Suomalaiset ajavat itsensä taantumaan tai jopa lamaan. Jollei sitä muuten tule, se tehdään itse. On aivan sama, mitä Suomen Pankki, Sampo Pankki tai vaikka Rovaniemen pankki ennustaa. Lamapaniikki on jo iskenyt ja 1990-luvun alun ikävyyksien odotetaan toistuvan.
Asian varmistavat koko ajan kasvavat uutiset yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja tehtaiden lopettamisista.
Suomen talouteen odotetaan tällä hetkellä vain pientä kasvua, mutta miinukselle ennusteissa ei edelleenkään mennä. 1990-luvun laman 13 prosentin bruttokansantuotteen vähenemiseen on siis vielä pitkä matka.
Työttömyys nousee vajaaseen seitsemään prosenttiin, kun se on nyt 6,4 prosenttia, työ- ja elinkeinoministeriö arvioi tiistaina. Noin 15 vuotta sitten työttömyys oli pahimmillaan 18 prosenttia. Lama tämä ei numeroiden valossa ole, ei oikeastaan kovin paha taantumakaan, vaan hitaan kasvun aika.
Silti kaikki painuvat koteihinsa, sulkevat ovet, ikkunat sekä sukanvarret ja pelkäävät muille pahinta. Itseähän ongelmien ei uskota viimeaikaisten tutkimusten mukaan koskevan, naapuria ja muuta Suomea kylläkin.
Ikävä kyllä se usko ei tee autuaaksi, sillä lomautus tai potkut uhkaavat kaikkia. Vaikka juuri nyt ei kaikissa yrityksissä näytäkään pahalta, huomenna voi olla huonommin, joten lomautuksia ja irtisanomisia toteutetaan sen takia ihan varmuuden vuoksi.
Tosin sillä logiikalla oikein varman päälle pelaajan kannattaisi lomauttaa henkilöstöstä aina puolet joka vuosi ja irtisanoa loput.
Epävarmuus tekee yrityksistä ja niiden johdosta sopuleita, jotka vilkuilevat hermostuneesti ympärilleen ja reagoivat samalla tavalla kuin muutkin tekevät. Tilaisuus voi tehdä myös varkaan. Taantuman uhan varjolla varmuuden vuoksi toteutettavia potkuja ja lomautuksia on helppo perustella. Yksi ahneuden muoto sekin on.
Valitettavasti ahneudesta alkavat talouskriisit lyövät viime kädessä aina pahiten niitä, jotka voivat niiden syntyyn vähiten vaikuttaa. Tuskin esimerkiksi YIT:n, Cargotecin, Sisu Auton ja Metso Paperin irtisanottavilla tai lomautettavilla työntekijöillä on ollut pahemmin tekemistä talouskriisin alkusyiden kanssa. Lopputulokset he kuitenkin kantavat raskaimman kautta menettämällä työpaikkansa.
Ahneudesta alkavat kriisit ovat myös siitä kummallisia, että vaikka ahneus ne aiheuttaa, ahneus ei koskaan katoa. Takavuosien Enron-katastrofi oli loppujen lopuksi lasten leikkiä verrattuna siihen, mitä investointipankkiirit kollegoineen saivat aikaan.
"Ahneus on hyvää, oikein ja toimii. Ahneus kiteyttää evoluution ydinajatuksen." – elokuvahahmo Gordon Gekko
Mitä ahneudelle sitten pitäisi tehdä? Jos asiaa kysyisi 80-luvun kulttikonna Gordon Gekkolta, sille ei tulisi tehdä yhtään mitään. Kuuluisassa monologissaan kaappauskohteensa osakkeenomistajille Gekko – eli Michael Douglas – ylistää ahneutta tavalla, joka toi Douglasille Oscarin ja nosti Gekkon pysyvästi ahneuden ja keinottelun ilkeäksi ikoniksi.
Ahneuden evoluutio tuhosi tässä tapauksessa merkittäviä investointipankkeja ja halvaannutti kansainväliset rahamarkkinat. Siinä sivussa Yhdysvaltain rahamaailman ydin Wall Street muuttui kansan suussa Fall Streetiksi.
Yhdysvaltain autoteollisuus selvinnee enää vain, jos se kansallistetaan ja otetaan valtion haltuun, kuten horjuvimmat pankit. On jokseenkin ironista, että vapaan markkinatalouden suurinta esikuvaa pelastetaan katastrofista sosialismin keinoin.
Ahneus on tullut yhden tiensä päähän, mutta todennäköisesti tästäkään ei pitkässä juoksussa paljon opita.
Ehkä kuitenkin vähän. Gekko kun ei amerikkalaisena tiennyt, että ahneuden ydin on kiteytetty suomalaisessa sananlaskuperinteessä paljon osuvammin.
Ahneudella on paskainen loppu.
Asian varmistavat koko ajan kasvavat uutiset yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja tehtaiden lopettamisista.
Suomen talouteen odotetaan tällä hetkellä vain pientä kasvua, mutta miinukselle ennusteissa ei edelleenkään mennä. 1990-luvun laman 13 prosentin bruttokansantuotteen vähenemiseen on siis vielä pitkä matka.
Työttömyys nousee vajaaseen seitsemään prosenttiin, kun se on nyt 6,4 prosenttia, työ- ja elinkeinoministeriö arvioi tiistaina. Noin 15 vuotta sitten työttömyys oli pahimmillaan 18 prosenttia. Lama tämä ei numeroiden valossa ole, ei oikeastaan kovin paha taantumakaan, vaan hitaan kasvun aika.
Silti kaikki painuvat koteihinsa, sulkevat ovet, ikkunat sekä sukanvarret ja pelkäävät muille pahinta. Itseähän ongelmien ei uskota viimeaikaisten tutkimusten mukaan koskevan, naapuria ja muuta Suomea kylläkin.
Ikävä kyllä se usko ei tee autuaaksi, sillä lomautus tai potkut uhkaavat kaikkia. Vaikka juuri nyt ei kaikissa yrityksissä näytäkään pahalta, huomenna voi olla huonommin, joten lomautuksia ja irtisanomisia toteutetaan sen takia ihan varmuuden vuoksi.
Tosin sillä logiikalla oikein varman päälle pelaajan kannattaisi lomauttaa henkilöstöstä aina puolet joka vuosi ja irtisanoa loput.
Epävarmuus tekee yrityksistä ja niiden johdosta sopuleita, jotka vilkuilevat hermostuneesti ympärilleen ja reagoivat samalla tavalla kuin muutkin tekevät. Tilaisuus voi tehdä myös varkaan. Taantuman uhan varjolla varmuuden vuoksi toteutettavia potkuja ja lomautuksia on helppo perustella. Yksi ahneuden muoto sekin on.
Valitettavasti ahneudesta alkavat talouskriisit lyövät viime kädessä aina pahiten niitä, jotka voivat niiden syntyyn vähiten vaikuttaa. Tuskin esimerkiksi YIT:n, Cargotecin, Sisu Auton ja Metso Paperin irtisanottavilla tai lomautettavilla työntekijöillä on ollut pahemmin tekemistä talouskriisin alkusyiden kanssa. Lopputulokset he kuitenkin kantavat raskaimman kautta menettämällä työpaikkansa.
Ahneudesta alkavat kriisit ovat myös siitä kummallisia, että vaikka ahneus ne aiheuttaa, ahneus ei koskaan katoa. Takavuosien Enron-katastrofi oli loppujen lopuksi lasten leikkiä verrattuna siihen, mitä investointipankkiirit kollegoineen saivat aikaan.
"Ahneus on hyvää, oikein ja toimii. Ahneus kiteyttää evoluution ydinajatuksen." – elokuvahahmo Gordon Gekko
Mitä ahneudelle sitten pitäisi tehdä? Jos asiaa kysyisi 80-luvun kulttikonna Gordon Gekkolta, sille ei tulisi tehdä yhtään mitään. Kuuluisassa monologissaan kaappauskohteensa osakkeenomistajille Gekko – eli Michael Douglas – ylistää ahneutta tavalla, joka toi Douglasille Oscarin ja nosti Gekkon pysyvästi ahneuden ja keinottelun ilkeäksi ikoniksi.
Ahneuden evoluutio tuhosi tässä tapauksessa merkittäviä investointipankkeja ja halvaannutti kansainväliset rahamarkkinat. Siinä sivussa Yhdysvaltain rahamaailman ydin Wall Street muuttui kansan suussa Fall Streetiksi.
Yhdysvaltain autoteollisuus selvinnee enää vain, jos se kansallistetaan ja otetaan valtion haltuun, kuten horjuvimmat pankit. On jokseenkin ironista, että vapaan markkinatalouden suurinta esikuvaa pelastetaan katastrofista sosialismin keinoin.
Ahneus on tullut yhden tiensä päähän, mutta todennäköisesti tästäkään ei pitkässä juoksussa paljon opita.
Ehkä kuitenkin vähän. Gekko kun ei amerikkalaisena tiennyt, että ahneuden ydin on kiteytetty suomalaisessa sananlaskuperinteessä paljon osuvammin.
Ahneudella on paskainen loppu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-20% 115 => 95% http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_bkt_kulutus.html
Yritykset aloittavat yt-nauvottelut ja ilmoittavat mahdollisista lomautuksista ja irtisanomisista todella aikaisessa vaiheessa ja ennakkoon siitä syystä, että prosessi on liian hidas toteutettavaksi vasta sitten, kun työvoimakulujen vänetämisen tarve on todellinen.
Demarit ja ay-punikit punottavat raivosta, kun "kannattavat yritykset" aikovat lomauttaa ja irtisanoa.
Nyt on vain niin, että ay-politrukkien itsensä vaatima lainsäädäntö "irtisanomissuojineen" on se syy, joka pakottaa yritykset aloittamaan väen vähentämisen jo silloin, kun väkeä vielä tarvittaisi, jotta kulut on painettu alas silloin, kun väkeä ei enää tarvita.
Toivottavasti demarit ja muu ay-punikkilauma vihdoinkin tajuaa, että työmarkkinoiden pitäisi toimia joustavammin, niin että irtisanominen suhdanteiden painuessa alas olisi helpompaa ja että myös uuden väen palkkaaminen nousun käynnistyessä ei sisältäisi sellaista jäykkyyselementtiä, joka panee pidättäytymään rekrytoinneista siihen saakka, kun kasvu on takuuvarmaa.
Jäykät työmarkkinat tekevät taantumista syvempiä ja pitkäkestoisempia ja hidastavat lamasta nousuja, mistä kärsii kaikkein eniten se palkansaaja, joka on uskonut ay-punikkien puheita työpaikkojen turvaamisesta irtisanomisia vaikeuttamalla.