolla, mutta aina olen ollut onnellinen, että minulla on olemassa kaksi niin hyvää siskoa. Kovan paikan tullen me yhä pidämme yhtä, niin kuin nuorenakin. - pienet ongelmat
no kylläpä on teillä pikkuset ongelmat, ihan naurattaa.......hohoijaa
- veli
olen meistä veljeksistä nuorempi ja minulla on isoveikan kanssa todella hyvät välit! ja sehän pitäisi olla päivän selvää että on hyvät välit ja että veljes/sisarusrakkautta löytyy. on asioita mistä ei kerrota muille kuin sisaruksille ja niistä pidetään kiinni eikä niitä levietetä tai kerrota vaan autetaan ja neuvotaan.kommunikointi veljelläni ja minulla sujuu ongelmitta. hän on muuttanut pois kotoa mutta samaan kaupunkiin kylläkin ja näemme noin 2-5 kertaa viikossa. eikä taistelusta tai tulehtuneista väleistä ole puhettakaan! veljeni on minulle tosi tärkeä!
- -90
veli kirjoitti:
olen meistä veljeksistä nuorempi ja minulla on isoveikan kanssa todella hyvät välit! ja sehän pitäisi olla päivän selvää että on hyvät välit ja että veljes/sisarusrakkautta löytyy. on asioita mistä ei kerrota muille kuin sisaruksille ja niistä pidetään kiinni eikä niitä levietetä tai kerrota vaan autetaan ja neuvotaan.kommunikointi veljelläni ja minulla sujuu ongelmitta. hän on muuttanut pois kotoa mutta samaan kaupunkiin kylläkin ja näemme noin 2-5 kertaa viikossa. eikä taistelusta tai tulehtuneista väleistä ole puhettakaan! veljeni on minulle tosi tärkeä!
Siskoni on minua noin 10 vuotta vanhempi, en ole ikinä ollut hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Hän muutti pois kotoa kun menin ala-asteelle ja ennen hänen muuttoaan me pelkästään tappelimme, myöhemmin hän on kertonut minulle että olin kuulemma kova kusipää pienenä. Kun tuossa täytin 18 vähän aikaa sitten hän lähetti onnittelu viestin ja lupasi tulla käymään mutta ei ole näkynyt. Ei ole edes kerjennyt minun ja tyttöystäväni ensimmäiseen omaan asuntoon käymään. Kerran hän sitten muisti minua ja soitti kertoakseen tärkeän asiansa, että tyttöystäväni on erikoinen. Huvittavinta tässä on se ettei hän ole edes tutustunut tähän.
- kkij
olet kyllä tosi surkea henkilö!
- mies1991
No ei hirveän lämpimät :D
Mulla ei ole kahden veljeni kanssa MITÄÄN yhteistä, sisko vielä menee se on ihan ok. Äitini kanssa en ole myöskään hirveän läheinen.
Isäni oli (ja on) alkoholisti yli 14 vuotta, se on saattanut vaikuttaa aika lailla. - bbbbb
Eipä ne sosiaaliset suhteet suju aivan mutkitta...Itse olen nuorempi sisar ja olen pienestä pitäen ollut törmäyskurssilla isosiskoni kanssa.Kun oltiin nuorempia se oli vielä harmitonta kinaa ja tukan repimistä,mutta nyt on ilmenny ajan kans aivan uudet ulottovuudet tässä sisar viha-rakkaus suhteessa.Kaikki tämä on hiljalleen kasvanut,mitä nyt ymmärrän. Isosisko jäi isän kanssa asumaan toiseen maahan, kun minä ja äiti muutimme pois. Isä sairastui ja vuosien jälkeen sairaus voitti,isä nukkui pois muutama vuosi sitten.Siskoni on kokenut kaiken sen ja joutunut asumaan sijaisperheissä,kerran kokeili asua luonamme,se ei kuitenkaan tuntunut toimivan ja siskolla oli jo niin paljon omassa kotimaassa,joten hän muutti pois. Minä taas olen seurannut äidin elämän menoa(ei niin hillittyä),uusioperhe meininkiä oli muutamaan