Eläinten inhimillistäminen vaikeuttaa jo luonnon ymmärtämistä
Iltalehti 18.11.2008
Ei ole helppoa.
Omistatteko Puudelin joka on suloinen, älykäs ja ymmärtää "mamia", "iskää", kuin ihminen?
Iltalehti 18.11.2008
Ei ole helppoa.
Omistatteko Puudelin joka on suloinen, älykäs ja ymmärtää "mamia", "iskää", kuin ihminen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
edelliseen poistettuun....
"Viestisi ensimmäisen lauseen kanssa olen pitkälle samaa mieltä. Aivan järjenköyhää toimintaa mennä värjäämään tarhaeläinten turkkeja muka eläinten oikeuksia puolustaen, eihän tuollaiset eläimet pärjää luonnossa hetkeäkään. Tai jos pärjäävät, luonnon tasapaino kyllä järkkyy lähisudulla jos monisatapäinen tarhakettujen joukko sinne saalistamaan lähtee. Usimmathan olivat silti pysyneet häkeissään vaikka häkit oli avattu."
Nyt kun vielä vastaat aloitukseeni, niin...
unohtui loppuosa. Talossani asuu kissa jolla on kissan luonto. Hyvin pitää hiiret ja myyrät pois nurkista. Tulemme toimeen keskenämme ja hän tietää kumpi on "herra" talossa.
Koiraa minulla ei ole.
olen samaa mieltä, että toiset alkavat pitää eläimiä ihmisen veroisina, lapsina tai ystävinä.
Kovin on vieraannuttu luonnosta.
yhteiskuntamme potee sosiaalisten kontaktien vähyyttä ym. neuroottista......
Eläin on elävä olento yksinäiselle, se on myös passiivinen osallistuja. Siihen voi purkaa hellyyden ja kosketuksen tarvetta. En omista eläintä, mutta kissan ottaisin, jos pitää valita.
Inhimilliseen hellyyteen sopivia olentoja, toisia ihmisiä.
Eläin on aina surkea, hävettävä, korvike.
mutta se on eläin, ei ystävä.
Voinhan minä sille puhua ja pitää hyvänä, mutta siitä huolimatta se on eläin.
Sitä en ymmärrä ollenkaan, että koirille laitetaan vaatteet päälle ja niitä kannellaan kuin käsiveskaa joka paikkaan.
todellinen ongelma, joka koskee koko yhteiskuntaamme, valitettavasti.Tekisi mieli auttaa ainakin yksinäisiä, surullisia lapsia. Luonnosta olemme vieraantuneet, minäkin.......
Se on ihmisen saamattomuutta.
Yhteiskunnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Ihmisellä itsellään vain.
Ja surullisia on, niin aikuisia kuin lapsiakin.
on kissan luonto, se on eläin ja arvonsatunteva. Täällä maalla kissat kulkevat vapaasti, ei niitä ulkoiluteta narun nenässä :)
Ihminen vain.
Kissa on yksineläjä, se pysyy siellä missä on ruokaa, ja se ei ole laumaeläin kuten koira, joka alistuu vikiseväksi, nuolevaksi, surkeaksi, säälittäväksi, ihmisen mukana.
Joskus, melkein,nautin uutisista joissa kerrotaan koiran hyökänneen ihmisen kimppuun. Silloin se on koira, koiraeläin.
Ihmislaumaan alistettu koira on kuvottava näky.
että olisi arvonsatunteva.
Ylpeä ja itsenäinen, ihmisestä riippumaton. Tulee luokse jos itse haluaa.
