Tämä ei ole mikään provo, haluaisin vain puhua omista tunteistani jonkun kanssa, jolla mahdollisesti olisi kokemuksia asiasta..
Minulla ja tyttöystävälläni on vuoden vanha tytär (joka on aivan ihana!). Ongelmana on kuitenkin tyttöystäväni vartalo... se ei ole palautunut synnytyksen jälkeen yhtään, vaan koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Maha roikkuu ja rinnat ovat "rupsahtaneet". Tiesimme toki, että muutoksia tulee, mutta en vain osannut varautua näin radikaaliin muutokseen. Hän oli ennen niin kaunis.
En vain enää halua häntä.. Haluaisin haluta ja tiedän, että olen hirveä kusipää, mutta en mahda tunteilleni mitään. Hän tietää asian itsekin, mutta ei tee sille mitään (en tiedä voiko edes tehdä?). Miten tällaisesta selviää.. Seksiä ei ole ollut kuin muutaman kerran lapsen syntymän jälkeen, ja seksi on ollut todella kammottavaa.. Ennen lasta kaikkialla sanottiin, että ei se värkki siitä lapsesta muutu, ja että kyllä se palautuu - vaan ei ole palautunut. Ei tunnu miltään.. nykyään sinne mahtuu melkein koko nyrkki.
En tiedä miten tästä pääsee yli. Rakastan tytärtäni, ja rakastan myös tyttöystävääni, mutta en vain enää "sillä" tavalla. Seksi oli meille aina todella tärkeää, ja molemmat olivat ennen lasta sitä mieltä, että seksielämän ei pitäisi muuttua. Jopa tyttöystävä vakuutti, että ei ala sitten vain äidiksi, vaan pysyy myös tyttöystävänäni..
En halua loukata tällä ketään. Olen vain niin pettynyt.. ja haluan jättää hänet. Häpeän sitä, miten paljon seksillä ja ulkonäöllä on vaikutusta.. ei kai sillä saisi olla. Mutta kun..
Minulla ja tyttöystävälläni on vuoden vanha tytär (joka on aivan ihana!). Ongelmana on kuitenkin tyttöystäväni vartalo... se ei ole palautunut synnytyksen jälkeen yhtään, vaan koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Maha roikkuu ja rinnat ovat "rupsahtaneet". Tiesimme toki, että muutoksia tulee, mutta en vain osannut varautua näin radikaaliin muutokseen. Hän oli ennen niin kaunis.
En vain enää halua häntä.. Haluaisin haluta ja tiedän, että olen hirveä kusipää, mutta en mahda tunteilleni mitään. Hän tietää asian itsekin, mutta ei tee sille mitään (en tiedä voiko edes tehdä?). Miten tällaisesta selviää.. Seksiä ei ole ollut kuin muutaman kerran lapsen syntymän jälkeen, ja seksi on ollut todella kammottavaa.. Ennen lasta kaikkialla sanottiin, että ei se värkki siitä lapsesta muutu, ja että kyllä se palautuu - vaan ei ole palautunut. Ei tunnu miltään.. nykyään sinne mahtuu melkein koko nyrkki.
En tiedä miten tästä pääsee yli. Rakastan tytärtäni, ja rakastan myös tyttöystävääni, mutta en vain enää "sillä" tavalla. Seksi oli meille aina todella tärkeää, ja molemmat olivat ennen lasta sitä mieltä, että seksielämän ei pitäisi muuttua. Jopa tyttöystävä vakuutti, että ei ala sitten vain äidiksi, vaan pysyy myös tyttöystävänäni..
En halua loukata tällä ketään. Olen vain niin pettynyt.. ja haluan jättää hänet. Häpeän sitä, miten paljon seksillä ja ulkonäöllä on vaikutusta.. ei kai sillä saisi olla. Mutta kun..
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mietin pikakeinoja tilanteen korjaamiseksi. Kropan palautuminen vie aikaa ja vaatii myös vähän vaivaa. Voisitko kuvitella harrastavasi seksiä jos roikkuva maha ja rinnat eivät näy? Kaunis korsetti tekee naiselle kuin naiselle komeat kurvit ja nostaa ryntäät kauniisti esille.
Kroppa kohenee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla. Vie naisesi ja lapsesi ulkoilemaan, lenkille tai vaikkapa sulkapallo kentälle pelaamaan.
Onko vaimollasi kuulat joilla treenata alakertaa?
ajatteletteko miehet ollenkaan oikeasti muulla kun
alapäällänne.tiedättekö yhtään miltä naisesta tuntuu tuommonen,ensin te haluatte perustaa perheen vaikka tiedätte mitä se tuo tullessaan,sitten oma vaimo näyttääkin läskiltä synnytyksen jälkeen jne...kaikki ei palaudu heti entiselleen,asiaa auttaa tietysti aktiivinen liikunta,mutta oletteko miettineet että entäs jos ite mies lihoisikin huimasti,naiselle se on luonnollista raskauden aikana,mutta entäs miehet sitten...olisiko vaimonne yhtä sydämmetön ja ajattelisi sinusta samanlailla että kuvottaa se ukko kun sen maha on kasvanut jne...ja ehkäpä vaimosi vielä löytää harrastuksen kunhan lapsi kasvaa,luultavasti tähän mennessä viennyt aikalailla voimia.mutta onneksi miehiäkin on moneen junaan,kaikki ei ajattele noin vaan että kilot on luonnollista ja on synnyttänyt mailmaan ihanan lapsosen,tuo synnytyskään kun ei ole mitään helppoa,mutta sitähän miehet ei joudu kokemaan.
Kyllä raskauden aiheuttamat vaivat ja niiden suuruus näyttää olevan yllätys äideillekin! Osa äideistä lamaantuu muutosten edessä eikä pysty tekemään asioille mitään. Emätinjumpalla voisi estää monet vaivat.
