Miksi ihmiset ovat niin kieroutuneita ja tahtovat ihan tietentahtoen aiheuttaa pahan, hankalan ja itsetuhoisen olon?
Olen nuori, yksinelävä, syrjäytynyt ja hiljainen luonne. Olisin aivan rauhassa, jos ei provosoitaisi ja kiusattaisi koko ajan. Tietysti sanotaan aina että vika on aina siinä joka provosoituu ja pahoittaa mielensä mutta enpä tiedä.
Ajaudun niissä ainoissa ihmissuhteissa joita saan pikkupiruiluun, huutoon, salaitkuun jne.
Kuten nyt, luulin löytäneeni ystävän joka vannookin ystävyyttään minulle oikein kovasti välillä mutta sitten taas sanoo minulle yksinkertaisesti niin ilkeästi että alan melkein itkeä. Olen ajautunut taas juomaan, ylensyömään, ja harkitsen myös lääkkeiden väärinkäytön aloitusta ja hän kannustaa minua siihen. On myös toinen ystävä joka on uskomattoman kylmä ja etäinen minua kohtaan nykyään. Molemmat näistä ihmisistä saavat raivonpuuskia, jolloin jähmetyn ja tuntuu etten voi enkä uskalla liikkua enkä vastustaa heitä sillä kotonani oli juuri samanlaista.
En käsitä miten esimerkiksi he ja monet muut ihmiset ovat niin tekopyhiä, hokevat sylki lentäen miten kiusaaminen, viattomien rääkkääminen jne. on väärin mutta silti harrastavat sitä itse. En kykene luomaan kuin huonoja ystävyyssuhteita, koskaan. Ja muita minulla ei ole. Parisuhdetta en koskaan voisi aloittaa, ja siihen on monia syitä..
En vaan ymmärrä enää MIKSI minua on koko elämäni tallottu maahan? Ihmiset ovat sydämellisiä kunnes yhtäkkiä tulee ne kamalat sanat, huuto ja riehuminen eikä edes kerrota miksi..
Olen nuori, yksinelävä, syrjäytynyt ja hiljainen luonne. Olisin aivan rauhassa, jos ei provosoitaisi ja kiusattaisi koko ajan. Tietysti sanotaan aina että vika on aina siinä joka provosoituu ja pahoittaa mielensä mutta enpä tiedä.
Ajaudun niissä ainoissa ihmissuhteissa joita saan pikkupiruiluun, huutoon, salaitkuun jne.
Kuten nyt, luulin löytäneeni ystävän joka vannookin ystävyyttään minulle oikein kovasti välillä mutta sitten taas sanoo minulle yksinkertaisesti niin ilkeästi että alan melkein itkeä. Olen ajautunut taas juomaan, ylensyömään, ja harkitsen myös lääkkeiden väärinkäytön aloitusta ja hän kannustaa minua siihen. On myös toinen ystävä joka on uskomattoman kylmä ja etäinen minua kohtaan nykyään. Molemmat näistä ihmisistä saavat raivonpuuskia, jolloin jähmetyn ja tuntuu etten voi enkä uskalla liikkua enkä vastustaa heitä sillä kotonani oli juuri samanlaista.
En käsitä miten esimerkiksi he ja monet muut ihmiset ovat niin tekopyhiä, hokevat sylki lentäen miten kiusaaminen, viattomien rääkkääminen jne. on väärin mutta silti harrastavat sitä itse. En kykene luomaan kuin huonoja ystävyyssuhteita, koskaan. Ja muita minulla ei ole. Parisuhdetta en koskaan voisi aloittaa, ja siihen on monia syitä..
En vaan ymmärrä enää MIKSI minua on koko elämäni tallottu maahan? Ihmiset ovat sydämellisiä kunnes yhtäkkiä tulee ne kamalat sanat, huuto ja riehuminen eikä edes kerrota miksi..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se ei siis suoraan nykyisissä ihmissuhteissa kohdistu minuun, minulle vaan sanotaan ilkeästi.
Mutta tekee pahaa katsoa esimerkiksi vihan purkamista lemmikkiin, jota paiskotaan menemään ja pelotellaan. Toisella näistä henkilöistä on vielä ainutlaatuinen tapa huutaa, en edes osaa kuvailla sitä..
Tiedän että pitäisi hankkiutua eroon mutta en jaksa aloittaa elämääni taas totaaliyksin. Sitten ei taas enää jäisi ketään.
Olivatko ne tämän uudemman "ystävän" sanat sitten niin loukkaavia, vai nostiko sun herkkyys ja omat ajatukset ne sinne tasolle? Ihmisten kommenttienko takia sä päädyt pilaamaan terveytesi juomalla ja ylensyömällä? Veemäisille ihmisille ei auta kuin olla ilkeä takaisin. Ei saa esittää heikkoa ja näyttää, että sä jotenkin ansaitsisit näiden ns. kavereiden pahat puheet.
Älä anna kahden ääliön vaikuttaa suhun noin paljon. Jos he ilman syytä haukkuvat sua ja hermostuvat syyttä, niin eipä ne mitään ystäviä taida ollakaan. Pidä itsestäsi huolta äläkä nyt vaan ratkea mitään lääkkeitä ja alkoholia käyttämään!
Sanoi ettei ole ainakaan tarkoittanut loukata. Myönsi kuitenkin erinäisistä asioista joita on sanonut minulle että ne on törkeästi sanottu.
Uskon että olen herkkäkin tällaisille asioille ja en ehkä pidä siitä tavasta jolla tämä uudempi ystävä puhuu, sanoo suoraan ja karkeammin asiat.
Juominen ja ylensyöminen johtuu varmaan enimmäkseen koko iän kestäneestä yksinäisyydestä. Joskus humala voi kohottaa mielialaa niin että tuntuu etten ole sillä hetkellä yksin ja on turvallisempaa. Vaikka tottakai silloin ei ole, sillä vaikka äärimmäisen tarkka olenkin niin voisin vaikka jättää jotain päälle, aiheuttaa tulipalon tms.
Ulkona en liiku ollenkaan humalassa että toisia ihmisiä en silloin joudu pelkäämään.
Minäkin olen ollut melkein koko elämäni enemmän tai vähemmän yksinäinen. En siltikään ole ratkennut alkoholin kanssa leikkimään ja syömään itseäni muodottomaksi. Oletko sä miettinyt syitä yksinäisyyteesi? Mitkä asiat tekee susta erilaisen kuin muut?