YKSINÄISYYS,MIKSI???

Hei.Päätin kirjoittaa tänne,kun en tiedä minne muuallekkaan kirjoittelisin.Olen 28v
nätti,normaalivartaloinen nainen eikä minulla ole
koskaan ollut kunnon ystäviä ja viime vuosina olen ollut ihan yksin.Olen ollut aikoinani koulukiusattu mikä sekin on jättänyt kyllä jälkensä.

Olen tavannut ihmisiä netin kautta siis käynyt 'nettitreffeillä'mutta tapaamiset on jääny
vain yhteen kertaan.Minua on kyllä kiinostanut toinen ihminen mutta se toinen ei vaan ole kiinostunut minusta,johtunee varmasti siitä kun olen yksinäinen ja 'köyhä'vaikka pärjään ihan kohtalaisesti.Nykyään pitäis olla vaan enemmän mammonaa ja korkea koulutus,niin sitten sinua arvostetaan.Jotenkin alkaa tuntumaan että mitä oikein teen täällä maan päällä jos mikään ei näytä onnistuvan,kukaan ei välitä ja elämä ilman ihmisiä/ystäviä ei tunnu miltään.Minusta olisi ihanaa lähteä ravintolaan tanssimaan jos olis joku kenen kanssa lähteä,mutta yksin ei ole kiva lähteä.Ja jos miehen kanssa lähtee,siitä ei tule kyllä mitään.Mistä löytäisin naispuolisen kaverin,onko sellaisia,kohtalotovereita?
8725
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

En minä usko, että hyvä ulkonäkö olisi takeena ystävien saamiselle. Ehkä sinä koulukiusaamisen vuoksi olet jotenkin varovainen? Enkä kyllä ymmärrä, jos koulutus ja tulotkaan vaikuttaisivat ystävien saamiseen. Ainakin itse kaipaan ystäviltä enemmän syvyyttä kuin pinnalla olevaa paljoutta.

Äänestä
  • mutta oletko ajatellut sitä että kun ihmisellä on hyvä koulutus ja hyvät tulot,heillä on paljon ystäviä,niin se vain on.En ole syntynyt älykkääksi joten en pääse pahemmin mihinkään kouluun saatika korkeakouluihin opiskelemaan.Ja synnyin köyhään perheeseen jossa pihistettiin niin että tuntui.Tosin vanhemmat haudassa jo 15v.Kasvuolosuhteita kun ei taas voi valita.Jos olisin varakkaasta perheestä,älykäs,kaunis,sosiaalinen tätä ongelmaa ei olisi,olisin jotain ihan muuta.Niin, että ei se yksinäisyys aina omakaan valinta ole.Itse pystyy kyllä vaikuttamaan asioihin mutta kaikki lähtee siitä millaiset kasvuolosuhteet/eväät olet saanut 'maailmalle'.Ja koulukiusaus jättää elinikäiset arvet.Ketään ei kiinostanut koulussa henkinen hyvinvointini.Olisi ollut suuri häpeä jos se olisi tulut julki.Se olisi ollut pikku paikkakunnan suuri puheenaihe.

    Äänestä

  • mutta oletko ajatellut sitä että kun ihmisellä on hyvä koulutus ja hyvät tulot,heillä on paljon ystäviä,niin se vain on.En ole syntynyt älykkääksi joten en pääse pahemmin mihinkään kouluun saatika korkeakouluihin opiskelemaan.Ja synnyin köyhään perheeseen jossa pihistettiin niin että tuntui.Tosin vanhemmat haudassa jo 15v.Kasvuolosuhteita kun ei taas voi valita.Jos olisin varakkaasta perheestä,älykäs,kaunis,sosiaalinen tätä ongelmaa ei olisi,olisin jotain ihan muuta.Niin, että ei se yksinäisyys aina omakaan valinta ole.Itse pystyy kyllä vaikuttamaan asioihin mutta kaikki lähtee siitä millaiset kasvuolosuhteet/eväät olet saanut 'maailmalle'.Ja koulukiusaus jättää elinikäiset arvet.Ketään ei kiinostanut koulussa henkinen hyvinvointini.Olisi ollut suuri häpeä jos se olisi tulut julki.Se olisi ollut pikku paikkakunnan suuri puheenaihe.

    Äänestä

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sullakin. Mun yksinäisyys johtuu varmasti osin koulukiusaamisesta, jota tapahtui kun olin ala-/yläasteella. Lukiossa mulla sensijaan oli taas kavereita ja mulla oli poikaystäviä ja meni muutenkin hyvin. Nyt yliopistossa en kuitenkaan oo onnistunut saamaan ystäviä, varmaan johtuu siitä, että täällä ei ole sellaisia kiinteitä "ryhmiä", minkä mukana opiskelisi.. tuntuu että ainut konkakti on oman perheen(jotka asuu muualla) lisäksi on mun avomies, mutta mulle se ei riitä.

Olisi tosi kiva jos olisi naispuoleisia (tai miksei mieskinpuoleisia) ystäviä, joille voisi puhua elämästä yleensä ja muutenkin. Ahdistaa olla vaan yhden ihmisen varassa...En mäkään ole ruma, eikä musta tunnukaan että ystävien saamiselle olisi joku ulkonäköraja..Pitäisi vaan olla niin *irun sosiaalinen ja oon vaan ehkä niin ujo ettei se onnistu ainakaan missään isoissa tapaamisissa...Ne vaan usein ahdistaa...

Äänestä
  • ...onhan sulla sentään avomies ja perhe.Mulla kun ei ole niitäkään.Opiskeluista löysin kerran yhden ystävän,mutta hän osottautui täydeksi feikistä.Haluaisin minäkin miespuolisen ystävän,jonka kanssa vaan hengailla ja jutella,mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta saavuttaa.Miehet haluavat seksiä tai sitten sitoutumista kunnolla,enkä minä ole valmis sellaiseen,haluaisin pitää hauskaa tyttökaverin kanssa.Rafloihin en uskalla mennä yksin ,koska pelkään että minut tyrmätään ja minulle ilkeillään.Uskallanko kysyä,mistäpäin kirjoittelet?

    Äänestä

  • ystävän kaipuu... kirjoitti:

    ...onhan sulla sentään avomies ja perhe.Mulla kun ei ole niitäkään.Opiskeluista löysin kerran yhden ystävän,mutta hän osottautui täydeksi feikistä.Haluaisin minäkin miespuolisen ystävän,jonka kanssa vaan hengailla ja jutella,mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta saavuttaa.Miehet haluavat seksiä tai sitten sitoutumista kunnolla,enkä minä ole valmis sellaiseen,haluaisin pitää hauskaa tyttökaverin kanssa.Rafloihin en uskalla mennä yksin ,koska pelkään että minut tyrmätään ja minulle ilkeillään.Uskallanko kysyä,mistäpäin kirjoittelet?

    Täälläkin olisi eräs joka kaipaa nimenomaan NAISpuolisia ystäviä. En tutustu kovin helposti muihin livenä ja netissä näyttää olevan kaikki feikkejä. Välillä olen mennyt baareihin yksin koska ei sitä viitsi kaikkiaan Perjantai iltojaan kotona kuluttaa.
    Ite oon 02 alueelta. Mistä te muut olette?

    Äänestä

  • Mariem kirjoitti:

    Täälläkin olisi eräs joka kaipaa nimenomaan NAISpuolisia ystäviä. En tutustu kovin helposti muihin livenä ja netissä näyttää olevan kaikki feikkejä. Välillä olen mennyt baareihin yksin koska ei sitä viitsi kaikkiaan Perjantai iltojaan kotona kuluttaa.
    Ite oon 02 alueelta. Mistä te muut olette?

    olen.. Sehän ongelma mullakin juuri on.. Jos mulle ja miehelleni nyt tulisi ero, en todellakaan haluaisi lähteä baareihin iskemään miehiä, vaan nimen omaan luomaan itselleni jonkinlaista sosiaalista piiriä.

    On kyllä tietty joitain tyyppejä koulusta joille voi moikata ja vaihtaa pari sanaa opintojen etenemisestä, mutta kun kaipaisin oikeeta ystävää..Mua se ei haittais vaikka olis internetissäkin, tosin en ole koskaan ollut mikään nettipalveluiden käyttäjä, eikä mulla noista ole kokemuksiakaan.. Mulla on ollut sellainen käsitys, että noista etsitään lähinnä parisuhdetta/seksiä..

    Jotenkin musta tuntuu, et saan kyllä sellaisii moikkailukavereita, mutta vaikeempaa on syventää ystävyyttä..Pelkään varmaan sitä eniten, että muut pitää mua tylsänä..Oon ehkä niin ujo sitten kuitenkin.. Mies on kuitenkin se kenen kanssa on parisuhde ja sitä kaipaa jotain muutakin...

    Äänestä

Olen alle 30v. nainen pk-seudulta. En varsinaisesti ole yksinäinen, minulla on kyllä ystäviä ja asun avoliitossa.
Olen sosiaalinen ja pidän erilaisista ihmisistä, joten uudet ystävät ovat tervetulleita elämääni. Jokainen meistä on omalla tavallaan mielenkiintoinen persoona ja ehkäpä juuri meistä voisi tulla hyviä ystäviä!
Olen kiinnostunut monista eri asioista joista muutamia mainitakseni; eläimet,elokuvat, teatteri muoti&kauneus, tanssiminen, jumpat, shoppailu, hyvä ruoka ym.
Kanssani on hiljaisenkin helppo tulla toimeen, koska puhun paljon. :)
Jos etsit pk-seudulta kaveria, voit jättää tänne viestiä niin käyn jättämässä sähköpostin josta minut tavoittaa.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ystävän kaipuu... kirjoitti:

Hei.Päätin kirjoittaa tänne,kun en tiedä minne muuallekkaan kirjoittelisin.Olen 28v
nätti,normaalivartaloinen nainen eikä minulla ole
koskaan ollut kunnon ystäviä ja viime vuosina olen ollut ihan yksin.Olen ollut aikoinani koulukiusattu mikä sekin on jättänyt kyllä jälkensä.

Olen tavannut ihmisiä netin kautta siis käynyt 'nettitreffeillä'mutta tapaamiset on jääny
vain yhteen kertaan.Minua on kyllä kiinostanut toinen ihminen mutta se toinen ei vaan ole kiinostunut minusta,johtunee varmasti siitä kun olen yksinäinen ja 'köyhä'vaikka pärjään ihan kohtalaisesti.Nykyään pitäis olla vaan enemmän mammonaa ja korkea koulutus,niin sitten sinua arvostetaan.Jotenkin alkaa tuntumaan että mitä oikein teen täällä maan päällä jos mikään ei näytä onnistuvan,kukaan ei välitä ja elämä ilman ihmisiä/ystäviä ei tunnu miltään.Minusta olisi ihanaa lähteä ravintolaan tanssimaan jos olis joku kenen kanssa lähteä,mutta yksin ei ole kiva lähteä.Ja jos miehen kanssa lähtee,siitä ei tule kyllä mitään.Mistä löytäisin naispuolisen kaverin,onko sellaisia,kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu