Vedenharmaa maisema
hämärä
jossa latvat kurottuvat taivasta kohden
taivasta
joka odottaa tähtien sukeltamista.
Meri on mykkä
sen pohja
on kuun ja avaruuden
väritöntä, kuollutta hiekkaa.
Mahdatkohan ymmärtää
kuinka tämä kaikki
herättää ikävää kupeelleni
nostaa poskilleni kuumeen.
Tule
tule luokseni ennen aamunkoitta
ennen kuin kynttilä sammuu
ja uneni
muuttuvat elämää rohkeammiksi.
hämärä
jossa latvat kurottuvat taivasta kohden
taivasta
joka odottaa tähtien sukeltamista.
Meri on mykkä
sen pohja
on kuun ja avaruuden
väritöntä, kuollutta hiekkaa.
Mahdatkohan ymmärtää
kuinka tämä kaikki
herättää ikävää kupeelleni
nostaa poskilleni kuumeen.
Tule
tule luokseni ennen aamunkoitta
ennen kuin kynttilä sammuu
ja uneni
muuttuvat elämää rohkeammiksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mitä te yöllä oikein puuhaatte?(Raapii päätä ihastuksesta ihmeissään.) Korkeus ja syvyys, samassa runossa. Upea! Kukunor
nukutaan tietysti =)
Tämän runon kyllä synnytin aamulla, alle kymmenen
minuuttia suunnilleen sen kirjoittaminen kesti.
Olen otettu upeasta arvioinnistasi,
kiitos !
...rakkaudettomuuden kuvausta,
herkkää toivomusta rakkaalle
...tulisit jo
että voisi rakastaa ettei
tarvitsisi uneksia siitä.
mahtavia luonto kuvauksia
varsinkin merestä
mutta elämää on sielläkin missä
sitä ei luulisi olevan mutta onko
siinä sitten rakkautta?
surullinen kuvaus mutta lämpöisästä
ihmisestä lähtöisin-sen lukee rivien välistä,
aistii.
hyvä upea linda!!!
' tulisit jo
että voisi rakastaa
ettei tarvitsisi uneksia siitä '
Sinä sen sanoit, napakasti ja osuvasti.
Tykkään käyttää luontoelementtejä runoissani,
mutta siitä onnistumisesta en tiedä. Se on tie-
tenkin aina lukijan silmässä, jolle minä annan
suuren arvon.
Sinulle Runokotka, Sinulle kiitos.
..sinä olet aivan omaa luokkaasi näissä runoissasi. Todella taitavaa sanankäyttöä. Pidin taas tästäkin, niinkuin kaikista runoistasi.
Kiitos hienosta lukuhetkestä tässä harmaassa aamussa : )
Padme muiden yli, samalla viivalla tässä ollaan
joka iikka. Meillä on oma tapa, Sinulla Sinun ja
minulla minun - on rikkaus, että meitä on niin
moneksi.
Kiitos Sinullekkin kannustavista sanoistasi.
niin kauniin herkkää
odotusta,,,,
,,,,,,
,,linda laulaa;
"tule, tule jo,,
kiitos upeasta
lukuelämyksestä** :))
lintsi kiittää ja pokkaa.
On aika siirtyä aamuaskareisiin,
toivorikasta päivää Sinulle.
Toisinaan yön ja valveilla olotilan
välinen ero voi olla hiuksen hieno.
Tämä tuli näin nopeasti
mieleeni,mutta joskus
koettuakin.
piti oikein itsenikin miettiä sanomaasi, mutta
tosi kuin vesi - hieno palaute.
Kiitos Dolan.
Toisinaan saatan julkistaa sanojani
sillä vaikeimmalla tavalla ja
toisinaan ehkä siihen on syynsä
... laittaa ajattelemaan.
Hyvä jos sain Sinulle ilmaistua
niin,että ymmärsit oikella tavalla.
Kiitos Sinulle.
kiitos kuuluu, sanoit niin kauniisti ja siitä
jäi hyvä mieli.
Leppoisaa illan jatkoa, nyt on aika poistua tääl-
tä !
Hyvää aamua kun heräät...nyt
en kiitoksia laita,piilotan
sen muun yhteyteen
- vaikka kompana.
