On kyllä sanonko mistä tämä mielenterveyshoito Suomessa, en paremmin sano. Äitinä joudun katsomaan vierestä ja kuuntelemaan kuinka aikuisella lapsella on kauhea olo ja mistään ei saa apua!!!Vaikka on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin lääkärille ei saa aikaa ja terapiaan ei pääse. Jo puoli vuotta asunut uudella paikkakunnalla ja yhtään kertaa ei ole päässyt lääkärin juttusille, vaikka minne soittelee ja apua pyytää. Alan itse olla loppuunpalamisen partaalla jatkuvan stressin takia ja on varmaan jäätävä sairaslomalle.
V......ttaa!!!
loppuunpalanut
3250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
touhua, välinpitämättömyyttä. Sairaanhoito on sairaan ihmisen perusoikeuksia, ja olemassaoleva ns. hoitotakuu koskee jokaista ihmistä-tai ainakin pitäisi koskea. Olettaisi, että mielenterveyspuolella hoitoonpääsy olisi nopeaa. Koetappas soittaa sinne vielä kertaalleen, jos ei onnistu, niin sitten täytyy käyttää muita tahoja. Esimerkiksi sairaalaan sosiaalityöntekijä voisi ehkä auttaa, tai ylipäätään joku sosiaalipuolen ihminen, seurakunnat ovat velvollisia (mielestäni auttamaan myöskin) Yksi mahdollisuus kysyä neuvoa, on mielenterveysasemat, tai psykiatriset sairaalat, sieltä voi kysyä apua. Itse soitin, läheiseni asioista mielenterveysasemalle, sain ystävällistä palvelua, hyviä neuvoja jne.. Itse jatkaisin prosessia niin kauan, että apua annetaan. Toivottavasti aikuinen lapsesi saa mahdollisimman pian sen lääkäriajan, sekä oikeus/tarve on myöskin varmaan debressiohoitajalle, tai vastaavalle.
-
Nimimerkki "ihmeellistä" kirjoitti:
"... Olettaisi, että mielenterveyspuolella hoitoonpääsy olisi nopeaa..."
Vakinainen asuntosi on tynnyri?
Et siis todellakaan ole kuullut, että mielenterveyspuolella hoitoon pääsy on hyvin vaikeaa, joskus lähes mahdotonta.
Sairaalan sosiaalityöntekijällä ei ole MITÄÄN tekemistä hoidon järjestämisen kanssa!
Mielestäni paras keino hakea hoitoa on kirjallisesti pyytää kirjallista hoitosuunnitelmaa ja kertoa pyynnössä myös se minkälaista hoitoa katsoo tarvitsevansa - sekä myös sen mistä ei usko olevan hyötyä.
PS. Se on DEPRESSIO - kovalla p:llä!
PPS. Depressiohoitajasysteemi ei ole muuta kuin pelkkä pahvikulissi peittämään sitä tosiasiaa, ettei mitään hoitoa ole tarjolla.
ensiksikin se mikä ei ole auttanut sinua, ei tarkoita sitä, ettei se voisi auttaa jotakuta toista. En tiedä asuinpaikastasi, mutta täällä omassa kotikaupungissani olen saanut/hakenut apua, neuvoja (ja asiat ovat menneet eteenpäin) läheisilleni juuri noista paikoista, joista kirjoitin. En kärsi itse mielenterveysongelmista, mutta läheiseni kautta olen ollut tekemisissä, monien asioiden muodossa jo yli 30 vuotta. Eikä heitä ole vain yksi, vaan kolmen tukena olen edelleenkin. Täällä saa yleensä ajan lääkärille nopeasti, sekä jatkohoito järjestyy. Tuosta debressiohoitaja-asiasta-monille ihmisille on tuonut suurta helpotusta, kun on saanut purkaa tuntojaan ja keskustella mieltään painavista ongelmista. Läheiset ja ystävät ovat todella tärkeä tukiverkosto-monta kertaa on kuitenkin todella hyvä saada jutella ei niin läheisenkin, esim. ammattiauttajan kanssa. (toivottavasti vain on asiansa osaava henkilö) Kyllähän sekin tiedossa on, että monessa kaupungissa/kunnassa avunsaanti on "kiven alla". Siitäkin on kokemusta, yksi läheisistäni asuu yli 100 km:n päässä, eri kaupungissa, ja siellä asiat etenevät erittäin hitaasti. Soitan usein omaiselleni,(mielenterveysongelmia on ollut, nyt siinä suhteessa kohtuukunnossa) kyselen asioita hoitajilta/lääkäriltä, jatkotoimenpiteistä yms. Hänellä vointi on mennyt huonommaksi sairaalassa, kipuihin ei perehdytä riittävästi, niitä vähätellään, ja "hoito" ei ole häävistä. Valoa näkyy tunnelin päässä, tällä hetkellä-onneksi.