Onko kellään samaa (hieman ehkä hassua) ongelmaa:
Meillä on paljon ystäviä ja sukua, joka pitää tiiviisti yhteyttä, mikä on sinänsä hieno asia, jota arvostan ja josta en periaatteessa haluaisi edes valittaa. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnellisessa asemassa.
Ongelmani on kuitenkin se, että kutsuja ja kaikennäköisiä kissanristiäisiä ja sukupäivällisiä alkaa olla meillä liikaakin. Kaipaamme selvästi sellaista aikaa, jolloin vain voisimme olla rauhassa kotona ilman mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Siis lapset voisivat leikkiä ja vanhemmat lueskella, voitaisiin ulkoilla jne. Tällainen aika on meille tosi harvinaista herkkua. Meillä vanhemmilla on vielä erilaiset työajat, joten toinen on usein viikonloppuna töissä. Nyt olen alkanut rajoittaa kutsuja ja sanonut kutsujalle ihan suoraan, että meillä on jo sille viikolle niin paljon ohjelmaa, että yksi päivä pitää jättää vain lepäämiseen. Tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä tätä. Jos juuri sille päivälle, jolle kutsu on, ei satu mitään sovittua, he ilman muuta olettavat, että haluamme osallistua heidän järjestämiin juhliin/sukutapaamiseen tms. Asiaa ehkä hankaloittaa vielä se, että sisaruksissamme on niitä, joilla lapset on jo isoja ja vaimo on silti kotona, eli heillä on aikaa järkätä kaikkea ja hoitaa kotityöt ja isommat siivoukset viikolla. Itse työssäkäyvänä perheenäitinä hoidan viikonloppuna kotitöitä ja lisäksi on lasten harrastuksia, joten niiden lisäksi kaipaisin hieman rauhallista aikaa ilman suunniteltuja menoja. Tottakai on kiva, kun ihmiset järjestävät kaikkea, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan.
Joulustakin on tulossa muiden odotusten takia stressi. Itse haluaisimme vain olla oman perheen kesken rauhassa, mutta kaikki odottavat meitä käymään juuri jouluna. Isovanhempien odotuksen vielä ymmärrän ja heille on luvattu, että vieraillaan puolin ja toisin jouluna. Nyt myös sisaruksemme haluavat välttämättä tavata jonakin päivänä ja kommentti oli, että "kyllä minä oletan, että haluatte jouluna nähdä meitä". Huh! Näemme usein muutenkin, joten kyse ei ole siitä, että joulu olisi vuoden ainoa mahdollinen hetki tavata. En haluaisi sellaista joulua, että joka päivä ramppaamme jossain ja yhtään päivää ei jää aikaa olla rauhassa oman perheen kesken kotona.
Onko kellään muulla samaa "ongelmaa". Pitäisikö vaan olla itsekäs ja ottaa oma aika ja antaa toisten suuttua, jos suuttuvat. Vai valitanko turhasta?
Meillä on paljon ystäviä ja sukua, joka pitää tiiviisti yhteyttä, mikä on sinänsä hieno asia, jota arvostan ja josta en periaatteessa haluaisi edes valittaa. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnellisessa asemassa.
Ongelmani on kuitenkin se, että kutsuja ja kaikennäköisiä kissanristiäisiä ja sukupäivällisiä alkaa olla meillä liikaakin. Kaipaamme selvästi sellaista aikaa, jolloin vain voisimme olla rauhassa kotona ilman mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Siis lapset voisivat leikkiä ja vanhemmat lueskella, voitaisiin ulkoilla jne. Tällainen aika on meille tosi harvinaista herkkua. Meillä vanhemmilla on vielä erilaiset työajat, joten toinen on usein viikonloppuna töissä. Nyt olen alkanut rajoittaa kutsuja ja sanonut kutsujalle ihan suoraan, että meillä on jo sille viikolle niin paljon ohjelmaa, että yksi päivä pitää jättää vain lepäämiseen. Tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä tätä. Jos juuri sille päivälle, jolle kutsu on, ei satu mitään sovittua, he ilman muuta olettavat, että haluamme osallistua heidän järjestämiin juhliin/sukutapaamiseen tms. Asiaa ehkä hankaloittaa vielä se, että sisaruksissamme on niitä, joilla lapset on jo isoja ja vaimo on silti kotona, eli heillä on aikaa järkätä kaikkea ja hoitaa kotityöt ja isommat siivoukset viikolla. Itse työssäkäyvänä perheenäitinä hoidan viikonloppuna kotitöitä ja lisäksi on lasten harrastuksia, joten niiden lisäksi kaipaisin hieman rauhallista aikaa ilman suunniteltuja menoja. Tottakai on kiva, kun ihmiset järjestävät kaikkea, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan.
Joulustakin on tulossa muiden odotusten takia stressi. Itse haluaisimme vain olla oman perheen kesken rauhassa, mutta kaikki odottavat meitä käymään juuri jouluna. Isovanhempien odotuksen vielä ymmärrän ja heille on luvattu, että vieraillaan puolin ja toisin jouluna. Nyt myös sisaruksemme haluavat välttämättä tavata jonakin päivänä ja kommentti oli, että "kyllä minä oletan, että haluatte jouluna nähdä meitä". Huh! Näemme usein muutenkin, joten kyse ei ole siitä, että joulu olisi vuoden ainoa mahdollinen hetki tavata. En haluaisi sellaista joulua, että joka päivä ramppaamme jossain ja yhtään päivää ei jää aikaa olla rauhassa oman perheen kesken kotona.
