viestin jälkeen kukin on yhä syvemmällä ja syvemmällä.
huomaatteko joka tuhannennen viestin jälkeen asteittaisen muutoksen itsessänne, entä jokaisen tähän käytetyn vuoden jälkeen?
kuinka elämä ei ole enää mitään, ihmiset ei tunnu miltään, mikään muu ei kiinnosta yhtä paljon?
herätys! tästä on tullut pakkomielle.
anonyymit levottomat tekstailijat.
huomaatteko joka tuhannennen viestin jälkeen asteittaisen muutoksen itsessänne, entä jokaisen tähän käytetyn vuoden jälkeen?
kuinka elämä ei ole enää mitään, ihmiset ei tunnu miltään, mikään muu ei kiinnosta yhtä paljon?
herätys! tästä on tullut pakkomielle.
anonyymit levottomat tekstailijat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkään en ole kirjoittanut mitään moneen kuukauteen ja lukenut vielä vähemmän.
vaikeampi tulla oikeesti juttuun.
aika tyhjä olo nyt ,olen kirjoittanut ja lukenut noin puolivuotta ja olen ihan kyllästynyt nyt , mutta en voi sanoa että lukisin enään joka viestiä ,otsikko tulee luettua ja muutenkin menee päiviä ettei kiinnosta ,varsinkin viikonloput jää lukematta on muuta menoa .
kuitenkin uskon että tämä on auttanut pahimassa tilantessani ,kuin kaipaus oli suurin..etsin epätoivoisesti hänestä jotain ..joka olosi voinut korjata tilánteen ..mutta nyt enään en usko siihen. pitää vaan saada muuta ajateltavaa ..ja oikeastaan olen saanutkin jo.
jokainen kirjoitaa omaa ikävää ja tuskaa ..ei näihin kannate muuten uskoa ...mutta helpotta kun voi toisten kanssa jakaa sitä välillä.
mut joka tapauksessa elämä on välistä ihan turhaa...puurtamista jokaisella..