Viron vaalit 1940

setä kertoo ja selostaa kuvat kirjoitti:

Taitaa olla parempi, että laitan Viron, käytetään edelleen sitä nimeä selvyyden vuoksi, vuoden 1940 vaaleista uuden aloituksen, koska vaaleista niin monella on Kallen ohella lapsellisen vääriä käsityksiä. Esimerkiksi Työeläkeläinen väittää, että ”Venäjä esti muiden paitsi kommunistien ehdokkuuden.”. Todellisuudessa vaaleihin sai osallistua myös vanhoja porvaripuolueitakin, mutta vaalirikkomuksillaan ne sulkivat itse itsensä ulos vaaleista, josta tuonnempana. Mutta lähdetään liikkeelle Kallen höpinöistä. Palstalaiset huomasivat jo talvisodan väännöissä, Kallen historian tietouden olevan olematonta. Ja sama meno jatkuu näissä Viron historian kysymyksissä. Ja Kalle kirjoittelee Viron 1940 vaaleista:

”Virossa määrättiin 5/7 uudet vaalit pidettäväksi 14-15/7. Siis vain päätös tehtiin vain 9 päivää ennen vaaleja. Viron vaalilaki määräsi kuitenkin vaalit voitavan pitää aikaisintaan 35 päivän päästä päätöksestä.
Joten vaalit eivät olleet Viron lakien mukaiset ja näin lainvastaisesti valittu parlamentti ei tietenkään ole päätösvaltainen. Tästä seuraa, että Viron parlamentti ei koskaan päättänyt pyytää Viron liittämistä neukkulaan.
Joten liittäminen ei tapahtunut Viron lakien mukaan ja oli siis laiton - toisin sanoen Viro miehitettiin.”

Mutta väärin Kalle taas väittää, koska 14-15. heinäkuuta 1940 pidetyt vaalit olivat täysin Viron vaalilain mukaiset, ja siten Viro liittyi vapaaehtoisesti sekä laillisesti maan lakien ja säädösten mukaisesti Neuvostoliittoon. Joten Neuvostoliitto ei Viroa miehittänyt.

Tässä on pieni historiallinen jippo, jota Kalle ei luonnollisestikaan ymmärtänyt. Ja se jippo oli se, että 21. kesäkuuta 1940 Virossa tapahtui melko rauhanomainen sosialistinen vallankumous, jonka myötä valtaan noussut demokraattinen Johannes Vareksen johtama työväen hallitus toteutti vallan sirtoa porvaristolta työväenluokalle kumoamalla monien muiden porvarillisen valtion hallintojärjestelmien kanssa vanhan diktatuurin aikaisen epädemokraattisen vaalilain. Näin vallankumous mahdollisti, että Virossa voitiin viedä läpi yhtäläiseen äänioikeuteen ja suhteelliseen edustukseen perustuvat yleiset, välittömät ja salaiset vaalit. Vanhan vaalilain kohtia säilyi uusitussa laissa vain joidenkin teknisten puoliensa osalta. Uudistetusta vaalilaista Vareksen hallitus antoi asetukset 5. ja 9. heinäkuuta 1940. Ja uudistetun lain pohjalta 5. heinäkuuta 1940 presidentti Päts antoi hallitukselle tehtäväksi vaalien järjestämisen mahdollisimman nopeasti. Vaalit vietiin siis läpi, käytännössä uuden, demokraattisen vaalilain puitteissa.

Koska vaalit käytiin tiukassa luokkataistelutilanteessa, uudessa laissa mm. ehdokkaiden asettamista demokratisoitiin siten, että ehdokkaan asettamiseksi piti esittää vähintään 50 valitsijan allekirjoittama anomuskirjelmä. Tällä pyrittiin varmistamaan sellaisten ehdokkaiden asettamisen, joilla oli todella kansan tuki. Ja ehdokaslistat tulivat vasta sitten hyväksytyiksi, kun listaan liitettiin kunkin puolueen, järjestön tai vaaliliiton vaaliohjelma sekä selkeät todisteet siitä, että ohjelma oli saatettu kansalaisten tietoon ja kritisoitavaksi, vaalitilaisuuksissa, lehdissä jne. Näillä toimenpiteillä tyrmättiin monet vanhan vallan edustajien pyrkimykset pyrkiä esittämään valheellisia väitteitä vallankumouksellisesta kehityksestä ja katteettomia lupauksia.
Porvarillisista ryhmistä suurin osa kieltäytyi esittämästä vaaliohjelmaansa paljastaen näin pyrkimyksensä vain häiritä vaaleja ja jotkut ryhmät pyrkivät vain esittelemään vaalitilaisuuksissa propagandisesti vanhan vallan palauttamista. Näin porvaristo pelasi itse itsensä tilanteeseen, jossa vaalikomiteat eri piireissä joutuivat sulkemaan niiden ryhmät ulos vaaleista. Miksi porvaristo käyttäytyi vaaliasettelussa näin aggressiivisesti? Siksi, koska Viron natsimielinen porvaristo ei kyennyt käyttämään väkivaltakoneistoaan, armeijaa, poliisivoimia ja Kaitseliit-järjestöä vallankumouksellisten työläisjoukkojen tukahduttamiseen. Näin Viron työväenluokka saavutti kommunistien johdolla hallitsevan luokan hegemonian ja suoritti sosialistisen vallankumouksen varsin rauhanomaisesti.

Mutta kommarien aloitteesta perustetulla Eestin Työkansan liitolla, johon kuului 22 työväen järjestöä, kommunistisesta puolueesta naisten, talonpoikien ja nuorten järjestöihin, pyyhki hyvin. Liiton vaaliohjelmalle antoi tukensa yli kuusi sataa kansalaisjärjestöä ja ohjelman käsittelyyn osallistui yli kolmessa sadassa kansalaiskokouksessa kymmeniä tuhansia virolaisia. Liitto asetti ehdokkaita kaikissa 80 vaalipirissä.

Ja vaaleihin sitten osallistui 84,1 prosenttia äänioikeutetuista ja Työkansan liitto savutti vaaleissa murskavoiton saaden 548 631 ääntä eli 92,8 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Vain 42 399 äänestäjään pyyhki yli Työkansan liiton ehdokkaiden nimet tai tärveli äänestyslippunsa. Vaalitulosten tultua julkistetuksi kirjoitti tallinnalainen Rahva hääl, että työväestön liikehdintä vaalien jälkeen ”…ylitti mitoiltaan jopa suurimmat vaaleja edeltäneet joukkokokoukset. Uutena poliittisena tunnuslauseena esitettiin vaatimus Eestin tasavallan muuttamisesta Eestin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi ja Neuvostoliiton liittotasavallaksi. Ja kuinkas kävikään ja ihan vapaaehtoisesti!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä