Olen miettinyt kirkosta eroamista.
Uskon kyllä Jumalaan,
mutta mielestäni minun on saatava uskoa häneen ilman seurakuntaan ja kirkkoon kuulumistakin.
Miten elämäni kääntyy jos päädyn tähän ratkaisuun?
Kauanko arvelisitte/tai näkisitte sisäisen taisteluni kestävän?
Olen kiitollinen vastauksista. Toivottavasti saisin useamman henkilön näkemyksen asiaani.
Annan asiallista palutetta jokaiselle.
KÄÄNNYTTÄJÄT JA FUNDAMENTALISTIT ja muut vastaavia koulukuntia edestavat:
Olkaa hyvä; Älkää Puutuko Tähän!
Uskon kyllä Jumalaan,
mutta mielestäni minun on saatava uskoa häneen ilman seurakuntaan ja kirkkoon kuulumistakin.
Miten elämäni kääntyy jos päädyn tähän ratkaisuun?
Kauanko arvelisitte/tai näkisitte sisäisen taisteluni kestävän?
Olen kiitollinen vastauksista. Toivottavasti saisin useamman henkilön näkemyksen asiaani.
Annan asiallista palutetta jokaiselle.
KÄÄNNYTTÄJÄT JA FUNDAMENTALISTIT ja muut vastaavia koulukuntia edestavat:
Olkaa hyvä; Älkää Puutuko Tähän!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun päätettävissähän asia on.
Kunhan et tee sitä jonkun nykytrendin vuoksi. "muutkin eroaa niin minä perässä".
Ei ollut loukkaus. Monet vaan ei ajattele asiaa kovin tarkasti.
Itse kuulun kirkkoon. Nykyään monet näkevät kirkon jonain suurena bisnes-toimintana mutta on siinä hyviäkin puolia.
Kun itse käy kirkossa koen eräänlaisen sisäisen rauhan. En käy jumalanpalvelusten aikaan vaan yleensä kun on kaikkein hiljaisin aika. Saan ajatella rauhassa ja sitten poistun sieltä kaviot tulessa... öh siis
poistun rauhallisin mielin.
Mielestäni sinä käyt jo sisäistä taistelua. Erotako vai ei?
Putoaako kuuma kivi päähäni vai ei?
Sisäinen taistelusi näyttää heijastuvan myös sukulaisiisi.
Painotan edelleen, oma valintasi. Aika turha kysyä sitä keneltäkään muulta.
Tiedän kyllä että se on oma asiani, mutta sisällytin kyllä kysymykseeni myös selvänäkijöille kysymyksen.
Jos kaikki selvänäkijät ajattelevat samalla tavalla jokaisesta avunpyytäjästä: "Päätä itse, omapa on asiasi..."
Miksi silloin kannatta edes pyytää apua?
Sisäinen taisteluni ei vielä ole vaikuttanut kehenkään, kun en ole siitä puhunut vielä kellekään.
En juoksentele trendien perässä, enkä koskaan nojaa tekemisiäni muiden mielipiteeseen.
Minulla ei ole tarvis peilata itseäni muissa ihmisissä.
En myöskään loukkaantunut. :)
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi.
Tarvii katsoa tarkemmin...
Sisäinen taistelusi on jo vaikuttanut koska et ole puhunut siitä kellekään.
Paitsi täällä.
Voin tietysti perääntyä?
Koeta ymmärtää minun näkökulmani. Se on niin hk.asia, suorastaan pyhä että on vaikea mennä sanomaan/näkemään siitä mitään.
Onnistuu se kyllä mutta ajattelin vain jälkiseurauksia.
Katson asiakseni kertoa kenelle haluan ja milloin haluan.
Asiaa olen vatvonut jo 1,1/2 vuotta. En ole vielä varmaksi mitään päättänyt.
Ymmärrän kantasi.
Ei sitä ole pakko katsoa jos se ei sovi omiin pariaatteisiin.
Kiitos vielä.