Oman aviomieheni maha on kasvanut ja kyllä se kuvottavalta näyttää :( Ihan rehellisesti voin tunnustaa kaipaavani sitä sikspäkkiä, joka näkyi vielä viisi vuotta sitten. Vielä enemmän olen huolisani tuon keskivartalolihavuuden aiheuttamista terveysriskeistä. Terveellinen elämäntapa ja kropan kunnossapito on lahja puolisolle!
ja ymmärrän kaiken mitä sanot, sen piti ilmetä keskustelunaloituksestanikin.. häpeän näitä tuntemuksiani. Mutta kumpikaan meistä ei oikein osannut odottaa tällaista muutosta, ainakaan näin isoa.. en tiedä mitä tässä tekisi.
Ei ole kyse pelkästään minun "alapäästäni". Minusta tuntuu myös, etten pysty antamaan tyttöystävälleni nyt sitä, mitä hän kaipaa.. kyllä hänkin kaipaisi seksiä, ja hän ansaitsisi saada sitä jonkun kanssa, joka haluaisi häntä enemmän kuin minä. En mahda tunteilleni mitään! Mitä voin oikeasti tehdä, jos en vain halua häntä enää! Haluaisin haluta. Ja haluan olla isä lapselleni.. Tiedän, että tämä loukkaa häntä.. ja olen siitä suunnattoman pahoillani.
Jos itse olisin lihonut ja rumentunut, luulenpa että tyttöystäväni ajattelisi minusta samalla tavalla kuin minä nyt hänestä.
Tiedän, että häntä itseäänkin haittaa tämä tilanne. Hän on aina ollut tarkka ulkonäöstään. Ei ole kyse vain minun mielipiteistäni. Sitäpaitsi perheen perustaminen ei ollut pelkästään minun ideani.. esität asian, ihan kuin minä olisin yksin tätä halunnut. Tyttöystäväni halusi myös lasta todella paljon. Tämä on yhteinen ongelma nyt.
Voisinpa tehdä jotain.
Miten ihminen voikin olla niin sinisilmäinen parisuhteen huumassa.. tuntuu niin typerältä. Kaikki kuvittelevat, että "kyllä tämä meidän suhde kestää" ja "meidän seksielämämmehän ei lapsen syntymän myötä muutu", mutta silti 50 % pareista eroaa. Olisi pitänyt ajatella tuota etukäteen. Vaikka rakastankin tytärtäni yli kaiken, tekisin nyt ehkä asioita toisin. Jossittelu tosin on turhaa..
Olenkin yrittänyt pitää huolta ulkonäöstäni tyttöystävääni varten.. omasta mielestäni näytän hyvältä. Käyn salilla yms. Ja tyttöystäväkin on tyytyväinen.
Tilanne on nyt kuitenkin vaikeampi, koska tyttöystäväni ei välinpitämättömyydellään tai muulla sellaisella aiheuttanut "rumentumistaan". Vaan sillä hän antoi meille lapsen..
Silti en usko, että hänkään on pidemmällä aikavälillä tyytyväinen tässä suhteessa, jossa en pidä häntä haluttavana. Meistä kumpikaan ei pysty elämään seksittömässä suhteessa.
kalahtaa. Arvasin, että joku tulee tänne sitten moralisoimaan. aloittajahan sanoi, ettei halua loukata ketään ja haluaa jutella täällä jonkun sellaisen kanssa, jolla on sama tilanne.
Hyvät ihmiset keskustelkaa tyttöystävän kanssa avoimesti asiasta. Jotenkin mulle ainakin tuli sellainen kuva että vain oletat asioita joka johtuu nimenomaan siitä ettei ole keskusteltu mistä kenkä puristaa.
Voit siis olla rehellinen häntä kohtaan asian suhteen. Pahinta olisi jos vaan jättäisit hänet ja siinä vaiheessa kertoisit miten asian laita on. Silloin hänellä ei olisi aikaa tai mahdollisuutta tehdä asian eteen jotain. Älä myöskään oleta että hän hetkessä palautuu hyviin mittoihin, eikä varmaan välttämättä ikinä täysin samaan kuin oli ennen raskautta, minkä ei pitäisi katastrofi olla jos oikeasti välittää ja HYVÄKSYY asian.
Mieti myös minkä lahjan hän on sinulle suonut, sinun avustuksellasi tottakai. Kyllä teillä vielä yhdessä toivoa on, uskoisin niin.
Tsemppiä!!
Onhan se nähty jo moneen kertaan.. Naisten mielestä pitää keskustella ja jutella ja viettää laatuaikaa ja.. Mutta auta armias jos pitääkin keskustella asioista niiden oikeilla nimillä, eli olla Rehellinen. Siihen keskusteluun nainen lähtee vain ja ainoastaan jos hän haluaa sanoa jostain muusta jotain "rehellistä".
95% naisista elää haavemaailmassa ja sitä maailmaa ei saa reaalielämällä mennä sotkemaan. Äskeinen vastaaja on hyvä esimerkki tästä ajattelusta.
Alkuperäiselle sanoisin että ei tuossa taida auttaa kuin kissan pöydälle nostaminen. Keskustelette asiat rehellisesti halki vaikka se olisi kuinka vaikeaa, aina se kuitenkin eron voittaa jo lapsennekin takia. Voithan myös ensin koittaa saada häntä liikkumaan kanssasi? Järjestäkää lapsenvahti parina iltana viikosta ja lähteää kuntosalille, pelaamaan, whatever. Liikkuminen tuskin ainakaan hidastaa palautumista.
Voit myös koittaa sinnitellä vielä toisen vuoden ja katsella josko asiat muuttuvat, mutta ehkä kuitenkin olisi parasta tehdä edes jotain konkreettista asian eteen.
noin vain rumentua? Kai hän saisi liikkumalla kroppansa kuntoon?
vaivaa ajatus rupsahtaneista rinnoista ja roikkuvasta mahasta - ja oletat todellakin tämän olevan se asia joka ratkaisee suhteenne jatkumisen - asiaan löytyy ratkaisu:
Plastiikkakirurgi.
