En halua tulla vanhaksi. Kun nään vanhuksen niin ajattelen että enpä ikinä halua olla tuollainen. En ole kateellinen kolmikymppisillekään. Tuntuu että päivät vierivät ihan tajutonta vauhtia. Kun viikonloppu menee pieleen niin murehdin että siinä taas meni kallista elämänaikaa ihan hukkaan. Pahin pelkoni olisi se että jonain päivänä huomaan olevani 28v ja muilla kavereilla jo omat perheet ja minä haluaisin vielä elää nuoruutta. Nään tiimalasin hiekkoineen edessäni. Ajattelen että tässä nyt oikeasti on enää muutama vuosi aikaa elää kauniina nuorena. En halua tulla vanhaksi ja rupsahtaa.
On lohduttanut ajatus, että vanhempana en sitten enää luultavasti ajattele näin, ja olen tyytyväinen elämääni. Ja että kaikki muutkin vanhenevat. Jopa ne pienet lapset jotka ovat nyt nuoria, niin *hähää*, teilläkin se on sitten joskus edessä. Ja yksinkertaisesti se että eihän tämänikäisen nyt herranjestas pitäisi tälläisiä ajatella. Ja se, että elämä ei vaan ole täydellistä.
Olen 20v. Haluaisin olla 17v menestynyt ja sosiaalinen, kaunis ja suosittu. Sen sijaan olen yksinäinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä, jännittäjä. 15v:nä olin vielä yksinäisempi, mutta silloin lohdutuksena oli se että vielä on aikaa, että "parikymppisenä olisin jo ihan eri ihminen". Vaan enpä ole. Ainoana hyvänä puolena näen ulkonäköni, ja sen takia kai sitten nään tuon vanhenemisen niin pahana asiana..ja kun ei ole kavereita eikä sosiaalisia taitoja niin mitäpä tässä sitten. Kyllähän sitä naisena baarista seuraa saa mutta ei nekään jutut kestä kun huomaavat miten estynyt olen.
AHDISTAA.....
On lohduttanut ajatus, että vanhempana en sitten enää luultavasti ajattele näin, ja olen tyytyväinen elämääni. Ja että kaikki muutkin vanhenevat. Jopa ne pienet lapset jotka ovat nyt nuoria, niin *hähää*, teilläkin se on sitten joskus edessä. Ja yksinkertaisesti se että eihän tämänikäisen nyt herranjestas pitäisi tälläisiä ajatella. Ja se, että elämä ei vaan ole täydellistä.
Olen 20v. Haluaisin olla 17v menestynyt ja sosiaalinen, kaunis ja suosittu. Sen sijaan olen yksinäinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen, syrjäänvetäytyvä, jännittäjä. 15v:nä olin vielä yksinäisempi, mutta silloin lohdutuksena oli se että vielä on aikaa, että "parikymppisenä olisin jo ihan eri ihminen". Vaan enpä ole. Ainoana hyvänä puolena näen ulkonäköni, ja sen takia kai sitten nään tuon vanhenemisen niin pahana asiana..ja kun ei ole kavereita eikä sosiaalisia taitoja niin mitäpä tässä sitten. Kyllähän sitä naisena baarista seuraa saa mutta ei nekään jutut kestä kun huomaavat miten estynyt olen.
AHDISTAA.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen syömään kalaöljyä jossain muodossa, ellet syö paljoa kalaa. Siitä on hyötyä aivoissa välittäjäaineiden ja reseptorien uusiutumisen ja korjautumisen kannalta. EPA-öljystä varsinkin..
enpä muuta osaa sanoa, sori :I
Jännä juttu! Kun olin sinun ikäisesi, kadehdin vanhuksia. Olisin halunnut olla kuin he, tyytyväisinä siihen että elämä on miletei eletty ja ovathan monet vanhukset seesteisiä ja tasapainoisia.
Nyt olen 40v ja erittäin tyytyväinen ikääni. Tässä iässä alkaa se seesteisyys ja muutenkin hyväksyy itsensä ja muut ja maailman selalisena kuin on.