Elektrofysiologinen tutkimus

Olin alkusyksyllä elektrofysiologisessa tutkimuksessa. Jännitin ja pelkäsin tutkimusta etukäteen kovasti,jälkeen päin ajateltuna ei se niin kamalaa ollutkaan.
Menin aamulla aikaisin sairaalaan ja olin ensimmäisenä toimenpiteessä. Sain toimenpidehuoneessa saman tein rauhattavaa lääkettä suonensisäisesti ja unimattihan siitä meinasi heti tulla.Sairaanhoitajat valmistelivat tutkimukseen siis ensin(esilääkkeet,ihonpuhdistus jne).Sittenhän jo tohtori tulikin paikalle,selosti koko ajan mitä tulee tekemään. Oikean nivusen kautta pienellä viillolla laskimoiden kautta mentiin sisään,ensin puudutettiin,ei tuntunut yhtään,ja sen jälkeen laitettiin holkit,joiden kautta katetreja sitten lähdettiin sydämeen viemään. Mikään ei sattunut yhtään,olin kylläkin ihan tokkurassa,kiitos lääkkeiden joita sujuvasti sain koko ajan.
Sain heti rytmihäiriön spontaanisti,kun eka katetri oli perillä,häiriö tuli katetrin kosketuksesta siis. Saman teinhän minua vaivaava rytmäri jäikin sit kiinni,mutta tutkimusta jatkettiin vielä puolentoista tunnin verran. Inhottavinta oli ehkä ne tykytykset,joita lääkäri toisessa huoneessa aiheutti joillain masiinoilla,mutta ne ei kestäny kauaa,muutamia sekuntteja kerrallaan.Lääkärit myös saivat ne lopetettua ylitahdistuksella ym.heti.
Eli katetreja ohjaa yksi lääkäri,joka oli vieressä melkein koko ajan,ja toisessa huoneessa lasin takana oli vielä muutama lisää. Välillä tohtorit kovasti neuvottelivat ja tahdistivat aina välillä.
Sain lääkkeitä aina kun pyysin,välillä meinasi paniikki iskeä, kun en tiennyt missä mennään.
Sitten tutkimus olikin ohi,mulle ei tehty ablaatiota koska vika on hankalassa paikassa.Sinä päivänä ei siis sellaista laitettu ollut käytössä,jolla ablaatiota olisi voitu yrittää.
Nyt olen jälleen menossa elektrofys.tutkimukseen ja uuteen ablaatioyritykseen. Vika multa löyty (SVT, sinoatriaalinen takykardia)mutta lekurit haluavat vielä tuon tutkimuksen kuitenkin tehdä jollain "superhienolla" laitteella uudelleen.
Tutkimuksen jälkeen pistokohtaa painettiin n.15 minuuttia ja laitettiin haulipussi nivusen päälle neljäksi tunniksi.Selällään piti koko ajan maata paikallaan sen neljän tunnin ajan.Selkä meinasi puutua,mutta siihenkin sain lääkettä ja aika vaan hujahti. Neljän tunnin jälkeen haulipussi poistetttiin ja piti vielä pari tuntia makoilla ennen kuin sain nousta vessaan.
Seuraavana päivänä pääsin kotiin.Nivusta aristi viikon verran ja komea mustelma tuli kaupanpäälle. Olin 10 päivää sairaslomalla.

Jännittää mua nytkin taas.Mutta en enää pelkää tuota tutkimusta itsessään,vaan sitä,että ablaatiossa joku menee pieleen.Mulle on jo sanottu,että omalla kohdallani kysymyksessä tulee olemaan riskitoimenpide ja oma sinussolmuke saattaa tuhoutua.Mutta näiden kohtausten kanssa on myös helvettiä elää,joten kahdesta pahasta valitsin tuon ablaatioyrityksen.

Mikä sulla on oireena kun joudut ko.tutkimukseen?Ja koska olet menossa?