Ahdistaa ja masentaa ihan kauheasti. Ja sitten kun on tämä ikuinen yksinäisyys.
En tiedä kuinka kauan jaksan.
Täällä isossa kaupungissa ihminen voi olla tosi
yksinäinen ja se korostuu kun on kerrostalokopissa.
Kukaan ei tule eikä välitä.
Sisulla olen vielä mennyt päivät läpi.
Sanoisin että ihmiset voisivat tehdä niin paljon
jos pitäisivät yhteyttä.
Sitten kun ihminen kuolee, sitten kyllä ruvetaan miettimään mitä olisi voinut tehdä!!
Miksi ei tehdä silloin kun ollaan vielä elossa?
Myöhäistä se on sitten miettiä kun kaikki on jo
menetetty.
Minullakin on muutama tuttu täällä päin.
Yksi ihminen lähettää sähköpostia, siinä kaikki.
En haluaisi ryhtyä seurustelemaan vastakkaisen
sukupuolen kanssa vain siksi että yksinäisyys
lievittyisi.
Sittenhän olisi taas edessä mahdolliset sydänsurut, joita en kestä...
Harvoin mitään kivaa tapahtuu, aivan liian harvoin. Nykyään ei tapahdu enää mitään.
Istun kerrostalobunkkerissa yksin.
Onko tämä elämää?
En tiedä kuinka kauan jaksan.
Täällä isossa kaupungissa ihminen voi olla tosi
yksinäinen ja se korostuu kun on kerrostalokopissa.
Kukaan ei tule eikä välitä.
Sisulla olen vielä mennyt päivät läpi.
Sanoisin että ihmiset voisivat tehdä niin paljon
jos pitäisivät yhteyttä.
Sitten kun ihminen kuolee, sitten kyllä ruvetaan miettimään mitä olisi voinut tehdä!!
Miksi ei tehdä silloin kun ollaan vielä elossa?
Myöhäistä se on sitten miettiä kun kaikki on jo
menetetty.
Minullakin on muutama tuttu täällä päin.
Yksi ihminen lähettää sähköpostia, siinä kaikki.
En haluaisi ryhtyä seurustelemaan vastakkaisen
sukupuolen kanssa vain siksi että yksinäisyys
lievittyisi.
Sittenhän olisi taas edessä mahdolliset sydänsurut, joita en kestä...
Harvoin mitään kivaa tapahtuu, aivan liian harvoin. Nykyään ei tapahdu enää mitään.
Istun kerrostalobunkkerissa yksin.
Onko tämä elämää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se yksinäisyys katoa jos kotonasi sitä yksin märehdit. Jos kerran ystävät eivät pidä yhteyttä kerro se heille miten pahalta asia tuntuu sinusta. Jos ei muutosta tapahdu senkään jälkeen niin silloin sinulla on aivan vääränlaisia ystäviä. Jos kerran asut isossa kaupungissa tekemistä kyllä pitäisi löytyä, aloita vaikka salilla käyminen tai joku muu harrastus missä on ihmisiä. Siellä tutustuu yllättävän helpolla:) Työporukan kanssa voisitte pitää esim. kerran viikossa jonkun keilaillan tai kävisitte syömässä, ehdota tälläistä työporukallesi. Kyllä tekemistä aina löytyy jos vain viitsii jotain tehdä, viitsimisestä se on paljolti kiinni!
Kirjoituksesi kuulostaa todella tutulta... Olen kolmekymppinen nainen, parisuhteessa, mutta silti niin yksin. On niin helppo sanoa, että viitsimisestä se kaikki on kiinni ja tee jotain. Mistä muut ihmiset voivat tietää miten kovasti on jo yrittänyt, mutta ei ystävien löytäminen ole helppoa! Kyllä hyvänpäivän-tuttuja varmasti löytyy, mutta todelliset ystävät ovat harvassa.
Tsemppiä sulle, toivottavasti löydämme elämäämme kivoja asioita!
Niin pitäis tehdä, kyllä. Mulla on liikuntaharrastus, jossa kukaan ei kyllä puhu.
No, pari kertaa saunassa on alkanut keskustelu.
Mulla ei ole mitään työporukoita.
Osa ihmisistä joita tunnen täältä päin, on tuttavia enimmäkseen.
Jotenkin sitä syrjäytyy kaikesta kun ei ole sosiaalista elämää juurikaan eikä sitä työporukkaa.
Ehkä joskus vielä keksin jotakin mistä alkais
uusi elämä. Nuorena sitä vielä oli menoa ja meininkiä.