Demarilogiikkaa

sanat, kuin nuo Mauno Koiviston katkeruuden sävyttämät:

Ankarat viimat ne yllämme soivat,
hirmua, kauhua haastavat ne, –
sortoa syöksevät synkeät voimat,
taistohon meitäkin vaativat he.
Aatteemme kaIlis on puhdas ja pyhä;
eespäin sen puolesta riennämme yhä
kaikkien kansojen taistohon suureen!
Lippumme korkeelle nyt liehumaan!
Aatteemme kallis on puhdas ja pyhä;
eespäin sen puolesta riennämme yhä
taistohon! taistohon lippumme juureen!
Mars, eespäin mars! nyt kiiruhtakaa!

Nääntyvät nälkähän raataja-orjat.
Tuotako, veikkoset, sallisimme!
Joukkoomme liittyvät nuoretkin, norjat,
pyöveli kurjaako pelkäisimme!
:,: Kaatuu ken puolesta aattehen suuren,
sankarimaine sen säilyvi ain'.
Voittojen hymniä laulettaessa
kaikuvi huulilta miljoonain. :,:

Julmurijoukot ne vainoovat meitä,
kahleita kansan kun katkomme me,
hyökkäämme taistohon vastahan heitä,
voitamme, suistamme sortajamme.
:,: Orjanko onnehen tyydymme halpaanl
Ei, vaan me tartumme taistelunkalpaan.
Kansoille saakoon jo onnensa hetki,
päättyköön sorrannan synkeä yö. :,:

vallassa ollessaan 1986 vuoden virsikirjasta virren 440, koska se kuvaa demareiden toimintaa:


Virsi 440

Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa,
Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa?

Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan,
On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan,
Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.

Kas, köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa,
Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudolta.

He armotonna veivät Osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, On Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät,
Rankaisee ansiosta Nuo viekkaat ryöstäjät.

Vaan voitonpäivän kerran Vaivaiset näkevät,
Vanhurskaus kun Herran Lyö väärät väkevät.
Oi Herra, voimas näytä, Kansaasi armahda
Ja hurskaan pyynnöt täytä Ja päästä vaivasta.