Oon seurannut juuri tällä nimenomaisella palstalla paljonkin keskusteluita, enkä voi lakata ihmettelemästä yhtä asiaa:
Miten IHMEESSÄ te ette VOI olla parjaamatta eksää / nyksää? Lasten äiti tai lasten isän uusi nainen on aina se paha ja väärin tekevä. Se huora joutuu helvettiin joka vietteli mun miehen ja se on se pahin paska jonka syytä kaikki on. Ihan varmaan. Te tappelette, kiroatte äidit tai ilkeät äitipuolet syvimpään helvettiin ja kiristätte kätevästi lasten tapaamisoikeuksilla ja insestihuhuilla sitä, miten lasten isän pitäisi teidän mielestä toimia. Hävetkää!!
Mä olin itse pelkkä "teinipentu" (18-vuotias) kun annoin tyttäreni isälle oikeuden tavata tytärtään (hän oli hylännyt meidät ja mennyt naimisiin toisen naisen kanssa ja olin siitä pitkään katkera) ja selvitimme samalla kaikki menneisyyden asiat. Totesimme, että lapsen edun vuoksi meillä tulee olemaan elinikäinen ystävyys, samoin tyttäreni äitipuolen kanssa. Ei ole tyttäreni asia kärsiä siitä, ettemme pystyneet rakastamaan toisiamme. Olemme parempia vanhempia erillämme.
En voi kuvitellakaan, että alkaisin kiristää lapsen avulla lapseni isää. Tunnen 50 vuotta minua vanhempia ihmisiä, jotka eivät vieläkään voi edes puhua toisilleen avioeron jäljiltä (vaikka tapahtuneesta on aikaa) vaikka sitten olisi yhteiset lapset. Tämä on täysin käsittämätöntä. Monet teistä myös haukkuvat "teinipentuja" lapsellisuudesta, ja itse ette voi sopia yksinkertaista asiaa: lapsen tapaamisia mahdollisimman paljon lapsen etua ajatellen.
Hävetkää ja miettikää ihan oikeasti!! Tää elämä on liian lyhyt riitelyyn, katkeruuteen ja vihaan. Se ei auta yhtään ketään eikä taatusti tuo menneisyyttä takaisin. Ajatelkaa lapsia, jos ette muuta osaa.
Miten IHMEESSÄ te ette VOI olla parjaamatta eksää / nyksää? Lasten äiti tai lasten isän uusi nainen on aina se paha ja väärin tekevä. Se huora joutuu helvettiin joka vietteli mun miehen ja se on se pahin paska jonka syytä kaikki on. Ihan varmaan. Te tappelette, kiroatte äidit tai ilkeät äitipuolet syvimpään helvettiin ja kiristätte kätevästi lasten tapaamisoikeuksilla ja insestihuhuilla sitä, miten lasten isän pitäisi teidän mielestä toimia. Hävetkää!!
Mä olin itse pelkkä "teinipentu" (18-vuotias) kun annoin tyttäreni isälle oikeuden tavata tytärtään (hän oli hylännyt meidät ja mennyt naimisiin toisen naisen kanssa ja olin siitä pitkään katkera) ja selvitimme samalla kaikki menneisyyden asiat. Totesimme, että lapsen edun vuoksi meillä tulee olemaan elinikäinen ystävyys, samoin tyttäreni äitipuolen kanssa. Ei ole tyttäreni asia kärsiä siitä, ettemme pystyneet rakastamaan toisiamme. Olemme parempia vanhempia erillämme.
En voi kuvitellakaan, että alkaisin kiristää lapsen avulla lapseni isää. Tunnen 50 vuotta minua vanhempia ihmisiä, jotka eivät vieläkään voi edes puhua toisilleen avioeron jäljiltä (vaikka tapahtuneesta on aikaa) vaikka sitten olisi yhteiset lapset. Tämä on täysin käsittämätöntä. Monet teistä myös haukkuvat "teinipentuja" lapsellisuudesta, ja itse ette voi sopia yksinkertaista asiaa: lapsen tapaamisia mahdollisimman paljon lapsen etua ajatellen.
Hävetkää ja miettikää ihan oikeasti!! Tää elämä on liian lyhyt riitelyyn, katkeruuteen ja vihaan. Se ei auta yhtään ketään eikä taatusti tuo menneisyyttä takaisin. Ajatelkaa lapsia, jos ette muuta osaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
katso:) itse olen 25v uusio vaimoke ja miehen 3lapsen ed liitosista äiteepuoli ja yhden yhteisen lapsen äitee. mieskin on tyytyväisenä todennut miten mukavaa on kun olen jaksanut tätä rumbaa:D
osa lapsista asuu vakituiseen ja yksi jonkin verran meidän kanssa ja itsekkin olen sitä mieltä että jos lapsellisen ihmisen hommaa lapset kuuluu pakettiin:)
meillä onneksi myös kumpikin ex ollut fiksuja eikä ole lapsilla kiristänyt (mutta myös hoitaminen pääasiassa minulla ja miehelläni lapsista). että näinkin juu.
ja niiden hallitsemattomuus ovat merkki henkisestä kasvamattomuudesta. Kasvua taas edustaa se, että osaa antaa asioiden tarvittaessa olla.
Mites se AA-kerhon lause menikään? Se sopii moneen tilanteeseen: "Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
Avioeron kohdanneen ihmisen (vaikka olisi kokenut vääryyttä) ei kannata jäädä kieriskelemään itsesäälissä, vaan antaa olla, hyväksyä tosiasiat, vaikka tekisi kipeää. Siítä alkaa eheytyminen.