Helpottaako suomalaisia huonojen talousuutisten puristuksessa se, että me suomalaiset emme ole syyllisiä meneillään olevaan ja yhä masentavammaksi paisuvaan talouskriisiin? Tuskin.
Tällä hetkellä tuntuu aivan samantekevältä, ovatko finanssisektorin konnat kotona vai muualla. Maksaa taantuma meillekin. Tosin lähtökohta on, ettei suomalainen veronmaksaja tällä kertaa joudu hupenevien työpaikkojen lisäksi maksamaan Suomen rahoitussektorin mokia.
Kriisi on silti vaikuttanut suomalaisten yritysten rahoituksen saatavuuteen ja hintaan, vaikka rahoitusjärjestelmämme pitäisi olla kunnossa.
Finanssikriisin liepeet pyyhkivät nyt kiivaasti reaalitaloutta, ja tunnelma alkaa karmia kaikkia meitä, jotka elimme ja maksoimme 1990-luvun kotoperäisen laman.
Kuopan pohjassa rämmittyämme ja selvittyämme vannoimme, ettei toiseen samanlaiseen jouduttaisi. Suhdanteet vaihtelevat, sen tiedämme, mutta näin rajut jarrutukset pelottavat. Ilman kotoisen pankkijärjestelmän kriisiäkin.
Suomalaiset yritykset irtisanovat ja lomauttavat väkeään jo nyt kuin viimeistä päivää. Tätä tapahtui jo ennen maailmalla vellovan kriisin syvenemistä, mutta sen varjolla on nyt helpompi toimia.
Kuka jaksaa elätellä toiveita, etteivät ihmiset panikoituisi, kun paniikkinappuloita painavat isojen yritysten perässä pian pienetkin?
Luottamus on liuennut – ties kuinka pitkäksi aikaa. Yrityksissä rustataan säästöjä ja henkilöstö miettii, selvitäänkö tästä kaikesta ehjin nahoin. Kuluttaja, jonka rooli on suuri talouden rattaissa, on jo pistänyt kulutukselleen sordiinon.
Tosi vähän lohduttaa se, että tämän jälkeen finanssimaailman valopäitä, jotka kenties ovat sotkun takana, vahditaan ihan eri tavalla. Uusia luovia ratkaisuja syntyy aina jossain.
Nämä nerot osaavat tuijottaa omiin hienoihin ideoihinsa, mutta eivät hallitse kokonaisuutta. Eikä heiltä kukaan ilmeisesti ole sitä odottanutkaan.
Euroopan viisaiden mielestä rahoitussektorin palkitsemisjärjestelmien nostaminen kriisin osaratkaisuksi on turhaa yksinkertaistusta. Mutta iso merkitys on niilläkin.
Ison-Britannian lehdissä pohditaan, josko johdon palkkiojärjestelmissä pitäisi lopultakin ottaa huomioon myös se, miten tulosta on oikein tehty, monen muuan asian lisäksi.
Jos suomalainen on synkkämielinen ja epäluuloinen ja motkottaa johtajien suurista bonuksista, ei sitä kannata ihmetellä. Tämäkin kriisi on kuin suolaa vanhojen haavojen arpiin.
Parasta lienee sittenkin uskoa, että Suomi on useaa muuta maata paremmassa jamassa kohtaamaan taantuman. ”Katse tulevaisuuteen” -lause kuulostaa silti julmetun lattealta.
Silloin 90-luvun lamassakin oli vallassa keskustavetoinen porvarihallitus tuhoisin seurauksin. Myös nyt on vallassa keskustavetoinen porvarihallitus, jossa pääministeri katselee tumput suorina kun kaikki luhistuu ympäriltä.
Ei hyvältä näytä.
Tällä hetkellä tuntuu aivan samantekevältä, ovatko finanssisektorin konnat kotona vai muualla. Maksaa taantuma meillekin. Tosin lähtökohta on, ettei suomalainen veronmaksaja tällä kertaa joudu hupenevien työpaikkojen lisäksi maksamaan Suomen rahoitussektorin mokia.
