OECD:n tuoreen selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005.
Tuona aikana päähallitusvastuussa maassamme oli SDP, viimeistä kahta vuotta lukuunottamatta, joilloin hallitusta johti Keskusta. SDP oli kuitenkin tuossakin hallituksessa de facto johtava puolue Keskustan johtajavaihdoksen vuoksi.
Kuvaavaa SDP vetoiselle politiikalle on sen omia perusjkannattajia suosiva politiikka. OECD:n selvityksessä todetaan että eläkeiän kynnyksellä ja eläkkeellä tulokehitys on ollut suhteessa parasta, mutta lapsiperheiden asema on sen sijaan heikentynyt. Eniten kolhitaan yksinhuoltajia, joiden todennäköisyys kärsiä köyhyydestä on kolminkertainen keskimääräiseen väestöön verrattuna. Tunnetusti SDP:n kannattajat ovat ikääntyneitä kun taas nuoret lapsiperheet kannattavat mieluummin muita puolueita. Eikä mikään ihme kun SDP on vetänyt noin raakasti vain tiettyjen sille tärkeiden ryhmien asiaa.
Tuona aikana päähallitusvastuussa maassamme oli SDP, viimeistä kahta vuotta lukuunottamatta, joilloin hallitusta johti Keskusta. SDP oli kuitenkin tuossakin hallituksessa de facto johtava puolue Keskustan johtajavaihdoksen vuoksi.
Kuvaavaa SDP vetoiselle politiikalle on sen omia perusjkannattajia suosiva politiikka. OECD:n selvityksessä todetaan että eläkeiän kynnyksellä ja eläkkeellä tulokehitys on ollut suhteessa parasta, mutta lapsiperheiden asema on sen sijaan heikentynyt. Eniten kolhitaan yksinhuoltajia, joiden todennäköisyys kärsiä köyhyydestä on kolminkertainen keskimääräiseen väestöön verrattuna. Tunnetusti SDP:n kannattajat ovat ikääntyneitä kun taas nuoret lapsiperheet kannattavat mieluummin muita puolueita. Eikä mikään ihme kun SDP on vetänyt noin raakasti vain tiettyjen sille tärkeiden ryhmien asiaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et näemmä kykene omin avuin löytämään pääsyitä tuloerojen kasvulle. Minäpä autan sinua siinä. Tutkijat pitävät pääsyyna porvarihallituksen vuonna 1993 toteuttamaa pääomaverouudistusta sekä suurtyöttömyyttä. Nämä kaksi asiaa venyttivät tuloeroja kaikkein eniten kumpikin toisistaan poispäin.
Demareita voi kyllä syyttää siitä, etteivät he pyrkineet kiristämään pääomaverotusta ja asettamaan sitä hallituskysymykseksi. Toisaalta Kokoomus ei missään tapauksessa tällaista kiristämistä olisi hyväksynyt, minkä seurauksena sinipunahallitus olisi hajonnut.
Eläkkeen kynnyksellä tulokehitys on ollut taas suurinta siksi, että palkkausjärjestelmät suosivat urakehitystä. Yleensä urakehityksen huippuvaihe osuu siihen aikaan, jolloin ollaan eläkkeelle pääsyn kynnykselle. Harvat yritykset valitsevat esim. korkeapalkkaisimpia johtajiaan suoraan koulun penkiltä.
Tärkeämpää tässä olisi poliittisessa suhteessa keskittää huomio siihen, mitkä puolueet ovat halukkaimpia vähentämään tuloeroja ja mitkä taas eivät. Kokoomuslaisessa ja nyt suurelta osin myös kepulaisessa ajattelussahan on pidetty suorastaan tarpeellisena, että tuloerojen annetaan kasvaa. Sitä ei nähdä minkäänlaisena ongelma. Tai nähdään erityyppisenä ongelma kuten Kepun Timo Kalli, joka on huolissaan suurituloisten verotuksen kireästä progressiosta.
Kun meillä hallituksia voidaan joskus rakentaa samanmieleisten mukaan, suhde tuloeroihin tulisi paljon selvämmäksi. Nythän esim. hallituksessa Vihreät näkevät asian suunnilleen samalla tavoin kuin oppositio. Jos meillä olisi Ruotsin tapaa selkeämpi vasemmisto-oikeisto -jako, tällaiset asiat voitaisiin hoitaa poliittisilla päätöksillä. Vasemmiston ollessa vallassa tuloeroja supistava politiikka pääsisi vallalle ja oikeioston ollessa vallassa taas päinvastainen kehitys, koska oikeisto ei pidä tuloeroja ongelmana.
1993 pääomaverojen lakun tavoite oli parantaa työllisyyttä ja kasvattaa verotuloja. Molemmissa onnistuttiin. Silti meille jäi pitkäaikaista rakennetyöttömyyttä, eli tuloerot kasvoivat, kun alimpia tuloja ei saatu nousemaan, vaikka köyhyys vähenikin.
Pääomatulojen veronkorotus ei ole millekään puoluelle ollut hallituskysymys, koska veroprosentit pyritään aina asettamaan sellaiseen tasoon, että euro(markka)määräiset verotulot olisivat maksimaaliset.
Tuloerot kasvavat aina, kun talous kasvaa, eli tuloerojen kasvu on seuraus siitä, että kansakunnalla menee hyvin. Tuloerojen kaventaminen ei taas ole viisasta politiikkaa, jos se johtaa talouskasvun ja sitä kautta myös verotulojen vähenemiseen.
Ainoa viisas talouspoliittinen tavoite olisi sellainen politiikka, jossa palvelualojen yritystoiminta saisi mahdollisuuden kannattvaan kasvuun, jolloin matalapalkkaisille palveluammateille voisi maksaa parempia palkkoja. Tämä taas ei ole mahdollista, jos palkkoja verotetan niin jyrkällä progressiolla kuin nyt. palvelualat on tässä avainasemssa juuri siitä syystä, ettei teollisuudessa ole enää matalapalkka-ammatteja. Ne on ajat sitten korvattu automaatiolla.
Se, että jokin hllitus kasvattaisi tuloeroja käyhien kustannuksella rikkaiden hyväksi on hyvin halpaa poliittista populismia, jonka avulla koetetaan kateutta ruokkimalla kasvattaa omaa poliittista suosiota.
Fiksuna miehenä sinä ymmärrät tämän, mutta provosoit keskustelua asiasta jostin syystä, jota ei loogisesti ole helppo ymmärtää.
SDP on vaalitappiodensa syytä pohtinut monenmoisissa totuuskomissioissa.
Taitaisi riittää kun katsoisi näitä demaripolitiikan tuloksia ja vetäisi niistä johtopäätöksen.
Kansahan tulokset on nahoissaan jo tuntenut - ja vetänyt omat johtopäätöksensä. SDP:n kannatus laskee, se laskee vaikka taloudellisen laskusuhdannetta sillä suunnalla toivottiin pelastajaksi. Sekin tyypillistä demarimenoa, omia virheistä ei tunnusteta, niistä ei opita, toivotaan vaan ulkoisia olosuhteita itselle ja omalle propagandalle suosiollisiksi.
SDP harjoitti Lipposen johdolla varsin oikeistolaista politiikkaa. Siinä suhteessa puolueen sisäinenkin oppositio oli suurinpiirtein Mikko Elon kokoinen mitä nyt Erkki Tuomioja ja Arja Alho välillä uskalsivat korottaa ääntään. Elo oli kuitenkin ainoa, joka toden teolla kyseenalaista demarien oikeistolaisen suunnan.
Lipponen näki ilmeisesti asian niin, että maan talous pitää saada kuntoon keinolla millä hyvänsä ja siinä pelissä ideologia saa vähäksi aikaa väistyä. Lipposen hallitusten toimintahan perustui vahvalle veroelvytykselle ja maltillisille inflaation vastaiselle palkkapolitiikalle aivan kokoomuslaisten oppien mukaan. Ideologisesti Suomessa on harjoitettu hallituksen väristä riippumatta varsin kokoomuslaista politiikkaa EU-liittymisestä asti. Sen eittämätön ansio on kyllä siinä, että Suomi nousi lamasta sittenkin ennästysvauhtia ja sai taloutensa kuntoon. Lipposen rooli oli tässä se, ettei hän demarijohtajana pannut missään kohdin kapuloita rattaisiin.
