Olen joskus sortunut ennustelemaan, ja useinkaan ennustukseni eivät ole toteutuneet. Niistä kerron nyt. Kannattaa lukea ainakin tuo ensimmäinen ja viimeinen ennustukseni, jotka ovat numeroilla 1. ja 4.
1.Jääkiekosta
Kun jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa 1986 Suomi oli monen huonomman vuoden jälkeen jälleen neljäs – jolla sijalla se oli ollut vuosina 1979-75 kuusi kertaa peräkkäin – eräs nuori alaiseni Valiolla suri sitä suuresti, kun hän oli ennen kisoja lyönyt oikein rahasta vetoa siitä, että Suomi saa nyt mitalin. Suomella kun piti olla paras joukkue kautta aikain.
Minä lohdutin häntä ennustaen: ”Älä sure, kyllä Suomi vielä joskus tulee mitalin ottamaan. Sitä tosin emme me tule näkemään, ei ehkä meidän lapsemmekaan, mutta varmasti jo lapsenlapsemme”. Mutta eihän mennyt kuin kuusi vuotta, kun Suomi vuonna 1992 oli Prahan MM-kisoissa Ruotsin jälkeen hopealla, jonka sijan se sai taas v. 1994 Milanossa ja sitten 1995 Tukholmassa tuli jo se Suomen toistaiseksi ainoa maailmanmestaruus. Olin siis väärässä ennustuksessani.
2. Neuvostoliitosta
Jo paljon tuota aikaisemmin olin ennustanut Neuvostoliiton romahduksen, mutta tosin tapahtuvaksi vasta meidän aikamme jälkeen. Nyt jo edesmennyt entinen lankomieheni, ensimmäisen vaimoni siskon mies, oli kova SKDL:läinen, kuului puolueen kaadereihinkin Vammalassa, ja oli myös käynyt Neuvostoliitossa ja joutunut sen lumoihin. Aina hän minullekin – joka olin tuohon aikaan vielä sotilas – Neuvostoliittoa ja sen järjestelmää ylisti, mutta emme me koskaan riidelleet, sillä hänkin oli pohjimmiltaan ihan mukava mies ja ymmärsi hyvin, että minun arvomaailmani poikkesi suuresti hänen omaksumastaan.
Kerran iltaa istuessamme – minä, hän ja meidän molempien vaimot – lankomies taas oikein ylisti Neuvostoliittoa ja ennusti, että kyllä meilläkin vielä se järjestelmä tulee voittamaan. Silloin minä – jo silloin historian harrastaja – sanoin vakaumuksella (myös ex-vaimoni vielä hyvin muistaa tämän): ”Maailmassa on ollut monia ikuisiksi uskottuja järjestelmiä; kauan ennen ajanlaskumme alkua lähi- ja Kaukoidässä monia vuorollaan, muinainen Egypti ehkä tunnetuin niistä, sitten Rooma, joka kestikin tuhat vuotta, ja sanoihan se Hitlerkin luovansa tuhatvuotisen valtakunnan, joka kuitenkin kesti vain 12 vuotta. Myös Neuvostoliitto tulee aivan varmasti romahtamaan aikanaan, mutta tuskin kuitenkaan vielä tällä vuosituhannella, mutta ehkä piankin seuraavalla. Kolmas maailmansota siihen ehkä kuitenkin tarvitaan”.
Taas ennustin pieleen. Neuvostoliitto romahti jo sillä vuosituhannella, jolloin asiasta keskustelimme, eikä siihen tarvittu maailmansotaa, vaan se hirvitys oli niin laho, että hajosi sisältäpäin.
3. Upseeristosta
Santahaminan Päällystöyhdistyksen itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.1996 Santahaminan päällystökerholla (ent. aliupseeri-, myöhempi toimiupseerikerho) olin juhlapuhujana (olin yhdistyksen kunniajäsen) ja puheessani koskettelin kadettiupseerien ja opistoupseerien (ent. ali-, myöhemmät toimiupseerit) yhteistoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia. Minulla on tallella puheen konsepti, jossa tapani mukaan puhua asiasta niin perusteellisesti ja pitkään, etten tähän voi sitä laittaa, mutta pääpiirteissään totesin seuraavaa:
- Jako upseereihin ja aliupseereihin oli paikallaan silloin, kun yleinen koulupohja oli paljon nykyistä matalampi ja nykyiseen verrattuna oli hyvin vähän ylioppilaita, joista upseerit rekrytoitiin. Nyt Päällystöopistoonkin hyväksytyistä eli opistoupseereiksi tulevista jo suurin osa on ylioppilaita, vaikka lain mukaan riittäisi peruskoulun suoritus. Siitä huolimatta yksikään ylioppilas ei ole vielä päässyt kurssinsa priimukseksi.
- Perusteet ”jaolle kahteen”, upseereiksi ja opistoupseereiksi ovat käytännössä jo poistuneet, eikä sitä jakoa edellytä liioin ammatissa eteen tulevat tehtävät, joissa rinnan toimii kadetti- ja opistoupseereita, sillä epäoikeudenmukaisella erolla tosin, että heikommankin kadettiupseerin tie on ainakin teoriassa auki vaikka kenraaliksi, mutta parhaimmankin opistoupseerin ura voi johtaa korkeintaan kapteeniksi. ”Jakoa kahteen” on pidetty yllä paljolti vain ”vanhasta muistista”, osaksi ehkä väärin ymmärrettyjen perinteiden velvoittamana. Mutta olen varma, että jako tulee poistumaan pikemmin kuin luullaankaan, todennäköisesti jo tulevan vuosikymmenen aikana.”
Tuo ennustukseni meni nappiin, viimeinen kaksivuotinen opistoupseerikurssi käynnistyi muistaakseni 2003 ja viimeiset uudet opistoupseerit valmistuivat 2005. Nyt jo muutama vuosi on koulutettu vain yhdenlaisia upseereita, jotka kaikki aluksi suorittavat entisessä Kanta-aliupseerikoulussa, myöhemmässä Päällystöopistossa, nykyisessä Maasotakoulussa maavoimien upseerien perusopinnot sekä sotatieteiden kandidaatin ja -maisterin tutkintojen jalkaväkilinjojen opinnot. Merisotakoulu ja Ilmasotakoulu järjestänevät vastaavat opinnot omissa puolustushaaroissaan.
(Tosin nyt on jo taas luotu uusi aliupseeristo entisistä sotilasammattihenkilöistä, vielä aikaisemmista värvätyistä, kun ”maisterit eivät yksin riitä, mestareitakin tarvitaan” puolustusvoimain komentajan amiraali Kaskealan sanoin asia kuvaten. Mutta se on toinen juttu.)
