Onko 26 vuotiaana liian vanha opiskelemaan yliopistoon? Lukio tuli käytyy silleen huonosti mutta nyt vanhempana on järkeä tullu päähän ja ajatus korkeakoulututkinnosta pyörii mielessä?
Onko yliopisto-opiskelu kauheen vaikeeta? Jos on kuitenki läpäissyt lukion niin eikö siitä pitäis selvitä...kovalla työllä..
eikö valmistumaankin kerkeis vielä kolmekymppisenä?
Onko yliopisto-opiskelu kauheen vaikeeta? Jos on kuitenki läpäissyt lukion niin eikö siitä pitäis selvitä...kovalla työllä..
eikö valmistumaankin kerkeis vielä kolmekymppisenä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen ensi keväänä "jo" 29 ja ajattelin minäkin yrittää yliopistoon. Myös mua askarrutti jonkin verran että olisinko ihan vanhus sinne, mutta toisaalta tiedän ihmisiä jotka vasta neli-viisikymppisinäkin aloittavat yliopisto-opinnot. Ikinä ei ole mun mielestä liian vanha opiskelemaan. Toisaalta mua kiinnostaisi tietää kuinka työnantajat suhtautuvat työnhakijoihin, jotka eivät ole päässeet yliopistoon heti lukion jälkeen, vaan ovat "haahuilleet" jossain muualla siinä välissä.
Miksi joku ikä olisi liian vanha aloittaa korkeakoulu-opinnot? Useathan tulevat takaisinkin työelämästä suorittamaan korkeakoulututkintoaan lähes viisikymppisinä. Jos nyt alat opiskelemaan niin valmistut aivan sopivan ikäisenä ja onhan sinulla jo työkokemustakin takana vuosia, joten valmistumisen jälkeen on mahdollista saada ihan hyväkin paikka. Ainut ongelma on se, että jos lukio on tullut suoritettua huonosti, voi olla vaikeaa päästä sisään yliopistoon. Jos et ole varma pitäisitkö kuitenkaan yliopisto-opiskelusta, käy ensin jollain avoimen korkeakoulun kurssilla katsomassa millaisia kurssit ovat.
Lukion todistuksen arvosanoilla ei ole mitään merkitystä sisään pyrittäessä. Suurin osa opiskelijoista menee sisälle pääsykoekiintiössä, jossa ainoat pisteet jotka ratkaisee ovat siis pääsykokeesta saadut.
liian vanha opiskelemaan, vanhainkotiin mars.....
Järki käteen pöljä. Totta hitossa voit opiskella yliopistossa vaikka kuusikymppisenä.
Ehkä sinun kannattaisikin mennä opiskelemaan kun noin typeriä täällä kyselet...
Minä olin 26 v, kun hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan. Opiskelen fysiikkaa, joka tosin ei ole yhtä rankkaa "aivopesua" kuin matematiikka, mutta meinaa silti vanhat aivot välillä nyrjähtää. Silti olen sitä mieltä, että yliopistoon hakeutuminen on yksi parhaita päätöksiäni.
Jos olet hakemassa jollekin kevyemmälle alalle, niin se, minkä iässä häviät, niin elämänkokemuksessa ja motivaatiossa voitat nuorempiin nähden.
Et ole liian vanha opiskelemaan todellakaan. Ainut asia on se, että useimmat aikuisopiskelijat suhtautuvat muihin opiskelijoihin (siis nuorempiin ja heidän mielestään "teineihin") erittäin halveksuvasti ja vaativat itselleen kaikenlaisia erityisjärjestelyjä. Samoin kun monen aikuisopiskelijan on erittäin hankala tajua opettajan olevan yliopiston hierarkiassa heidän yläpuolellaan vaikka olisikin heitä nuorempi.
No sinun tapauksessasi ei varmasti ole mitään tuollaisia ongelmia. Kunhan suhtaudut myös niihin nuorempii opiskelijoiden tasaveroisesti niin sinulla ei tule olemaan mitään ongelmia. Ja yliopistossa opinnoista selviää kiinnostuksella ja työnteolla.
Onnea pääsykokeisiin ja tervetuloa yliopistoon.
Ei kannata miettiä, onko liian vanha yliopistoon...joillekin aloille voisi suositella jopa osallistumisikärajaa!Aikuisilla on jo sellaista kokemusta tiedon ja maailman käsittelyssä että ihan oikeasti on myös syytä naureskella lukiosta suoraan tulleiden teiniopiskelijoiden juttuja...jotku vaan on kasvanu kaapissa... (en kuitenkaan halua yleistää)
Aikuisopiskelijat ei mielestäni vaadi erityisjärjestelyjä...vaan järkeä niihin yliopiston hommiin.Kuvastaa hienosti tuo "aikuisopiskelijan on erittäin hankala tajuta opettajan olevan yliopiston hierarkiassa heidän yläpuolellaan vaikka olisikin heitä nuorempi" yliopiston liian monen assarin ja yliassarin käyttäytymistä...
