että nyt sitten olen huono äiti! näin sanoi oma äitini! en vaan kestä sitä että mummi puuttuu lapsen kasvatukseen jatkuvasti. eniten ärsyttää, että kun minä kiellän,mummi antaa luvan. miten vaan, on mummi vastaan. lapsi menee ihan sekasin kun toinen sanoo toista ja toinen toista. ja minulla hermot kiristyy..niin ja sitten olen huono äiti.
loukkaa niin pirusti!
teki mieli sanoa, että itseppähän olet minusta näin huonon kasvattanut! en sanonut.
laitoin välit poikki.
loukkaa niin pirusti!
teki mieli sanoa, että itseppähän olet minusta näin huonon kasvattanut! en sanonut.
laitoin välit poikki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet rohkea ja itsenäinen nainen, ja pärjäät kyllä ilman omaa äitiäsikin. Sitä en tiedä, pärjääkö äitisi ilman sinua ja lastasi.. Voi olla, että pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään.
Samankaltaista touhua on meilläkin ollut eivätkä välit ole kovinkaan lämpimät. Kun oma äiti painostaa aborttiin tyttären alkaessa odottaa esikoistaan, ei sellainen unohdu koskaan.
Tsemppiä sulle ja lapsellesi!
taannoin puhetta jollakin palstalla, että lapsen täytyy päästä mummolaan välillä, jotta kehittyisi normaalisti...;)
Oliskos tää nyt sitten hinta siitä, että niitä sinne viedään, kun ei itse viitsitä hoitaa?
Siihen aborttiin painostamisella on käytännön mukaan yleensä ollut hyvät perusteet;)
Nokitaan vaan toisiamme!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=116&conference=692&posting=22000000001406701
Mitään mutisemista enää nokkimisista...
Älä kirjoita asiasta, josta et näköjään itse mitään tiedä. Tuskin sulla on itselläsi lapsia, kun noin abortin puolesta puhut. Mitään perusteita ei ollut muuta kuin, että itse ei olisi halunnut alle viisikymppisenä mummoksi. Kuulostaako hyviltä perusteluilta?
Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Annetaan äidin mielipiteille arvoa.
laiskuudesta, aina olen muksun hoitanut. mummi ei ole halunnut, koska on jo aikanaan penskansa kasvattanut(2).
mulla halkee pää kohta.
en tietenkään mummia tahtoisi lapselta pois ottaa. onhan lapsella siihen oikeus.
onko tämä nyt minulta liian itsekästä ajattelua???
minulla oli tosi tiukat rajat ja säännöt kotona.
tuntuu, että äitini ihan tahallaan on ilkeä. Mitä se tahtoo? mikään mummokriisi ei voi olla. mummina ollut jo monelle muksulle useamman vuoden. onko äiti mulle kateellinen? ei voi..
kyllä minä äitiäni rakastan, on vaan niin vaikea luonne. ei ole koskaan kunnioittanut minun päämääriä, vaikka aina ollaan tiiviisti yhteyttä pidetty ja läheissiä oltu. välit silti huonot.
arvostelee aina minun parisuhdettakin. itse aina isääni solvannut, vaikka isä on maailman kultaisin. mustis se on aina ollut isälle, koska olen ollut aina "isän tyttö".
kostaako äitini nyt minun lapsen kautta???
Mulla oli anoppi, joka oli samanlainen. Samoin siskoni toimi tuolla tavalla. Kun minä kielsin, nämä ihmiset perässä antoivat periksi sen asian minkä kielsin.
Olin kuulemma huono äiti, anopin, siskoni ja myös lasteni isän mielestä. Milloin liian ankara, milloin liian lepsu, hyvä en millään muotoa kuitenkaan.
Olisi pitänyt olla rohkeutta puttua, riidellä, sanoa ääneen ettei saa antaa periksi kun minä olen juuri kieltänyt.
Eron jälkeen ajattelin, ett tottakai lapsilla on oikeus mummoon, isovanhempiin, hyviin mummola-muistoihin.
tapaamiset isän kanssa olivat aina myös tapaamisia mummolassa.
Ja minä olin aina vain huono äiti.
Ääneen sitä ei lapsille sanottu, mutta voihan sen ilmaista muutenkin, ja sen kyllä huomasi lasten käytöksestä kun taas kotiin tulivat tapaamisilta. Minä en ollut yhtään mitään. Minua ei tarvitse kuunnella, totella..
En tiedä miksi nämä ihmiset toimivat näin. Kateus se tuskin anopilla oli minua kohtaan, se syy.
Hän ei pitänyt minusta, minä en kelvannut hänelle koskaan. Olin nuori ja pALJOn menettänyt, hain vain hyväksyntää. Ja olin oma särmäinen itseni. Olin "liian" kaikkea..
Nyt, tämä kolmas lapsi. Ei tämän kasvatukseen kukaan ulkouolinen enää tule puttumaan. Ikää on jo enemmän, anoppi ja mummo on eri henkilö kuin ed. mainittu. Ja mies on sellainen, että seisoo minun rinnalla, ei minua vastaan.
huono äiti, päinvastoin. Äidilläsi on jonkin asteinen luonnehäiriö. Olisit vaan sanonut mitä mielesi teki.
Jos tapaat äitisi näytä tunteesi ja ole loukkaantunut. Älä edes tervehdi jos siltä tuntuu. Antaa sen miettiä kaikessa rauhassa tilannetta. Sen kun juoruilee ystävilleen. Kyllä aina joku hoksaa mistä kenkä puristaa. Ei se sun tahtia haittaa, äitisi kylläkin. Kuka hullu jaksaa yhen ihmisen ruikutusta kuunnella. Ehkä joku voi sanoa suorat sanatkin äidillesi
ota ohjat omiin käsiin ja sano mummille että jos haluaa olla mummi niin sillä on nautintaoikeus ja sulla kasvatusvastuu, tää toimi mun anopin ja äidin kohdalla.
tee selväksi että sinä ( ja isä) kasvatatte ja kannatte vastuun asiasta ja mummi vaan nauttii, eikä saa antaa periksi semmosissa asoissa joita te ootta kietänny. jos siis haluaa olla lapsen kans tekemisissä.