Vielä on olemassa Päällystöliitto ja upseeriliitto, ja Päällystöliiton evp-yhdistykseen minäkin kuulun, mutta liittomme kuihtuu pois luonnollista tietä, ja varmaan aivan lähivuosina yhdistyy Upseeriliittoon. Nythän myös Päällystöliitto siirtyi Akavan jäseneksi kuuluttuaan tähän asti STTK:hon. Niin sitten minustakin tuli sitten akateeminen kansalainen!!! ;)
4. Kepusta
Meillä on puolue, joka sikoinaan oli nimeltään Maalaisliitto, ja silloin se oli tarpeellinen, kun väestöstämme ylivoimainen valtaosa oli maalaisia joista enemmistö maanviljelyksestä enemmän tai vähemmän riippuvaisia.
Mutta luonnollinen tarve tuolle puolueelle lakkasi olemasta jo viimeistään 1980-luvulla, ja se puolueessa hyvin tiedettiin, ja siksi tuon tosiasian peittämiseksi alkoi nimenvaihtorumba, jonka tuloksena puolueen nimi nykyisin on Suomen Keskusta, tuttavallisesti kepu.
Toki maanviljelijät ja heidän asemansa puolueelle on edelleen aivan ylivoimaisesti ensisijainen, se nähtiin taas, kun Sirkka-Liisa Anttila sai EU:n suostumaan siihen, että maanviljelijöitämme voidaan tukea omin verovaroin yli sen tuen, minkä EU muualla sallii. Ja sen potin – joka ei tosiaankaan ole vähäinen – tietysti kustannamme me veronmaksajat ja se on poissa kaikesta muusta tarpeellisemmasta, jolla voitaisiin auttaa yhteiskuntamme todellisempia hädänalaisia ja/tai kehittää monia muita hyödyllisempiä alueita. Asiaa näkyy täällä jo kosketellun hyvin, joten tästä ei enempää.
Mutta se ennustus:
Me suomalaiset olemme melko sulkeutuneita ja itseriittoisia, emmekä ainakaan oppiaksemme mielellämme edes tarkkaile ympäristöämme – epäluuloisesti kyräillen kylläkin – ja olemme usein hidasoppisia, ja meissä on paljon todellisia paukapäitä, jotka toimivat vastoin omaa etuaankin vain periaatteella, että ”niin on tehty ennenkin ja tehdään nytkin”. Mutta lopulta sulkeutuneinkin itseriittoinen alkaa nähdä ja tajuta asioita oikein ja alkaa ajatella. Silloin yhä useammat kepun kannattajat kokevat ahaa-elämyksen: ”perhana, minähän olen kannattanut ihan väärää puoluetta, nyt se saa riittää”.
Ja niin tulee murenemaan tuon puolue, joka jo kauan on ollut savijaloilla seisova jättiläinen, relikti menneisyydestä, joka kyllä ansaitsee paikkansa historiassa, mutta ei nykyisyydessä, jossa se on vain haitallinen kehityksen jarru, suorastaan vahingollinen monelle hyvälle asialle.
Yhteiskuntamme on jo nyt varsin urbanisoitunut, kaupungistunut, ja kehitys tulee yhä kiihtymään. Monissa meikäläisittäin varsin suurissakin, mutta vasta viime aikoina lähiseuduiltaan lisäväkeä suuresti vetäneissä kaupungeissa kepu on pysynyt suurena, alkuun jopa lisännyt kannatustaan. Nyt kuitenkin näyttää siinäkin tapahtuneen luonnollinen muutos, joka näkyi hyvin esim. Oulun, Kuopion, Seinäjoen ja eräiden muidenkin kaupunkien kohdalla. Kehitys tulee varmaan jatkumaan.
Vanhemmissa suurissa kaupungeissamme, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella kepulla ei koskaan ole ollutkaan juuri mitään sijaa, ja viime kuntavaaleissa se menetti yhä lisää. Esim. Helsingissä sen ääniosuus putosi viidestä noin neljään prosenttiin ja sai entisen neljän edustajan sijasta vain kolme 85-jäseniseen valtuustoon. Helsingin esimerkki heijastuu hämmästyttävän hyvin myös Espoossa ja Vantaalla, joissa niissäkin ennestäänkin pieni kepu kuihtui entisestäänkin, vaikka niihin tulee jatkuvasti paljon uutta väkeä kaikkialta Suomesta, siis myös vahvoilta kepualueilta.
Kiistämätön tosiasia on, että kaupunkilaisuus varsin pian pesee ihmisestä pois kepulaisuuden. Ja kun suomalaisten kaupunkilaistumista ei voi kepukaan millään estää, vaikka se monin tavoin sitä yrittää, niin kepun vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua puoluekartallamme todellista olemustaan ja tärkeintä tehtäväänsä eli maanviljelijöiden määrää ja niiden etujen ajamista vastaavaan kokoon, n. 5-6 % kannatukseen.
Ehkä en minä eikä ikäpolveni sitä ehdi nähdä, ei ehkä vielä lapsemmekaan, mutta aivan varmasti jo lapsenlapsemme. Ehkä olen tässä ennustuksessani väärässä samalla tavalla, kuin olin tuossa ensimmäiseksi kertomassani vuonna 1986 eräälle alaiselleni antamassani jääkiekkomitaliamme koskeneessa ennustuksessani. En olisi pahoillani sellaisesta erehdyksestäni! ;)
1.Jääkiekosta
Kun jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa 1986 Suomi oli monen huonomman vuoden jälkeen jälleen neljäs – jolla sijalla se oli ollut vuosina 1979-75 kuusi kertaa peräkkäin – eräs nuori alaiseni Valiolla suri sitä suuresti, kun hän oli ennen kisoja lyönyt oikein rahasta vetoa siitä, että Suomi saa nyt mitalin. Suomella kun piti olla paras joukkue kautta aikain.
Minä lohdutin häntä ennustaen: ”Älä sure, kyllä Suomi vielä joskus tulee mitalin ottamaan. Sitä tosin emme me tule näkemään, ei ehkä meidän lapsemmekaan, mutta varmasti jo lapsenlapsemme”. Mutta eihän mennyt kuin kuusi vuotta, kun Suomi vuonna 1992 oli Prahan MM-kisoissa Ruotsin jälkeen hopealla, jonka sijan se sai taas v. 1994 Milanossa ja sitten 1995 Tukholmassa tuli jo se Suomen toistaiseksi ainoa maailmanmestaruus. Olin siis väärässä ennustuksessani.
2. Neuvostoliitosta
Jo paljon tuota aikaisemmin olin ennustanut Neuvostoliiton romahduksen, mutta tosin tapahtuvaksi vasta meidän aikamme jälkeen. Nyt jo edesmennyt entinen lankomieheni, ensimmäisen vaimoni siskon mies, oli kova SKDL:läinen, kuului puolueen kaadereihinkin Vammalassa, ja oli myös käynyt Neuvostoliitossa ja joutunut sen lumoihin. Aina hän minullekin – joka olin tuohon aikaan vielä sotilas – Neuvostoliittoa ja sen järjestelmää ylisti, mutta emme me koskaan riidelleet, sillä hänkin oli pohjimmiltaan ihan mukava mies ja ymmärsi hyvin, että minun arvomaailmani poikkesi suuresti hänen omaksumastaan.
