Isät, tapaisitteko lapsianne valvotuissa olosuhteissa, jos oikeus päättäisi, että se on ainoa vaihtoehto? Menisikö oma ylpeys lasten tarpeiden edelle? Olisiko se niin alentavaa olla ylimääräisten silmäparien valvottavana, että mieluummin jättäisitte kokonaan tapaamatta lapsianne?
Meillä isä ei ole kolmeen vuoteen tavannut lapsiaan muuta kuin pari kertaa sosiaalitoimistossa joissakin palavereissa ja papereiden allekirjoittamisissa. Hänelle on myönnetty aluksi valvotut tapaamiset, joihin hän ei kuitenkaan ole halunnut mennä. Lapsista vanhin muistaa isänsä hyvin ja on ikävöinyt häntä. Isä ei ole ilmoittanut kaipaavansa erityisesti lapsiaan vaan minua ja lapsia (minä hain eroa uskottomuuden, väkivaltaisuuden minua kohtaan ja alkoholin liikakäytön takia).
Minä lähetän lasteni isälle lasten piirustuksia, valokuvia yms., mutta hän ei lähetä lapsille mitään. Eikö hän todella välitä lapsista (Yhdessä ollessamme mielestäni kuitenkin välitti, vaikkei osannut tehdä lasten kanssa juuri mitään, ei hoitanut heitä jne.)vai eikö hän vain kestä sitä, että lopulta tein ratkaisuni ja lähdin, minkä seurauksena hänelle on myönnetty oikeus tavata lapsiaan vain valvotusti? Esikoistyttö ilmeisesti kaipaa isäänsä edelleen joskus ja silloin juttelemme siitä, mitä kaikkea kivaa isi teki, mutta minua huolestuttaa se, että nämä kerrat ovat yhä harvemmin.
Minä olen itse avioerolapsi, mutta kärsin asiasta lähinnä vain luokkatovereideni toimesta. Siihen aikaan kun olin ainut tuttu lapsi, jonka vanhemmat erosivat. Äitini taas oli hyvin viisas ja ajatteli todella meidän lasten etua, koska me saimme olla isämme kanssa joka vk-loppu, eikä äidillä ollut mitään taipumusta omia meitä itselleen.
Toisaalta myös isä oli ja on raitis, rauhallinen ja rakastava isä, jonka luona oli turvallista ja jonne olimme aina tervetulleita. Me lapset olimme hänelle tärkein asia.
Jos omien lasteni isä olisi aikoinaan osallistunut lastensa hoitoon, osaisi tehdä ruokaa, pysyisi päiväsajat hereillä jne. antaisin hänen ottaa lapset luokseen, jos edes tietäisin minkälaisessa kämpässä hän asuu, Mutta hän on monilapsisen parheen kuopus, minua 12v vanhempi, ja tottunut siihen, että joku naispuolinen passaa.Turha on palata niihin aikoihin, kun tapasimme (joku ilkimys kuitenkin kysyy, miksi ylipäätään menin hänen kanssaan naimisiin ja sain hänelle lapsia).
Mutta oikeasti, isät joille on myönnetty vain tapaamisoikeus valvotuissa olosuhteissa, oletteko käyttäneet sen hyödyksenne vai olleet mieluummin tapaamatta lapsia lainkaan? Tai isät muuten, kuinka suhtautuisitte asiaan? Eräs tuttu mies sanoi, että hän haluaisi tavata lapsensa vaikka kaltereiden takaa ja minulla itselläni on se ajatus, että kestäisin muiden ämmien tuijotuksen valvotuissa tapaamisissa, jos se olisi ainoa keino saada tavata lapsia. Nöyryyttävää se kyllä olisi, varsinkin jos en tiedostaisi omia ongelmiani ja syitä kyseiseen tilanteeseen, kuten ex-mieheni, joka ei alkoholiongelmaansa myönnä, ei ehkä tiedosta.
Meillä isä ei ole kolmeen vuoteen tavannut lapsiaan muuta kuin pari kertaa sosiaalitoimistossa joissakin palavereissa ja papereiden allekirjoittamisissa. Hänelle on myönnetty aluksi valvotut tapaamiset, joihin hän ei kuitenkaan ole halunnut mennä. Lapsista vanhin muistaa isänsä hyvin ja on ikävöinyt häntä. Isä ei ole ilmoittanut kaipaavansa erityisesti lapsiaan vaan minua ja lapsia (minä hain eroa uskottomuuden, väkivaltaisuuden minua kohtaan ja alkoholin liikakäytön takia).