Ei takerruta yksittäisiin sanoihin?
surkea ja hävettävä??Ei pitäisi heitellä toisia kivillä kun itse asuu lasikaapissa...
heikoimman puolella. Itse olemme elämämme herroja, olemme samaa mieltä, mutta kun kaikki ei mene ihan niin simppelisti AINA. Sosiaalipolitiikka on tiettyjen asiakokonaisuuksien hallintaa, yhteiskuntamme sisällä. Se että kaikki on niin paljon osaamista vaativaa ja odotukset (omatkin)ovat liian kovia, on joillekin liikaa ja jotkut eivät pääse edes alkuun. LUONNOSTA:
Näin kaupunkiin kotiutuneena joskus kaipaa valmistuvan viljan elokuista tuoksua tai sateen jälkeisiä juoksulenkkejä metsäpoluilla. Heinänkorteen kerättyjä marjoja tai kunnon limonadia joka maistui veriappelsiinilta.
Muistelen.........
paikoillaan.
Tunnustan, mulla oli puudel. Se antoi minulle paljon iloa ja lohtua. Se motivoi minua lenkille ja oli niin niin suloinen ja lämpöinen kun se nukkui sänkyni päädyssä. Joskus vieläkin melkein voin kuulla sen suloisen tuhinan. Älykäs puudelini ymmärsi minua ja sille oli aina niin kiva jutella surunsa.
puudelia. Tällä hetkellä ei ole mitään elävää nelijalkaista kotonani.
Aikanaan meillä oli koiria, mutta emme olleet heille "mami ja iskä" Koirillemme tehtiin selväksi järjestys, ketkä olivat niiden yläpuolella. Laumassa niillä oli pomona vanhin narttu, joka olikin oikein hyvä pomo.
Luonnon ymmärtäminen on nuorille vaikeata, ja aikuisillekin kun jotain letkunpätkää pidetään, melkein, inhimillisenä.
Yritin viitata siihen että "Mansikkiakin" syödään ja noita muita "kotieläimiä".
Lemppari "Possukkakin" kokee kovia Joulunaikaan.
Maalla se on normaalia elämää.
Toivoisin kyllä että poistot eivät kohdistuisi aloituksiin tunteellisesti, henkilökohtaisesti.
Se on puolueellista.
Luin ohjeet tarkasti ja mielestäni aloitus oli ohjeiden mukainen.
eläinten inhimillistäminen tapahtuu petojen totuttamiselle ihmisen läheisyyteen ja sitten kun niiltä loppuu hirvet tai muut herkut niin on ihmisissä oiva katettu ja helposti kiinniotettava mehukas liha kuin tarjottimella. Tätä voidaan edistää tuomalla pikkupetoja, joilla on hanakka lisääntymiskyky, mutta ei luontaisia vihollisia armaassa maassamme. Mikä houkutin noilla pupukaneilla onkaan saatu eteläsuomeen. Ei tarvita kuin äkkipakastalvi ja namimaiskis.
Kerro tarkemmin, omituinen vuodatus..
mitään eläimiä niin kauan kun asun kerrostalon neljännessä kerroksessa.
Ihailen eläimiä luonnossa ja olen usein ollut todistamassa tilannetta jossa tarhasta karannut/luontoon päästetty minkki on ajanut takaa jäniksenpoikasta.
Tarhaminkki ei ymmärrä kanista mitään.
Luultavasti se pyrkii vain kaveriksi.
Muuten puhuit asiaa.
kani kyllä luulee kaikkia laji toverikseen, mutta tarhaminkkikin, en kyllä tiedä.
mukula ei kuitenkaan halua minkkiä kamuksi, kovin hädissään juoksee mutkille.
Kannustin pupua ja ammuin impukalla minkkiä persuuksiin.
tuo olisi pitänyt nähdä :))
Tarhaminkki tappaa kaiken minkä se vain pystyy tappamaan.
Tarhasta karanneet minkit on tappaneet aikuisia
Ankkoja ja Hanhia vain pelkästään tappaakseen eikä syödäkseen.
Näin kävi monena vuonna, eikä kukaan korvannut näitä minkin vahinkoja.
Onhan kaikilla eläimillä oma luontonsa ja luonteensa.
vai oletko iltapäivälehtien juoksupoika ?
mee kottiis ja ota net puutelit haarukasta mukkaas!!!