.... ahdistaa ja jopa vihastuttaa teidän nuorien ruikutukset kun olette syöneet tai jättäneet syömättä... hei haloo, lopulta päädytte samaan pisteeseen kuin minä: on joko lopettava laihdutus tai otettava hiljainen kuolema. Fakta on se, ettei ikuisesti pysty elämään ilman ruokaa koska keho kärsii ja sen elintoiminnot heikkenevät mm. ummetus, rytmihäiriöt, hiusten lähtö...etc etc..
En kirjoita tätä siksi, että haluaisin morkata vaan minulla on kaksinkertainen kokemus asiasta. Enkä ikimaailmassa halua itselleni tai edes vihamiehelleni tätä sairautta. Niin paljon olen kärsinyt ja menettänyt ja tällä hetkellä "juoksen" lääkäristä toiseen jotta saisin menkkani takaisin... älkää siis luulko, että anoreksia (syömishäiriö) on hetkellinen juttu, koska sen vaikutukset ovat kauaskantoiset... empä usko että teillä kellään on enää säännölliset menkat vai olenko väärässä?... toivon vain, että te kaikki ko. sairausta sairastavat miettisitte mitä te oiken elämältä haluatte?
Aluksi itselläni oli halu parantua, mutta ahdistus painonnoususta tai kiristävistä vaatteista ahdisti mutta lopulta ei sillä ole väliä koska tilalle saa niin paljon muuta ihanaa. Ja eihän välttämättä tarvitse lihoa "possuksi" voihan sitä itse hieman tarkkailla mitä ja milloin syö... silloin pysyy normaalipainon rajoissa eikä ahdista läheskään niin paljon (huom:kokemusta on)... eihän sellaisia ihmisiä lopun kaiken (tietääkseni) ole, jotka voivat mättäää ihan mitä ja milloin vain ilman että tulee grammaakaan lisää... Mutta anyway tsemppiä kaikille ja ennen kaikkea nautitaan elämästä, kerranhan sitä vain eletään... ;D
En kirjoita tätä siksi, että haluaisin morkata vaan minulla on kaksinkertainen kokemus asiasta. Enkä ikimaailmassa halua itselleni tai edes vihamiehelleni tätä sairautta. Niin paljon olen kärsinyt ja menettänyt ja tällä hetkellä "juoksen" lääkäristä toiseen jotta saisin menkkani takaisin... älkää siis luulko, että anoreksia (syömishäiriö) on hetkellinen juttu, koska sen vaikutukset ovat kauaskantoiset... empä usko että teillä kellään on enää säännölliset menkat vai olenko väärässä?... toivon vain, että te kaikki ko. sairausta sairastavat miettisitte mitä te oiken elämältä haluatte?
Aluksi itselläni oli halu parantua, mutta ahdistus painonnoususta tai kiristävistä vaatteista ahdisti mutta lopulta ei sillä ole väliä koska tilalle saa niin paljon muuta ihanaa. Ja eihän välttämättä tarvitse lihoa "possuksi" voihan sitä itse hieman tarkkailla mitä ja milloin syö... silloin pysyy normaalipainon rajoissa eikä ahdista läheskään niin paljon (huom:kokemusta on)... eihän sellaisia ihmisiä lopun kaiken (tietääkseni) ole, jotka voivat mättäää ihan mitä ja milloin vain ilman että tulee grammaakaan lisää... Mutta anyway tsemppiä kaikille ja ennen kaikkea nautitaan elämästä, kerranhan sitä vain eletään... ;D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips!
Olen myös parantunut anoreksiasta, tosin samaan aikaan olen sairastanut myös bediä ja se on vielä vähän päällä... No juu, mutta painon tarkkailu on oikeasti mahdollista ilman että se menisi sairaalloisuuteen, tosin aina on pieni mahdollisuus lipsahtaa takaisin, mutta se että tietää olevansa ex-ano pitää kaidalla tiellä.
Mulla oli kans sama juttu ku rupesin "parantumaan" ahisti se lihoaminen tosi paljo ja silloon se oli semmosta ylä- ja alamäkee koko ajan. Tosiaan onneks sen tilalle tuli kaikkee muuta ihanaa niinku sanoit ja oli paljo helpompaa olla. Normalipainoon on vaikee aluksi tottua mut on se sen arvosta ku ei tarvi koko ajan olla kyttäämässä joka ikistä murusta mitä suuhun laittaa. Kerkee elääkki välillä:)
Se on totta että anoreksialla on kauas kantoisia vaikutuksia. Monet luulee että koko hommasta pääsee eroon kun vaan lihottaa itsensä. VÄÄRIN.
Mulla on jenkeissä tuttuja jotka on laihduttaneet joskus nuorena, ja niiden hormonitoiminta on mennyt pysyvästi sekaisin. Niille on kehittynyt sellainen hormonihäiriö kuin PCOS joka tarkoittaa että niiden koko hormonitoiminta on ihan sekaisin, niillä saattaa kasvaa viikset ja parta ja tosi runsas karvoitus esim. alapäähän, vatsaan jopa rintoihin. Sit niillä saattaa olla aknea, hiusten lähtöä, kaljuuntumista, jne. Ja siiihen ei oo olemassa mitään parannuskeinoa. Lapsien tekeminen on silloin tosi vaikeaa koska elimistössä on liikaa mieshormonia (tai liian vähän naishormoneja). Se lisäksi altistaa diabeteksella ja sydän/verisuonitaudeille.
Sit mulla on yks tuttu jolle on tullut anoreksiasta osteoporoosi ja se on ihan helvetillinen vaiva. Siihen ei myöskään ole parannusta, se tarkoittaa että luusi ovat kuin vanhalla ihmiselle, heikot, katkeilevat ja hauraat. Silloin pitää olla tosi varovainen koska jos esim. kaatuu, niin voi koko lantioluu murtua ja se tarkoittaa sitten että ihminen istuu pyörätuolissa KOKO ELÄMÄNSÄ. Sitäkö tosiaan haluatte?? Haluatteko joutua käyttämään loppu elämänne jotain mummokenkiä joissa on liustonestot tai kävelykeppejä liukkaalla jotta ette vaan vahingossa kaatuisi ja murtaisi luitanne??
Ja pelkästään sen takia että haluatte nyt olla laihoja ja kauniita??