otteeseen ja siitä seurasi ihanat pikkuvelkut.Itse olen sujut oman elämäni suhteen,mutta pahalta tuntuu se, että siskoni ei tunnu olevan oman elämänsä suhteen sujut.Eikä meidän välit ole niin hyvät. Hän jotenkin tuntuu pitävän muita vähempi arvoisena kuin itseään, minä olen monta metriä alempana kuin hän,joka liitelee pilvissä.Sen huomaa monesta seikasta ja onpa tuo monet kerrat ääneenkin haukkunut pikkupenikaksi yms.paljon muuta.Hän on niin kokenut kovia että...Hän ei kai ymmärrä, että kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on.Jonku pitäisi palauttaa hänet maanpinnalle.Vaikea tulla toimeen,silti riidaksi menee vaikka harvoin nähdään.Ja hän on niin räjähdys vaara, että jokainen sana kyllä kannattaa miettiä tarkoin mitä sanoo.Kaikkeni olen yrittäny,mutta se ei tunnu riittävän.Olen luovuttanut,pää-asia et jonkinlaiset välit olis olemassa.En jaksa enää yrittää.Kyllä minä häntä silti rakastan.Ei sellaiselle ihmiselle voi kertoa omista asioistaan,joka ei arvosta ja jonka murheita on kuunneltava puhelimessa joka kerta.On hän kärsinyt aikanaan masennuksestakin ja tuntuu että on varjeltava sitä ettei se palaa.Harmittavan huono itsetuntokin hänellä on,myöntänyt on sen itsekin...ollaan kuin yö ja päivä,ihan eri maata...huohh.tästä riittäisi vaikka kirjaksi asiaa,mutta siinäpä pieni pala meidän sisar suhdetta.
- Mieldk
Ehkä sä olet vaan unohtanut välittää siskostasi sen jälkeen kun olet saanut lapsen. Vaikka lapsen saakin niin ei se sitä tarkoita että pitäisi muut perheenjäsenet unohtaa. Isosiskollani on 3 kk ikäinen poika jonka kummi olen ja siskoni kanssa välit ovat mitä parhaimmat. Anna aikaasi, keskustelkaa ja tehkää asioita yhdessä. Näytä siskollesi että hän on sinulle tärkeä niin kyllä asiat taas lähtee rullaamaan!
- siskosi puolella
siskosihan teki oiken kun otti levyn pois lapselta. sähän tossa lapsellisesti käyttäydyt. oletko itse kateellinen kun et voi mennä miten haluat. ja siskosi voi, anna viettää nuoruuttaan ja koita olla tukena äläkä kiusaajana.
- Aukusti
ja rakastamme ja tuemme toisiamme aina. Tää on hienoo! Rakastan heitä yhdeksää. Tämä on kunnon elämää!
- Käyttää
Voisko olla, että hän käyttää huumeita? Ne kun tunnetusti muuttaa ihmisten ihan täysin. Nimim. kokemusta on..
- jooppajopa
"hän otti pois dvd:nsä lapselta ja ilmoitti, että hän ei halua siihen naarmuja eikä sormenjälkiä. Minulle hän voi sanoa mitä vain mutta ei minun lapselle sitä en aijo katsoa."
joopajoo. se on vissii lapsen täti? ja vaikka ei oliskaan ni on se saamari jos ei saa laittaa lapselle rajoja kun on kyse omista tavaroista. kun mun luona vierailee tuttuja villien lapsiensa kera ni teen varmasti selväksi lapsille itselleen että eivät koske ihan mihin lystäävät. mielummin oon siinä asiassa ilkeä koska siinä vaiheessa jos lapsi esim on jo rikkonut mun vempeleen niin ei musta oo korvausten pyytäjäks sen vanhemmilta. - Siskopieni
Voihan se olla, että hän tuntee jotain alemmuuskompleksia kun nyt on vauva perheessä. Eli jos just sukulaisten huomio pyörii lähinnä sussa ja sun vauvassa, niin voi tuntea alemmuutta siitä. Mutta ei hän välttämättä haluaisi lasta itselleen, ja ehkä ei ole mikään lapsirakas käytöksestään päätellen.