Tilanne meni jo hieman hullunkuriseksi Jäätteenmäen puheenjohtajuuden aikana, kun Kepu oli siirtymässä osin ohi demarien vasemmalle. Tämä näkyi sitten siinäkin, että demarien yhden miehen oppositio eli Mikko Elo oli se, joka puolusti Anneli Jäätteenmäkeä viimeiseen saakka ja oli siinä lopulta ainoa.
Jaan kyllä epäilysi ja huolesi siinä, että demarien politiikka on näyttänyt vuosien varrella kaksijakoiselta. Tämä on lisännyt kansalaisten epäluottamusta siihen. Eräässä mielessä ehkä pääsyyllinen tilanteeseen on Paavo Lipponen, joka muutti olennaisesti demarien poliittista linjaa käytännönläheiseksi oikeistolaisuudeksi tai siihen suuntaan vetäväksi. Lipposen jälkeen on ollut vaikeuksia esittää uskottavasti jotain muuta. Ensin tämä näkyi ehkä siinä, että vasemmistolaisempi Jäätteenmäki nakersi demarien kannatusta vasemmalla ja nyt sitten kurssin muuttuessa Lipposen jälkeen Kokoomus nakersi kannatusta keskiluokkaisten äänestäjien osalta.
Kokoomus on meillä ainoa suuri puolue, joka on kyennyt noudattamaan linjaansa. Kaiken lisäksi se on onnistunut lisäämään uskottavuuttaan keskituloisten joukoissa. Muut ovat joutuneet noudattaa kokoomuslaista politiikkaa ja puolueina kärsineet siitä. Nyt suurimman kärsijän roolissa on Kepu, joka Vanhasen johtamana on jo hyvin lähellä Kokoomusta, kun Jäätteenmäen johdolla pyrki selvästi etääntymään Kokoomuksesta.
Demareiden kannatushan nousi eduskuntavaaleista ja suuruussijoitus muuttui kolmosesta kakkoseksi.
Maalaisliiton kannatus sen sijaan laski edelleen ja sen sijoitus romahti ykkösestä kolmoseksi. Sinua moinen meno tietysti kismittää, mutta tottahan se on.
Miksi demarit ei sitten kerro rehellisesti, että edellisestä lamasta nousuun tarvittiin perinteistä oikeistolaisempaa politiikkaa, mutta SDP:n peruslinja on jotain muuta.
Nythän äänestäjiä on pidetty tyhmänä vaalikarjana jolle voidaan puhua yhtä vaikka hallituksessa tehdään toista.
Ja miten niin on jouduttu noudattamaan kokoomuslaista politiikkaa. Onko se ollut ainoa oikea, vai miksi? Miksi SDP:llä ei ole ollut omaa talouspolitiikkaa yli 10 vuotta jatkuneesta nousukaudesta huolimatta. Miksi se on noudattanut vain kokoomuslaista tiukkaa finanssipolitiikkaa?
Jos Kokoomus on ainoana kyennyt pitämään linjansa niin eikös vika ole silloin muissa, ei Kokoomuksessa, jonne suuntaan näytät kutenkin nyt syyn tuloeroista vierittävän.
On melko hedelmätöntä nimittää oikeistolaiseksi tai kokoomuslaiseksi sellaista politiikkaa, jossa toimitaan markkinaehtoisesti pyrkien saamaan talouskasvu vapailta maailmanmarkkinoilta.
Globaali kilpailuympäristö muodostaa puitteet, joita me emme voi kansallisella politiikalla muuttaa. Siksi meidn on toimttava niin, että saamme tässä ympäristössä aikaiseksi sellaisen kansantulon, jota verottamalla saamme kustannetuksi haluamamme hyvinvoinnin tason.
Lipponen, kokoomus ja nyt keskustakin tekevät juuri tällaista hyvinvointipolitiikkaa, jossa pyritään ensisijassa varmistamaan niin hyvä työllisyys kuin suinkin, koska vain hyvä työllisyys tuottaa meille ne veroeurot, joilla hyvinvoinnin julkiset menot voidaan kattaa.
