Hei, Kertokaa te joiden synnytys on käynnistetty millainen kokemus se on ollut ja miten se etenee?? Mitä siis käytännössä käynnistyksessä tapahtuu?? Ja vielä sekin että miten olette sopineet lääkärin kanssa käynnistyksestä?? Onko hän antanut neuvoja ennen käynnistykseen tuloa?? Minulla on maanantaina oletettu käynnistysaika sokeriarvojen heittelyn ja kovan turvotuksen vuoksi rv. maanantaina on 37 4. (esikko syntynyt itsestään rv.lla 38 1) Mutta lääkäri vain totesi epämääräisesti että voidaan käynnistää maanantaina, mutta ei kehoittanut minun ottamaan mitään mukaa... Eli aloin vain miettiä että mahdetaanko nyt maanantaina koko synnytystä edes käynnistää, koska lääkäri ei valmistellut minua mitenkään maanantaiseen polikäyntiin... Aika minulla on klo.11, rupesin sitäkin miettimään että miksi sekin on niin myöhään..??
Mutta siis jos joku vaan viitsisi kertoa omista kokemuksista niin olisin oikein kiitollinen!!
Mutta siis jos joku vaan viitsisi kertoa omista kokemuksista niin olisin oikein kiitollinen!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sovittiin niin kun perjantaina polilla kävin että maanantaina käynnistellään. En muista että lääkäri olisi mitään kehottanu ottamanan mukaan, se vaan oli sillä sovittu. Aika oli mulla heti aamusta klo.8.00 ja sielä sitten sain ensimmäiset lääkkeet. Mitään valmisteluja ei sillon perjantaina tehty. Eli uskoisin kuitenkin että alkavat sitten käynnistellä sullakin silloin 11.00 kun menet.
No tietysti taas kaikki tavat ja tilanteet poikkeaa toisistaan. Mutta mulla näin: menin sairaalaan tiistaina, totesivat että kalvot puhjennu ylhäältä ja vettä vähän menny. Sanoivat että tule illalla takaisin ja ota sairaalakassisi mukaan, että aamulla käynnistetään..täytyy tunnustaa, että pelotti kun ei tiennyt mistään mitään ja ei ehtinyt kysyä. Aamulla ei käynnistettykään, vesiä meni yöllä lisää ja odotettiin jos lähtisi itsekseen. Sitten istuskelin iltapäivällä kaikessa rauhassa käytävällä kun hoitaja tuli sanomaan, että synnytyssaliin niinkun olisit jo! Lääkäri oli unohtanut tehdä kiireessä raportin ekasta käynnistä ja kaikki oli vähän sekavaa. Sitten pistettiin suoraan suoneen tippa, jota pikkuhiljaa lisättiin. Se hankaloitti vähän liikkumista kun oli aika monta letkua kiinni, antibiootit ja muut..mutta muuten ei nyt niin ihmeellistä. Toiset sanoo että käynnistämällä tuskat kovemmat kun muuten, olihan ne kovat, muttei ole mihin verrata, niin en tiedä.
torstaiksi klo 8 koska edellisenä iltana soitettiin ja ilmoitettiin että huomena käynnistys. Menin sairaalaan siis kahdeksaksi ja kätilö otti minut vastaan vaihtamaan vaatteita ja teki peräsuolityhjennyksen. Siellä huoneessa sit istuin hetken aikaa ja ravasin vessassa tyhjennyksellä. Sitten kun olin valmis siirryttiin suoraan synnytyssaliin missä sitten laitettiin tippa tippumaan käteen siis käynnistysaine. Lääkäri tuli parin kolmen tunnin päästä katsomaan kuinka edistyy. Supistuksia tuli mutta ei tarpeeksi jotta olisi tehonnut odotetusti. Siinä sit iltamyöhään asti tiputeltiin ja odoteltiin mutta yötä vasten tiputus lopetettiin ja sain supistuksia ehkäisevän piikin. Tosin supparit ei loppuneet mutta ei tehonnutkaan. Nukuttua sain pätkittäin aina supistusvälin. Aamulla kahdeksalta tippa taas tippumaan ja odoteltiin. Kalvot puhkaistiin noin yhdentoista aikaa ja supistukset oli niin kovia jotta epiduraalipuudutuksen sain noin klo 14 minkä teho sitten kesti huikeat 15 minuuttia. Lääkäri tässä vaiheessa oli vaihtunut ja uusi lääkäri kävi tilanteen tarkistamassa ja pyöritteli vain päätään ja poistui salista kätilö kannoillaan, Noin 5 min päästä molemmat palasi takaisin ja kysyi että sopisiko että leikataan kun ei kohdunduu aukea(ei siis ollut valmis käynnistykseen tipan kautta)Täässä ajassa kohdunsuu oli auennut 3 cm, huh. Tottahan se sopi koska oli jo niin poikkinainen ja väsynyt olo etttä tuskin olisin jakanut enään ponnistamaan vauvaa omin voimin ulos kun ajatteli että olisi vielä sen 7 cm pitänyt vielä aueta. Tällainen tarina mulla. Eli aina ei mene niin kuin toivoisi, mutta ei pä siitä mitään kammoa jäänyt. ainoat mitkä hirvitti oli jälkikäteen niin sanottiin että oli hyvä tuo leikauspäätös koska syntymän jälkeen huomattiin että napanuora oli 15 cm pitkä ja isyukka ylhäällä edessä. Eli revennyt olisi jommastakummasta päästä ja se ei tietty olisi ollut hyvä kummallekkaan.
Synnytys voidaan käynnistää lääkkeellä suun kautta tai suoneen tai sitten pelkkä kalvojen puhkaisu riittää. Riippuen monesko raskaus ja mikä on kohdunsuun tilanne, nuista vaihtoehdoista sitten valkataan sopivin.
Jos valitaan tableteilla käynnistys, käynnistys tapahtuu osastolla ja äiti saa suun kautta tabletteja n. 3h välein, riippuen miten supistaa ja miten vauva voi. Sydänäänikäyrää ajetaan tiuhaan ja seurataan myös supistusten voimakkuutta.
Tippakäynnistys tehdään yleensä synnytyssalissa, jossa laitetaan kanyyli ja saa lääkkeen suoraa suoneen. Lääkkeen vaikutusta seurataan ja ajetaan sydänäänikäyrää.
Joillakin synnyttäjillä synnytys käynnistyy jos kalvot saadaan puhkaistua.
Kaikki käynnistelysysteemit on erilaisia ja kukaan ei voi sanoa kuinka nopeasti ne ottaa tuulta alleen. Joskus voidaan käynnistellä parikin päivää, eikä homma etene olenkaan. Sitten mietitään välipäivää ja aloitetaan myöhemmin uudelleen. Vaihtoehtona voi myös olla sektio jos tilanne niin vaatii. Ota "synnytyskassi" mukaan ja varaudu synnytyssaliin lähtemiseen. Ota mukaan myös luettavaa tms. ajankulua. Maanantaina sitten kuulet millä tavalla käynnistellään. Mutta muista, käynnistäminen ei ole yhtäkuin synnytys!!! Ei välttämättä lähde käyntiin samana päivänä, joskus hyvä jos edes 3. päivänä. Voimia hommaan!