No niin nyt se linda
nukahti koneensa
ääreen...eipäs
herätellä häntä....
en nyt sentäs nukahtanut, alko vaan höyry nousta
päästä illalla, niin katsoin että on paras pois-
tua areenalta.
Huomenta vain uuteen päivään.
Nyt tuo höyry näkyy hyvin
aurinkoa vastenkin,mutta
toivotaan,että jälleen
rauhoitutaan.
Aurinkoa...ehkä vain
tämä päivä.
kyllä tässä taas on rauhotuttu, ja aurinko oli
tosiaan tänään meilläkin.
runo, miten osaatte kirjoittaa näitä ?
kuka sitten lienetkään.
En minä osaa vastata kyllä kysymykseesi,
runot vain syntyy kun on syntyäkseen.
Tää -> "Tule
tule luokseni ennen aamunkoitta
ennen kuin kynttilä sammuu
ja uneni
muuttuvat elämää rohkeammiksi."
Ja koko runo joka tuohon johtaa...
hieman toisenlaista säveltä, kuin aiempiini.
Jonkun mielestä tämä oli samaan muottiin valettua
kuin muutkin runoni, mutta rohkenin olla eri hä-
nen kanssaan eri mieltä.
Ja nyt kun luen palautettasi,
uskon siihen vieläkin vahvemmin.
Kiitos Mys.
Rakatsan sinua: niin helppoa
sanoa se hänelle. Helppoa
sanoa se kesän illassa kun
aurinko telee laskuaan ja
värjää taivaanranaat. Se kuin
kuuluu sinä, siihen hetkeen.
Rakkaus.
Tai syksyn aamussa, kun on
vielä härää ja hän lämpöisenä.
Niin luonnollista lausua silloin
Rakkaudesta ja tunteista. Kuin
aamu kutsuisi kaiken sen luokseen.
Kantaisi ne herkät sanat esiin ja luo.
Ja talvisen päivän illassa ja
pimeydessä. Kun sielu väreet
tunnistavat hänet viereltä, vaikka
ei häntä näe. Lämpimät aallot tulevat
hänen luotaan itseen. Ruumis vain
tunnistaa toisen. Ja sanat tulevat.
Kuin unta se kaikki ja kuitenkin
helppoa. Helppoa löytää sanat.
Rakkauden tunnustus. Se vain herää
niihin hetkiin. Jossain suojassa
olleet lauseet alkavat purkautua.
Siihen lämpimään, kiinteään, hetkeen.
Ja sitten onkin kiinni elämässä
ja kaikki aitoa. Oikeaa. Unelmat
kääriytyvät pois. Haaveet haihtuvat
olemattomiin. Ja on eheä Rakkaus.
Tunnelma juuri oikea ja kaikki
valmiina, hiljaisena: Rakastan sinua.
Ja sen jälkeen elämä.
http://www.youtube.com/watch?v=LpWk5vhuA8A&feature=related
Kiitos runostasi.
Uni kuin elämä.
Elämä kuin uni.
Kun niin kokee,
se on Rakkautta.
Rakkaus maalaa maisemaa.
Rakkaus maalaa ihmistä
ja myös runoa.
Kun kokee runon ikäänkuin
maisematauluna, on ehkä
tavoittanut runosta sen
sielun.
Näin koin sinun
runossa. Heräsi mieleen
erityinen maisema.
Hyvä runon sinulta.
Tunnetta. Viihdyin.
on tuo Sinun sanojesi käyttö, ei voi kuin
ihaillen lukea runosi sielua. Niin kuin runossasi
sanot ' helppoa löytää sanat ' se näkyy - Sinulle
se ON helppoa ja luontevaa. Värikylläisyys on
oikea sana varmaan kuvaamaan nytkin runoasi, sii-
nä on niin upeita lausepareja. Biisikin oli niin
hieno siivittämään sitä.
Maisemataulu-sana runostani on varmasti
sellainen, jota ei kukaan tuskin aiemmin ole
käyttänyt. Olen otettu siitä, niin kuin kaikesta
muustakin mitä tähän jätit.
Rutistava kiitos.
joskus joku älyää julkaista näitä runoja...vaikka ihan kirjana...niin tämä otetaan sinne oitis!
Hieman salaperäisyyttä, hieman intohimoa...ai hieman? :-)
Asiasta kolmanteen:
Täällä näköjään taas annetaan "palautetta" roppakaupalla...Mielestäni voit kyllä ohittaa ne olankohautuksella, älä vaan ainakaan välitä niistä, äläkä anna niiden vaikuttaa itseesi. Eihän tuo tuollainen ole asiallista käytöstä ollenkaan, pyh...
sellaista aikaa, että näitä joku alkaisi niputta-
maan ja kirjaksi asti painamaan. Ja minä kyllä
luulen, että minun runoni eivät sellaiseen opuk-
seen kyllä pääsisi. Joku kuitenkin laittaisi mi-
nun runoilleni eston, uskoppa pois. Mutta Sinun
ajatuksesi siitä on kuitenkin vallan ihana.
Juu, ruuhkaksi asti on tullut ' palautetta '
En minä niistä lannistu, en ollenkaan vaikka het-
kellisesti ottaakin aina isoon aivoon.
Kiitos Sinulle. Mukavaa että löysit runostani
noinkin kuvaavia adjektiiveja.
Luin tuon edellisen runosi arvostelun uudelleen ja allekirjoitan vieläkin joka sanan minkä kirjoitin. Osoitanhan siinä vain ne kohdat joista en pitänyt. Olisi luullut sinulla olevan varaa, tuotteliaana ja paljon näkyvyyttä saavana naisena, sivuuttaa moiset pelkällä olankohautuksella.
En kirjoita nimettömänä, joten ketjusta poistetut osat eivät olleet keskustelua kanssani. Erityisesti liitepartikkelin käyttö erään sanan yhteydessä herätti epäilykseni.
Taidan potea vainoharhaisuutta tai luulen itsestäni liikoja.
Paheksut edellisessä ketjussasi henkilöön menevää arvostelua ja kerrot ettet koskaan sorru siihen. Kuitenkin ystäväsi iiveen kanssa tuomitsette minut pahansuovaksi, katkeroituneeksi ihmiseksi, joka purkaa täällä pahaaoloaan.
Olisikohan aika vaihtaa keittolapsykologia? (naurava hymiö)
Olen pahoillani siitä jos kritiikkini sai loanheittäjät liikkeelle!
Pidän oikeasti runoistasi, jopa niistä arvostelemistanikin!
nyt kun on kulunut jokunen päivä, katson oikeasti
itsekin asiaa hieman pehmeämmin. Myönnän olleeni
aika kriittinen vastatessani silloin aiemmin Si-
nulle. Ja on jotenkin aika jännää, että vaikka
sanomasi saikin jollain lailla minut karvat pys-
tyyn, niin sulatin sen kuitenkin. Erään ystäväni
kanssa kun puhuttiin asiasta puhelimessa, sanoin
hänellekin, että olet suorasanainen. Pidän kyllä
omalla tavallani siitä, outo yhdistelmä sinänsä.
Olen vain niin pirun herkkä sielultani, etten
osaa olankohautuksella ohittaa sanomaasi. Aina
kun aikaa on hieman kulunut, näen asian toisen-
laisin silmin. Eli tarvitsen välimatkaa asiaan.
En epäillytkään, että olisit ollut nimettömänä
siinä ketjussa.
En minä nyt mielestäni Sinua tuominnut siinä,
vaikka totesinkin muissa vastauksisani Sinun kit-
kerän kommenttisi. Tai että purkaisit pahaa olo-
asi täällä katkeroituneena elämään.
Minäkin olen pahoillani kaikesta siitä moskasta
jota sain taas kerran päälleni. En silti usko,
että niiden alullepanijana olisit ollut Sinä.
Se on vain tasaisin väliajoin toistuvaa kohdal-
lani, jolle ei kukaan mahda mitään.
Ja tiedätkö, uskon siihen että pidät runoistani.
Sanoit tuossa samaisessa ketjussa muistaakseni
tietäväsi, ettet ole minulle vain ilmaa.
Totta, tottahan se on. Miten voisin ohittaa Si-
nut kun paneudut asiaasi niin täydellisesti ?
En mitenkään, joten et siis ole ilmaa.
Olet tervetullut jatkossakin kertomaan mielipi-
teesi runoistani. Tämä ei ole liehittelyä, vaan
aito mielipiteeni.
Kiitos verditti.