Kun 1990-luvun lamavuosina kansantulo laski, nousi veroaste tilapäisesti Suomessakin sellaiselle ennätyskorkealle tasolle, että oli ymmärrettävää ja perusteltua, että veroalennukset olivat keskeisellä sijalla talouspolitiikassa. Nyt tästä ylipitkään jatkuneesta veroalefiksaatiosta on korkea aika luopua. On ymmärrettävä ja hyväksyttävä se, että hyvin toimiva hyvinvointivaltio tarvitsee myös vakaan ja kestävän veropohjan. Tuloeroja tasaava, palveluja ja muita hyödykkeitä tuottavan työn teettämistä ja tekemistä suosiva ja ympäristöhaittoja ja muita haitakkeita rajoittava verotus, jolla rahoitetaan kansalaisten osaamista lisääviä, terveyttä ylläpitäviä ja tasavertaisuutta tukevia hyvinvointipalveluja, ei ole kansantaloutemme rasite vaan päinvastoin kansakunnan menestyksen ja kilpailukyvyn tärkeä edellytys.
Tämä yksinkertainen, pohjoismaiden hyvinvointivaltioiden suhteellisen menestyksen perusta on päässyt hämärtymään. Suurinta julkisuutta ja mediasuosiota ovat pitkään keränneet ne talousviisaina esiintyvät uusliberaalit, joiden resepti jokaiseen epäkohtaan jokaisessa suhdannetilanteessa on verojen alentaminen. Kun heidän markkinafundamentalistinen oppinsa on nyt finanssikriisin myötä ajanut karille on heidän helppoheikkiopeistaan myös verotuksessa syytä irtaantua. Tervejärkistä uudelleenarviointia on osoittanut jopa Sauli Niinistö, joka ensisijassa suhdannepoliittisin syin on kyseenalaistanut hallituksen suunnitelmat jatkaa suurituloisia suosivaa tuloveroalennuslinjaa.
Suurituloisten veroaleja paljon tehokkaampi tapa torjua laman uhkaa ja tukea työllisyyttä on kehykset särkevä julkisten investointien kasvattaminen ja ns. tuottavuusohjelman romuttava harkittu julkisten työmahdollisuuksien lisääminen eniten lisäpanostusta kaipaavilla aloilla. Oppositiopolitiikkakin saa enemmän uskottavuutta, jos se harkittujen menolisäysten rinnalla rohkeammin torjuisi myös väärän veroalepolitiikan.
Tämä ei tarkoita, että veropolitiikka olisi kunnossa. Vaikka veroaste säilyykin tai jopa hivenen nousisikin lähemmäksi ruotsalaista tasoa, voidaan ja täytyy verorakennetta edelleen uudistaa kannustavuutta, oikeudenmukaisuutta ja kestävän kehityksen mukaisia elämäntapoja suosivaan suuntaan.
http://www.tuomioja.org/
Tämä yksinkertainen, pohjoismaiden hyvinvointivaltioiden suhteellisen menestyksen perusta on päässyt hämärtymään. Suurinta julkisuutta ja mediasuosiota ovat pitkään keränneet ne talousviisaina esiintyvät uusliberaalit, joiden resepti jokaiseen epäkohtaan jokaisessa suhdannetilanteessa on verojen alentaminen. Kun heidän markkinafundamentalistinen oppinsa on nyt finanssikriisin myötä ajanut karille on heidän helppoheikkiopeistaan myös verotuksessa syytä irtaantua. Tervejärkistä uudelleenarviointia on osoittanut jopa Sauli Niinistö, joka ensisijassa suhdannepoliittisin syin on kyseenalaistanut hallituksen suunnitelmat jatkaa suurituloisia suosivaa tuloveroalennuslinjaa.
Suurituloisten veroaleja paljon tehokkaampi tapa torjua laman uhkaa ja tukea työllisyyttä on kehykset särkevä julkisten investointien kasvattaminen ja ns. tuottavuusohjelman romuttava harkittu julkisten työmahdollisuuksien lisääminen eniten lisäpanostusta kaipaavilla aloilla. Oppositiopolitiikkakin saa enemmän uskottavuutta, jos se harkittujen menolisäysten rinnalla rohkeammin torjuisi myös väärän veroalepolitiikan.
Tämä ei tarkoita, että veropolitiikka olisi kunnossa. Vaikka veroaste säilyykin tai jopa hivenen nousisikin lähemmäksi ruotsalaista tasoa, voidaan ja täytyy verorakennetta edelleen uudistaa kannustavuutta, oikeudenmukaisuutta ja kestävän kehityksen mukaisia elämäntapoja suosivaan suuntaan.
http://www.tuomioja.org/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.