Luuletko tosiaan että aikuisopiskelijoita kiinnostaa mitkään "hierarkiat" yliopistossa? Tiedetään jo kokemuksesta, että vaikka ois kuinka ope/ohjaaja tms, niin ei voi tietää kaikkea...vaan yliopiston henkilökunta ei aina tätä tunnu muistavan.
Itse usein olen tehnyt vaan sen mitä tarvitsee, kun ei vaan jaksa takoa nuorempien "opettajien" päähän järkeä...Onneksi on poikkeuksiakin!
Puhut (kirjoitat) paljon, mutta asiaa. Itselläni on ikää 26 ja opiskelen myöskin yliopistossa. 30-40v opiskelijat eivät ole mikään harvinaisuus ainankaan meidän alallamme. Muutama vanhempi opiskelija vain parantaa opiskeluilmapiiriä ja tekee luennoista mielenkiintoisempia.
Vanhemmalla opiskelijalla on usein paljon työkokemusta ja elämänkokemusta, joka nuorilta vielä puuttuu. Siksi he osaavat suhtautua luennoitsijan höpinöihin hiukan kriittisemmin, eivätkä niele kaikkea mukisematta. Monella assarilla on ainankin se vika, ettei heillä ole paljon kokemusta "oikeasta" työelämästä. Aikuisopiskelijoilta sitä löytyy, joten he osaavat katsoa asioita hiukan eri perspektiivistä. Meidän luennoillamme on ollut monta mielenkiintoista keskustelua, kun on mielipiteet mennyt hiukan ristiin.
Tarkoituksenani ei ollut loukata ketään assaria tai muutakaan opetushenkilökuntaa yliopistoissa.
Aikuisopiskelijat kyllä tietävät senkin, että yliopiston töihin perusvaatimuksena on (ainakin pitäisi olla) tutkimukselliset taidot eli assarit ja yliassarit sitten tekevät omalla tieteenalallaan jatkotutkintoja. Näin ollen pedagogisia tai muita ohjaustaitoja ei juuri vaadita. (Asia lienee pikkuhiljaa muuttumassa parempaan..?)
Tämä puolestaan aiheuttaa turhautumista tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsisi ohjausta mutta sitä ei saa, muuta kuin siinä tapauksessa, että työssäsi sattui olemaan juuri sama menetelmä, jota tuleva tohtori aikoo käyttää väitöskirjassaan.
Ei myöskään käy kateeksi näitä opetustyöhön joutuvia, omassa tutkimusahdistuksessaan pyöriviä ihmisiä...turhautumista varmaan sielläkin puolella.
Itse olen ollut eräässä nuoren assarin vetämässä (hänelle ensimmäinen opetusseminaari) seminaarissa, joka oli aivan loistava. Suorastaan joihinkin konkareiden vetämiin seminaareihin verrattuna jotain hienoa. Joskus kyse on myös henkilökohtaisista taidoista. Jokainen kehittyy omassa tahdissaan. (toivottavasti..)
Yliopistoissa pyörii erilaista ja eri-ikäistä väkeä, ei poikkea muusta työelämästä siinä mielessä.
Tsemppiä Eerolle (ja muille) opiskeluun. =)
Huh huh,
Kun juuri tuosta puhuin. Selitit kuinka elämänkokemus on kaikkein tärkeitä sun muuta. En väitä ettei elämänkokemuksesta olisi hyötyä, mutta ainakin minua ahdistaa vetää kurssia, jolla aikuisopiskelijat jatkuvasti pitävät minua ihan mitättömänä tapauksensa, koska satuin maisterin paperit kolmessa vuodessa tekemään eikä minulla ole "iän tuomaa elämänkokemusta".
Ja omien kokemusteni perusteella aikuisopiskelijat ainakin minulta vaativat kaikenlaisia erityisjärjestelyjä, luentoja siirtämistä heidän töidensä takia tai palautusaikojen siirtämistä. Joskus erittäin pakottavassa tapauksessa he ovatkin saaneet palautusaikoja siirtää, mutta luentoja ei todellakaan voi siirtää jos kaksi-kolme opiskelijaa sitä vaatii kun luennolle saattaa osallistua n.50 ihmisistä.
Ja kyse ei ole oikeasti siitä etteikö ohjausta saisi etenkin kun itse pidän vain sellaisia kursseja jotka nimenomaan liittyvät jatkotutkintoni aiheeseen tai muuhun aiheeseen joka minua kiinnostaa. Tutkimusahdistusta en ole kokenut tuntevani.
Ja oikeasti vaikka ne nuoremmat opiskelijat olisivat lapsellisia ja naurettavia ja vaikka mitä niin ihmisiä hekin ovat. Ei ole mikään synti tulla yliopistoon suoraan lukiosta eikä 40-vuotiaana.