Kerran iltaa istuessamme – minä, hän ja meidän molempien vaimot – lankomies taas oikein ylisti Neuvostoliittoa ja ennusti, että kyllä meilläkin vielä se järjestelmä tulee voittamaan. Silloin minä – jo silloin historian harrastaja – sanoin vakaumuksella (myös ex-vaimoni vielä hyvin muistaa tämän): ”Maailmassa on ollut monia ikuisiksi uskottuja järjestelmiä; kauan ennen ajanlaskumme alkua lähi- ja Kaukoidässä monia vuorollaan, muinainen Egypti ehkä tunnetuin niistä, sitten Rooma, joka kestikin tuhat vuotta, ja sanoihan se Hitlerkin luovansa tuhatvuotisen valtakunnan, joka kuitenkin kesti vain 12 vuotta. Myös Neuvostoliitto tulee aivan varmasti romahtamaan aikanaan, mutta tuskin kuitenkaan vielä tällä vuosituhannella, mutta ehkä piankin seuraavalla. Kolmas maailmansota siihen ehkä kuitenkin tarvitaan”.
Taas ennustin pieleen. Neuvostoliitto romahti jo sillä vuosituhannella, jolloin asiasta keskustelimme, eikä siihen tarvittu maailmansotaa, vaan se hirvitys oli niin laho, että hajosi sisältäpäin.
3. Upseeristosta
Santahaminan Päällystöyhdistyksen itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.1996 Santahaminan päällystökerholla (ent. aliupseeri-, myöhempi toimiupseerikerho) olin juhlapuhujana (olin yhdistyksen kunniajäsen) ja puheessani koskettelin kadettiupseerien ja opistoupseerien (ent. ali-, myöhemmät toimiupseerit) yhteistoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia. Minulla on tallella puheen konsepti, jossa tapani mukaan puhua asiasta niin perusteellisesti ja pitkään, etten tähän voi sitä laittaa, mutta pääpiirteissään totesin seuraavaa:
- Jako upseereihin ja aliupseereihin oli paikallaan silloin, kun yleinen koulupohja oli paljon nykyistä matalampi ja nykyiseen verrattuna oli hyvin vähän ylioppilaita, joista upseerit rekrytoitiin. Nyt Päällystöopistoonkin hyväksytyistä eli opistoupseereiksi tulevista jo suurin osa on ylioppilaita, vaikka lain mukaan riittäisi peruskoulun suoritus. Siitä huolimatta yksikään ylioppilas ei ole vielä päässyt kurssinsa priimukseksi.
- Perusteet ”jaolle kahteen”, upseereiksi ja opistoupseereiksi ovat käytännössä jo poistuneet, eikä sitä jakoa edellytä liioin ammatissa eteen tulevat tehtävät, joissa rinnan toimii kadetti- ja opistoupseereita, sillä epäoikeudenmukaisella erolla tosin, että heikommankin kadettiupseerin tie on ainakin teoriassa auki vaikka kenraaliksi, mutta parhaimmankin opistoupseerin ura voi johtaa korkeintaan kapteeniksi. ”Jakoa kahteen” on pidetty yllä paljolti vain ”vanhasta muistista”, osaksi ehkä väärin ymmärrettyjen perinteiden velvoittamana. Mutta olen varma, että jako tulee poistumaan pikemmin kuin luullaankaan, todennäköisesti jo tulevan vuosikymmenen aikana.”
Tuo ennustukseni meni nappiin, viimeinen kaksivuotinen opistoupseerikurssi käynnistyi muistaakseni 2003 ja viimeiset uudet opistoupseerit valmistuivat 2005. Nyt jo muutama vuosi on koulutettu vain yhdenlaisia upseereita, jotka kaikki aluksi suorittavat entisessä Kanta-aliupseerikoulussa, myöhemmässä Päällystöopistossa, nykyisessä Maasotakoulussa maavoimien upseerien perusopinnot sekä sotatieteiden kandidaatin ja -maisterin tutkintojen jalkaväkilinjojen opinnot. Merisotakoulu ja Ilmasotakoulu järjestänevät vastaavat opinnot omissa puolustushaaroissaan.
(Tosin nyt on jo taas luotu uusi aliupseeristo entisistä sotilasammattihenkilöistä, vielä aikaisemmista värvätyistä, kun ”maisterit eivät yksin riitä, mestareitakin tarvitaan” puolustusvoimain komentajan amiraali Kaskealan sanoin asia kuvaten. Mutta se on toinen juttu.)
Vielä on olemassa Päällystöliitto ja upseeriliitto, ja Päällystöliiton evp-yhdistykseen minäkin kuulun, mutta liittomme kuihtuu pois luonnollista tietä, ja varmaan aivan lähivuosina yhdistyy Upseeriliittoon. Nythän myös Päällystöliitto siirtyi Akavan jäseneksi kuuluttuaan tähän asti STTK:hon. Niin sitten minustakin tuli sitten akateeminen kansalainen!!! ;)
4. Kepusta
Meillä on puolue, joka sikoinaan oli nimeltään Maalaisliitto, ja silloin se oli tarpeellinen, kun väestöstämme ylivoimainen valtaosa oli maalaisia joista enemmistö maanviljelyksestä enemmän tai vähemmän riippuvaisia.
Mutta luonnollinen tarve tuolle puolueelle lakkasi olemasta jo viimeistään 1980-luvulla, ja se puolueessa hyvin tiedettiin, ja siksi tuon tosiasian peittämiseksi alkoi nimenvaihtorumba, jonka tuloksena puolueen nimi nykyisin on Suomen Keskusta, tuttavallisesti kepu.
Toki maanviljelijät ja heidän asemansa puolueelle on edelleen aivan ylivoimaisesti ensisijainen, se nähtiin taas, kun Sirkka-Liisa Anttila sai EU:n suostumaan siihen, että maanviljelijöitämme voidaan tukea omin verovaroin yli sen tuen, minkä EU muualla sallii. Ja sen potin – joka ei tosiaankaan ole vähäinen – tietysti kustannamme me veronmaksajat ja se on poissa kaikesta muusta tarpeellisemmasta, jolla voitaisiin auttaa yhteiskuntamme todellisempia hädänalaisia ja/tai kehittää monia muita hyödyllisempiä alueita. Asiaa näkyy täällä jo kosketellun hyvin, joten tästä ei enempää.
Mutta se ennustus:
Me suomalaiset olemme melko sulkeutuneita ja itseriittoisia, emmekä ainakaan oppiaksemme mielellämme edes tarkkaile ympäristöämme – epäluuloisesti kyräillen kylläkin – ja olemme usein hidasoppisia, ja meissä on paljon todellisia paukapäitä, jotka toimivat vastoin omaa etuaankin vain periaatteella, että ”niin on tehty ennenkin ja tehdään nytkin”. Mutta lopulta sulkeutuneinkin itseriittoinen alkaa nähdä ja tajuta asioita oikein ja alkaa ajatella. Silloin yhä useammat kepun kannattajat kokevat ahaa-elämyksen: ”perhana, minähän olen kannattanut ihan väärää puoluetta, nyt se saa riittää”.
