Epäviralliset kummit vasta kun lapsi on isompi?

Meillä on siis tilanne, että lapsi vasta masussa, emmekä kummiasiaa ole erityisesti suunnitelleet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, mieheni on siitä eronnut jo kauan ennen seurustelumme aloittamista, itse en ole koskaan kuulunutkaan, eikä minulla siis kummeja ole. Lastamme ei tulla kastamaan, kenties pienimuotoinen nimenantojuhla järjestetään.

Olen tässä pohtinut, että tavallaan olisi kivaa, jos lapsella olisi jonkinlainen "erityinen aikuinen" tai pari, epävirallisina "kummeina". Ei siksi, että hän saisi enemmän lahjoja - niitä voimme me vanhemmat ostaa, ja epäilemättä isovanhemmatkin lahjovat enemmän tai vähemmän. Enemmän ajattelen sitä puolta asiasta, että olisi kivaa, että olisi joku aikuinen, joka joskus soittaisi lapselle, jolle lapsi voisi sitten isompana soittaa, jonka kanssa voisi mennä vaikka leffaan, kävelylle, koiraa ulkoiluttamaan tai sorsia syöttämään. Jonka kanssa voisi jutella, kun vanhemmat tuntuvat idiooteilta (eivätkö kaikki lapset joskus tunne niin? :-)).

Kuitenkin, olen miettinyt, mitkä mahikset tällaisella kummisuhteella on onnistua, jos kummit päätetään lapsen ollessa pariviikkoinen nyytti, joka osaa joka tapauksessa lähinnä syödä, nukkua, huutaa ja kakkia? Mistä tuleva kummi voi tietää, tuleeko hän pitämään lapsen persoonasta, tuleeko hän hyväksymään meidän tapamme kasvattaa lasta (juu, toki kauniita periaatteita on, mutta vasta käytäntö sen näyttää), ja haluaako hän olla meidän/toisen meistä kanssa tekemisissä sittenkin, kun olemme isä ja äiti (kun emme vielä tiedä edes, millaiset meistä tulee)? Liian monta kertaa olen saanut lukea ja kuulla kummeista, joita ei kiinnosta, jotka eivät välitä jne., ja toisaalta kummin näkökulmasta hankalista vanhemmista, joiden periaatteet tuntuvat itsestä kummallisilta ja vääriltä.

Olen siis ajatellut, että kummit valittaisiin lapsen ollessa noin kahden-kolmen vanha. Silloin vasta on paremmat mahdollisuudet nähdä, keitä oikeasti tuntuu kiinnostavan vuorovaikutus lapsen kanssa, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä puolin ja toisin lapsen syntymän jälkeen jne. Mutta eihän näin "kuulu" tehdä.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä, tai mielipiteitä/näkökulmia?