Epäviralliset kummit vasta kun lapsi on isompi?

Ihan hullu ideako?

Meillä on siis tilanne, että lapsi vasta masussa, emmekä kummiasiaa ole erityisesti suunnitelleet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mieheni on siitä eronnut jo kauan ennen seurustelumme aloittamista, itse en ole koskaan kuulunutkaan, eikä minulla siis kummeja ole. Lastamme ei tulla kastamaan, kenties pienimuotoinen nimenantojuhla järjestetään.

Olen tässä pohtinut, että tavallaan olisi kivaa, jos lapsella olisi jonkinlainen "erityinen aikuinen" tai pari, epävirallisina "kummeina". Ei siksi, että hän saisi enemmän lahjoja - niitä voimme me vanhemmat ostaa, ja epäilemättä isovanhemmatkin lahjovat enemmän tai vähemmän. Enemmän ajattelen sitä puolta asiasta, että olisi kivaa, että olisi joku aikuinen, joka joskus soittaisi lapselle, jolle lapsi voisi sitten isompana soittaa, jonka kanssa voisi mennä vaikka leffaan, kävelylle, koiraa ulkoiluttamaan tai sorsia syöttämään. Jonka kanssa voisi jutella, kun vanhemmat tuntuvat idiooteilta (eivätkö kaikki lapset joskus tunne niin? :-)).

Kuitenkin, olen miettinyt, mitkä mahikset tällaisella kummisuhteella on onnistua, jos kummit päätetään lapsen ollessa pariviikkoinen nyytti, joka osaa joka tapauksessa lähinnä syödä, nukkua, huutaa ja kakkia? Mistä tuleva kummi voi tietää, tuleeko hän pitämään lapsen persoonasta, tuleeko hän hyväksymään meidän tapamme kasvattaa lasta (juu, toki kauniita periaatteita on, mutta vasta käytäntö sen näyttää), ja haluaako hän olla meidän/toisen meistä kanssa tekemisissä sittenkin, kun olemme isä ja äiti (kun emme vielä tiedä edes, millaiset meistä tulee)? Liian monta kertaa olen saanut lukea ja kuulla kummeista, joita ei kiinnosta, jotka eivät välitä jne., ja toisaalta kummin näkökulmasta hankalista vanhemmista, joiden periaatteet tuntuvat itsestä kummallisilta ja vääriltä.

Olen siis ajatellut, että kummit valittaisiin lapsen ollessa noin kahden-kolmen vanha. Silloin vasta on paremmat mahdollisuudet nähdä, keitä oikeasti tuntuu kiinnostavan vuorovaikutus lapsen kanssa, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä puolin ja toisin lapsen syntymän jälkeen jne. Mutta eihän näin "kuulu" tehdä.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä, tai mielipiteitä/näkökulmia?

4

775

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ooo-

      Niin!!!

      Monet kummit valitaan, vain siksi, että lapsella oltava kummeja.

      Harvempia kummeja edes kiinnostaa, on vain hyvä päästä sanomaan "Mä oon kummi hei, mä oon jotain"

      Tuo, että hommaa "kummit" vasta lapsen olessa isompi, on fixua, silloin tietää, että ketä oikeesti edes kiinnostaa.

      Vanhemmilla lapsillani on kummeja, joita ei edes kiinnosta, nuorimmalla ei ole yhtään kummia, häntä ei tämäntakia edes kastettu, nimi vain maistraattiin.

      Olisin tahtonut kastaa (vaikka en erityisen uskovainen olekaan) mutta ei vain ollut YHTÄÄN sellaista ihmistä, jotka olisin tahtonut todella kummeiksi.

      Onneksi vanhempia lapsiani kummittaa veljeni, hän on vain esikoisen kummi mutta molemmat häntä kummiksi kutsuvat, ja velikulta on luvannut, että näin saa olla, koska muut kummit eivät välitä.

    • -eräs-

      Erään ystäväni poika kastettiin vasta 2,5 vuotiaana. Hän sai siis kummitkin vasta silloin. Ja pojalle oli jo kerennyt syntyä läheinen suhde joihinkin vanhempiensa ystäviin. Näinollen lapsi sai ottaa osaa kummien valintaan, ja sai myös itse pyytää kummit itselleen.

    • koko kummius

      En ymmärrä vouhkaamista kummiasian ympärillä. Se näköjään riippuu "perhearvoista " ja millainen tapa on ollut suvussa. Perheen ja lapsen asioihin sillä kummilla ei ole mitään osaa eikä arpaa joten älkää siitä huolestuko.
      Ennen vanhaan 1800-luvulla kummien asema oli tärkeämpi kun ei ollut sosiaalihuoltoa ja kummien kuului "edistää kristillistä" kasvatustakin.
      Meidän suvussa kummius on pelkka muodollisuus kirkonkirjoissa, ei ole koskaan osteltu/saatu lahjoja, eikä ole tuottanut ongelmia eikä kismaa ihmisten välillä.

    • Äiti jo

      niin, kyllä se kummisuhdekin onnistuu. Jos kummit pitävät teistä, he pitävät teidän lapsestannekin. Ottakaa sellaisia ystäviä, joiden kanssa olette muutenkin tekemisissä kuin kummiuden takia, silloin lapsi ja kummit tulevat toisilleen tutuiksi ihan luonnostaan. Kummeille on mukavampi päästä vauvan elämään mukaan heti pienestä pitäen eikä vasta 2-vuotiaana. Ja eihän 2-vuotiaastakaan voi sanoa, mikä se ihmisen luonne ja olemus on sitten 18-vuotiaana ja kyllähän kummisuhteen on tarkoitus jatkua läpi elämän.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      75
      5894
    2. Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin

      Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti
      Ikävä
      27
      5177
    3. Yritys Kannus

      Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett
      Kannus
      21
      3078
    4. Oletko täällä mies?

      Mitä mietit? ❤️ varmistan vielä, että onhan kaikki ok meidän välillä?
      Ikävä
      181
      2534
    5. Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä

      Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut
      Perussuomalaiset
      213
      2267
    6. Mies kadonnut

      Kukas siellä kolarissa on kadonnut
      Kolari
      18
      2133
    7. Eikö ole jo ihan sama luovuttaa

      Meidän suhde ei ikinä toimisi.
      Ikävä
      103
      1531
    8. Elokapinan mielenosoitussarja alkaa

      Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,
      Maailman menoa
      342
      1388
    9. Kerro jotakin kaivatustasi.

      Vaikka synkimmät salaisuudet jos tiedät. :) m
      Ikävä
      75
      1303
    10. Harmi, se on

      Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty
      Tunteet
      17
      1196
    Aihe