Ja niin tulee murenemaan tuon puolue, joka jo kauan on ollut savijaloilla seisova jättiläinen, relikti menneisyydestä, joka kyllä ansaitsee paikkansa historiassa, mutta ei nykyisyydessä, jossa se on vain haitallinen kehityksen jarru, suorastaan vahingollinen monelle hyvälle asialle.
Yhteiskuntamme on jo nyt varsin urbanisoitunut, kaupungistunut, ja kehitys tulee yhä kiihtymään. Monissa meikäläisittäin varsin suurissakin, mutta vasta viime aikoina lähiseuduiltaan lisäväkeä suuresti vetäneissä kaupungeissa kepu on pysynyt suurena, alkuun jopa lisännyt kannatustaan. Nyt kuitenkin näyttää siinäkin tapahtuneen luonnollinen muutos, joka näkyi hyvin esim. Oulun, Kuopion, Seinäjoen ja eräiden muidenkin kaupunkien kohdalla. Kehitys tulee varmaan jatkumaan.
Vanhemmissa suurissa kaupungeissamme, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella kepulla ei koskaan ole ollutkaan juuri mitään sijaa, ja viime kuntavaaleissa se menetti yhä lisää. Esim. Helsingissä sen ääniosuus putosi viidestä noin neljään prosenttiin ja sai entisen neljän edustajan sijasta vain kolme 85-jäseniseen valtuustoon. Helsingin esimerkki heijastuu hämmästyttävän hyvin myös Espoossa ja Vantaalla, joissa niissäkin ennestäänkin pieni kepu kuihtui entisestäänkin, vaikka niihin tulee jatkuvasti paljon uutta väkeä kaikkialta Suomesta, siis myös vahvoilta kepualueilta.
Kiistämätön tosiasia on, että kaupunkilaisuus varsin pian pesee ihmisestä pois kepulaisuuden. Ja kun suomalaisten kaupunkilaistumista ei voi kepukaan millään estää, vaikka se monin tavoin sitä yrittää, niin kepun vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua puoluekartallamme todellista olemustaan ja tärkeintä tehtäväänsä eli maanviljelijöiden määrää ja niiden etujen ajamista vastaavaan kokoon, n. 5-6 % kannatukseen.
Ehkä en minä eikä ikäpolveni sitä ehdi nähdä, ei ehkä vielä lapsemmekaan, mutta aivan varmasti jo lapsenlapsemme. Ehkä olen tässä ennustuksessani väärässä samalla tavalla, kuin olin tuossa ensimmäiseksi kertomassani vuonna 1986 eräälle alaiselleni antamassani jääkiekkomitaliamme koskeneessa ennustuksessani. En olisi pahoillani sellaisesta erehdyksestäni! ;)
Vastaukset 51
Vanhimmat
Johdantoahan on kaikki 4.kohtaan asti. Johdanto on paljon pitempi kuin itse asia. Se kyllä on hyvin perusteltu ja hyvin esitetty ja siihen voin yhtyä. Mutta se tiivistäminen, se tiivistäminen! Oletkohan mieltynyt liikaa omaan ääneesi, joka voi olla miellyttäväkin kuultuna, mutta täällä se tulee esiin vain liian pitkänä kirjoituksena.
Ehkä tämä ei ole oikea areena minulle. Itsekin ihailen ja luen täällä mieluummin niitä esityksiä, joissa asia sanotaan lyhyesti ja napakasti, joskaan ei sentään tyyliin "keskusta on parsa" eikä ainakaan sonni"miehen" tavalla. Olen kai tullut näin monisanaiseksi kirjoittaessani enemmän muualla kuin keskustelupalstoilla ja asioista, joissa tarvitaan johantoja ja perusteluja.
Varmaan olen myös varsin suulas "livenä", mutta siitäkään ei ole ollut haittaa vaan pikemmin päinvastoin esim. kouluttajana, opettajana ja muissakin töissäni, joissa useimmissa tärkein työvälineeni on ollut sana. Usko tai älä, niin hyvänä puhujana minua kyllä on pidetty.
Luulen, että minulla olisi ollut hyviä edellytyksiä poliitikoksi. En sentään pystyis puhumaan yhtä kyytiä monia tunteja ilman konseptia, kuten sellaiset "suuret kansanjohtajat" kuin Hitler, Fidel Castro ja monet muutkin tekivät. Mutta olisin varmaan parempi kuin se Kekkosenkin ylistämä suuri johtaja Josif Stalin, joka puhui hyvin vähän ja senkin haparoiden ja lievästi änkyttäen. Olisikohan meidän Matti Vanhasessa ainesta hänen kaltaisekseen johtajaksi?
Mutta kyllä tuossa avauksessani ainakin se kohta 1. on tarpeellinen 4.kohdan lisäksi. Ymmärtänet jujun?
kepulaisista 6% on maanviljelijöitä.
Näin ollen mitään perusteita kepun minnekään katoamiselle ei ole.
Tältä osin väärin päätelty siis...
ja sanonkin sen, ja se on lähtökohtanikin sille, että kepu tulee kuihtumaan tarvittavaan, luonnolliseen kokoonsa.
”Repetitio mater est studiorum”, tiesivät jo muinaiset roomalaiset, ja siksi tässä muutamia sanomiani tosiasioita tikun nokassa:
------------------
Meillä on puolue, joka sikoinaan oli nimeltään Maalaisliitto, ja silloin se oli tarpeellinen, kun väestöstämme ylivoimainen valtaosa oli maalaisia joista enemmistö maanviljelyksestä enemmän tai vähemmän riippuvaisia.
Mutta luonnollinen tarve tuolle puolueelle lakkasi olemasta jo viimeistään 1980-luvulla, ja se puolueessa hyvin tiedettiin, ja siksi tuon tosiasian peittämiseksi alkoi nimenvaihtorumba, jonka tuloksena puolueen nimi nykyisin on Suomen Keskusta, tuttavallisesti kepu.
Toki maanviljelijät ja heidän asemansa puolueelle on edelleen aivan ylivoimaisesti ensisijainen, se nähtiin taas, kun Sirkka-Liisa Anttila sai EU:n suostumaan siihen, että maanviljelijöitämme voidaan tukea omin verovaroin yli sen tuen, minkä EU muualla sallii.
- - -
Mutta lopulta sulkeutuneinkin itseriittoinen alkaa nähdä ja tajuta asioita oikein ja alkaa ajatella. Silloin yhä useammat kepun kannattajat kokevat ahaa-elämyksen: ”perhana, minähän olen kannattanut ihan väärää puoluetta, nyt se saa riittää”.
Ja niin tulee murenemaan tuon puolue, joka jo kauan on ollut savijaloilla seisova jättiläinen, relikti menneisyydestä, joka kyllä ansaitsee paikkansa historiassa, mutta ei nykyisyydessä, jossa se on vain haitallinen kehityksen jarru, suorastaan vahingollinen monelle hyvälle asialle.