Abdominoplastia ja silikonit rintoihin.
http://www.nordstromhospital.fi/toimenpiteet/vatsanahan-kiristys-vatsan-pienennys/index.shtml
http://www.nordstromhospital.fi/toimenpiteet/rintojen-suurennus/index.shtml
Maksaa. Leikkauksessa on aina omat riskinsä.
Olethan varma että vaimokkeesi ulkonäkö ei ole vain tekosyy erolle..?
tuon miehen vaimo, vaan rakastajatar eli kuten nykyään sanotaan "tyttöystävä". Ehkä miehen rakkaus on alusta asti ollut vain pinnallista laatua.
No, oikeastaan minun ei pitänyt puuttua tähän juttuun. Tämähän on isien palsta, ja ap kysyi neuvoa toisilta miehiltä.
Järkevä vastaus. Monia naisia se totuus sattuu niin paljon että rupeaa itkettää, ja tuntuu siltä kuin kumppani vaan haluaisi hänelle pahaa. Kannattaa kuitenkin yrittää puhua, siten kuitenkin on mahdollista pelastaa perhe ja tehdä asioille jotakin.
Minä itse olen raskaana oleva 28v nainen, ja tiedostan vartaloni muuttuvan. Meillä on mieheni kanssa ihana, toimiva suhde, ja haluan sen jatkuvan myös lapsen syntymän jälkeen. Helpommin sanottu kuin tehty tietysti, mutta sen olen PÄÄTTÄNYT että mikäli alapää rupsahtaa täysin menen korjausleikkaukseen. Se on itsestäänselvyys, ja kuitenkin sivuseikka hyvän parisuhteen hengissä-pitämisessä. Tottakai jaksamisen myötä liikunnanharrastusta, ihan oman terveytenikin vuoksi (se korjausleikkauskin myös oman terveydenkin vuoksi ;). Kannattaa aina yrittää, muuten ei saavutakaan mitään!
kun nykyään. amerikastako elämanmalli tulee? jos pikkusen kiikastaa niin ero valmiiksi. täh. on malli nykyään. mitähän tältä elämältä vois muuta hakee ku nautintoo vain.
Kiitos vastauksesta.. mukavaa että teillä on tällaiset asiat "sovittu" etukäteen.. Minäkin luulin, että se on itsestäänselvyys (ei toki saisi olla), koska tyttöystäväni on aina ollut hirveän tiptop ja tarkka ulkonäöstään. En osannut yhtään odottaa, että toisen luonne muuttuisi noin dramaattisesti. Nyt yhtäkkiä on tullut päälle verkkarivaihde, tukka sekaisin päivät pitkät jne.. Ja jos asiasta vähän vihjaisee niin saan huutoa osakseni.
voisiko se, että et halua häntä, johtua siitä ettette ole vuoden aikana kovin montaa kertaa harrastaneet seksiä?
Nimittäin se on semmoinen asia, jossa nälkä kasvaa syödessä. Jostain luin jonkin kirjoituksen joskus, että pitkä väli ilman seksiä saattaa aiheuttaa isoja vaikeuksia parisuhteeseen. Ainakin mikäli siihen seksittömyyteen ei ole periaatteessa mitään syytä.
Eli olisiko tässä munan ja kanan ongelma? Kumpi oli ensin?
Minusta sinun pitäisi miettiä, rakastatko tyttöystävääsi. ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Minusta sinun ei tarvotse hävetä tunteitasi. Mutta jotenkin tuo asia pitää korjata, jos rakjastatte toisianne.
Kyllä se seksi siitä pikkuhiljaa alkaa taas tuntumaan. Ihan oikeasti.
Samaan mieltä tuosta, että koita keskustella tuntemuksista tyttöystäväsi kanssa rakentavasti. Kerro tuntemuksistasi, mutta kerro myös, että häpeät ajatuksiasi, mutta et voi tunteillesi mitään. Eli kerrot samat asiat kun täälä.
Kerro, että ajattelit, että paras olla rehellinen, vaikka se loukkaisi. Voithan myös kertoa, että ajattelet, että myös hänellä olisi oikeus "parempaan mieheen". Oletteko keskustelleet haittaako seksitön elämä puolisoasi?
Kerroit, että hoidat kuntoasi eikä tyttö-ystävä tee kuntonsa eteen mitään. Voisitteko ajatella, että aloittaisitte kuntoilun yhdessä? Vaikka on hyvä olla rehellinen ja puolison hyvä tietää tilanne missä mennään voi jatkuva "toisen ulkonäön arvioiminen" vain masentaa. Masennus puolestaan voi vain pahentaa tilannetta ja painon nousua entisestään. Tämän takia on tärkeää, että palautteen antaminen esitetään rehellisesti, mutta rakentavasti.
Oli puhetta, ettei saa moralisoida, mutta totta on, että asialla on toinenkin puoli. Nainen, joka kovalla vaivalla ja kivulla tehnyt lapsen maailmaan hylätään kun ei ulkomuoto enään miellytäkään. Ei tunnu oikeudenmukaiselta. Tällaista elämä vai on... Eletty elämä tietenkin jättää jälkensä ihan jokaiseen meistä (=vanheneminen) ja muovaa vartaloa ym. Eli ei kai ole edes realistista odottaa, että puoliso on koko elämän saman kokoinen/ näköinen.
Kokemasi tunteet ovat totta, hyväksy ne itsellesi. Muista ettet ole vastuussa tunteistasi vaan teoistasi. Toivotan tsemppiä ja, että löytäisitte vielä jonkun ratkaisun kiikkiseen tilanteeseen...
Eukkoni (aasialainen) synnytti 17-vuotiaana. Tuossa iässä thaikuilla on vielä murrosikä eli hän kasvoi naisellisemmaksi vielä synnytyksen jälkeen. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut mitään mikä voisi alkaa roikkua.
