ihan helvetin typerällä tavalla. Pelkäsin tietenkin että tulen hyväksikäytetyksi, mutta olenko ollut sitä ennenkään?
En.
Nyt vain kusin mahdollisuuteni niin hölmösti, ettei mitään rajaa.
En todellakaan osaa ilmaista itseäni mitenkään muuten kuin sarkastisesti, tai vaihdoehtoisesti olen vain helvetin skeptinen kaiken suhteen.
Vastapuoli taas ei ole kovin hanakka yrittämäänkään enää, kun on jo aikaisemmin (ja nyt taas uudelleen) saanut maistaa kylmää puoltani.
Ongelma on siinä, että minä pursuan tunteita koko ajan. Yleensä ne ovat tulikuumia - suuntaan tai toiseen. Koska tulin kuitenkin nuorempana tunteideni takia petetyksi, hyväksikäytetyksi ja rikotuksi, jotenkin alitajuisesti ajattelen edelleen että miehet haluavat vain käyttää minua hyväkseen.
Vaikka olenkin jo nähnyt hyvän sydämen siinä ihmisessä, vanhan defenssimekanismit iskivät taas päälle ja koin parhaaksi olla ystävällisen tiukka. Kun se ei tepsinyt, olin vähän tyly. Sekään ei kuitenkaan lannistanut miestä, jonka ennestäänkin jo tunnen aika sinnikkääksi, jos hän jotakin oikeasti haluaa.
Sitten jätinkin jo vastaamatta puheluun, jonka olin aikaisemmin jo luvannut vastaanottaa - miltei pyytänyt sitä itse. Lopun voitte arvata.
Koska pelkäsin taas omia tunteitani ja pelkkää seksiä, tai pelkkää ystävyyttä, pakenin, olin tyly ja sitten vielä melkein vittumainenkin siihen päälle.
Jotenkin vain vähän kuvittelen, että siellä olisi voinut olla taustalla muutakin... Toivottavasti se on kuitenkin vain kuvitelmaa. Itse olen ajatellut tuosta ihmisestä pelkkää hyvää kaikki nämä kaksi vuotta, jonka olen ollut hänestä erossa. Joskus olemme tavanneet, mutta ei se ole koskaan johtanut mihinkään suurempaan enää uudelleen. Tällä kertaa jäi kuitenkin paha maku suuhun omista tekemisistäni ja sanomisistani.
Toivottavasti hän halusi vain seksiä. Olen nimittäin ihan helvetin vihainen ja pettynyt itseeni, jos torjuin edes vilpittömän kaverillisen keskustelun - senkin hän olisi ansainnut.
En.
Nyt vain kusin mahdollisuuteni niin hölmösti, ettei mitään rajaa.
En todellakaan osaa ilmaista itseäni mitenkään muuten kuin sarkastisesti, tai vaihdoehtoisesti olen vain helvetin skeptinen kaiken suhteen.
Vastapuoli taas ei ole kovin hanakka yrittämäänkään enää, kun on jo aikaisemmin (ja nyt taas uudelleen) saanut maistaa kylmää puoltani.
Ongelma on siinä, että minä pursuan tunteita koko ajan. Yleensä ne ovat tulikuumia - suuntaan tai toiseen. Koska tulin kuitenkin nuorempana tunteideni takia petetyksi, hyväksikäytetyksi ja rikotuksi, jotenkin alitajuisesti ajattelen edelleen että miehet haluavat vain käyttää minua hyväkseen.
Vaikka olenkin jo nähnyt hyvän sydämen siinä ihmisessä, vanhan defenssimekanismit iskivät taas päälle ja koin parhaaksi olla ystävällisen tiukka. Kun se ei tepsinyt, olin vähän tyly. Sekään ei kuitenkaan lannistanut miestä, jonka ennestäänkin jo tunnen aika sinnikkääksi, jos hän jotakin oikeasti haluaa.
Sitten jätinkin jo vastaamatta puheluun, jonka olin aikaisemmin jo luvannut vastaanottaa - miltei pyytänyt sitä itse. Lopun voitte arvata.
Koska pelkäsin taas omia tunteitani ja pelkkää seksiä, tai pelkkää ystävyyttä, pakenin, olin tyly ja sitten vielä melkein vittumainenkin siihen päälle.
Jotenkin vain vähän kuvittelen, että siellä olisi voinut olla taustalla muutakin... Toivottavasti se on kuitenkin vain kuvitelmaa. Itse olen ajatellut tuosta ihmisestä pelkkää hyvää kaikki nämä kaksi vuotta, jonka olen ollut hänestä erossa. Joskus olemme tavanneet, mutta ei se ole koskaan johtanut mihinkään suurempaan enää uudelleen. Tällä kertaa jäi kuitenkin paha maku suuhun omista tekemisistäni ja sanomisistani.
Toivottavasti hän halusi vain seksiä. Olen nimittäin ihan helvetin vihainen ja pettynyt itseeni, jos torjuin edes vilpittömän kaverillisen keskustelun - senkin hän olisi ansainnut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitin tuon niin kiireesti, tunnekuohussa ja tarkistuksia tekemättä, että siitä tuli varsin sekava. Täytynee vähän paikkailla.
En siis ole koskaan tullut hyväksikäytetyksi sen miehen taholta, jonka viikonlopun aikana taas tapasin pitkästä aikaa. Aikaisemmin minua on kusetettu siitäkin edestä, enkä ole tainnut päästä siitä vieläkään yli.
Olen siis typerä, itsekäs nainen, joka ei osaa toimia omaksi parhaakseen. Siinä sivussa sitten kärsivät muutkin, mutta lopulta taidan jäädä itseni kanssa ihan ypöyksin, kunhan olen ensin töykeillyt tarpeeksi.
noin kovasti yrittävät pelkän seksin takia. Vaikuttaa siltä, että hän oli aidosti kiinnostunut sinusta, hmm ehkäpä jopa haaveili yhteisestä perheestä? Harmi, että henkinen sairautesi pilasi kaiken, voimia... :)
Minä taas karkoitan naiset ympäriltäni sen takia että olen liian kiltti ja huomaavainen. T
että tuo on henkistä sairautta ,paremminkin epävarmuutta miehiä kohtaan,vaikea luottaa enään,kun on saanut kokea pettymyksen,pitää vaan olla oikea ihminen joka ehkä kokenut saman pettymyksen ja osaa tiedostaa sen toisessa.
haaveile kukaan, minä en ainakaan haaveile perheestä. Keskustelu passaisi ihan hyvin.
kantaa mutta ajatuksesi osaat ainakin esittää erittäin selkeästi.Ja on sulla toivoa kun tylyttely kaduttaa jälkeenpäin :))
is it so?
http://www.youtube.com/watch?v=MZpwaPTvKms&feature=related