Toisessa viestiketjussa (Mielialahäiriöistä, Kirjoittanut: Jes-mies) Äiti marraskuu kirjoittaa:
>Välillä tuntui etten saa olla edes olla olemassa
>jos en ole raskaana. Tuntui ettei ole elämisen
>oikeutta. Ihan kamalia tunteita.
Juuri näihin sanoihin voidaan mielestäni tiivistää hyvin pitkälle se, miltä tavallisessa vl-perheessä tuntuu tänäpäivänä.
Kun kasvatus on ollut lapsesta asti uskovaisen tavoille opettelua, "ei uskovainen tee sitä ja tätä" jne. Ainakin meillä. Ei kotona koskaan puhuttu uskon sisällöstä tai keskusteltu Raamatun teksteistä. Toisaalta en yhtään ihmettele, vaikka meidän suurperheessä ei ollutkaan sille kovin paljon aikaa.
Sitten kun itse kasvoi aikuiseksi ja perusti perheen, niin sitä vain alkoi suorittaa sitä opetettua uskoa oman perheen kanssa. Kun tuli eteen tilanteita, ettei pystynyt suoriutumaan näistä opetetuista "velvoitteista", niin alkoi syyllistää itseä, etten ole kunnolla uskomassa. Siinä helposti tuli ajatuksiin, että mitähän ne nyt minusta ajattelee, kun en ole päässyt seuroihin taas moneen viikkoon. Vaikka ei siellä seuroissa ole viime vuosina paljon puheeseen pystynyt keskittymään, kun on jälkikasvua saanut paimentaa. Puhujatkin silloin tällöin kertoo Jeesuksen vertauksesta missä isäntä oli järjestänyt pidot, mutta joillakin oli tekosyitä etteivät päässeet tulemaan. Oli peltoa, uusia härkiä ja joku oli mennyt naimisiin. Minulla itsellä tuli tämä vertaus mieleen monesti ensimmäisillä kerroilla, kun oli esteitä, ettei päässyt seuroihin.
Puhujatkin monesti sitä kiittelee ja kannustaa, kun "on näitä nuoria isiä ja äitejä näin paljon täällä ja miten te jaksatte niitä lapsianne tuoda seuroihin". Voi miten arvokkaana sitä pidetään. Mutta ruokkiiko nämä kehut ja kannustukset vain sitä uskon suorittamista? Nuoret isät ja äidit pitäisi minun mielestäni saada ennemminkin ajattelemaan ja keskustelemaan uskon sisällöstä ja ehkä opistakin. Ei ole mikään ihme, jos vain "ollaan uskomassa".
>Välillä tuntui etten saa olla edes olla olemassa
>jos en ole raskaana. Tuntui ettei ole elämisen
>oikeutta. Ihan kamalia tunteita.
Juuri näihin sanoihin voidaan mielestäni tiivistää hyvin pitkälle se, miltä tavallisessa vl-perheessä tuntuu tänäpäivänä.
Kun kasvatus on ollut lapsesta asti uskovaisen tavoille opettelua, "ei uskovainen tee sitä ja tätä" jne. Ainakin meillä. Ei kotona koskaan puhuttu uskon sisällöstä tai keskusteltu Raamatun teksteistä. Toisaalta en yhtään ihmettele, vaikka meidän suurperheessä ei ollutkaan sille kovin paljon aikaa.
Sitten kun itse kasvoi aikuiseksi ja perusti perheen, niin sitä vain alkoi suorittaa sitä opetettua uskoa oman perheen kanssa. Kun tuli eteen tilanteita, ettei pystynyt suoriutumaan näistä opetetuista "velvoitteista", niin alkoi syyllistää itseä, etten ole kunnolla uskomassa. Siinä helposti tuli ajatuksiin, että mitähän ne nyt minusta ajattelee, kun en ole päässyt seuroihin taas moneen viikkoon. Vaikka ei siellä seuroissa ole viime vuosina paljon puheeseen pystynyt keskittymään, kun on jälkikasvua saanut paimentaa. Puhujatkin silloin tällöin kertoo Jeesuksen vertauksesta missä isäntä oli järjestänyt pidot, mutta joillakin oli tekosyitä etteivät päässeet tulemaan. Oli peltoa, uusia härkiä ja joku oli mennyt naimisiin. Minulla itsellä tuli tämä vertaus mieleen monesti ensimmäisillä kerroilla, kun oli esteitä, ettei päässyt seuroihin.