Katsokaapas muutenkin aasialaisia äiti-ihmisiä sillä silmällä: he palautuvat ihan erilailla kuin eurooppalaiset virtahevot. Kyse ei ole mistään magiasta eikä geeneistä vaan ruokavaliosta. Aasialaiset syövät vain riisiä, paljon eri kasviksia ja vähärasvaista lihaa.
Kuinka hyvä säkä minulla on käynyt. Miehellä on AINA ottanut eteen, kuin käskettäessä. Eikä sitä ole himmentäneet 3 lapsen saannit, -ei oikeastaan edes hetkellisesti.
Kyllä kyvyttömyys miehellä, on masentavaa naisellekin. Mitäs jos kävisit psykiatrin puheilla selvittelemässä päänuppiasi?
Ja ihan vakavissani sitä ehdotan, koskapa taatusti olet samojen ongelmien edessä, kun vanhetessa rupsahdat itsekkin. Ja jos aina joka pienestä mielen liikutuksesta heppisi noin lamaantuu, niin voin luvata sinulle että elämäsi tulee olemaan suurimmaksi osaksi todella SEKSITÖNTÄ. Kyllä se seuraava tyttöystäväkin rupsahtaa, ja seuraava, ja seuraava.
tyttöystäväsi vartalo, vaan sinun pääsi sisältö, ->sisällöttömyys.
Noin tyhjää päätä sietääkin hävetä.
Näköjään taas muutaman raskaushormonien vyöryttämän naisen kommentti taas paistaa läpi, aina syyllistämässä miehiä että miehen vika jos nainen ei miellytä!
Anyway, itse asiaan...
Voisiko ajatuksillesi löytyä jostain jokin syvempi syy? Esim katkeruus naistasi kohtaan? Siitä ettei hän huomioi sinua enää synnytyksen jälkeen niinkuin ennen lasta?
Minulla ja naisellani on vasta muutama kuukausi synnytyksestä ja itse tunnen kuinka päivä päivältä petyn siitä että suhde ei ole enää sellainen kuin ennen (romantiikaltaan, intohimoltaan, seksuaalisuudeltaan...). Ja se aiheuttaa ehkä katkeruuttakin, ja ties mihin se sitten johtaa...
Inhottava tilanne. Olen itse 5kk pojan äiti ja ymmärrän sinua. Meillä kävi tostepäin: Pelkäsin lihomista raskauden aikana ja miten löysä alapää on synnytyksen jälkeen ja puhuin siitä paljon miehelleni, mutta kävikin niin että lihosin jonkun verran mutta laihduin nopeasti, painan nyt 2kg vähemmän kuin ennen raskautta. Olen tosi iloinen asiasta, varsinkin kun rinnat ovat suurena maidosta=) Mieheni lihoi jo heti naimisiin mentyämme mutta nyt jo 30kg ylipainoa. Hän kokee isot rinnat kiihottavana(ihme ja kumma) mutta minua ei seksi enään niin paljoa kiinnosta, myönnän että lapsi vei osittain halut mutta myönnän että miehen maha ei ole seksikkyyden huippu, varsinkin kun kuntokin on huono.
Saattaako olla että tyttöystäväsi ei kenties halua laihtua? Minua ei ainakaan oma paino paljoa ressannu kun tuore nyytti oli sylissä eikä niinkään seksi maistunut joten miksi vaivautua laihtumaan? (Laihduin puolivahingossa)
On hienoa kuitenkin että pohdit asiaa, älä välitä naurettavista kommenteista, et ole kusipää. Musta ainakin tuntuu että nykypäivänä tasa-arvon ja tai feminismin nimissä jotkut naiset luulevat voivansa ja saavansa kiroilla, piereskellä, juoda, lihoa, rupsahtaa, kasvattaa metrin säärikarvat, kieltäytyä seksistä, olla kotiäiteinä miehen maksaessa eläminen ja silti mihen pitäisi pitää seksikkäänä ja auta armias jos mies uskaltaa mainita murheensa! Mies on kusipää eikä ymmärrä millaista on olla nainen ja blä blä blä. Ymmärrän että joskus on vain helpompi käydä vieraissa ja antaa sen perunan möllöttää sohvalla! Se ei kuitenkaan ole oikein, ja oli se kuinka kivuliasta vain, asiasta voi puhua, tai vielä parempi vaihtoehto on aloittaa vaikka yhteinen "kropat kuntoon"-projekti, diettiä ja urheilua. Itse aloitin tämän projektin, mies on tyytyväinen ja sanon että hän muuttuu seksikkäämmäksi päivä päivältä mikä uppoaa kun väärä raha, hänelle tulee hyvä mieli ja hän jaksaa paremmin jatkaa, ja ihan varmasti seksielämä siitä paranee ja me molemmat olemme hieman paremman näköisiä. Juonia, tiedän, mutta tässä tapauksessa katsoin paremmaksi juonitella miehen mukaan tähän projektiin kun kertoa että en koe hänen muuttunutta vartaloa seksikkääksi. Rakastan enkä halua loukata, mutta voiko liitto toimia jos tunteet muuttuu platonisiksi? Ei minun mielestäni. Joten kumpi parempi?
Tsemppiä ja jaksamista, on hienoa että mietit ja murehdit, ratkaisu löytyy varmasti. Lasten saaminen on todella rankkaa parisuhteelle, molemmat saa uuden roolin, äiti ja isä, ja omasta kokemuksesta minulla ainakin oli rankkaa sovittaa rakastajan, vaimon ja äidin roolit, se oli jotenki outoa harrastaa villiä seksiä kun poika nukkuu sängyssään metrin päässä viatonta lapsen unta...=) Mutta kyllä se siitä!
Mulla kävi samoin, raskauskilot ja vähän enemmänkin lähti alle kuukaudessa synnytyksestä, himot palasi (olivat kaikonneet loppuraskaudesta kun oli niin norsuolo) heti, mutta vähän joutu odottelemaan, kun repesin sen verran pahasti ja alkuun jokainen vapaa hetki meni univelan kuittaamiseen -ja menee aika lailla edelleen.
