Koskisen

ns."oikeusvaltio" toimii myös siten, että lääkärit
saavat kirjoittaa vääriä lausuntoja.Rahaa säästyy ja tuottamattomista yksilöistä päästään eroon ajamalla heidät itsetuhoon.Hyväveli verkosto huolehtii kätevästi siitä, että törkeisiinkin väärinkäytöksiin syyllistyneet lääkärit välttävät vastuunsa.

Tähän liittyen Verkkouutiset (www.verkkouutiset.fi) pääkirjoittaa:

Poliisin toiminnassa hyvin huolestuttavia piirteitä
31.10.2003


--------------------------------------------------------------------------------


Kaikkien viime vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat poliisiin. Luottamus saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta on hyvä muistaa, että ihmiskunnan enemmistö ei saata tuntea luottamusta omaa järjestysvaltaansa kohtaan. Monissa maissa poliisi on korruptoitunutta ja valtaapitävät käyttävät sitä häikäilemättömästi oman asemansa säilyttämiseen ja pönkittämiseen.

Tämä luottamuspääoma on poliisille itselleen erinomaisen arvokasta, koska se merkitsee samalla sitä, että kansalaiset auttavat mielellään poliisia ja uskaltavat turvautua sen apuun silloin, kun he kokevat joutuneensa oikeudenloukkauksen kohteeksi. Se takaa myös sen, että rehelliset ja lakia kunnioittavat ihmiset hakeutuvat tähän ammattiin.

Poliisijohto on johdonmukaisesti yrittänyt vaalia kansalaisten ja poliisin välistä luottamusta. Poliisit mm. käyvät esitelmöimässä kouluissa ja ovat ihmisten tavattavissa erilaisissa yleisötapahtumissa. Tätä työtä on tehty vuosikymmeniä ja se on tuottanut hyviä tuloksia. Näitä saavutuksia ei ole syytä raunioittaa.

On selvää, että kaikki poliisitkaan eivät ole puhtaita pulmusia. Poliisimies tai -nainen on ihminen siinä missä muutkin ja tähän joukkoon mahtuu aina myös ”mätämunia”, jotka käyttävät valtuuksiaan väärin tai menettelevät muuten virheellisesti. Eiväthän poliisitkaan elä muusta yhteiskunnasta irrallisina.

Poliisin työn tärkeyden vuoksi on valitettavaa, että eräät viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet omiaan tahraamaan tätä kunnioitettavaa ammattia. Niissä on ollut kysymys joko epäeettisestä toiminnasta tai pahimmillaan jopa suoranaisista lakien rikkomisista. Tällaisiin ilmiöihin on puututtava päättäväisesti ja se on ennen muuta poliisin oma etu.

Ensimmäinen korjausta vaativa ongelma on ns. vuotaminen. Viime vuosina on kasvavassa määrin ilmennyt, että poliisi vuotaa tarkoitushakuisesti tietoja tiedotusvälineille. Etenkin iltapäivälehdet ovat "kunnostautuneet" julkaisemalla julkisuuden henkilöitä ja muita rikoksista epäiltyjä koskevia tutkintatietoja. Tämä epäillyn oikeusturvaa syvästi loukkaava ja vaarantava tapa on valitettavasti yleistymään päin.

Yhtenä esimerkkinä tästä on vaikkapa tapaus Tony Halme, josta lehdistä sai esitutkinnan ollessa kesken tietoja, jotka eivät voi olla peräisin mistään muualta kuin viranomaislähteistä.

Toisena tapauksena mainittakoon Alpo Rusiin kohdistunut epäily törkeästä vakoilusta, josta Rusi ja Olli Rehn ovat hiljattain julkaisseet paljon puhuvan kirjan, jossa kyseenalaistetaan koko epäillyn oikeusturva. Tämä tapaus oli äärimmäisen vakava, koska tässä tapauksessa epäillystä rikoksesta voi seurata jopa elinkautinen vankeusrangaistus ja jo pelkkä epäily on omiaan leimaamaan epäillyn koko loppuiäkseen kävipä lopulta miten tahansa.

Rusin tapauksessa poliisi syötti johdonmukaisesti ja ilmeisen suunnitelmallisesti tietoja lehdistölle. Erityisen hyvin informoitu oli valtakunnallinen päälehtemme Helsingin Sanomat, joka vasta viime metreillä otti huomioon myös epäillyn syyttömyyden puolesta puhuvat näkökohdat.