Yhteiskuntamme on jo nyt varsin urbanisoitunut, kaupungistunut, ja kehitys tulee yhä kiihtymään.
Kiistämätön tosiasia on, että kaupunkilaisuus varsin pian pesee ihmisestä pois kepulaisuuden. Ja kun suomalaisten kaupunkilaistumista ei voi kepukaan millään estää, vaikka se monin tavoin sitä yrittää, niin kepun vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua puoluekartallamme todellista olemustaan ja tärkeintä tehtäväänsä eli maanviljelijöiden määrää ja niiden etujen ajamista vastaavaan kokoon, n. 5-6 % kannatukseen.
Valion eläkelläisellä on tummeliakin varastossa lopuksi ikää. ;)
Kuten näemme iso osa ennustuksistasi on mennyt pieleen. Ja niin menee tämä Keksustaennusteesikin.
Katsotaanpa puolueittemme kehitystä.
Keskusta oli 80-luvulla alle 18% kannatuslukemissa. Maaseutu autioitui joten sieltä lisäkannatusta ei ole tullut. Silti Keskusta on noussut nykyiseen yli 23 % kannatukseen ja eduskunnan suurimman puolueen asemaan jo toista vaalkautta peräjälkeen. Se ei ole voinut tapahtua jos puolue olisi reliikki menneisyydestä tai mikään muukaan joksi sitä nimitelet
Toinen perinteinen valtionhoitajapuolueemme, SDP, oli 80-luvulla vielä noin 25 % kannatusta nauttiva arvostettu ja luotettu puolue. Siitä se on taantunut vuoden 95 laman jälkimaininki-vaalien poikkeusta lukuunottamatta nykyiselle noin 21%:n tasolle ja kolmanneksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksemme. Ja kunnallisvaalit osoitti ettei oppositioasemakaansitä auta kannatuksen lisäykseen.
Lipponen oli puheenjohtajana kokoluokkansa mittainen ihminen, isänmaallinen ja ymmärsi talouden rautaiset lait. Mutta muuttui loppua kohden yli-ihmiseksi.
Erkki Tuomioja taasen on aina tiennyt olevansa yli-ihminen. Ulkoministerinä hän onnistui tuhoamaan suhteet länteen, itään ja vielä Kaukoitäänkin. Halonen toki antoi kovasti tukea näille Tuomiojan suhteiden tuhoamistyölle.
Kun kansa on nyt huomannut, ettei demareita tarvita talouden tai ulkopolitiikan hoitoon, ei puolueelle näytä olevan mitään sijaa yhteiskunnassa. Kokoomus hoitaa niin suvereenisti taloutta ja ulkopolitiikkaa että papukaijan lailla fraasejaan ulkoa toistava demarien puheenjohtaja ei tule kuunaan viemään puoluetta ylös sen nykyisestä kannatuksen alhosa.
Keskusta tuleekin olemaan se luotettava ja uskottava hallituskumppani jonka kanssa Kokoomus tulee tätä maata hallitsemaan ja johdattamaan SDP:n pienpuolueeksi.
"Keskusta tuleekin olemaan se luotettava ja uskottava hallituskumppani jonka kanssa Kokoomus tulee tätä maata hallitsemaan ja johdattamaan SDP:n pienpuolueeksi."
Kepun kannatushan syöksyy, jos et ole sattunut huomaamaan. Neljät perittäiset vaalit hävitty. Demarit sen sijaan ovat saaneet suunnan käännettyä.
Jus niin.
Demarien suunta on tosiaan kääntynyt. Neljännesvuosisata sitten. Silloin se kääntyi laskuun ja lasku jatkuu ja jatkuu jatkuu...
Keskusta on noussut samassa ajassa ollen nytkin viitisen prosnttiyksikköä suurempi kuin 80-luvulla. Nuo pienet tappiot viime vaaleissa eivät ole pitkän ajan trendiä muuksi muuttaneet.
Eläköön sosialismi!
Toveri Korhonen on eräs uljaimmista vallankumouksen sankareista. Kepulaiset ovat taasen harhaanjohdettua roskasakkia, jotka kuvittelevat, että ihmisen paikka olisi luonnon keskellä. Me toverit tiedämme kaupunkiympäristön olevan tieteellisen metodin mukaisen tutkimuksen perusteella ainoa oikea paikka ihmisille.
Ruoan takia ei kenenkään tarvitse asua maalla - mokoma tarvike voidaan aivan hyvin valmistaa tehtaissa kaupunkien laitamilla. Samalla ravinnosta tulee tasalaatuista ja tieteellisen ruokavalion mukaista. Ah, tulisipa vallankumous jo pian, sydämeni pakahtuu odotuksesta.
Tieteellinen maailmankatsomus on pureutunut meihin tovereihin niin syvälle, että voimme aina pahoin katsoessamme kelloa tai kalenteria. Kalenteri on ilmiselvästi perua agraariyhteiskunnan epätieteellisistä tarpeista. Ja Raamatusta. Vuodessa on 365 päivää ja joka neljäs vuosi 366! Käsittämättömän epätieteellinen luku. Vallankumouksen jälkeen otetaan käyttöön sosialismiin soveltuva ajanlasku:
Vuodessa on 1000 päivää ja kymmenen kuukautta.
Kuukaudessa on kymmenen viikkoa ja sata päivää.
Viikossa on kymmenen päivää.
Päivässä on kymmenen tuntia, tunnissa sata minuuttia ja minuutissa sata sekuntia.
Nykyisin käytössä olevat lukumäärät ovat armottoman sekavia, eivätkä ota huomioon tiedettä. Tämän uusi kalenteri ei ole riippuvainen siitä, mitä kepulainen maajussi pelloilleen tekee, eikä kristinuskoisten luomismyyteistä. Eikä kaupunkilaisen tarvitse tietää miltä luonnossa näyttää mihinkin vuodenaikaan.
Toveri Kapi varmasti ihastuu uuteen ajanlaskukäytäntööni, hänhän on kuuluisa innostaan taistella aatteen puolesta.
Me vallankumouksen uljaat soturit voisimme yksipuolisesti ryhtyä käyttämään uutta ajanlaskua. Laskemisen nollapisteeksi voitaisiin valita joko Karl Marxin syntymähetki tai toveri Lipposen muistelmien ilmestymispäivä.
... aloittaa uudelleen siitä päivästä, kun punakapinajohtajat hylkäsivät omat joukkonsa ennen Viipurin valtausta v 1918 toukokuussa ja päättivät paeta häntä koipien välissä neukkulaan. Siitä alkoi Suomelle uskomaton menestystarina..
poissa täältä
Tuossa avaukseni alussa on näpyvirhe, joka tekee sanomastani ihan höpön. Pitää tietenkin olla:
>> Kun jääkiekon MM-kisoissa Moskovassa 1986 Suomi oli monen huonomman vuoden jälkeen jälleen neljäs – jolla sijalla se oli ollut vuosina 1970-75 kuusi kertaa peräkkäin
Ei tuo harhanäpyttely ollut mikään karmea virhe.