Puhujatkin monesti sitä kiittelee ja kannustaa, kun "on näitä nuoria isiä ja äitejä näin paljon täällä ja miten te jaksatte niitä lapsianne tuoda seuroihin". Voi miten arvokkaana sitä pidetään. Mutta ruokkiiko nämä kehut ja kannustukset vain sitä uskon suorittamista? Nuoret isät ja äidit pitäisi minun mielestäni saada ennemminkin ajattelemaan ja keskustelemaan uskon sisällöstä ja ehkä opistakin. Ei ole mikään ihme, jos vain "ollaan uskomassa".
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvää pohdintaa sinulla.
"Nuoret isät ja äidit pitäisi minun mielestäni saada ennemminkin ajattelemaan ja keskustelemaan uskon sisällöstä ja ehkä opistakin."
Hmmm.
Meillä Espoossa yritettiin juuri tuollaista "keskustelu kerhoa". Ihan vapaamuotoista "aikuisten raamattuluokkaa". Olisi saatu meikäläinen pappismies vetäjäksikin. Joku kieli Ouluun. SRK:sta tuli delegaatti ja tätä pidettiin vissiin "eriseurana". Tai ainakin "vaarana". Lopetettiin sitten. Ennen kuin oli alkuun päästy. Piti parannusta tehdä siitä että olisi halunnut perehtyä Raamattuun.
Niin ja te suostuitte vai? Sitten sanotaan että kyllä vl:t tutkivat raamattua. Mutta todellisuudessa pitää parannusta tehdä jos tutkii! Ei sieltä 70-luvusta mihinkään ol päästy, kierommaksi vaan menee peli.
Se alistuu ken haluaa.
Alistuu ken haluaa, niinpä. Sitä tässä koitetaan yrittää, että ihmiset oikeasti rupeaisivat avoimempaan keskusteluun ongelmakohdista. Ehkä jotain muutosta voitaisiin saada aikaankin, ainakin parempi tulevaisuus omille lapsille, jos he haluavat tässä yhteisössä elää.
Kun on ikänsä ollu rauhanyhdistyksessä mukana, niin ei siitä yhteisöstä halua yhtäkkiä luopua, oli sitten eri mieltä jostain tai ei.
Hyvinhän sä kirjoitat, rehellisesti ja mielenkiintoisesti ja kohtalotovereita sinulla lienee paljon.
Tulee vaan sellainen jonkinasteinen turhautuminen kun lukee sinun ja muiden kirjoituksia kun apu olis niin helposti saatavilla, mutta halutaan vaan noudattaa niitä seurakunnan neuvoja vaikka elämä olisi yhtä kärsimystä. Avuton olo siitä tulee.
Ei sitä lupaa keskusteluun kukaan tule antamaan, se pitää itse ottaa. Älä unelmoi, VAAN OLE UNELMASI! Avaa suu!
Sitä minä tässä juurikin pelkään, että minä joudun olemaan se tämänpäivän Spartacus, joka johtaa orjat kapinaan :-)
En tiedä. Minulla on myös erittäin turhautunut olo. Jos minä avaan suuni, niin minua vastassa ovat papit ja teologit, ynnämuut oppineet seurakunnassa. Ja tietysti riviuskovaiset, jotka eivät halua ajatella itse näitä asioita.
Tällaisen vapaa-ajattelijan pitäisi nopeasti opiskella Raamattu lähes ulkoa, kaikki Lutherin tärkeät kirjoitukset ja opit, sekä tietää tietysti meidän oman oppi-isämme Laestadiuksen merkittävät opinkappaleet. Vain sitten voisin lähteä keskusteluun viisaampien kanssa.
Se ei tapahdu vielä huomenna, eikä vielä ensiviikollakaan. Mutta jostain on lähdettävä.
Raamattupiirien perustaminen on koettu uhkana toisessakin lestadiolaisryhmässä. Niinpä valistuneemmat perustivat ryhmän "matalalla profiililla". Tarkoittaa sitä että eivät ärsytä seurakunnan vastuunkantajia, vaan kokooontuvat ev.lut. seurakunnan tiloissa.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni lestadiolaisen liikkeen kohtalonkysymys. Ellei Raamatun tutkimista hyväksytä, se tietää edelleen näivettymistä ihmisoppien pauloissa. Lestadiolaisilla, kautta linjan, on sellaisia opinkappaleita, väärin tulkittuja raamatunkohtia, jotka eivät kestä koettelemista avoimen Raamatun äärellä.
- Seurakuntaoppi on selkeästi raamatunvastainen.
- Oppi jonka mukaan vaikuttava Pyhä Henki tulee Jumalan sanaan ja Pyhiin sakramentteihin "asuvan Pyhän Hengen saaneesta ihmisestä", on vailla raamatullista pohjaa. Tämä oppi on peruja 300 luvulla vaikuttaneesta donatolaisuudesta.
Jumalan sana on KAIKKIVALTIAS, Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä Poika ja Pyhä Henki.
Häneen ei tule mitään lisäarvoa tai voimaa luoduista olennoista. Jumalan sana on siis kaikkivoipa, luettuna kateederilta ja saarnatuoleista julistettuna ja Pyhissä Sakramenteissa, kysymys on vain siitä USKOOKO ihminen Jumalan sanan todeksi omakohtaisesti.
- Heräyksen aikaansaa Jumalan sana Pyhän Hengen välityksellä.
- Uskon (= kasivarsi jolla Jumalan sana otetaan vastaan), vaikuttaa Pyhä Henki.
- Jumalan sana todistaa katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Kaikki valta on siis Jumalan sanalla, - EI SITÄ JULISTAVALLA IHMISELLÄ.
- Jumalan sana asuu elävänä niiden sydämissä jotka ovat ottaneet sanan uskolla vastaan. Ne ihmiset jotka ovat ottaneet Jumalan sanan uskolla vastaan ovat SANAN TODISTAJIA, mutta eivät sanan omistajia. Kaikkivaltias Jumalan sana on tuo elementti jossa pelastushyvyydet ovat tarjolla, - USKON KAUTTA.
Jumalan Sanaa julistavista ihmisistä ei tule mitään vaikuttavuutta, tai lisäarvoa Jumalan sanaan, Jumalan sana on TÄYDELLINEN.
Joka sydämessään uskoo Jumalan sanan ja Kastetaan Jeesukseen Kristukseen, se pelastuu.
Jos vanhurskauttamioppiin tulee vika, (niin kuin lestadiolaisessa liikkeessä on tullut), se johtaa vääjäämättä moniin vaikeuksiin ja ristiriitoihin seurakunnassa.
Yksi asia pidä ennen kaikkea muuta mielessäsi, palkkavaimon (Haagar) poikaa me joudumme ajamaan jatkuvasti pois, niin seurakunnissa kuin omassa henkilökohtaisessa uskonkilvoituksessakin.
Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pimeydessä hallitsevia henkivaltoja vastaan.
Sinun ympärilläsi olevat vanhoillislestadiolaiset eivät ole uhka, vaan vihollisemme saatana, kahden uskollisen apupoikanssa pedon ja väärän profeetan kanssa.
Ihmisen tekoihin turvautuva vanhurskaus pyrkii joka hetki raivaamaan tilaa USKOON perustuvalta vanhurskaudelta, niin sisikunnassamme kuin seurakunnassakin.
Omavanhurskaus saatana ei ole jouten.
Ainoa mistä saatanaa voi kiittää on hänen ahkeruutensa. Tuo pettävä liero ei lepää yöllä eikä paivällä.
Syntisen ainoa mahdollisuus pelastua saatanan kynsistä, on paeta USKOSSA Jeesuksen Kristuksen haavojen ja ansion turviin.
Jumalan palvelijana todistan jokaiselle jota kuoleman kuiva jano uuvuttaa, usko tässä ja nyt kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tuo pyhä sovintoveri on Jumalan rakkaudesta lämmintä tänäänkin, ei ole Golgatan kalliot sitä jäähdyttäneet. - Jumala on rakkaus. Jeesus elää, hallelujaa kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi!!
Ihminen tarvitsee seurakunnan. Oli rauhanyhdistys miten turmeltunut ja valheiden vääristämä tahansa, siellä vaikuttaa myös Jeesus. Ja seurakunnankin puolesta voi rukoilla.
"En tiedä. Minulla on myös erittäin turhautunut olo. Jos minä avaan suuni, niin minua vastassa ovat papit ja teologit, ynnämuut oppineet seurakunnassa. Ja tietysti riviuskovaiset, jotka eivät halua ajatella itse näitä asioita"
Niin mitä sitten vaikka vastassa ovat nuo kaikki. Jossain vaiheessa vain on niin ettei voi olla hiljaa vaikka tietäisi vastassa olevan nuo mainitut.
Viimekädessä en voi ymmärtää sitä että ne joita voidaan sanoa opineiksi kuitenkin opettavat kahdella tavalla. Eikä se ole mikään erehdys.
Mistä sinä mies tänne putosit. Tyhjästä....
Minua ei turhatua tieto siitä mikä minua odotaa jos avaa suunsa vaan se välinpitämättömyys minkä siellä kohtaa.
Raamatun tekstissä Jumala sanoo:
1. Älä iloitse,että sinulla on monta hillitöntä lasta,ja älä luota itseäs siihen,että sinulla on monta lasta,jos ei he pelkää Jumalaa.
2. älä luota heihin,älä myös uskalla heidän varaansa.
3. Sillä parempi on yksi hyvä lapsi,kuin tuhannen jumalatonta.
4. ja parempi on kuolla lapsetonna,kuin että olisi jumalattomia lapsia.
Siirakin kirja 16 luku. Kuulunee Raamatun ns. apokryfikirjoihin.
Niin...
"Ei kotona koskaan puhuttu uskon sisällöstä tai keskusteltu Raamatun teksteistä."
Ei meilläkään, ei puhuta.
Ilman ruokaa lapsi ei kasva.
Näin käy myöskin Jumalan lapsen, jos hän ei saa Jumalan lasten ruokaa, hän ei kasva ja vahvistu hengellisesti täyteen miehuuteen ja vastuuseen toisista ihmisistä. Hän näivettyy hengellisesti, hän katselee lähinnä vain omaan napaansa ja voivottelee voimatonna. Ei hän jaksa tehdä työtä KOKO maailman evankelioimiseksi.
Lain, siis tekojen vaatimuksista ihminen ei saa voimaa hengelliseenm kasvuun. Laki (erilaiset vaatimukset siis) saavat aikaan vain vihaa, kuten Paavali veljemme sanoo.
Vasta kun Jeesus Kristus ilmestyy meidän elämäämme HÄN vapauttaa meidät lain vaatimusten orjuudesta Jumalan lasten iloon rauhaan ja vapauteen.
- yksin armosta
- yksin Kristuksen tähden
- yksin USKOLLA
Vanhurskas on elävä USKOSTA.
Biblia v.1776
1. Piet. 2:2 Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.
_________
1. Kor. 3:10 Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; ...
mutta katsokaan jokainen, kuinka hän sen päälle rakentaa.
_________
*) 1. Kor. 3:11 Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.
_________
1. Kor. 3:12 Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:
1. Kor. 3:13 Jokainen teko tulee julkiseksi; sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu: ...
__________
*) ... ja minkäkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.
__________
1. Kor. 3:1. Kor. 3:14 Jos jonkun teko pysyy, jonka hän sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan:
1. Kor. 3:15 Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon; mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.
Olen muutama vuosi sitten vl:sta irtautunut ja prosessi on ollut tod. vaativa henkisesti. Olen kuollut ent. ystävieni mielestä.Viimeiset vuodet liikkeen piirissä olivat hengellisesti kohtuullisen mitättömiä. Kävin lasteni kanssa seuroissa, aviomies ei ole koskaan kuulunutkaan ko. liikkeeseen. En saanut seuroista mitään "irti" ja ystävyyssuhteet olivat hyvin pinnallisia, hengelliset puheenaiheet eivät vaan olleet suosiossa. Pikemminkin päinvastoin. "Uskoni" näivettyi omaan mahdottomuuteensa. Sitaatit siksi, että se, mitä uskoksi luulin taisi ollakin tiettyjen tapojen ja mantrojen toistamista, johon oli lapsesta asti tottunut.Nyt olen uskovainen Jumalan armosta enkä tarvitse ihmisten tekemiä sääntöjä, mitä saan tehdä ja mitä en. Omatuntoni yleensä sanoo, mikä on oikein ja mikä ei. Oikeastaan fiksut lapseni saivat minut ymmärtämään, että kys. elämäntavassa ei ole mitään järkeä. ( Televisio versus internet muunmuassa ym. oleelliset asiat, VL-ihmisten kaksinaamaisuus, toisten perheiden "paremmuus" ym. ym.) Mutta, kiitokset vielä sinulle Jes-mies tod. tärkeiden näkökulmien esilletuonnista.
Joo, tuo kuolleena pitäminen on todennäköisesti omallakin kohdalla esim. omien vanhempien ja sisarusten taholta melko varmaa, vaikka ei ne sitä varmaan suoraan sanoisi. Kun on kuullut mitä he puhuvat ihmisistä, jotka ovat "kieltäneet uskonsa", niin tietää jo etukäteen mitä ne ajatukset ja puheet minusta tulee olemaan jos ja kun joskus lähden.
Se on kyllä niin ihmeellistä, että miten ne keskustelut hyvin harvoin menee hengellisiin asioihin. Ja silloin kun ne menee, niin ne on niitä samoja lauseita, mitä on puhujan suusta kuullut tai Päivämiehestä lukenut, paljon sanoja mutta vähän asiaa. Muistetaan vain pitää sitä ajatusta yllä, että "on kallista olla uskomassa". En minä ole sen parempi niistä puhumaan, olenhan vl-kodissa kasvanut ja uskovaisten tavoille oppinut.
Synnin palkka on kuolema,mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa,meidän Herrassamme. room 6:23 eli iankaikkista elämää ei voi hankkia eikä ansaita. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä ,vaan se on Jumalan lahja. ef 2:8-9 mikään määrä omia ponnistuksia ,hyviä tai uskonnollisia tekoja ei tuo paikkaa Taivaassa,koska iankaikkinen elämä on ilmainen,niinkuin jokainen aito lahja. Jeesus kuoli ristillä meidän syntien takia,omin voimin me ei pystytä pelastumaan. yksikin synti tahraa meidät ja likaisena Taivaaseen ei pääse. siksi me tarvitaan Jeesusta! koska kukaan ei pysty synnittömyyteen..yksi paha ajatus,kateus,viha..Kaikki tekee joskus jotakin väärin,esim.laiminlyö lähimmäistä..Armoa me tarvitaan.
Teillä on hyvin mielenkiintoisia mielipiteitä :)
Tulkaapa hakomajaan niin keskustellaan, voisitte tuoda paljon uusia näkökantoja keskusteluihimme mitä itse emme ole keksineet.
Täytyypä käydä tutustumassa. Sitä vain ei ehdi kovin paljoa netissä smurffaamaan. Sitten vasta, kun on vaimo ja lapset nukkumassa, niin ehtii ja uskaltaa käydä näillä sivuilla, joista seurapuheissakin on varoiteltu.
Hanki sinäkin kirja nimeltä "Armo kadoksissa?" Sen ovat kirjoittaneet Sinikka ja Mikko Aalto. Tämän kirjan käsiini saaminen oli itselleni mullistava elämys, sillä siitä sain ensimmäisen kerran elämässäni vakuuttavaa opetusta siitä, mikä ero on omavanhurskaudella ja armolla.
Kirjassa eritellään erilaisia omavanhurskauden muotoja. Niiden luettelo on loputon. Kirjassa tehdään selväksi se, että erilaisilla ulkonaisilla tavoilla ei ole mitään tekemistä pelstuksen kanssa, vaan päin vastoin ne usein ovat pelastuksen esteenä.
Kirjan lopussa puhutaan koskettavasti siitä, miten Jumalalle kelpaa vain Kristuksen ansio, ei mikään muu. Me ihmiset olemme Jumalalle rakkaita Krituksen ansion tähden.
Onko SRK:n julkaisu?
Taas on multinikki vauhdissa!