Minä lähetän lasteni isälle lasten piirustuksia, valokuvia yms., mutta hän ei lähetä lapsille mitään. Eikö hän todella välitä lapsista (Yhdessä ollessamme mielestäni kuitenkin välitti, vaikkei osannut tehdä lasten kanssa juuri mitään, ei hoitanut heitä jne.)vai eikö hän vain kestä sitä, että lopulta tein ratkaisuni ja lähdin, minkä seurauksena hänelle on myönnetty oikeus tavata lapsiaan vain valvotusti? Esikoistyttö ilmeisesti kaipaa isäänsä edelleen joskus ja silloin juttelemme siitä, mitä kaikkea kivaa isi teki, mutta minua huolestuttaa se, että nämä kerrat ovat yhä harvemmin.
Minä olen itse avioerolapsi, mutta kärsin asiasta lähinnä vain luokkatovereideni toimesta. Siihen aikaan kun olin ainut tuttu lapsi, jonka vanhemmat erosivat. Äitini taas oli hyvin viisas ja ajatteli todella meidän lasten etua, koska me saimme olla isämme kanssa joka vk-loppu, eikä äidillä ollut mitään taipumusta omia meitä itselleen.
Toisaalta myös isä oli ja on raitis, rauhallinen ja rakastava isä, jonka luona oli turvallista ja jonne olimme aina tervetulleita. Me lapset olimme hänelle tärkein asia.
Jos omien lasteni isä olisi aikoinaan osallistunut lastensa hoitoon, osaisi tehdä ruokaa, pysyisi päiväsajat hereillä jne. antaisin hänen ottaa lapset luokseen, jos edes tietäisin minkälaisessa kämpässä hän asuu, Mutta hän on monilapsisen parheen kuopus, minua 12v vanhempi, ja tottunut siihen, että joku naispuolinen passaa.Turha on palata niihin aikoihin, kun tapasimme (joku ilkimys kuitenkin kysyy, miksi ylipäätään menin hänen kanssaan naimisiin ja sain hänelle lapsia).
Mutta oikeasti, isät joille on myönnetty vain tapaamisoikeus valvotuissa olosuhteissa, oletteko käyttäneet sen hyödyksenne vai olleet mieluummin tapaamatta lapsia lainkaan? Tai isät muuten, kuinka suhtautuisitte asiaan? Eräs tuttu mies sanoi, että hän haluaisi tavata lapsensa vaikka kaltereiden takaa ja minulla itselläni on se ajatus, että kestäisin muiden ämmien tuijotuksen valvotuissa tapaamisissa, jos se olisi ainoa keino saada tavata lapsia. Nöyryyttävää se kyllä olisi, varsinkin jos en tiedostaisi omia ongelmiani ja syitä kyseiseen tilanteeseen, kuten ex-mieheni, joka ei alkoholiongelmaansa myönnä, ei ehkä tiedosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mikäli isä haluaisi sitten tavata lapsiaan. Kuulostaa kyllä siltä, ettei halua.
Tuetut tapaamiset olisivat mielestäni paremmat.
Valvotut tapaamiset on aika rankkoja isälle eikä niissä ole mitään normaalia yhdessäoloa.. Monessakin kohtaa valvotut tapaamiset saattavat olla äidin vallan käyttöä isää kohtaan ja alistamista. Se ei ole oikein. (En tarkoita välttämättä teidän tapausta.)
Tuetuissa tapaamisissa saa olla ihan kahdestaan lapsen kanssa, mutta henkilökunta on lähellä tarvittaessa. Tuetut tapaamiset voivat olla myös pidempiä. Valvotut tapaamiset ovat erittäin kallita kestoonsa nähden. Kuinka moni on valmis maksamaan yli sata euroa siitä, että saa nähdä lastaan vain hetken ja valvotusti?
Mielestäni on väärin, että jotkut vanhemmat joutuvat maksamaan siitä, että saa tavata lapsiaan. Tietysti ei aina ole vaihtoehtoja. Eihän teillä ole vaikka isän vanhempia joilla he voisivat tavata? Sekin voisi olla yksi vaihtoehto..
Ehdota isälle tuettuja tapaamisia ja katso haluaako tulla tapaamiseen. Yritä kuitenkin olla pahoittamatta lasten mieltä jos isä ei tulekaan.