Suomen kilpailukyvystä
Kirjoittanut: Tero, 14.5.2003 klo 15.20
Oli kyllä niin hyvin sanottu että pakko laittaa toisillekin tiedoksi:
Teksti on tämänpaivaisestä Talouselämän paiväkirjeestä.
Harhoja Suomen kilpailukyvystä
[Hannu Ollikainen 14.5.2003, 11:48]
Ennen kuin jokin kansainvälinen tutkimuslaitos seuraavan kerran julistaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, sopisi tulla käväisemään paikan päällä ja uskoa silmiään. Suomalaismaisemassa ei mikään viittaa siihen, että tutkimustulos voisi olla totta.
Tuorein Suomen kilpailukyvyn hehkuttaja on tavallisesti arvostettu sveitsiläinen johtamiskoulu ja tutkimuslaitos International Institute for Managament Development (IMD). IMD:n selvitys nostaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi alle 20 miljoonan asukkaan maiden sarjassa..
Täältä kilpailukyvyn keskeltä asiaa tarkastellen ei voi kuin päätellä, että sveitsiläisten tutkimusmenetelmä on kilpailukykyinen sarjassa käkikellot. Todellista kilpailukykyä ei voi olla harha tehokkuudesta, joka syntyy tinkimällä ostovoimasta, rahoittamalla työttömyyttä, leikkaamalla jo leikattua ja sulkemalla silmät ylläpidon tarpeilta.
Lähemmäs oikeaa tulkintaa pääsisi otsikoimalla tutkimustuloksen väitteeksi, että Suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyistä suomalaisten kustannuksella. Tuottavuuskehitys on meillä ollut hyvä. Pääomat karttuvat, mutta suuri suomalainen yleisö ei siitä vaurastu. Julkinen hyvin- ja pahoinvointi ja näitä kumpaakin ylläpitävä verotus huolehtivat siitä, tuottavuushyödyt kanavoituvat pääosin suurten ja enimmäkseen ulkomaisten sijoittajien kassoihin.
Suomen ulkoinen "kilpailukyky" kiteytyy siihen alistuneeseen asenteeseen, ettei suomalaisen oikeastaan kannata vaurastua. Verotushan lisähyvän kuitenkin veisi. Kun vauraus kuitenkin kasvaa, hedelmät kasaantuvat niille, jotka ottavat ne mielihyvin vastaan.
Tämä kehitys kärjistyy edelleen, kun uusi hallitus tekee omistamisesta eli pääomatulojen hankinnasta entistä kalliimpaa nimenoman omille kansalaisille.
IMD:n tutkimus on kuitenkin oikeilla jäljillä, kun se havaitsee Suomen korkeintaan keskinkertaiseksi kansantalouden tulosten vertailussa. Ykkösasemamme perustuu hyvään infrastruktuuriin sekä tehokkuuteen niin hallinnossa kuin yrityksissä.
Missä olisimmekaan, jos ihmisillä olisi töitä ja kulutuskykyä! Sen sijaan meitä piinaavat sitkeä suurtyöttömyys ja poliittinen tahto pitää mahdollisimman suuri viipale kulutuksesta julkisessa ohjauksessa.
Suomalaiset tilastoviisaatkin ovat ihmetelleet loistavaa kilpailukykyämme ja tutkineet tutkimuksia. Pehmeäksi kohdaksi on paljastunut pehmeä data. Suomea koskevat tilastot ovat kiitos tehokkaan hallinnon luotettavia. Tutkimuksiin sisältyvät yritysjohtajien haastattelut ovat puolestaan osoittautuneet arveluttaviksi johtopäätösten perusteiksi.
Haastateltavien joukko on yleensä pieni. Yritysjohtajat antavat yleensä kilpailukyvystämme erittäin positiiviset lausunnot. Herkkyysanalyysi osoittaa, että yhdenkin vahvan toisinajattelijan vastaus heikentäisi Suomen tuloksia merkittävästi.
Pyrkimys pitää huolta Suomen talouden ulkoisesta imagosta on ymmärrettävä siinä valossa, että riippuvuutemme ulkomaisesta pääomasta on kasvanut valtaviin mittoihin. Ennen suojeltiin mainetta Kremlissä, nyt Wall Streetillä. Osin tämä johtuu globalisaatiosta, mutta myös siitä, että poliitikkomme ovat johdonmukaisin ponnistuksin saaneet pidettyä kotimaiset pääomat pieninä.
Jonakin päivänä heräämme kysymään, keitä varten kilpailemme ja aherramme verissä päin päivästä toiseen? Ostovoimalla mitattu bruttokansantuote henkeä kohden pudottaa meidät maailman maiden joukossa kilpailemaan sijoista 15-20. Tämä kuulostaa oikealta ja tässä on todella sellaista parantamisen varaa, johon voisimme välillä keskittyä. Ihan vain omaksi iloksemme
Kirjoittanut: Tero, 14.5.2003 klo 15.20
Oli kyllä niin hyvin sanottu että pakko laittaa toisillekin tiedoksi:
Teksti on tämänpaivaisestä Talouselämän paiväkirjeestä.
Harhoja Suomen kilpailukyvystä
[Hannu Ollikainen 14.5.2003, 11:48]
Ennen kuin jokin kansainvälinen tutkimuslaitos seuraavan kerran julistaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, sopisi tulla käväisemään paikan päällä ja uskoa silmiään. Suomalaismaisemassa ei mikään viittaa siihen, että tutkimustulos voisi olla totta.
Tuorein Suomen kilpailukyvyn hehkuttaja on tavallisesti arvostettu sveitsiläinen johtamiskoulu ja tutkimuslaitos International Institute for Managament Development (IMD). IMD:n selvitys nostaa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi alle 20 miljoonan asukkaan maiden sarjassa..
Täältä kilpailukyvyn keskeltä asiaa tarkastellen ei voi kuin päätellä, että sveitsiläisten tutkimusmenetelmä on kilpailukykyinen sarjassa käkikellot. Todellista kilpailukykyä ei voi olla harha tehokkuudesta, joka syntyy tinkimällä ostovoimasta, rahoittamalla työttömyyttä, leikkaamalla jo leikattua ja sulkemalla silmät ylläpidon tarpeilta.
Lähemmäs oikeaa tulkintaa pääsisi otsikoimalla tutkimustuloksen väitteeksi, että Suomessa pääoma on hyvin kilpailukykyistä suomalaisten kustannuksella. Tuottavuuskehitys on meillä ollut hyvä. Pääomat karttuvat, mutta suuri suomalainen yleisö ei siitä vaurastu. Julkinen hyvin- ja pahoinvointi ja näitä kumpaakin ylläpitävä verotus huolehtivat siitä, tuottavuushyödyt kanavoituvat pääosin suurten ja enimmäkseen ulkomaisten sijoittajien kassoihin.
Suomen ulkoinen "kilpailukyky" kiteytyy siihen alistuneeseen asenteeseen, ettei suomalaisen oikeastaan kannata vaurastua. Verotushan lisähyvän kuitenkin veisi. Kun vauraus kuitenkin kasvaa, hedelmät kasaantuvat niille, jotka ottavat ne mielihyvin vastaan.
Tämä kehitys kärjistyy edelleen, kun uusi hallitus tekee omistamisesta eli pääomatulojen hankinnasta entistä kalliimpaa nimenoman omille kansalaisille.
IMD:n tutkimus on kuitenkin oikeilla jäljillä, kun se havaitsee Suomen korkeintaan keskinkertaiseksi kansantalouden tulosten vertailussa. Ykkösasemamme perustuu hyvään infrastruktuuriin sekä tehokkuuteen niin hallinnossa kuin yrityksissä.
Missä olisimmekaan, jos ihmisillä olisi töitä ja kulutuskykyä! Sen sijaan meitä piinaavat sitkeä suurtyöttömyys ja poliittinen tahto pitää mahdollisimman suuri viipale kulutuksesta julkisessa ohjauksessa.
Suomalaiset tilastoviisaatkin ovat ihmetelleet loistavaa kilpailukykyämme ja tutkineet tutkimuksia. Pehmeäksi kohdaksi on paljastunut pehmeä data. Suomea koskevat tilastot ovat kiitos tehokkaan hallinnon luotettavia. Tutkimuksiin sisältyvät yritysjohtajien haastattelut ovat puolestaan osoittautuneet arveluttaviksi johtopäätösten perusteiksi.
Haastateltavien joukko on yleensä pieni. Yritysjohtajat antavat yleensä kilpailukyvystämme erittäin positiiviset lausunnot. Herkkyysanalyysi osoittaa, että yhdenkin vahvan toisinajattelijan vastaus heikentäisi Suomen tuloksia merkittävästi.
Pyrkimys pitää huolta Suomen talouden ulkoisesta imagosta on ymmärrettävä siinä valossa, että riippuvuutemme ulkomaisesta pääomasta on kasvanut valtaviin mittoihin. Ennen suojeltiin mainetta Kremlissä, nyt Wall Streetillä. Osin tämä johtuu globalisaatiosta, mutta myös siitä, että poliitikkomme ovat johdonmukaisin ponnistuksin saaneet pidettyä kotimaiset pääomat pieninä.
Jonakin päivänä heräämme kysymään, keitä varten kilpailemme ja aherramme verissä päin päivästä toiseen? Ostovoimalla mitattu bruttokansantuote henkeä kohden pudottaa meidät maailman maiden joukossa kilpailemaan sijoista 15-20. Tämä kuulostaa oikealta ja tässä on todella sellaista parantamisen varaa, johon voisimme välillä keskittyä. Ihan vain omaksi iloksemme
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen maailman huippuluokkaa oleva kilpailukyky syntyy toimivasta infrastruktuurista yhdistettynä siihen että maassa on yllin kyllin tarjolla halpaa, osaavaa ja ahkeraa työvoimaa. Tilanne on aika erikoinen, kun ottaa huomioon, että aivan naapuristossa on maita joissa elinkustannukset ovat vain murto-osa Suomen kustannustasosta. Vaikka siis palkkatasomme on pakosta korkeampi kuin Virossa ja Venäjällä, niin työvoiman laatu ja muu toimintaympäristö nostavat maamme kuitenkin yritykselle paremmaksi vaihtoehdoksi.
Kilpailukyky revitään, vanhaan taistolaissanontaa käyttäen, tietenkin työntekijän selkänahasta. En usko että suomalainen työntekijä yltää ostovoimaltaan lähellekään maailman 20-30 kärkimaan joukkoa. Mieluummin kai ollaan jossakin keskivälin paikkeilla. Ostovoimassahan pitää huomioda käytettävissä olevat varat ja hintataso, ja Suomihan on usealla mittarilla maailman kallein maa.