Hei
Olen rv 8 1. Eilen aamulla tuli vähän tummaa vanhaa verta papepriin, koko päivänä ei muuta. Tänään aamulla tulikin sitten reilummin, tippumalla tippui, mutta ei sitten jatkunut.
Millaisia kokemuksia muilla? Olen ekaa kertaa raskaana vanhemmalla iällä, ja tuntuu ihan hirveältä, että tässäkö tämä nyt oli, kun viimein jo vähän alkoi luottamaan, että kun tänne saakka ollaan päästy, niin jospa kaikki menisi hyvin. Tunnemyrsky on melkoinen...
Eka neuvola on vasta viikon päästä.
Oletteko seurailleet vuotelua kaikessa rauhassa, missä vaiheessa pitäisi/kannattaisi mennä lääkäriin?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Olen rv 8 1. Eilen aamulla tuli vähän tummaa vanhaa verta papepriin, koko päivänä ei muuta. Tänään aamulla tulikin sitten reilummin, tippumalla tippui, mutta ei sitten jatkunut.
Millaisia kokemuksia muilla? Olen ekaa kertaa raskaana vanhemmalla iällä, ja tuntuu ihan hirveältä, että tässäkö tämä nyt oli, kun viimein jo vähän alkoi luottamaan, että kun tänne saakka ollaan päästy, niin jospa kaikki menisi hyvin. Tunnemyrsky on melkoinen...
Eka neuvola on vasta viikon päästä.
Oletteko seurailleet vuotelua kaikessa rauhassa, missä vaiheessa pitäisi/kannattaisi mennä lääkäriin?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kävitkö alkuraskauden ultrassa? Onko syke siis nähty? Sykkeen näkemisen jälkeenhän keskenmenoriski pienenee...
Yli 40 vuotiailla lähes puolet raskauksista (46%)menee kesken :( monesti raskaus on keskeytynyt keskenmeno eli ultrassa näkyy sitten vain menehtynyt alkio/sikiö. Siksikin se alkuraskauden ultra olisi tärkeä ettei venytetä niskapoimu-ultraan asti ja siellä ei olekaan enää eloa.
Jos ei ole kipuja eikä vuoto muutu runsaaksi, lepo ja seksittömyys yleensä riittää. Voit kyllä soittaa neuvolaan ja kysyä jos pääsisit tarkastukseen (missä tsekataan kohdunkaulan tilanne ja ultrataan sikiö). Sinuna soittaisin ja kysyisin. Et kertonut ikääsi mutta jos kuulut riskiryhmään missä puolet menee kesken, ehdottomasti ultraan...
vuoto nyt ei vielä mitään merkkaa, ihan voi syntyä terve vauva vieläkin. Itse vuosin ihan kirkasta verta rv 12. neljän päivän ajan, ja nyt lapsi on 1v4kk. Ikää minulla on nyt 43v
ja olin ihan shokissa. itkin kun soitin neuvolaan ja sielläkin sanottiin et kyllähän minä tiien mitä se tarkoittaa ja sille ei voi mitään!! ja kun menin paikan päälle,nainen oli kuullut puhelimessa että olen rv9 ,ja luuli et meni kesken.mutta kaikki oli mitä parhaiten päin.. älä panikoi.se on ihan normia et välillä purskahtelee jotain.sitte jos tulee kipuja ja veren vuoto jatkuu,sitte hätäänny. mutta ei pienet veret haittaa :) tsemppiä ja luota vaan ...
kannattaa ehdottomasti mennä saman tien lääkärille koska raskauden aikainen verenvuoto kannattaa aina ottaa tosissaan, se ei ole normaalia..Joskus se kuitenkin "kuuluu asiaan" ja joskus on merkki esim. keskenmenosta...
Niin ikää on 37, tonne aikaisemnpaan viestiin viitaten.
En ole ollut missään ultrasssa enkä neuvolassa, eka kontakti neuvolaan on viikon päästä oleva ensi käynti.
Kipuja ei ole minkäänlaisia, vuotoa ei tänään ole ollut aamun jälkeen.
Eli seurailen nyt huomiseen ja soittelen neuvolaan, jos vuoto jatkuu.
Kiitos neuvoista!
Minulla oli ruskeaa vuotoa hieman viikolla 7. Soitin yksityiselle gynelleni ja pääsin samana päivänä ultraan. Sydän sykki!
Muutama kuukausi meni mukavasti oksennellessa ja sitten kun olin jo pahoinvoinnin kanssa voiton puolella ja ajattelin että keskenmenon vaarakin on ohi, niin heräsin aamulla kun verta HOLISI housuihin. Neljäs kuukausi oli siis jo alkanut ja minä todella VUOSIN! No mitäpä siinä muuta kuin soitto äidille että nyt tää meni kesken, saanko tuoda lapset hoitoon, menen terv keskukseen. Ohjasivat sieltä suoraan naistentaudeille, ja hämmästys oli suuri, kun vauva potkiskelikin masussa!
Kuukauden vuosin välillä ruskeaa ja välillä kirkasta verta. Mitään ei ole tehtävissä, jos kesken menee, sanoi lääkäri. Oli vain odotettava ja katsottava. Supistuksiakin oli. Sitten viidennellä kuulla vuoto loppui. Kaikki tuntui olevan nyt hyvin. Kunnes rakenneultrassa todettiin etinen istukka. No ei muuta kuin kaikki tekeminen taas jäihin ja seuranta päälle, kuinkas tässä nyt käy. Istukka onneksi nousi ylös ja nyt olen viikolla 38 ja odottelen synnytystä. Mutta monta kertaa olen siis tämän raskauden aikana jo ehtinyt henkisesti valmistautua luopumaan tästä lapsesta. On se suuri ihme jos hänet muutaman viikon sisällä syliini saan!
Voimia sinulla ja toivon parasta!