Epäviralliset kummit vasta kun lapsi on isompi?

Ihan hullu ideako?

Meillä on siis tilanne, että lapsi vasta masussa, emmekä kummiasiaa ole erityisesti suunnitelleet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mieheni on siitä eronnut jo kauan ennen seurustelumme aloittamista, itse en ole koskaan kuulunutkaan, eikä minulla siis kummeja ole. Lastamme ei tulla kastamaan, kenties pienimuotoinen nimenantojuhla järjestetään.

Olen tässä pohtinut, että tavallaan olisi kivaa, jos lapsella olisi jonkinlainen "erityinen aikuinen" tai pari, epävirallisina "kummeina". Ei siksi, että hän saisi enemmän lahjoja - niitä voimme me vanhemmat ostaa, ja epäilemättä isovanhemmatkin lahjovat enemmän tai vähemmän. Enemmän ajattelen sitä puolta asiasta, että olisi kivaa, että olisi joku aikuinen, joka joskus soittaisi lapselle, jolle lapsi voisi sitten isompana soittaa, jonka kanssa voisi mennä vaikka leffaan, kävelylle, koiraa ulkoiluttamaan tai sorsia syöttämään. Jonka kanssa voisi jutella, kun vanhemmat tuntuvat idiooteilta (eivätkö kaikki lapset joskus tunne niin? :-)).

Kuitenkin, olen miettinyt, mitkä mahikset tällaisella kummisuhteella on onnistua, jos kummit päätetään lapsen ollessa pariviikkoinen nyytti, joka osaa joka tapauksessa lähinnä syödä, nukkua, huutaa ja kakkia? Mistä tuleva kummi voi tietää, tuleeko hän pitämään lapsen persoonasta, tuleeko hän hyväksymään meidän tapamme kasvattaa lasta (juu, toki kauniita periaatteita on, mutta vasta käytäntö sen näyttää), ja haluaako hän olla meidän/toisen meistä kanssa tekemisissä sittenkin, kun olemme isä ja äiti (kun emme vielä tiedä edes, millaiset meistä tulee)? Liian monta kertaa olen saanut lukea ja kuulla kummeista, joita ei kiinnosta, jotka eivät välitä jne., ja toisaalta kummin näkökulmasta hankalista vanhemmista, joiden periaatteet tuntuvat itsestä kummallisilta ja vääriltä.

Olen siis ajatellut, että kummit valittaisiin lapsen ollessa noin kahden-kolmen vanha. Silloin vasta on paremmat mahdollisuudet nähdä, keitä oikeasti tuntuu kiinnostavan vuorovaikutus lapsen kanssa, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä puolin ja toisin lapsen syntymän jälkeen jne. Mutta eihän näin "kuulu" tehdä.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä, tai mielipiteitä/näkökulmia?

4

780

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ooo-

      Niin!!!

      Monet kummit valitaan, vain siksi, että lapsella oltava kummeja.

      Harvempia kummeja edes kiinnostaa, on vain hyvä päästä sanomaan "Mä oon kummi hei, mä oon jotain"

      Tuo, että hommaa "kummit" vasta lapsen olessa isompi, on fixua, silloin tietää, että ketä oikeesti edes kiinnostaa.

      Vanhemmilla lapsillani on kummeja, joita ei edes kiinnosta, nuorimmalla ei ole yhtään kummia, häntä ei tämäntakia edes kastettu, nimi vain maistraattiin.

      Olisin tahtonut kastaa (vaikka en erityisen uskovainen olekaan) mutta ei vain ollut YHTÄÄN sellaista ihmistä, jotka olisin tahtonut todella kummeiksi.

      Onneksi vanhempia lapsiani kummittaa veljeni, hän on vain esikoisen kummi mutta molemmat häntä kummiksi kutsuvat, ja velikulta on luvannut, että näin saa olla, koska muut kummit eivät välitä.

    • -eräs-

      Erään ystäväni poika kastettiin vasta 2,5 vuotiaana. Hän sai siis kummitkin vasta silloin. Ja pojalle oli jo kerennyt syntyä läheinen suhde joihinkin vanhempiensa ystäviin. Näinollen lapsi sai ottaa osaa kummien valintaan, ja sai myös itse pyytää kummit itselleen.

    • koko kummius

      En ymmärrä vouhkaamista kummiasian ympärillä. Se näköjään riippuu "perhearvoista " ja millainen tapa on ollut suvussa. Perheen ja lapsen asioihin sillä kummilla ei ole mitään osaa eikä arpaa joten älkää siitä huolestuko.
      Ennen vanhaan 1800-luvulla kummien asema oli tärkeämpi kun ei ollut sosiaalihuoltoa ja kummien kuului "edistää kristillistä" kasvatustakin.
      Meidän suvussa kummius on pelkka muodollisuus kirkonkirjoissa, ei ole koskaan osteltu/saatu lahjoja, eikä ole tuottanut ongelmia eikä kismaa ihmisten välillä.

    • Äiti jo

      niin, kyllä se kummisuhdekin onnistuu. Jos kummit pitävät teistä, he pitävät teidän lapsestannekin. Ottakaa sellaisia ystäviä, joiden kanssa olette muutenkin tekemisissä kuin kummiuden takia, silloin lapsi ja kummit tulevat toisilleen tutuiksi ihan luonnostaan. Kummeille on mukavampi päästä vauvan elämään mukaan heti pienestä pitäen eikä vasta 2-vuotiaana. Ja eihän 2-vuotiaastakaan voi sanoa, mikä se ihmisen luonne ja olemus on sitten 18-vuotiaana ja kyllähän kummisuhteen on tarkoitus jatkua läpi elämän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olit niin lähellä

      Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa
      Ikävä
      122
      5629
    2. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      64
      3980
    3. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      43
      3599
    4. Onko mukava nähdä minua töissä?

      Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭
      Työpaikkaromanssit
      31
      2929
    5. Kun me näemme taas

      Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen
      Ikävä
      33
      2892
    6. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      32
      2260
    7. En kirjoita sulle tänne

      Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä
      Ikävä
      11
      2227
    8. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      12
      2170
    9. Oletko mielikuvasi kaivatusta muuttunut

      Lähiaikoina? Jos, mihin suuntaan? Miten ja miksi?
      Ikävä
      118
      1717
    10. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      10
      1624
    Aihe