Itse varauduin ensirytäkkään niin, että kävin hieman ennen laskettua aikaa parturissa ja värjäyttämässä kulmat ja ripset. Myönnetään, että kotivaatteissa olisi parantamisen varaa, mutta täysimetyksellä kun mennään, niin annan sen itselleni anteeksi. Kauniilla alusvaatteilla (juuri niillä korseteilla) saan peitettyä ne kohdat joihin en ole vielä tyytyväinen ja tunnen oloni itsevarmaksi.
Itsestään pitäisi pitää huolta ihan itsensäkin takia. Kestrupsahduksella on tapana pikkuhiljaa muuttua alentuneeksi omanarvontunteeksi ja edelleen masentuneeksi oloksi.
se haluttomuuden syy, löytyy päästä. Siis en tarkoita pahalla. Mutta ehkä puhuminen auttaisi, puhuminen, vaikka jonkun perhetyöntekijän kanssa. Myös kummallekin hieman omaa aikaa voisi olla ihan hyväksi.
Ja okihan naisesi voisi tehdä kropalleen paljonkin. Alapäätä pitäisi jumpata. Apteekista ja netistäkin voi tilata jumppakuulia, ja ilman niitäkin voi jumpata, sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan. Ja hararstaa muutakin liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa, niin tuloksia alkaa näkyä. Hän voisi mennä vaikka kuntosalille, missä hänelle laaditaan oma kunto-ohjelma. Pilates on myös hyvin tehokasta. Erilaisia kiinteyttäviä voitetita voi laittaa vatsan ihoon, mikä hieman nopeuttaa vatsan palautumista. mutta työtä siinä täytyy tehdä.
Synnytys normaalitietä ja vitsailin synnytyksen jälkeen ns. isännän tikeistä:) Mut jotain oli kumminkin revennyt ja tikkejä jouduttiin laittamaan enemmän, 5 hoitajaatai lääkäriä katsomassa "tavaraa" ja siitä suoraan jatkohoitoon(tikattavaksi). Seksi sen jälkeen n. 100 päivää taukoa alapäästä, yläpäätä kyllä käytettiin:) Sitten alapään vuoro, ei vaan mahdu! Meni varmaan 2kk ja viikossa monta epäonnistunutta yritystä, ei vaan mahdu, kuin pikkuisen kärkeä sisään(ei survastakkaan viitsinut). Sen jälkeen seksi alkoi taas pikku hiljaa sujua.
Onnenpoikako?
selvästi pieni munasen puhetta...ja oletko
ajatellut, että sun puheesi tai käytöksesi
saattaa vaikuttaa tyttöystäväsi mielialaan.
OTA HYVÄ MIES ITSEÄSI NISKASTA KIINNI JA KATO
peiliin.Sun tyttö ystävällesi on lotto voitto
jos ton kaltaisesta siasta pääsee eroon...
näin nimi merkki yksi isä
Mielestäni nainen ei saa antaa itsensä rupsahtaa synnytettyään. Tiedän odottavana äitinä että kiloja kertyy, mutta ne saa kyllä pois. Raskauden aikana liikkuminen jo ehkäisee lihasten rupsahtamista ja liikakilojen kertyvyyttä. Raskaanakin voi syödä terveellisesti, pitää ulkonäöstään huolta ja pukeutua kauniisti. Synnytettyä kannattaa aloittaa heti kun vain pystyy treenaaminen, jotta keho palautuu nopeasti.
Läskit ei viehätä!
Jos naisesi rupsahtaa, niin miksi itse pidät kuntoasi yllä?
Kalja käteen ja telkun ääreen rentoutumaan. Jossain salilla on aivan turhaa kuluttaa aikaa.
Lapsikin kun on jo saatu niin ei tarvitse esittää mitään Brad Pittiä, vaan voi ottaa iisimmin.
joko korjata se mikä on tyttöystäväsi kaulan alapuolella, se mikä on oman kaulasi yläpuolella tai jatkatte entiseen tapaan. Ensinmainittua voi aluksi lähteä korjaamaan treenauksella, lantionpohjalihas-, vatsalihas- ja rintalihasharjoittelua... Jos tämä ei auta, saattaa kyse olla ihokudoksen venymisestä tai lantionseudun lihasten vaurioitumisesta synnytyksessä - siihen ei auta kuin kirurgi.
Toinen vaihtoehto on että alat muuttamaan tietoisesti suhtautumistasi seksiin - roikkuva maha, roikkuvat rinnat, so what, onhan hänellä kauniit kasvot, pehmeä iho, ihana tuoksu, ottaa loistavasti poskeen jne. Lopetat sen valituksen ettet voi tunteillesi mitään, et tietenkään voi jos alat rypemään niissä etkä keskity siihen positiiviseen mitä vielä on.
Sitten on se vaihtoehto, ettette tee asialle yhtikäs mitään. Elätte tyytymättöminä kunnes jonain päivänä räjähtää ja eroatte. Tai sitten ette ja jatkatte kärvistelyä.
Päätös on teidän.
kaikille niille, jotka jaksoivat vastata edes puoliksi asiallisesti. Ihmettelen kyllä, miksi suuri osa vastauksista oli naisilta.. tämähän on isien palsta.
Olemme tyttöystävän kanssa nyt keskustelleet asiasta.. eikä homma mene yhtään sen parempaan suuntaan. Häntä ei kiinnosta edes harjata hiuksiaan, saatika sitten treenata tai tehdä jotain vartalolleen.. Tätä on ollut melkein vuosi, eikä hän näytä ymmärtävän minun tunteitani ollenkaan. Ymmärrän kyllä häntä.. mikäs tässä on hänellä ollessa kun on pieni tyttö ja elämä "mallillaan". Hän sanoikin, että miksi hänen pitäisi enää yrittää, kun on jo minut ja tämän perheen saanut.. siinä kohtaa vähän kiehahti. Miten paljon minä yritänkään! Yhä edelleen! Ulkonäön suhteen siis..
Ja joillekin vastaukseksi, että ei tämä ulkonäkökysymys ole se ainoa ongelma. Puoliksi vaivaa mnyös se, että hän ei ole valmis tekemään asian hyväksi mitään, eikä enää koe tehtäväkseen miellyttää minua millään tavalla.. Silti en usko, että hän olisi tyytyväinen, jos lihoisin saman verran enkä huolehtisi itsestäni. Taitaapa tästä pian ero tulla..
Yrittäkää ihmiset keskustella tällaiset asiat valmiiksi ennen kuin menette hankkimaan lapsia. Ei sitä rakkauden huumassa ja muussa sekopäisyydessään tajua sitä, että arki tulee vastaan, ja sitten ollaan loukussa kun on lapsiakin.. että pitikin olla niin hyväuskoinen ja naiivi. Sen virheen olen itse kyllä tehnyt, pahemman kerran.
Itselläkin oli vaikka millaisia vaatmuksia miehen ulkonäön suhteen ja etenkin lihavat olivat yököttäviä. No, nyt minulla on miehenä lyhyt ja lihav mies, joka näyttää enemmän rekkakuskilta tai moottoripyöräjengiläieltä kuin unelmien prinssilta. Mutta hän on minun prinssini. Ensin hänet tavatessaan ajattelin, että miltä planeetalta tuokin on tullut. Nykyään rakastan häntä syvästi, koska hän on hyvä ihminen ja hyvä kumppani minulle. Olen itse kaunis nainen, joten en ole mikään "kun muuta ei ole nyt tarjolla" - tyyppi.
Ulkonäköön voi ehkä ensin ihastua, mutta silloin kuin oikeasti rakastaa toista ulkonäkö menettää merkitykselta tai toisin sanoen rakkaasi on sinulle se kaunein, vaikka muut ajattelisivat mitä. Tietysti haluaisin, että mieheni laihtuisi oman terveytensä takia, mutta minun rakkauttani se onko kiloja enemmän vai vähemmän ei muuta.
Epäilen, että rakastatko tyttöystävääsi edes oikeasti? Luulisi, että jos perheessä on pieni vauva kiireen keskellä ei vaimon kurttuja edes ehtisi huomata.
Meillä mies oli ekat 2,5 kk mun kanssa kotona, kun kaksospoikamme syntyivät, jolloin hän näki, millaista arki on. Niinpä ei kummallakaan ollut seksi mielessä, kun jokainen vapaa hetki käytettiin nukkumiseen. Myöhemmin sitten, kun kroppa alkoi jotenkuten palautumaan, tulivat halut takaisin. Suhde ei todellakaan ole enää samanlainen kuin ennen lapsia, mutta sehän tiedettiin jo etukäteen. Tottakai se silti vähän yllätti, millaisia muutoksia elämään tulee.
Jotenkin sain sen vaikutelman, ettet joudu ottamaan tarpeeksi vastuuta kotona ja tyttärestäsi, sillä silloin on aikaa kaihota elämää ennen lasta. En mäkään ehdi huomioimaan miestäni enää samalla tavalla kuin ennen, mutta hän tietää tasan tarkkaan miksi.
Olen jäämässä nyt kotiin tyttären kanssa vuodeksi, että kyllä vastuuta tulee otettua. Tytärtäni sen sen takia laiminlyö, että tyttöystävän kanssa on ongelmia.
En tarkoittanut missään tapauksessa, että laiminlöisit tytärtäsi. Sain vain sen mielikuvan, ettei tyttöystäväsi mahdollisesti antaisi sinulle tarpeeksi vastuuta tyttäresi hoidossa. Aika monet äidit vaan eivät muka luota isien kykyihin hoitaa homma yhtä hyvin kuin äiti. Hieno homma, että olet jäämässä tyttäresi kanssa kotiin!
... ja varsinkin sen puute. Itse uskon vakaasti siihen, että jos toista AIDOSTI rakastaa, ei silloin ulkonäöllä ole pidemmän päälle niin suurta merkitystä -rupsahdetaanhan tässä itse kukin aikanamme, lapsia tai ei. JA jos toista aidosti rakastaa, niin silloin myös HALUAA miellyttää toista, antaa lahjoja, laittaa (jos ei nyt joka jumalan päivä, niin aiankin silloin tällöin) itsensä nätiksi, helliä ja kehua -toisin sanoen tehdä toiselle hyvä mieli, puolin ja toisin. Ja kyllä, myös perheenlisäyksen jälkeenkin!
Nyt vaan valitettavasti näyttää siltä, että te kaksi ette enää kumpikaan AIDOSTI rakasta toisianne -jos olette koskaan rakastaneetkaan. Ja silloin olisi minusta kaikille parasta erota, jolloin kumpikin voi löytää itselleen kumppanin, jonka kanssa tuo rakkaus säilyy ja kokoistaa, muuttaa kyllä muotoaan elämän saatossa ja välillä voi olla hiukan piilossakin, mutta -kokemuksen syvällä rintaänellä- voin sanoa, että kyllä sen tuntee ja tietää, milloin se oikea on kohdalle osunut, ja silloin sellaiset asiat, kuin liikakilot, sekainen tukka tai laiska puoliso ottavat kyllä pannuun hetkittäin, mutta kun mielensä sopukoita kaivelee, niin tajuaa yhä rakastavansa syvästi ja aidosti tuota toista ihmistä, kiloineen ja vikoineen kaikkineen.