Onko kellään muulla samaa "ongelmaa". Pitäisikö vaan olla itsekäs ja ottaa oma aika ja antaa toisten suuttua, jos suuttuvat. Vai valitanko turhasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos sua itseäsi ja miestäsi oikeasti rasittaa jatkuva ramppaaminen, niin ottakaa ihmeessä sitä "omaa aikaa". ymmärrän sen että esim. jouluaatto olisi kiva viettää vaan oman perheen kesken ja rauhoittua. ei kukaan voi vaatia teitä tulemaan kylään juuri sinäpäivänä. jos kerta vielä näette niin usein.
antaa muiden suuttua jos suuttuvat. koita selittää tilanne heille. saattaa olla että he loukkaantuvat, mutta kyllä aikuisten ihmisten pitää ymmärtää myös oman perheen keskinäinen aika.
meillä taas ei nähdä niin usein ja juosta joka puolella juhlissa, ja olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.
ei kukaan voi jaksaa loputtomiin tuollaista.
ja jos et koe oloasi hyväksi nykyisessä tilanteessa, niin silloin et valita turhasta!
hauskaa joulun odotusta!
Tuttua meillekin. Tykkäämme kyläillä ja kutsumme usein vieraita. Mutta välillä tulee juuri se tilanne, että liika on liikaa. Silloin kalenteri käteen ja ruksit joidenkin päivien päälle. Ne ovat meidän perhepäiviä, emme voi silloin mennä minnekään. On helppo sanoa tuttaville ja sukulaisille että se päivä on jo varattu. Ei tarvitse selitellä että se on varattu oman perheen päiväksi, se on vaan varattu. Toimii meillä!
Ette ole tilivelvollisia selittämään mitä teette ja missä olette..kellekkään. Päivä on aivan yhtä varattu, jos se on "vain" perheelle varattu.
mahdollista sopia jouluksi yksi päiv, esim tapani, että kaikki tapaisitte yhdessä paikassa, jotta säästyisi siltä monen paikan kiertämiseltä? Kyllä tuossa tilanteessa on syytä osata olla itsekäs, ja sanoa ei. Se on sitten asianomaisen oma ongelma, jos siitä nokkaantuu, omaa laatuaikaa perheen kesken on saatava viettää riittävästi. Meillä on ainakin nyt kolmas sellainen vuosi, että vietämme sekä jouluaaton että joulupäivän ihan rauhassa kotonamme, kun sitä ennen olemme aina ajelleet edes takaisin molempien mummuloiden väliä sekä aattona että joulupäivänä. Ainakin oma äiti ilmoitti heti, että ymmärtää täysin sen ,että haluamme olla oman perheen kesken kotona. Itse oli kuulemma aikoinaan samassa tilanteessa. Kannattaa ilman muuta ottaa puheeksi asia sukulaisten kanssa.
Ei kannata ottaa paineita muiden takia. Näette kun ehditte, jos ette ehdi tai jaksa niin antakaa olla. Kylmästi vain kieltäydyt menoista, jos siltä tuntuu. Itse täytyy asettaa rajat menoille, jos siltä tuntuu. Ei sitä kukaan muukaan puolestasi tee. Kukaan ei pidä puoliasi, jos et itse pidä. Joku ehkä loukkaantuu, mutta anna loukkaantua. Toinen vaihtoehto on, että sinä "loukkaannut", jos aikataulusta tulee tressaava.
Mietin myös tuota, että eihän sinun ole pakko alata selittelemään miksi, ette voi nähdä. Ilmoitat vain, että muuta menoa, mitä et voi perua. Eikai ole vaarallista vaikka, joskus sanoisi jonkun valkoisen-valheen menoilleen? Tai sitten kerrot asian suoraan ja annat muiden loukkaantua. Ei sitä kannata niin vakavasti ottaa.
Kiva kuulla, että muut ovat samoilla linjoilla! Saa vähän varmuutta omaan ajatteluun.
Taas tuli sellainen tilanne, jossa saimme kutsun viikonlopulle, joka oli jo sovittu pyhitettäväksi jouluvalmisteluille ja mm. piparkakkutalon tekoon. Vaikka kieltäydyin, niin silti tulee sellainen tunne, että kutsuja saattaa luulla, että emme halua tulla kyläilemään... Vika taitaa olla omassa päässäni. En tiedä, onko muilla kiireitä, mutta meillä ainakin viikot ovat tosi hektisiä ja juuri tuollainen piparkakkutalon teko vaatii aikaa. Kyseinen viikonloppu on ainoa, jolloin sen voi tehdä rauhassa. Ja tuntuu, että jos joka viikonloppu on menossa, ei jää kotitöille koskaan aikaa. Lisäksi lapsetkin sanovat, että pitäisi saada olla enemmän kotona leikkimässä.
Meillä taitaa korostetusti näkyä se ero, että itse olen työssäkäyvä pienten lasten äiti, joka siivoaa itse (mies toki auttaa kaikessa). Kun toiset ovat kotirouvia, lapset ovat jo isompia ja kotona käy siivooja, niin aikaa kaikkeen on varmasti ihan toisella tavalla.