Kriisi on silti vaikuttanut suomalaisten yritysten rahoituksen saatavuuteen ja hintaan, vaikka rahoitusjärjestelmämme pitäisi olla kunnossa.
Finanssikriisin liepeet pyyhkivät nyt kiivaasti reaalitaloutta, ja tunnelma alkaa karmia kaikkia meitä, jotka elimme ja maksoimme 1990-luvun kotoperäisen laman.
Kuopan pohjassa rämmittyämme ja selvittyämme vannoimme, ettei toiseen samanlaiseen jouduttaisi. Suhdanteet vaihtelevat, sen tiedämme, mutta näin rajut jarrutukset pelottavat. Ilman kotoisen pankkijärjestelmän kriisiäkin.
Suomalaiset yritykset irtisanovat ja lomauttavat väkeään jo nyt kuin viimeistä päivää. Tätä tapahtui jo ennen maailmalla vellovan kriisin syvenemistä, mutta sen varjolla on nyt helpompi toimia.
Kuka jaksaa elätellä toiveita, etteivät ihmiset panikoituisi, kun paniikkinappuloita painavat isojen yritysten perässä pian pienetkin?
Luottamus on liuennut – ties kuinka pitkäksi aikaa. Yrityksissä rustataan säästöjä ja henkilöstö miettii, selvitäänkö tästä kaikesta ehjin nahoin. Kuluttaja, jonka rooli on suuri talouden rattaissa, on jo pistänyt kulutukselleen sordiinon.
Tosi vähän lohduttaa se, että tämän jälkeen finanssimaailman valopäitä, jotka kenties ovat sotkun takana, vahditaan ihan eri tavalla. Uusia luovia ratkaisuja syntyy aina jossain.
Nämä nerot osaavat tuijottaa omiin hienoihin ideoihinsa, mutta eivät hallitse kokonaisuutta. Eikä heiltä kukaan ilmeisesti ole sitä odottanutkaan.
Euroopan viisaiden mielestä rahoitussektorin palkitsemisjärjestelmien nostaminen kriisin osaratkaisuksi on turhaa yksinkertaistusta. Mutta iso merkitys on niilläkin.
Ison-Britannian lehdissä pohditaan, josko johdon palkkiojärjestelmissä pitäisi lopultakin ottaa huomioon myös se, miten tulosta on oikein tehty, monen muuan asian lisäksi.
Jos suomalainen on synkkämielinen ja epäluuloinen ja motkottaa johtajien suurista bonuksista, ei sitä kannata ihmetellä. Tämäkin kriisi on kuin suolaa vanhojen haavojen arpiin.
Parasta lienee sittenkin uskoa, että Suomi on useaa muuta maata paremmassa jamassa kohtaamaan taantuman. ”Katse tulevaisuuteen” -lause kuulostaa silti julmetun lattealta.
Silloin 90-luvun lamassakin oli vallassa keskustavetoinen porvarihallitus tuhoisin seurauksin. Myös nyt on vallassa keskustavetoinen porvarihallitus, jossa pääministeri katselee tumput suorina kun kaikki luhistuu ympäriltä.
Ei hyvältä näytä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun kirjoittelet tällaisia...
Nämä nerot osaavat tuijottaa omiin hienoihin ideoihinsa, mutta eivät hallitse kokonaisuutta. Eikä heiltä kukaan ilmeisesti ole sitä odottanutkaan.
...voisit yhtä hyvin miettiä, miten pisarat voivat hallita sadetta.
Omani tämän yläpuolella on vaatimattomampi, mutta se syntyi spontaanisti vaikuttimista, joista kerron. Huomionarvoiselta taholta tänään kuulemani mielestäni tukee vahvasti hyvin ajatellun tuntuista sanomaasi.