Miten se elämä meni?

Jos ihminen ei irrottaudu nuorena vl-liikkeestä, perheellistymisen vaiheessa tapahtuu lopullinen sitotuminen liikkeeseen. Ja sen jälkeen irrottautuminen on äärettömän vaikeaa.

Avioitumisvaiheessa tai nuorena perheenä irrottautumuninen on nyt ihan viime vuosina hieman lisääntynyt. Se onkin useimmissa tapauksissa viimeinen mahdollisuus lähteä ja alkaa elää ihan oman näköistä elämää.

Kun sulla alkaa puolisosi kanssa olla kymmenkunta lasta perheessä, olet jo pelkästään arjesta selviytymisen kannalta riippuvainen vl-liikkeestä, suvun yhteyksistä ja tuesta. Lisäksi sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä voimia pysähtyä miettimään, miksi ylipäätään olet "uskomassa", eikä aikaa pysähtyä arvioimaan elämänkatsomuksesi todellista perustaa. Siinä se aika vaan menee arjen pyörittämiseessä, ja lasten kuskauksessa pyhäkouluun, raamattuluokkaan jne.

Ja yhtäkkiä huomaat että elämä meni ilman että todella kysyit koskaan, haluanko ihan todella olla vl vai mikä minä oikeasti olen sisimmässäni.
6354
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Moni jää vielä aivan lapselliselle tasolle vaikka on jo nelikymmppinen. Ei ole ollut aikaa kasvattaa itseä ollenkaan ihmisenä.

Äänestä
  • Käytännössä juuri ehkäisykielto on suurin tekijä jonka kautta vl-liike pysyy koossa. Ihmisille ei jää aikaa harkita ja pohtia hengellisiä asioita. Kunhan pyöritetään seuroja ja myyjäisiä suuren perheen vastuiden rinnalla.

    Ehkäisykielto on osoittautunut onnistuneeksi keksinnöksi. Ilman sitä vl-liike ei olisi näin suuri ja vaikutusvaltainen kirkossa.

    http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy

    Äänestä

Lestadiolaisuus alkuperäisenä on usko johon ei koskaan liitytä, eikä sieltä koskaa erota, EIKÄ EROTETA.

On tärkeätä tietää ja ymmärtää se, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole luonteeltaan lainkaan lestadiolaisuutta sen alkuperäisessä merkityjsessä, vaan siitä 1800/1900 luvun taittaassa eronnut uskonnollinen liike.

Äänestä
  • Mitä tarkoitat?

    Äänestä

  • Hulluinhuonelainen kirjoitti:

    Mitä tarkoitat?

    Periaatteessa vl-uskoon kasvatetaan, siihen synnytään. Ulkopuolisia, aikuisena vl-uskoon liittyviä on erittäin harvassa. Vl-usko on eräänlainen etninen ryhmä, oma alakulttuuri jonka asenteet ja ajattelutavat sekä elämäntavat omaksutaan kasvatuksessa.

    Joka sitten aikuisena yrittää liikkeestä eroon, joutuu luomaan oman minuutensa alusta uudestaan. Se on rankka psyykkinen työ. Vuosien, jopa vuosikymmenien työ. Sen lisäksi tietysti joutuu rakentamaan sosiaalisen suhdeverkostonsa uudestaan, hankkimaan ystävät ja tuttavat, koska vl-liikkeeseen jäävät sukulaiset ja ystävät katkaisevat yhteydenpidon.

    Äänestä

  • Vie vuosia kirjoitti:

    Periaatteessa vl-uskoon kasvatetaan, siihen synnytään. Ulkopuolisia, aikuisena vl-uskoon liittyviä on erittäin harvassa. Vl-usko on eräänlainen etninen ryhmä, oma alakulttuuri jonka asenteet ja ajattelutavat sekä elämäntavat omaksutaan kasvatuksessa.

    Joka sitten aikuisena yrittää liikkeestä eroon, joutuu luomaan oman minuutensa alusta uudestaan. Se on rankka psyykkinen työ. Vuosien, jopa vuosikymmenien työ. Sen lisäksi tietysti joutuu rakentamaan sosiaalisen suhdeverkostonsa uudestaan, hankkimaan ystävät ja tuttavat, koska vl-liikkeeseen jäävät sukulaiset ja ystävät katkaisevat yhteydenpidon.

    Olin tilaisuudessa perheeni kanssa,jossa oli VL-meininki sitten viimesen päälle ohjelmoituna.Siinä myllytyksessä nuoreni kuunteli kauhistuneina maallikkosaarnaajan painostusta:"Nyt olisi viimeinen hetki tehdä parannus jos et tee niin joudut kadotukseen".Lahkosta eronnut sai kaikkein kovimman tuomion,hänen puheissaan.Olin niin harmistunut tästä kaikesta,että avasin laukkuni ja rupesin lähettämään tekstiviestejä;) Eli,pikkupyyntö,voisitteko VL:set jättää saarnauspainostukset pois yhteisistä seurakunnan tilaisuuksista.Menkää riekkumaan rauhanyhdistyksen tiloihin.Kiitos!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Umpikujassako kirjoitti:

Jos ihminen ei irrottaudu nuorena vl-liikkeestä, perheellistymisen vaiheessa tapahtuu lopullinen sitotuminen liikkeeseen. Ja sen jälkeen irrottautuminen on äärettömän vaikeaa.

Avioitumisvaiheessa tai nuorena perheenä irrottautumuninen on nyt ihan viime vuosina hieman lisääntynyt. Se onkin useimmissa tapauksissa viimeinen mahdollisuus lähteä ja alkaa elää ihan oman näköistä elämää.

Kun sulla alkaa puolisosi kanssa olla kymmenkunta lasta perheessä, olet jo pelkästään arjesta selviytymisen kannalta riippuvainen vl-liikkeestä, suvun yhteyksistä ja tuesta. Lisäksi sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä voimia pysähtyä miettimään, miksi ylipäätään olet "uskomassa", eikä aikaa pysähtyä arvioimaan elämänkatsomuksesi todellista perustaa. Siinä se aika vaan menee arjen pyörittämiseessä, ja lasten kuskauksessa pyhäkouluun, raamattuluokkaan jne.

Ja yhtäkkiä huomaat että elämä meni ilman että todella kysyit koskaan, haluanko ihan todella olla vl vai mikä minä oikeasti olen sisimmässäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu