Keskustalle ruokaveron alennus oli keskeinen vaaliteema, jonka moni äänestäjä otti lupauksena halvemmasta ruoasta.
Lukuun ottamatta Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viimesyksyisiä tilaustutkimuksia ekonomistit eivät juurikaan kannata ruoan arvonlisäveron alentamista.
Taloudellisesti järkevämpää työllisyyden parantamiseksi ja talouskasvun kiihottamiseksi on alentaa tuloverotusta. Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus alensi tuloverotusta rohkeasti alkumetreillään ja ylläpiti näin talouskasvua Suomessa, kun maailmantalouden veto vuosina 2003-2004 oli vielä vaimeata.
Ruoan arvonlisäveroalen puolustajat sanovat, että veronalennus lisää työllisyyttä ja on oikeudenmukainen vähätuloisimpia kohtaan. Liikuttavia perusteluja, mutta eivät välttämättä totuudenmukaisia.
Tosiasiassa ruoan arvonlisäveron alentaminen on yritystukea.
Osmo Soininvaara leimasikin jo syksyllä ruoan arvonlisäveroalennuksen vaalibluffiksi.
Työantajajärjestöistä elintarviketeollisuus ja kauppa puoltavat ruokaveron keventämistä. Hotelli- ja ravintolaelinkeino vastustaa, ellei veronalennusta uloteta myös ravintolaruokaan.
Ruoan alv:n alennus on ymmärrettävä siltä kannalta, että ruokaverokanta on EU:n korkeimpia.
Välillisten verojen alentaminen ei kuitenkaan ole tulevaisuuden suuri linja. Kansallisvaltioiden verolähteiksi jäävät ympäristö-, arvonlisä- ja kiinteistövero, ylipäänsä veromuodot, joihin kansainvälinen verokilpailu ei pure yhtä raa'asti kuin yritys-, pääoma- ja henkilötuloverotukseen. Ei käyttökelpoisia veroja ole varaa alentaa tai sitten on purettava suuri osa yhteiskunnan tarjoamista palveluista.
Vaikka keskusta ja elintarvikeala muuta esittävätkin, tosiasiassa ruoan arvonlisäveron alentaminen on yritystukea. On kyseenalaista, mitä kuluttaja tästä hyötyisi. Erilaisia lukuja on esitetty, paljonko alv-alennuksesta siirtyisi hintoihin. Ainakin parturien ja kampaamojen alv-alennuksen hyödyn korjasivat pääosin parturi- ja kampaamoyrittäjät.
Ravintolaruoan alv-alennusta on vaikea kytkeä muun ruoan veronalennuksiin. Tämä johtuu siitä, että EU-liittymisneuvotteluissa ei liittymissopimukseen tullut kirjatuksi Suomelle poikkeusta tälle kohtaa. Nyt ravintolaruoan alv-alennus vaatii verodirektiivin muutosta ja 27 valtion yksimielistä päätöstä. Tämä on käytännössä mahdotonta.
Jos keinot ravintolaruoan verojen alentamiseksi loppuvat, on otettava konstit käyttöön. Voidaan kehitellä erimuotoisia vähennysjärjestelmiä, joilla elinkeinon sosiaalimaksuja voisi alentaa ja tätä kautta ylläpitää ravintoloiden kilpailukykyä kaupan valmisannoksiin verrattuna. Ravintolat voivat tietysti ryhtyä myymään annoksia luukulta kotiin vietäviksi, niin kuin ruotsalaiset ravintolat yleisesti tekevät. Tällaisen ruoan verokanta on 17 prosenttia, kun se muuten ravintolaruoassa on 22 prosenttia.
Nyt olisi hyvä ottaa hallituksen järki käteen ja sanoa, että asiaan palataan hallituskauden aikana. Silloin koko typeryys on helppo unohtaa.
Lukuun ottamatta Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen viimesyksyisiä tilaustutkimuksia ekonomistit eivät juurikaan kannata ruoan arvonlisäveron alentamista.
Taloudellisesti järkevämpää työllisyyden parantamiseksi ja talouskasvun kiihottamiseksi on alentaa tuloverotusta. Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus alensi tuloverotusta rohkeasti alkumetreillään ja ylläpiti näin talouskasvua Suomessa, kun maailmantalouden veto vuosina 2003-2004 oli vielä vaimeata.
Ruoan arvonlisäveroalen puolustajat sanovat, että veronalennus lisää työllisyyttä ja on oikeudenmukainen vähätuloisimpia kohtaan. Liikuttavia perusteluja, mutta eivät välttämättä totuudenmukaisia.
Tosiasiassa ruoan arvonlisäveron alentaminen on yritystukea.
Osmo Soininvaara leimasikin jo syksyllä ruoan arvonlisäveroalennuksen vaalibluffiksi.
Työantajajärjestöistä elintarviketeollisuus ja kauppa puoltavat ruokaveron keventämistä. Hotelli- ja ravintolaelinkeino vastustaa, ellei veronalennusta uloteta myös ravintolaruokaan.
Ruoan alv:n alennus on ymmärrettävä siltä kannalta, että ruokaverokanta on EU:n korkeimpia.
Välillisten verojen alentaminen ei kuitenkaan ole tulevaisuuden suuri linja. Kansallisvaltioiden verolähteiksi jäävät ympäristö-, arvonlisä- ja kiinteistövero, ylipäänsä veromuodot, joihin kansainvälinen verokilpailu ei pure yhtä raa'asti kuin yritys-, pääoma- ja henkilötuloverotukseen. Ei käyttökelpoisia veroja ole varaa alentaa tai sitten on purettava suuri osa yhteiskunnan tarjoamista palveluista.