- no halojaaaa
en millään pystyny koko litaniaa lukemaan mutta mulla on ollu aina sellainen olo että minun pitäisi auttaa siskoa elämässä. oli se mitä tahansa. ei meillä välit ole menneet kun tuuletetaan vähäsen. lyhykäisyydessään minun siskolla ei oikein ole käytöstapoja...
- Isosisko______
Minullakin on yksi pikkusisko. Olen myös joutunut jonkun verran katsomaan ja huolehtimaan hänestä. Tietenkään en ole ollut täydellinen sisko monissakaan asioissa, mutta paljon olen mielestäni yrittänyt tehdä hänen hyväkseen ja korvata sitä, että äiti ei ole ollut useinkaan paikalla. En tiedä miksi, mutta nykyään siskoni ei vastaa visteihini tai puheluihini. Se tuntuu jotenkin tosi pahalta ja loukkaavalta. En edes soittele usein, ehkä kerran-pari kahdessa viikossa, jos aina sitäkään. Asutaan kuitenkin samassa kaupungissa. Tuntuu pahalta, että hän sanoo siskokseen erästä toista minun ikäistäni henkilöä ja kirjoittelee hänelle. Minun lyhyisiin "mitä kuuluu"-viesteihin ei tule aina mitään vastausta. En tiedä kumpi tässä reagoi väärin. Minä vai hän.
- ihan sama tunne
minullakin... päällimmäisenä... kun huolehtii liikaa niin toinen käyttää sitä hyväksi että tulee paha mieli
- Isosisko______
ihan sama tunne kirjoitti:
minullakin... päällimmäisenä... kun huolehtii liikaa niin toinen käyttää sitä hyväksi että tulee paha mieli
Aivan! Tosin nykyään en ole samalla tavalla hänestä huolehtinutkaan. En oikeastaan muutamiin vuosiin. Olen toki auttanut, jos on jotain pyytänyt, mutta en sillä tavalla ole holhoava, mitä joskus olin. Me ollaan sentään aikuisia jo molemmat ja asuttu erillämme n. kolme vuotta. Mutta tämä yhteydenpidottomuus loukkaa minua. Ja se miten ainoat yhteydenotot liittyvät avun tarpeeseen. Muutenkin hän mielestäni toimii vähän ajattelemattomasti. Esim. poikaystävääni en saanut tuoda hänen häihinsä ollenkaan, koska ei oltu kihloissa. Samoin jotkut muut vieraat saivat jättää poikaystävänsä kotiin, jotkut taas saivat sen tuoda. Minua ei kutsuttu häiden kenraali-harjoituksiin, vaikka olin siellä kaasona. En tiedä, miksi hän käyttäytyy noin.
- Sisarukset
Eikös se oli tosi paljon jos ollaan yhteydssä kerran tai pari kahdessa viikossa. Minä ja siskoni soitellaan pari kertaa vuodessa eikä olla mitenkään huonoissa väleissä. Soitellaan kun on asiaa.
- diipadaapadei
Sisarukset kirjoitti:
Eikös se oli tosi paljon jos ollaan yhteydssä kerran tai pari kahdessa viikossa. Minä ja siskoni soitellaan pari kertaa vuodessa eikä olla mitenkään huonoissa väleissä. Soitellaan kun on asiaa.
Minä ja kolme vuotta vanhempi isosiskoni soittelemme toisillemme vähintään joka toinen päivä, eikä se meidän mielestä ole ollenkaan liikaa. Siskoni on minulle kuin paras ystävä, ihminen, jolle puolisoni lisäksi kerron kaiken ja ensimmäisenä. Monta kertaa päivässä voi tulla tilanne, jossa ajattelee "tämä täytyy kertoa *****lle!!". Toisiamme näemme keskimäärin kerran kuussa.
Kyllä se riippuu täysin siskoksista, kuinka paljon yhteyttä pidellään. Ehkä teillä olisi huonot välit, jos olisitte useammin yhteyksissä. Yksi tuttava katkaisi välinsä siskoon, kun näkivät usein ja pitivät usein yhteyttä "velvollisuuden" takia ja aina kuitenkin tuli riitaa ja haukkumisia. Sitten kun tämä tuttava muutti kauemmas ja yhteydenpito väheni, alkoivat välitkin paranemaan. Nykyään ovat tilanteessa, että soittelevat noin pari kertaa vuodessa ja näkevät sukujuhlissa, eikä välit ole enää huonot.
Tästä voimme päätellä, ettei ole mitään määrättyä kaavaa, kuinka usein täytyy yhteyksiä pitää. - Isosisko______
diipadaapadei kirjoitti:
Minä ja kolme vuotta vanhempi isosiskoni soittelemme toisillemme vähintään joka toinen päivä, eikä se meidän mielestä ole ollenkaan liikaa. Siskoni on minulle kuin paras ystävä, ihminen, jolle puolisoni lisäksi kerron kaiken ja ensimmäisenä. Monta kertaa päivässä voi tulla tilanne, jossa ajattelee "tämä täytyy kertoa *****lle!!". Toisiamme näemme keskimäärin kerran kuussa.
Kyllä se riippuu täysin siskoksista, kuinka paljon yhteyttä pidellään. Ehkä teillä olisi huonot välit, jos olisitte useammin yhteyksissä. Yksi tuttava katkaisi välinsä siskoon, kun näkivät usein ja pitivät usein yhteyttä "velvollisuuden" takia ja aina kuitenkin tuli riitaa ja haukkumisia. Sitten kun tämä tuttava muutti kauemmas ja yhteydenpito väheni, alkoivat välitkin paranemaan. Nykyään ovat tilanteessa, että soittelevat noin pari kertaa vuodessa ja näkevät sukujuhlissa, eikä välit ole enää huonot.
Tästä voimme päätellä, ettei ole mitään määrättyä kaavaa, kuinka usein täytyy yhteyksiä pitää.Aivan! Ei oo olemassa mitään kaavaa, mikä on usein ja mikä ei. Sehän riippuu täysin ihmisistä. Itselläni ainakin on tuttavapiirissä sisaruksia, jotka pitävät yhteyttä toisiinsa usein, soittelevat ja käyvät bilettämässäkin usein porukassa. Mun mielestä taas on kummallista, että yhteyttä ei pidetä kuin kerran vuodessa. Meilläkin on muutama yhteinen tuttu, joiden juhliin meidät molemmat kutsutaan. Ite en vois kuvitellakaan tilannetta, että tilanne menis tuohon. Eihän sitä enää osaisi ajatella perheenjäsenenään ollenkaan, vaan ku vieraana ihmisenä. En sit tiiä, oonko itse jotenkin erityisen perhe-keskeinen.
- aloittaja
Isosisko______ kirjoitti:
Aivan! Tosin nykyään en ole samalla tavalla hänestä huolehtinutkaan. En oikeastaan muutamiin vuosiin. Olen toki auttanut, jos on jotain pyytänyt, mutta en sillä tavalla ole holhoava, mitä joskus olin. Me ollaan sentään aikuisia jo molemmat ja asuttu erillämme n. kolme vuotta. Mutta tämä yhteydenpidottomuus loukkaa minua. Ja se miten ainoat yhteydenotot liittyvät avun tarpeeseen. Muutenkin hän mielestäni toimii vähän ajattelemattomasti. Esim. poikaystävääni en saanut tuoda hänen häihinsä ollenkaan, koska ei oltu kihloissa. Samoin jotkut muut vieraat saivat jättää poikaystävänsä kotiin, jotkut taas saivat sen tuoda. Minua ei kutsuttu häiden kenraali-harjoituksiin, vaikka olin siellä kaasona. En tiedä, miksi hän käyttäytyy noin.
omat tuntemukset. Ihan hyvä välillä pitää pientä happirakoa. Minä tavallaan tiedänkin miksi minun sisko käyttäytyy sillä tavalla. Ennen ei ollut niin hankala mutta kun muutti samaan kaupunkiin niin meinaa välillä leuka loksahtaa auki kun kuuntelee sitä. Päällimmäisenä minusta tuntuu että hän ei arvosta minua tai lastani eikä poikaystävääni. Kyllähän se satuttaa ja syvästi syitäkin on enemmän kuin yksi ehkä ne on vain tullut nyt esiin kun olemme niin tiiviisti yhteyksissä olleet. Joskus sitä ajattelee että mihinkähän tuo ihminen ajautuu tuolla tyylillään ja sitten tulee syyllisyys jos ei puutu sen touhuihin, mutta paras olla puuttumatta ettei saa itse puukkoa rintaan
- tiinammari
Minullakin on erittäin vaikea sisko.Hän on nyt 13 vuotias neiti.Hän on muuttunut,mutta ennen oli uskomaton!en voinut käsittää hänen käytöstään.Hän kiroili ja kapinoi jatkuvasti,jopa minäkään en pystynyt moiseen käytökseen silloin varhais teini iässä.On hassua seurata hänen kehittymistään vierestä ja nähdä hänen käytöksessään joitain samoja piirteitä,mitä minussakin oli.En tajunnut miksi vanhemmat eivät tajua.Nyt näen selkeämmin.Meillä on ollut tosi huonot välit.Kerran emme puhuneet 3 kuukauteen yhtään mitään.Olimme aivan toista maata.Asuimme saman katon alla,mutta emme katsoneet toisiinpäin.Vihasin häntä,vaikka oikeasti halusin ymmärtää häntä.Voi kuinka kauheaa voi olla välillä 13 vuotiaan käytös! mutta toivottavasti hän muuttuu iän myöten?
- ihan..
Kuulostaa siis ihan tyypilliseltä teini-meiningiltä. Kapinoidaan vastaan, kun ei saa mitä haluaa ja on kateellinen nuoremmille. Kyllähän sen sinun siskosi pitäisi ymmärtää, että sinä olet vastuullinen aikuinen (onhan sinulla lapsi ja oma koti) ja että tarkoitat hyvää.
Vaikka siskosi on 18, ei se tarkoita sitä, että sinulla on syy mennä hakemaan alaikäisille viinaa. Sehän on sitäpaitsi rikos. Menkööt itse hakemaan kaljaa kaupasta jos on pakko tappaa muutama aivosolu. Viina muuttaa ihmistä kummasti, varsinkin jos täytyy päteä kaverien seurassa. Lapsellista touhua tuommoinen, että pistetään välit poikki viinan takia.
Siskosi on jo "aikuinen" ja pitäisihän se jo hänenkin ymmärtää, ettei toiselta saa viedä kädestä. DVD:t ja CD:t sun muut tavarat on vain materiaa ja ne on korvattavissa, olkoot kuin kalliita tahansa. Tavaran voi korvata, mutta uutta samanlaista siskoa et saa vaikka kuinka paljon maksaisit. Jos siskosi kyselee lapsestasi, niin sitten kyselee. Lapsiahan saadaan, ei tehdä.
Parempi vaan, että annat koko homman olla. Kyllä se sinun siskosi teini-iästään toipuu. Katso vain, ettei hän tee mitään typerää. Omista typeryyksistäänhän ei voi syyttää muita kuin itseään.- sekin on taas niin aikuista
kaikki on teinejä joskus elämässään. Jos minä olen teini niin minkä minä sille sitten voin, turha sitä on alkaa suuttumaankaan vai mitä?
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu1461248Rakastan sinua
Enkä halua enkä aio sinua satuttaa. Satuttaisin samalla itseäni. Olet ihana mies ja olen pahoillani kuinka sinua kohteli391003Kun viimeksi tapasit kaivattusi
Kasvokkain ( ei netti, varmuudeksi vielä tarkennan), jännittikö? Jos, miten se ilmeni? Huomasitko jännittikö kaivattuasi48890Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva170858Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus73850Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e36805- 54741
Leppäskän tarratoimikunta kävi Suviseuroussa haastamassa riitaa!
Voiko enää törkeämmin häiritä uskovien juhlia? https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tarratoimikunnan-aktivistit-kokivat-sy191715Mitä Raamattu opettaa samaa sukupuolta olevien avioliitosta 4.0
Edelliset kolme ketjua tuli täyteen joten jatketaan keskustelua. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaali141709Ootko sä oikeasti sinkku?
Kun oot aina yksin tuol kylil, kyl mä susta naisen ottasin jos saisin luvan😳😘🔥42706