Pääseekö yliopistoon vain jos on valmis uhraamaan monta tuntia päivässä pelkkään lukemiseen? En todellakaan ole siihen valmis. Mielestäni elämässä pitää olla paljon muuta kuin opiskelu/työnteko. Enkä olen ERITYISEN kiinnostunut mistään alasta, pari ihan kiinnostavaa alaa on kyllä löytynyt, mutta ei mitään "unelmaa". Kielet, informaatiotutkimus, tietojenkäsittely/tietotekniikka, sosiaalipsykologia kiinnostaisivat jonkinverran. Mieli tekisi Tampereen yliopistoon, mutta onko minunlaiselleni ihan mahdoton ajatus. Lukiosta valmistuin M ja B:n paperein ja kauppaopisto käyty. Olen pitämässä jo toista välivuotta. Entä jos ensiksi pyrkisin johonkin syrjäisempään, epäsuositumpaan oppilaitokseen ja sitten tekisin vaihdon Trelle tai Helsinkiin?
Kuinka paljon tarvitsee lukea?
Kultaisenkeskitien oppilas
81440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi olet hakemassa yliopistoo, jos et ole valmis uhraamaan tunteja päivässä lukemiseen?
Tiedekuntakohtaisia eroja toki on, mutta pääsääntö on se että yliopisto-opiskelu on lukemista. Tutki opinto-oppaat ajattelemistasi hakukohteista, ja mieti jaksatko opiskella niin paljon kun tutkinto vaatii.
Helpoimmalla pääsee varmasti noihin "syrjäsiempiin, epäsuosittuihin oppilaitoksiin", mutta kannattaa huomioita että vaihto ei useinkaan onnistu noin vain, varsinkaan "epäsuositusta" suosittuun. Vaihto onnistuu, jos sille on asianmukaiset perusteet.
Kyllä pääsykokeet ja sitten itse opiskelu vaatii lukemista. Monta tuntia päivässä. Tampereelle tietojenkäsittelytieteeseen on suht helppo päästä, muista mainitsemistasi aloista en tiedä.
Mielestäni on parempi käyttää ne viikot tai kuukaudet kunnolla valmistautumiseen kuin valmistautua huonosti ja viettää ei-toivottua välivuotta.
Ahaa. Ystäväni on kaupanalan yliopistossa Helsingissä ja hän bilettää KOKO ajan. Viikolla, puhumattakaan viikonlopuista. Aina darra tai nukkuu oppitunneilla. Näyttää kuitenkin olevan aika löysää loppujen lopuksi. Eihän siinä muuta kuin että valmistuminen venyy? Eli ei näköjään välttämättä tarvitse olla nenä kirjassa paljonkaan, ellei nyt parissa vuodessa valmistua halua? Pelkään nimittäin sitä, ettei muulle elämälle ja rentoutumiselle jäisi riittävästi aikaa, jos yliopistoon menen.
Sehän on ihan itsestään kiinni miten stressaavaa opiskelu on. Tiedän paljon tapauksia jotka bilettää paljon, varsinkin ekana vuotena, mutta jos sellaista jatkaa koko opiskeluajan niin epäilisin ettei itse opiskeluissa pysy mukana. Ellei sitten tietenkin omaa tosi hyvää lukupäätä siten ettei paljon tartte lukea.. Toisaalta, minkäköhänlaisia arvosanat ovat? Mutta jos miettii asiaa työllistymisen kannalta, niin ethän sä voi töissäkään vaan biletellä..
sanoisin että jos ajattelumaailma on tuolla "miten paljon ehdin bilettää"-tasolla niin liekkö on semmoinen henkilö tarpeeksi kehittynyt tulemaan yliopistoon.. täällä kuitenkin edistyminen on omalla vastuulla ja jotta niistä maisterinpapereista olisi ees jotain hyötyä niin kyllä ne kurssit pitää kunnolla käydä ja muutenkin opiskelu ottaa sen ansaitsemalla vakavuudella - meillä on kuitenkin Suomessa ainutlaatuinen mahdollisuus opiskella korkeakoulututkinto ilman suuria lukukausimaksuja..
Opintopisteitähän tarvitsee saada tietty määrä vuodessa, että opintotukea saa. Opintotukikuukausia on myös tietty määrä. Yliopistossa ei myöskään enää voi olla ikuisuusopiskelija. 5 vuotta on suositus, 7 saa ainakin mennä, mutta sen jälkeen jo ihmetellään että miksi et valmistu.
Saako tämä kaverisi sitten millaisia arvosanoja? Suorittaako paljon opintopisteitä?
Ja kyllä mielestäni valmistumisen venyminenkin on haittapuoli.
Itse olen yliopistolla 20-30 tuntia viikossa ja sen lisäksi kotona tehtävät hommat. Periodin alussa on hiljaisempaa ja sitten vauhti kiihtyy kun tentit ja palautuspäivät tulevat. Itselläni riittää kuitenkin hyvin aikaa muulle elämälle ja rentoutumiselle.
Itse pääsin B:n papereilla yliopistoon lukemaan tietojenkäsittelytiedettä. Mielestäni lukemista on vähemmän kuin muilla linjoilla, mutta erilaisia harjoituksia sitäkin enemmän. Matemaattisista päättelytaidoista on paljon hyötyä tällä alalla. Jokatapauksessa tehtävää riittää ja stressiä pukkaa. Aikaa riittää toki opiskelun ohella myös harrastuksiin ja bilettämiseen. Ne jotka laativat lukuaikataulun ja pysyvät siinä, menestyvät hyvin.
Totta on, että lukea täytyy, mutta itse en koe yliopisto-opiskelua kovin stressaavaksi kuin korkeintaan aika-ajoin. Itse biletän ehkä turhankin paljon, mutta silti olen saanut opintoja kunnialla suoritettua. Tänä vuonna en ole saanut kolmosta heikompaa arvosanaa ja noppiakin on tullut vähintään keskimääräisesti. Itse opiskelen Tampereella julkisoikeutta. Omassa lukujärjestyksessäni on yleensä noin 15-20 tunnin edestä luentoja, usein vähemmänkin. Muita koulujuttuja en yleensä tee läheskään joka päivä, mutta tehokkaina tenttiinlukupäivinä voin opiskella vaikkapa 15 tuntia. Omat yo-paperini ovat reilun E:n luokkaa, mutta mitäpä niillä enää tässä vaiheessa tekee, sillä lukion oppimenestys ei korreloi läheskään aina sen kanssa, miten yliopisto-opinnot sujuvat.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että pääsykokeeseen täytyy jaksaa panostaa, sillä siinä on kyse lähinnä motivaatiotestistä. Yliopisto-opinnot eivät ala kovin ruusuisesti, mikäli ennakkomateriaali on toivotonta pakkopullaa eikä sitä kiinnosta lukea. Pääsykoekirja on usein alan perusteos, josta on hyötyä myöhemmissäkin opinnoissa.