Se ei kuitenkaan Rusia paljon lohduttanut, eikä hänellä ollut juurikaan mahdollisuuksia puolustaa itseään, koska hänet oli määrätty rangaistuksen uhalla lausuntokieltoon. Poliisi sen sijaan antoi jopa julkisia lausuntoja.

Tässä esimerkissä oli erityisen raskauttavaa se, että maamme ulkoista ja sisäistä turvallisuutta valvova turvallisuus- eli suojelupoliisi suoritti tutkinnan ja oli myös vuotojen sekä tiedottamisen lähde.

Suojelupoliisi, joka on ainakin päättäjien arvostama instituutio ja jonka pitäisi nauttia erityisen suurta luottamusta, iski kirveensä kiveen. Loppujen lopuksi edes syytettä ei nostettu ja julkaistun esitutkinta-aineiston perusteella siihen ei olisikaan ollut mitään aihetta. Rusin maineelle oli kuitenkin aiheutettu korvaamaton vahinko.

Monessa muussa länsimaisessa maassa vastaava töpeksintä olisi johtanut henkilövaihdoksiin turvallisuuspoliisin johdossa. Meillä näin ei käynyt syistä, joita on vaikea ymmärtää. Aluksi auliisti lausuntoja antanut sosialidemokraattisen taustan omaava Supon päällikkö Seppo Nevala siirsikin oman selustansa turvaamiseksi lausuntovastuun myöhemmin alaiselleen kun oli ilmennyt, että juttu ei menesty.

Poliisin täytyy sisäistää ja noudattaa esitutkintalakiin kirjattua normia, jonka mukaan epäiltyä leimaavia tietoja ei saa antaa julkisuuteen. Se on vastoin pohjoismaisia oikeusturvaperiaatteita, joiden mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä kunnes toisin osoitetaan. Viime kädessä asian päättää tuomioistuin - ei poliisi.

Muutamat viimeaikojen tiedot ovat myös kolahtaneet poliisin arvovaltaan ja ne ovat omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta poliisin toimintaan ja ennen muuta oikeusvaltioon. Se on vaarallinen tie ja sille ajautuminen poliisin on korjattava itse, koska muuten paineet tilanteen korjaamiseksi vain kasvavat.

Rikkeistä on rangaistava asianmukaisesti ja korjauksen on alettava poliisista itsestään. Sisäinen ohjeistus on saatettava ajan tasalle ja sen noudattamista on myös tehokkaasti valvottava. Myös lakien noudattamiseen ja poliisikunnan eettiseen ohjaukseen on kiinnitettävä huomiota.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan maasta karkotettavia henkilöitä on huumattu piikittämällä heihin vastoin heidän omaa tahtoaan keskushermostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä sekä nk. neuroleptidejä ilman asianmukaista henkilökohtaista psykiatrian erikoislääkärin tarkastusta. Kansainvälinen kidutuksen vastainen elin on kiinnittänyt tähän huomiota ja sittemmin on ilmennyt, että kysymyksessä ei ole vain yksi tapaus.

Nyt on ilmennyt myös, että keskusrikospoliisi, joka edustaa rikostutkimuksemme parhaimmistoa, on pyytänyt ja saanut entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) puhelintietoja hänen puhelimestaan soitetuista ja sinne saapuneista puheluista anomatta siihen tuomioistuimen lupaa, jota laki ehdottomasti ja yksiselitteisesti edellyttää.

Missä tahansa sivistysvaltiossa tällainen pääministeriin kohdistuva "vakoilu" tai urkinta olisi suuri skandaali ja johtaisi henkilövaihdoksiin. Mutta ei tietenkään Suomessa.

Esitetyt esimerkit eivät kerro poliisista hyvää ja heikentävät poliisin nauttimaa luottamusta. Se on tie, jolle oikeusvaltion ei ole varaa lähteä.

Emme kai mekään halua olla ihmisoikeustuomioistuimessa aina vastaajina ja saada osaksemme kidutusraporteista koituvaa kansainvälistä julkisuutta? Asiaa ei auta paljon se, että sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) on luvannut selvittää asiaa. Muutos on saatava aikaan. Muussa tapauksessa olemme hyvin vaarallisella tiellä.