Puolueet ovat halltuksissa ollessaan tunnustaneet nämä realiteetit hyvin kiitettävästi. oppositiossa ne sensijaan ovat räksyttäneet hyvin populistisesti ja vastuuttomasti. Ensin kepu Lipposen hallituksen aikoina ja nyt sdp Vanhasen hallitustavastaan.
Kaikkihan ovat nähneet, miten SDP jatkoi Vanhasen 1. hallituksessa ivan samaa talouspolitiikkaa kuin sinipunassa ja nyt Vanhanen jatkaa samaa politiikkaa kuin edeltäneet hallitukset.
Tämä tekee puolueista samnkaltaisia, koska markkinaehtoisessa maailmassa ei ole juurikaan muit vaihtoehtoj, jos haluaa pitää hyvinvoinnin tasosta ja laadusta huolen.
Kokoomus tajusi tämän sdp:n kanssa ensimmäisenä. Keskusta tuli jälkijunassa mukaan heti kun pääsi hallitusvastuuseen. SDP:ltä on hieman pallo hukassa, kun se ei ole vielä huomannut, että uskottavan vaihtoehdon esittäminen hallituksen oikean politiikan rinnalle on aika mahdotonta.
Noinhan se menee.
Demarit koittaa kiemurrella pääomaverotuksen muutoksen taakse, jota heillä oli 12 vuotta aikaa korjata, mutta mitäs he tekivät? Demareiden hallituskaudella poistettiin varallisuusvero ja laskettiin yritysten maksama yhteisövero 26 prosenttiin. Siis kiihdytettiin tuota 1993 lain vaikutusta.
OECD:n selvityksen mukaan vähiten nousukauden hedelmiä on satanut köyhimpien, lähinnä tulonsiirtojen varassa elävien tuloluokkien laariin. Työttömyyskorvauksiin ja muihin tukiin ei ole korotuksia juurikaan tehty, joten köyhimpien tuloluokkien suhteellinen asema on heikentynyt dramaattisesti selvittetyinä vuosina 1995 - 2005.
Taantuma leikkaa ylimpien tuloluokkien vaurastumisvauhtia ja tasaa siis tuloeroja. Tulevan kurjuuden keskellä voidaan siis iloita tasaisemmasta tulonjaosta.
Osut kyllä ihan oikeaan siinä, että nimenomaan kaikkein huonompiosaisten asema heikentyi suurtyöttömyyden seurauksena. Tässä kohdin on aivan aiheellista osoittaa syyttävää sormea myös demareihin päin. Tämän kansanosan heitteillejättö piti Vasemmistoliiton kannatusta pystystä ja on sittemmin kasvattanut Persujen kannatusta.
Taantuma toki leikkaa ylempien tuloluokkien tuloja, mutta se leikkaa myös alempien tuloluokkien tuloja. Työttömyys kasvattaa tuloeroja kaikkein vahvimmin. Taantuman pitkittyessä tulee joillekin poliitikoille mieleen leikata myös toimeentulotukia, jolloin pienituloisten asema entisestään heikkenee. Nythän hallituspiireissä on jo suunnitelmia esim. tyttömyyskorvausten heikentämisestä. Eli tässä kohdin taitanet olla väärässä, koska taantuman negatiivinen vaikutus on vielä kovempi alemmissa tuloluokissa kuin kaikkein ylimmissä.
Kaikilla suurilla puolueilla on omat ansiot siinä mitä on tapahtunu. Suuren rahan lobbareita on kuunneltu, puoluetukirahat kustantavien äänestäjien mieltä kuunneltu vähemmän.
Köyhyysrajalla ja sen alapuolella elävien määrän kasvu vaikuttaa puolueitten kannatusmuutoksiin vielä rutksti, kunhan he lähtee suuremmalla joukolla äänestämään.
Suurten puolueitten kannatuksen kannalta ei kyllä ole niinkään paljon merkitystä sillä miten ne tuloerot menee kun sillä miten paljon köyhiä tulee ja palveluita lopetetaan ennenkun silmät avautuu. Jatkakaa vaan samaan malliin, perussuomalaisiin mahtuu kyllä muutosta haluavia.