Ja ainakin omilla kursseilla ne perusteoriat (kyseessä on eksakti luonnontiede, jossa suurin osa teorioista on kehitelty vuosisatoja sitten) eivät mihinkään muutu. Elämänkokemus ei muuta niitä miksikään. Ja vaikka kyseessä olisi esim. yhteiskuntatiede niin silti opettaja tietää aiheesta enemmän kuin fuksi. Ja yliopistossa tieto on se jolla väliä, ainakin peruskurssien ja aineopintojen kohdalla. Elämänkokemuksesta on hyötyä sitten käytännössä, mutta algebran peruskäsitteitä tai kolmiota neliöksi, se ei muuta.
Kuitenkin onneksi on olemassa fiksujakin aikuisopiskelijoita, jotka ymmärtävät kuinka hassussa tilanteessa itsekin on kun joutuu opettamaan mahdollisesti vanhempiensa ikäisiä opiskelijoita. Itseasiassa paras mahdollinen palaute tulee aikuisopiskelijoita. Mutta ylenkatsominen ei ole hyvässä. Toki lukiosta tulleissa fukseissakin löytyy paljon ylenkatsojia. Yliopisto on yhteisö jossa kaikkien pitäisi olla toistensa tukea. Suurimman persoonallisuudet löytyvät aikuisopiskelijoista ja myös parhaat arvosanat ja parhaat esseet löytyvät yleensä heiltä :)
Nimimerkki aikuisopiskelija otti esille osallistumisikärajat, ehkä tosi vähän vitsillä(?)
Se on totta, että elämänkokemuksemme on vähäisempää ja käyttäytymisemme mahdollisesti lapsellisempaa kuin ns. aikuisopiskelijoilla, mutta mielestäni yliopistokin on paikka kasvaa ja saada opetuksen lisäksi myös elämänkokemusta.
Opiskelen itse lääketiedettä ensimmäistä vuotta ja olen hiukan vajaa 19. Tiedostan, että olen vielä nuori, varsinkin lääkärintyöhön. Koulutus kestää kuitenkin kuusi vuotta ja uskon, että siinä ajassa ehtii vielä kasvaa.
Mielestäni on hyvä, että yliopistossa on perusopiskelijoinakin eri-ikäisiä ihmisiä ja "vanhana" voi opiskella yhtä hyvin kuin nuorenakin - ja päinvastoin.
No, lähinnä puolitosissani olin niistä ikärajoista. Lääketieteestä en tiedä juuri mitään, en myöskään luonnotieteistä -taidan olla humanisti =)
Lääketieteen ja oikeustieteen opinnot kestänevät tietääkseni keskimäärin pidempään kuin muut yliopisto-opinnot. Tulevaisuudessa kun otetaan käyttöön kaksiportainen tutkintorakenne, ja kun siihen lisätään nopeasti opiskelevat lahjakkaat nuoret (kuten edellä kirjoittanut assari, joka kertoi opiskelleensa kolmessa vuodessa) niin tulee useilla aloilla olemaan väistämättä se tilanne, jossa yhä nuoremmat ihmiset ovat työelämässä vastuullisemmissa asemissa. (Asiaa ei taida helpottaa tuleva eläköityminen, lisäksi vanhemmat ikäpolvet ovat usein vähemmän koulutettuja, mistä johtuen nuorten urakehitys voi joskus olla nopeampaa...)
Lyönpä vetoa, että joillekin on ja tulee olemaan vaikeaa hyväksyä nuoria "pomoja" ja "opettajia". Emme voi sille mitään, että olemme eri-ikäisiä. Ja sitäpaitsi, ei sillä ole väliä. Kunhan muistamme arvostaa niin nuorten osaamista kuin vanhempienkin kokemusta asioista.
Nuorten ja aikuisopiskelijoiden opiskelumotiivit voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. Monilla aikuisopiskelijoilla on jo aikaisempia tutkintoja ja kokemusta työelämästä. Tällaiseen ei valmenneta niissä eksakteissa tiedekirjoissa. (Puhun nyt siitä opetuksesta ja oppimisen tukemisesta) Hierarkia-ajattelusta luopumista suosittelisin...sillä toimintakulttuuri yliopistoissa muuttuu hitaasti ja kuka muu sitä muuttaisi, kuin ne nuoret jotka yliopistolle sosiaalistetaan.
Mutta kuten sanottu, oppiminen ei katso ikää, vain sen tavat ja muodot voivat vaihdella. Yliopiston kuten muidenkin koululaitosten tulee olla avoin kaikenikäisille.
Olet oikeassa myös siinä, että yliopisto on monelle nuorelle itsenäistymisen aikaa (on muuten monelle aikuisellekin!). Muista nauttia opiskeluajastasi, se on ainutlaatuista aikaa.