Vaikka keskusta ja elintarvikeala muuta esittävätkin, tosiasiassa ruoan arvonlisäveron alentaminen on yritystukea. On kyseenalaista, mitä kuluttaja tästä hyötyisi. Erilaisia lukuja on esitetty, paljonko alv-alennuksesta siirtyisi hintoihin. Ainakin parturien ja kampaamojen alv-alennuksen hyödyn korjasivat pääosin parturi- ja kampaamoyrittäjät.
Ravintolaruoan alv-alennusta on vaikea kytkeä muun ruoan veronalennuksiin. Tämä johtuu siitä, että EU-liittymisneuvotteluissa ei liittymissopimukseen tullut kirjatuksi Suomelle poikkeusta tälle kohtaa. Nyt ravintolaruoan alv-alennus vaatii verodirektiivin muutosta ja 27 valtion yksimielistä päätöstä. Tämä on käytännössä mahdotonta.
Jos keinot ravintolaruoan verojen alentamiseksi loppuvat, on otettava konstit käyttöön. Voidaan kehitellä erimuotoisia vähennysjärjestelmiä, joilla elinkeinon sosiaalimaksuja voisi alentaa ja tätä kautta ylläpitää ravintoloiden kilpailukykyä kaupan valmisannoksiin verrattuna. Ravintolat voivat tietysti ryhtyä myymään annoksia luukulta kotiin vietäviksi, niin kuin ruotsalaiset ravintolat yleisesti tekevät. Tällaisen ruoan verokanta on 17 prosenttia, kun se muuten ravintolaruoassa on 22 prosenttia.
Nyt olisi hyvä ottaa hallituksen järki käteen ja sanoa, että asiaan palataan hallituskauden aikana. Silloin koko typeryys on helppo unohtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ravintolat voivat tietysti ryhtyä myymään annoksia luukulta kotiin vietäviksi, niin kuin ruotsalaiset ravintolat yleisesti tekevät. Tällaisen ruoan verokanta on 17 prosenttia, kun se muuten ravintolaruoassa on 22 prosenttia."
Tuossa ylempänä koilotat alennuksen olevan piilotukea yrityksille, taidat väitellä itsesi kanssa:)
Lääninhallitusten ja Kuluttajaviraston tekemässä selvityksessä kävi ilmi, että vuoden 2007 alussa toteutunut arvonlisäveron alentaminen on laskenut hintoja noin puolessa kampaamoista ja partureista. Hintojaan alentaneilla liikkeillä keskimääräinen alennus oli noin 10 %. Kaikkien vertailuun osallistuneiden Etelä-Suomen läänin liikkeiden alennusprosentiksi muodostui 3,2 %. Selvityksen yhteydessä toteutettu hintavertailu osoitti, että hintahaitari on erittäin laaja. Kampaamojen tarjoamien palvelujen sisältö myös vaihtelee, mikä vaikeuttaa hintojen vertailemista.
Suomi osallistuu vuosina 2007-2010 kokeiluun, jossa EU:n jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin. Kokeilua sovelletaan Suomessa mm. parturi- ja kampaamopalveluihin. Kyseisten palvelujen myyntiin sovelletaan kokeilun ajan yleisen 22 %:n arvonlisäveroverokannan sijaan 8 %:n verokantaa.
Puolet kampaamoista alensi hintojaan
Lääninhallitusten ja kuluttajaviraston selvityksessä kerättiin kampaamoiden ja partureiden hintoja marraskuussa 2006 ja maaliskuussa 2007. Etelä-Suomen läänistä mukana oli yhteensä 120 yritystä, joista Helsingistä 38, Hämeenlinnasta 38, Lahdesta 22, Kotkasta 9 ja Kouvolasta 13 liikettä.
Elintarvikkeiden alv:n alentaminen hyödyttää eniten pienituloisia kotitalouksia.
Hinta-, ostovoima- ja työllisyysvaikutusten lisäksi elintarvikkeiden alv-kannan muutos vaikuttaa myös tulonjakoon. Tutkimuksessa alv-kannan alennuksen vaikutuksia verrataan samansuuruiseen ja eri tuloluokkiin tasaisesti jakautuvaan 0,44 prosenttiyksikön ansiotuloverotuksen kevennykseen, jonka kustannus julkiselle taloudelle olisi yhtä suuri. On syytä muistaa, että myös tuloverojen alentamiseen liittyy samanlainen kohtaantoepävarmuus kuin välillisten verojen alentamiseen.
Sekä alv-kannan alentamisen että tuloveroalennuksen työllisyys- ja tuotantovaikutukset ovat samaa suuruusluokkaa. Sen sijaan niiden tulonjakovaikutukset ovat hyvin erilaisia.
Elintarvikkeiden alv:n alentaminen hyödyttää erittäin selvästi pienituloisia kotitalouksia. 40 prosenttia suomalaisista hyötyisi alv-alennuksesta enemmän kuin tuloveroalennuksesta, kun taas tuloverokevennykset hyödyttävät ainoastaan keskimääräistä enemmän ansaitsevia kotitalouksia. Pienituloisille eli mediaania vähemmän ansaitseville menevä hyöty olisi noin 150 miljoonaa euroa, mikä on noin 60 euroa vuodessa henkeä kohden laskettuna.
Suhteellisesti suurimpia hyötyjiä olisivat pienituloiset lapsiperheet ja erityisesti yksinhuoltajakotitaloudet. Vastaavan suuruista ostovoiman kasvua on vaikea kanavoida kaikille pienituloisille tulonsiirtomekanismien kautta ilman, että samalla saadaan aikaan työvoiman tarjonnan kannalta kielteisiä kannustinvaikutuksia.
Alv-alennus pienentää kokonaisveroastetta kun taas vastaavan suuruinen tulonsiirtojen kasvattaminen nostaa julkisten menojen bkt-osuutta.