En millään muotoa vittuile sinulle Markku, esität asiasi harkiten ja analyyttisesti, et ole paskiainen, etkä pintaliitäjä -et vain rakasta naistasi enää. Naisesi taas ei ole rupsahtanut laiskiainen, hän ei vain enää rakasta sinua. Siinä se.
että hän voi keskittyä myös itseensä. esim joka sunnuntai tai muu sopiva päivä, hoida sinä lasta, jotta nainen voi keskittyä itseensä.
ja lisäksi...ole kärsivällinen....ei rakkaus voi ulkonäön takia hävitä...
paa eukkos liikkumaan liikkukaa yhres. niin mekin. kai ny ymmärtää. onnitä hyväkuntosia useamman synnyttäneitäkin. eihän missitkään ole kauniita. pikku rehevyys on ok kunhan älyy ite pitää huolen.
meiltä ei seksi puuttunu synnyty melkein alko vika kerralla ja 2vk päästä uudelleen. vaimo oottaa toista ja edelleen 2-4x viikos.
Kyllä tuohon lapsen saamiseen paljon ongelmia liittyy, itse olen raskaana ja olo on kuin jokinorsulla:(
Rakastan seksiä ja itsestäni huolehtimisesta, ihanista alusvaatteista..ym. Nyt vaan kun näyttää niin hirmusen isolta, niin ei tee mieli. Jostain kumman syystä mieheni on kyllä aina valmis, mutta kun itsestäni ei tunnu hyvältä kun on niin iso ja kömpelö. Odotan kyllä innolla yhteistä lasta, mutta olen ollut alusta asti huolissani myös omasta hyvinvoinnistani&ulkonäöstä. Moni varmaan senkin vuoksi masentuu synnytyksen jälkeen, kun näyttää ihan hirveeltä.. mutta mulla on ihan selkeä linja että heti kun keho sallii niin aloitan treenaamisen verenmaku suussa.. Ja tätä varten olen jo ETUKÄTEEN sanonut miehelleni, että 3 iltaa viikossa käytän sitten urheiluun että sen aikaa saat hoitaa lasta. ETUKÄTEEN on mieheni ymmärtänyt, että nainen tarvitsee tähän palautumisprosessiin OMAA AIKAA treenaamiseen, shoppailuun ja hemmotteluun.
Miten ihmeessä siitä jokinorsusta voi tulla mitään muuta kuin masentunut hiirulainen, jos ei sitä omaa aikaa ole?
Niin ihana asia kuin se vauva onkin, niin ennenkaikkea se tarvitsee energien onnelliset vanhemmat ympärilleen.
Nyt teet järjestelyt tyttöystävällesi, varaat kampaajan, kometologin, annat tukun vaaterahaa, varaat paikalliselta salilta personal trainerin ja annat sitä AIKAA ! Ja lopetat ton vinkumisen..
noita lisäyksiäni.. ongelmana on nimenomaan se, että tyttöystäväni ei edes halua tehdä asialle mitään.. Hän on sitä mieltä, että ulkonäöstä ei nyt tarvitse enää huolehtia. Olen hienovaraisesti ehdottanut jos minkälaista yhteistä urheilua, ja pyytänyt mukaani lenkille yms.. (en silti usko että mikään liikunta edes auttaisi väljään vaginaan tai riippuvaan tyhjään vatsanahkaan, eikö siihen tarvita ihan jotain leikkausta).
Öö.. täytyy ajatella että jos mun ukkoni tulisi mulle ehdottelemaan vagina/vatsanahka leikkauksia tuon synnytyksen jälkeen niin mistäköhän mahtaisi päätänsä etsiä sen jälkeen..ehhehhee.. vitsi,vitsi.. ;) Mutta oikeesti, en tiedä mimmosta vastausta sä täältä haet, mut kyl mä ymmärrän tuon huolenaiheesi ja pidemmän päälle vaikkei niitä inhottavia ajatuksia haluaisi suoraankaan kuunnella niin on se parempi kuin mahd. "säätämiset".. Eli kissaa pöydälle..
kuohuja eilen oli kuulemma paras ta seksii takkaapäin ja halus kohta lisää ja on rasskaana .
Jotkut ovat täällä veikkaileet, että en enää muka vain rakasta tyttöystävääni.. rakastan kyllä. Jos en rakastaisi, en edes yrittäisi ratkaista tätä ongelmaa, vaan lähtisin saman tien..
Vain se fyysinen viehätys on kadonnut :( Kaipaan sitä "viritystä" välillämme.. jota ei enää ole nimeksikään.
Että olet hatunnoston ansainnut, kun yrität miettiä ratkaisuja perheongelmaasi ja tehdä asialle jotain. Sanoisin että tyttöystäväsi saisi olla onnellinen. Vaikuuttaa vähän siltä, että hänen itsensä voisi olla hyvä käydä vaikka terapeutilla juttelemassa? Ainainen verkkapuku ja sotkuinen ulkomuoto kielii väsymyksestä ja ehkä hänen omanarvontunne on myöskin rupsahtanut? Ehkä voisit ilmaista asian vähän silleen että "olen huolissani sinusta, ja hyvinvoinnistasi" ?
tuumii... kirjoitit näin:
"Jotkut ovat täällä veikkaileet, että en enää muka vain rakasta tyttöystävääni.. rakastan kyllä. Jos en rakastaisi, en edes yrittäisi ratkaista tätä ongelmaa, vaan lähtisin saman tien.."
mitenkä on, rakastaako tyttöystäväsi ITSE ITSEÄÄN? sillä oma hyvinvointi ja liikunta ja ulkönästä huolehtiminen lähteen mielestäni siitä, että itse haluaa niin tehdä ja näin tuntee olonsa hyväksi. jos ei itseään rakasta, ei varmaankaan huvita tehdä mitään edellä mainittuja. oletko ihan varma, ettei kyseessä ole lievää masennusta? tiedän kahden lapsen äitinä, että kun tarpeeksi kauan on kotona ja pyörittää sitä samaa rumbaa, niin ei välttämättä ole helppoa "saada itseään käyntiin" ja irti kotoa. no onneksi minun mieheni on kannustanut ja antanut minulle vapaa-aikaa, jotta olen päässyt viettämään hieman omaakin aikaa. aina olen pitänyt huolta ulkonäöstäni, pukeutunut siististi ja meikannut ja laittautunut, IHAN OMAKSI ILOKSENI TÄÄLLÄ KOTONA NELJÄN SEINÄN SISÄLLÄ. ja kyllä, miehenikin jaksaa olla minusta kiinnostunut, ja kehuu hoikkaa varttani :).
VALOT POIS!:)
Ihan alkuperäisen viestin jälkeen minulla ei ollut muuta ajatusta kuin että olisko jostain nätistä korsetti asusta ja geisha kuulista apua, niinkuin täällä jotkut ehdottivatkin, mutta jutusteluasi pitemmälle luettuani huomasin että kyse ei ollutkaan noin pikku seikoista vaan paljon muustakin. Minulle tuli sellaisia kysymyksiä mieleen että onko naisellasi tarpeeksi aikaa/varaa hoitaa itseään. Vai onko hän päivät pitkät yksin lapsen kanssa kotona ja odottaa vaan sinua kotiin saapuvaksi? Voisiko kyse olla masennuksesta?(huom sitähän ei asianomainen aina itse tunnista).Oireina voivat olla juuri saamattomuus, välinpitämättömyys ja esim unihäiriöt ja monet muut tekijät.
Voisitko ostaa hänelle lahjaksi esim lahjakortin kampaajalle/ kosmetologille/manikyyriin. Tai tarjota yhrteisen hemmotteluhetken kylpylässä.
Tilannetta voi myös huomattavasti muuttaa se että sinä jäät lapsen kanssa kotiin ja hän menee(ilmeisesti) töihin. Kukapa haluaisi mennä homssuisena ja verkkareissa töihin? ja muutenkin sosiaalinen ympäristö usein piristää aikuisia.
Toivottavasti saatte asianne kuntoon.
huomata olevansa pinnallinen paskiainen. MOT.
Kukaan lapsia saanut ei ole välittömästi samassa kunnossa. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Vauva ottaa tarvitsemansa hoivan , ruuan ja ajan. Tämä on normaalia ja edellytys lapsen säilymiselle. Jos puolisosi imettää ei millään dieteillä edes pitäisi olla. Vaimollani ollut kaksi vaikeaa sektiota , joista AJAN kanssa palautunut. Mielestäni tuo "sellaista poltetta" ei kuulu ollakkaan kun kuvailit. Minusta katselet seksielämää , jotenkin ulkopuolisen silmin. Harva nainen haluaa myöskään pidemmän päälle olla pelkkä tyttöystävä...Entäpä jos vanhempana tulee kremppaa ja vaivaa..Jätätkö hänet sitten.
Olisi kiva kuulla ajatuksiasi sitten kun olet ollut sen mainitsemasi vuoden kotona. Kuljitko puku päällä ja aina "edustuskelpoisena". Olemme molemmat vaimoni kanssa työtehtävissä , joissa näin täytyy olla , mutta koti on koti. Tekisikin mieli kysyä onko lapsi varmasti kaunis ja edustava , että jaksat sen vuoden sitten..Vai hiipuko se lapsen mekastaessa , sotatessa paikkoja ja muutenkin toimiessa toisin kuin itse ajattelit. Jos tuo ulkoinen koreus on elämässäsi ykkösjuttu hyvä niin. Mutta tuo "tyttöystävä" on tainut löytää syvempääkin sisältöä elämälleen.
paras keino miehelle parantaa seksielämänsä laatua KOTONA on tehdä enemmän kotitöitä. Sanot, että naisesi huolehti ennen itsestään ja nyt on verkkarivaihde päällä. Ihan vaan ympäristöä seuraamalla olen tullut siihen tulokseen, että verkkarivaihde napsahtaa päälle yleensä siinä vaiheessa kun ollaan niin väsyneitä ettei ole muulla väliä kuin että selviää iltaan asti (tai aamuun vrk rytmistä riippuen) hengissä. Nyt lakkaat tuijottamasta sitä muijaas! Menet kotiin, siivoat ja laitat ruokaa, sanot muijalles mene nukkumaan. Huomenna menet kotiin, siivoat ja laitat ruokaa, sanot muijalles lähde lenkille mä hoidan lapsen. Toistat näitä kahta vaihdellen niin kauan, että vanha naisesi kuoriutuu esiin.Valitettavasti omat salilla käymiset jää nyt vähemmälle, mutta kai on tärkeämpää että naisesi näyttää hyvältä? Äitiys on erittäin paljon enemmän kuin isyys (sori pojat). Äitiys on hormoonaalinen pyörremyrsky, lihamyllyn läpi jauhautuminen ja oman identiteetin täydellinen hajoaminen. Juuri kukaan ei pysty ymmärtämään tätä ennenkuin se on omalla kohdalla, jos pystyisi syntyisi vain todellisia vahinkolapsia. Mietipä miltä naisestasi tuntuu, hän joutuu elämään siinä kropassa mikä sinua niin yököttää. Pahin myllerrys laantuu ja normaali ihminen alkaa löytyä parissa vuodessa KUNHAN RINNALLA ON JOKU JOKA JAKSAA TUKEA JA AUTTAA! Iso mies, kyllä sä vielä vuoden kestät. Ja ne tisut voi korjauttaa sitten kun kaikki lapset on tehty.
"Äitiys on hormoonaalinen pyörremyrsky, lihamyllyn läpi jauhautuminen ja oman identiteetin täydellinen hajoaminen." sinäpä sen sanoit, lyhyesti ja ytimekkäästi! :)
Aivan sydän meinas pysähtyy sun jutustas. SINÄ olet oikeen oivaltanut. Kumpa minunkin mieheni olisi tämän tajunnut. Vaan ei. Alaosaa ei ole tarvinu repii mut mahaa on jääny vähä. Niin väsyny ettei jaksa tehdä muuta. Kiitos sulle.
Anna naisellesi rahaa mennä plastikkakirurgille.
Sillä homma hoituu. Pari tikkii sinne tänne ja avot hän löytääkin jo tilallesi paremman näköisen . Jes.
Rakastele naistasi peppuun...tai vetele käteen