Tekstin asiasisältö olikin sitten pelkkää karmeaa virhettä
Vai ennustit Neukkulan romahduksen. Sittehän olit viisaampi kuin Kekkonen tai Koivisto, jotka uskoi sen ikuiseen kestävyyteen. Onko sinun sukulaisissasi muitakin kommareita kuin se entinen lankosi? Nekö vaikutti siihe, että sinusta tuli kommarivihaaja? Onko sukulaisissassi myös kepulaisia? Mistähän tuo tuli mieleeni?
Vai akateeminen ihminen nyt olet? Niinkö helposti akateemiseksi tullaan, että entinen ammattiliittosi liittyy Akavaan? Eikö siihe tarvittais koulutustakin vähä enemmän kuin se Rottakoulu ja Rukki?
Tulee nyt TV:sta keskustelu, jossa palveluksen keskeyttäjä ja sivilipalvelusmies on sitä mieltä, että asevelvollisuusarmeija on aikansa eläny ja pitäis olla palkka armeija. Eversti ja upseerikokelas on täysin toista mieltä. Muistaakseni sinäkin olet ollut palkka armeijan kannalla Naton kannattajana. Oletko sinä samaa mieltä noiden luuserien kanssa ja eri mieltä sotilaiden kanssa?
Niin minä ennustin, mutta väärässä olin. Se tuli aikaisemmin, kuten myös tuo jääkiekkomitali. Saattaapa hyvin käydä samoin myös ennustuksessani kepun romahduksesta.
On toki minun sukulaisissani ollut muitakin SKDL:n kannattajia, siellä Rautavaaralla, jossa aikoinaan SKDL:llä oli ehdoton enemmistö kunnanvaltuustossa. Rautavaaran lisäksi Suomessa oli vain kolme muuta samanlaista kuntaa, se olivat Karkkila, Kemi ja Kolari. Mutta kun sukulaisyhteyteni jo ammoin lähes katkesivat, ei niillä ole ollut mitään merkitystä minun ajatusmaailmaani.
On sukulaisissani ollut myös kepulaisia, ensimmäisen vaimoni vanhemmatkin siellä satakunnassa olivat sellaisia - tai silloin maalaisliittolaisia. Vaikka minä en ollut, eikä vaimonikaan, ei se meidän välejämme mitenkään hiertänyt. Ja kyllä yksi veljenikin on ilmeisesti kepulainen, koskapa hänen synttäreillään oli paikkakunnan kepukermaa vahvasti mukana, mutta oikein hyvissä väleissä hänenkin kanssansa olen - kuten muidenkin veljieni ja sisarieni, joiden poliittisista mieltymyksistä en juurikaan tiedä - eivätkä he minun; pitänevät minua oikeistolaisempana kuin olenkaan.
Katsoin minäkin ton tv-ohjelman. Olen edelleen taipuvaisempi olemaan samaa mieltä tuon siviilipalveluksen suorittaneen professorin kuin upseerikokelaan ja everstin kanssa, mutta arvostan kyllä heidän uskoaan. Valitettavasti se ei ole realismia; meillä ei vain ole resursseja ylläpitää sellaista asevelvollisuusarmeijaa eikä reserviä, joka muodostaisi uskottavan puolustuksen. Kyllähän se tuli sille myös pv:n komentajan amiraali Kaskealan puheenvuorosta. Ainoa mahdollisuus todelliseen maanpuolustukseen on Nato-jäsenyys, niin meillä kuin niissä useimmissa Euroopan maissa, jotka ovat jo siihen ratkaisuuteen päätyneet, kun niillä ei ole sitä vääristävää painolastia, jonka suomettuneisuus meille toi - kiitos paljolti Kekkosen ja kepun.
Ei kannata ylvästellä helsinkiläiset. Ei kaupunkinne niin kovin iso ole. Kaikki helsinkiläiset mahtuisivat tähän yhteen tulevaisuuden rakennukseen:
http://www.funny-potato.com/x-seed-4000.html
Jos yökyöpelit vielä innostuvat ennustuksistani, voin käsitellä niitä aamulla, mutta nyt on minun nukkumaanmenoaikani.
Ja huomenna en täällä paljon viipyile, sillä on tulossa viikonloppu ja sen myötä paljon muuta mukavampaa. Mukavimpana niistä oma kultani, jonka saan taas tänne luokseni viikonlopuksi kahden yksin nukutun yön jälkeen.
Mutta nyt
Hyvää yötä!
>>>Yhteiskuntamme on jo nyt varsin urbanisoitunut, kaupungistunut, ja kehitys tulee yhä kiihtymään.>Silloin yhä useammat kepun kannattajat kokevat ahaa-elämyksen: ”perhana, minähän olen kannattanut ihan väärää puoluetta, nyt se saa riittää”.
Kepu on hävinnyt neljät vaalit putkeen. Mitä se merkitsee?
Jos kehitys tapahtuisi sitenkin, kuin kuvaat - johon en oikein usko - ei sekään edellyttäisí, että kepu pysyisi suurpuolueena. Mihin sitä silloinkaan tarvittaisiin? Onhan meillä yleispuolue kokoomus, joka on demokraattinen ja selkeästi porvarillinen, mutta kuitenkaan ei äärioikeistolainen, vaan maltillinen keskustaoikeistolainen.
Meillä on myös sdp, joka myös on demokraattinen puolue, selkeästi vasemmistolaista ideologiaa omaava, mutta ei vallankumouksellinen vaan maltillisesti keskustavasemmistolainen, maltillisen keskustaoikeiston vastavoima kaikissa länsimaissa, tai kumppani, kuten esim. nyt Saksassakin.
Noiden kahden puolueen varaan meilläkin voisi rakentua ja uskoni mukaan tulee vielä rakentumaankin käytännön kaksipuoluejärjestelmä, joka on paras demokratian kannalta ja tehokkain kaiken tarvittavan kehityksen kannalta, kun siinä on jatkuva kilpailuasetelma, joka panee puolueet yrittämään parastaan. Ja jos puolue ei siinä onnistu, se joutuu aina antamaan mahdollisuuden toiselle, ja jos puolue pystyy pysymään vallassa toisenkin vaalikauden peräkkäin, se on onnistunut hyvin ja saanut äänestäjiltä ansaitsemansa jaton. Meillähän tässä sekavassa asetelmassa niin ei koskaan ole, ja se on kepun syytä.
Mihin kepua siis tarvitaan? Ei mihinkään, vaan se on vain häirikkö, joka sotkee selkeän, vastuullisen politiikan mahdollisuuden meillä.
Keskustassa on paljon sellaista, mikä on vierasta demokratialle, jota puolueessa ei taideta arvostaakaan juuri enempää kuin puolueen kannattajat täällä. Kepussa on vasemmistolaisuutta enemmän kuin demareissa - se nytkin on sosiaalisia tukeja suurimpaan ääneen huutamassa - ja oikeistolaisuutta enemmän kuin kokoomuksessa, kepulaiset täälläkin muita punikittelevat, eivät kokoomuslaiset.
Kepussa ei ole mitään linjaa, se on opportunistinen kuppikuntaliike, joka on vain häirikkö poliittisella kentällä. Sellaisesta puolueesta ainakin pitäisi päästä eroon, ja uskon kyllä, että aika asian hoitaa, toivottavasti aikaisemmin kuin ennustuksessani.
taas kepulit sanoneet reppanalle pahasti?
On mieli mustana kun ei kepulit maasta mihinkään häviä vaikka kuinka kapo vaatii.
Voiko mies tuosta typerämmäksi tulla? Todennäköisesti.
heti aamusta?
Aloita vaan se viikottainen mötkösi päälle
kiipeäminen, jospa se nyt onnistuisi
niin rauhoittuisit.
Eilen aamulla MTV3:ssa pohtivat demareiden nykytilaa huolestunein ilmein, demarit on antanut sen minkä heillä on ollut annettavaa, pajatso on tällä erää tyhjä.
Aisantuntijoiden mukaan nyt ei edes mainostoimistot pysty luomaan sellaista imagoa puolueesta, että suuri yleisö olisi kiinnostunut puolueen tavoitteista. Huonolta näyttää.
Keskusta maan suurimpana eduskunta puolueena on yhdessä hallituskumppaneiden kanssa tehnyt perusteellisia uudistuksia työllisyyden, sosiaalipoliikan, koulutuksen ja elinkeinopolitiikan alalla, joka hakee vertaistaa koko Suomen itsenäisyyden ajalta.
Matti Vanhasen asettama uutta perusturvaa käsittelvä toimikunta on saanut selkeän toimintaohjeen; Perusturvan korottaminen ja selkeyttäminen, sekä työllisyyden parantaminen.
Siinäpä toimikunnalle eväät.
palsta kapon haltuun, on nimittäin koko päiväksi
mielekkäämpää tekemistä kuin höperökapon kanssa
äyvääminen.
Tapaamisiin illemmalla.
Meillä kehitys kulkee kohti kahden suuren ja niiden taustalla mutaman pienen puolueen yhteiskuntaa.
Ne suuret ovat Kokoomus ja Keskusta, keskisuuriksi jäävät Vihreät ja SDP ja pieniksi kuihtuvat Perussuomalaiset, Kristilliset ja RKP. Vasemmistoliitto kuihtuu kokonaan ja saattaa loppuvaiheissaan tekohengittää SDP:tä yhdistymällä siihen.
Miksi sitten nuo kaksi suurta?
Keskusta ottaa SDP:n paikan "maltillisena vasemmistopuolueena", "radikaalimpi vasemmisto" taas löytää kodin Vihreistä. Keskusta on sentään eteenpäinkatsova, ja sen sanoma tavoittaa myös nuorisoa toisin kuin vasemmiston. Sama koskee Vihreitä. Nuorison keskuudessa tehdyissä kyselyissä Keskusta ja Vihreät pärjää nykyisin paljon paremmin kuin vasemmisto.
Mitä opportumismiin ja kuppikuntaliikkeisiin tulee niin eipä taida siinäkään vasemmiston voittanutta olla. Katsoppa vaikka nykyistä oppositiopoloitiikkaa. Ei mitään linjaa, pelkkää räksytystä, väärin sammutettu retoriikkaa. Urpilainen pitää tiukasti kiinni ilmaispalveluistaan ja muista unelmistaan vaikka maa on taantumassa ja päinvastoin, mneoja pitää harkita entistäkin tarkemmin. Luuletko että kansa uskoo noihin unelmiin tälläisinä aikoina.
...nykyistä tilannetta sdp:n osalta, mutta kepun kyllä näet perin väärin, et ymmärrä sen todellista olemusta. Ei sellaisesta kaikkialle häälyvästä opportunistisesta kuppikuntaliikkeestä ole vastavoimaksi kokoomukselle tai millekään puolueelle.
Olkoon tilanne nyt mikä tahansa, pitää nähdä kauemmas, ja kun katsoo taaksepäin ja leejemmin maailmaan, näkee paremmin myös tulevaisuuteen meillä. Kyllä se nimenomaan sdp tulee olemaan se vastavoima - tai joskus tarpeen mukaan kumppanikin - kokoomukselle meilläkin, kuten tilanne on nytkin muualla lännessä. Kepu on vain tarpeeton häirikkö, jonka poistuminen puoluekentästä olisi onneksi paitsi maallemme myös kokoomukselle ja sdp;lle.
maan päältä olisi onneksi meille kaikille.
Niin toivottavaa kuin SDP:n nousu Keskustan ohi ja Kokoomuksen rinnalle toiseksi suurimmaksi olisi, on se kuitenkin epärealistista.
Kun riisut kepukaunasi ja demarisympatiasi ja tarkastelet asioita neutraalisti, et voi olla huomaamatta sitä tyhjiötä joka vasemmistopuolueissa tällä haavaa on. Tuo tyhjiö on kehittynyt hitaasti mutta vakaasti ja kehitys näyttää vain kiihtyvän nyt kun vanhat aatteeliset demarit ja kommunistit ovat jättäneet pelikentän nuorille aatteettomille unelmahöttöä suoltaville opportunisteille. Liike on pysähtynyt ja sen johtajat puhuvat vain ulkoaopeteltuja vanhoja fraaseja toverit huudahduksilla maustettuina. Myötähäpeää tuntee jo liian monih
Yhteiskunta on muuttunut, nuoret eivät enää sitoudu puolueisiin kuten sinun aikanasi, Oivia ja Mielipidepankkeja joilla on vain yksi aate jolle sielunsa ovat myyneet ei enää synny. Monitahoisessa, monkulttuurisessa ja nopeatempoisessa ympäristössä Keskusta imee osan tuosta vasemmistotyhjiöstä kaikkoavasta kannatuksesta, vihreät osan, ja Kokoomuskin saa osansa.
Keskusta saa siis ansiotonta arvonnousua, ja tulee vasemmiston totaalisesta uinahtamisesta, jäämisestä viime suosituhannelle vaikka tätäkin vuosituhatta on jo kymmenisen vuotta eletty. Kun toiset kymmenen eletään ja vähän päälle, niin SDP on se pienpuolue joksi sinä, samalla tavalla viimevuosituhannen perusteluilla, povaat Keskustaa.
Kansainvälinen kehitys meitä vastaavissa länsimaissa ei tue millaan lailla visiotasi. Oma näkemykseni on se, että meillä mennään vähitellen - ja kuten usein muissain asioissa jälkijunassa - kohti Ruotsin mallia. Siellä on oikeistolainen Kokoomuksen johtama ja vasemmistolainen demarien johtama blokki.
Suomessa blokkiutumiskehitys on jo alkanut ja tästä saamme kyllä kiittää paljossa matti Vanhasta. Vanhanen on poliittisilta intohimoiltaan selkeän oikeistolainen ja vienyt puoluettaan pysyvämmin kohti oikeistolaista blokkia. Demareissa tämä nähdäänkin poliittisena motittamisena ja siitä ollaan sillä puolen huolissaan. Minusta demarien ei pitäisi olla asiasta huolissaan, vaan nähdä se mahdollisuutena. Kun tällainen oikeistolainen blokki syntyy, se alkaa vähin erin synnyttää vastavoimia, mikä tulee vahvistamaan vasemmistopuolueiden kannatusta.
Jos Kepu jatkaa edelleen hakeutumista osaksi oikeistoblokkia, se oikein huutamalla huutaa näin syntyvään tyhjiöön vahvempaa oppositiota, vaihtoehtoa. Politiikassa pitää olla vaihtoehtoja. Ei Venäjälläkään voi loputtomiin jatkua yhden Kotimme on Venäjä puolueen ehdoton ylivalta. Sehän on demokratian irvikuva.
Kepun olemassaolo vastaa huonosti modernin yhteiskunnan olemusta. Eihän sillä ole mitään kokonaisvaltaista yhteiskunnallista sanomaa. Kepu elää vain maatalous- ja aluepolitiikan varassa. Ne ovat rinnasteisia esim. sille, että RKP elää vain väestön ruotsinkielisten varassa. Suomenkieliset eivät äänestä RKP:ta. Etelän suurissa kaupungeissa asuvat eivät äänestä Kepua eivätkä tule jatkossakaan äänestämään. Niin pitkään ihmisten mieliin on saatu syötettyä alueellisen eriarvoisuuden siemen, Kepulla on kannatusta. Se tekeekin kaikkensa, jotta tällainen eriarvoisuuskäsitys vahvistusi. Toisaalta se on vähän puun ja kuoren välissä, sillä surusanomista haluavat hyötyä muutkin ja nyt lähinnä Persu. Kepu ei välttämättä kykene jatkossa läänittämään itselleen edes aluepolitiikkaa, mikä olisi ensisysäys puolueen suuremmalle alamäelle. Näissä kuntavaaleissa oli ripaus tällaista kehitystä.
Kapin näkemys on tässä asiassa selkeä ja oikea. Vaikea olla eri miellä hänen kanssaan.
Meillä on eroja Ruotsiin. Suomessa on maaseutuvihamielinen, ja muutoinkin vastakkainasetteluun pohjaava demaripuolue, Ruotsissa demarit ovat koko kansankodin puolue, siellä demareilla on positiivinen, yhteistyöhakuinen tapa tehdä politiikkaa.
Meillä ammattiyhdistysliike käyttää poliittista valtaa suoraan, vasemmistopuolueiden yli ja ohi, siksipä edes ammattiyhdistysväki ei tarvitse enää tiettyä poliittista puoluetta tuekseen. SDP on hyötynyt etenkin SAK:laisesta ay-liikkeestä, mutta ay-liike ei niinkään SDP:stä, ainakaan enää viimeisimmän 20 vuoden aikana. Nyt tuo SDP:n ay-tukijalka alkaa pettää, nykyinen hallitus neuvottelee suoraan työmarkkinaosapuolten kanssa ihan yhtä luontevasti kuin hallitus jossa demarit ovat mukana,
Nuo taustatekijät muistaen ja yhteiskunnan muuttuminen huomioiden ei millään voi kuvitella vasemmiston kovin helposti enää nousevan. Vaikka yhteiskunnassa edelleen riittää epäkohtia, ei sellaisia selkeitä rakenteellisia puutteita enää ole joiden varaan demarit tai vasurit voisi laskea. Nuo epäkohdatkin ovat pirstoutuneita ja jopa yksilöllisiä, joissain tapaksissa yksilön itsensä aiheuttamia (alkoholismi tms). SDP on jo nyt sortunut yksittäisten epäkohtien esilläpitämiseen suurten selkeiden linjojen sijaan, ja se näkyy kannatuksena. Vaikka kuika maksuton päivähoito tuntuu hyvältä, koskettaa se sittenkin vain pientä osaa kansasta.
Toki kehitys voi kääntyä, ja Keskustasta tulee se pienenevä puolue ja SDP pääsee uuteen kukoistukseen. Valitettavasti vain käytännön politikan pitäisi muuttua unelmahötöstä konkreettiseen, selkeään suuntaan, omaksi tunnistettavaksi linjaksi. Ja ennenkaikkea, SDP:n olisi muututtava koko kansan puolueeksi, jätettäv ävanhakantainen vastakkainasettelu ja ymmärrettävä että maaseudullakin asuu tavallisia ihmisiä, ei mitään kepulireppanoita.
Keskusta on hävinnyt neljät vaalit putkeen. Demarit onnistuivat hieman kohentamaan kannatustaan ek-vaaleista ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Eli keskusta on se pienevä puolue jo nyt, eikä siis mahdollisesti tule sellaiseksi joskus tulevaisuudessa.
Noinhan se asia pitkälti on.
Mutta olisiko sittenkin niin, että Vihreät on se puolue joka ottaa vasemmiston paikan poliittisena vastavoimana kokoomukselle ja nousee suureksi puolueeksi.
Jo nyt aattellisimmat erot hallituksen sisällä ovat Kokoomuksen ja vihreiden välillä. Esimerkiksi tämä keskustelu kauppojen aukioloajoista, siinä vihreillä on selkeimmin "vasemmistolainen" linjaus vaikka kepu venkoileekin asian kanssa.
Maaseudullakin alkaa pikkuhiljaa vihreä liike saada kannatusta ja siellä se on pois niin kepulta kuin demareilta. Kapungeissahan vihreiden nousu on syönyt eniten demareita. Jos ja kun vihreät jatkavat kannatuksensa kasvattamista, iskee se jatkossa siis myös kepuun, ja jatkaa vasemmiston kannatuksen syömistä.
Ympäristökysymykset tulevat aina vaan tärkeämmiksi ja vihreät ovat profiloituneet ympäristöpuolueeksi, nuorille se on helppo" valinta vailla historiallisia painolasteja.
Tein päivityksen
Vasemmiston yhteenlaskettu kannatus oli nyt kuntavaaleissa tasan 30%. Milloin muistat yhtä alhaisen kannatuksen?
SDP oli vielä 90-luvulla yksin 28,3%:n kannatuksessa, nyt sen osuus on nippanappa 21% ja Vasurit siis jo reilusti alle 10 % kannatuksessa.
Keskusta oli parikymmentä vuotta sitten niukin naukin 17% kannatusta nauttiva agraaripuolue, nyt 21%:n kannatuksen omaava yleispuolue, ja edelleen eduskuntamme suurin puolue.
Onko tiedoissani joku virhe?
- nyt sdp on käynyt pohjalla ja kepu huipulla, ja keun suunta on ollut jo jonkin aikaa selvä, alaspäin, ja demarienkin suunta vihdoin kääntyi viime vaaleissa ja varmasti jatkaa ylöspäin. Usko pois, tulet sen kyllä vielä näkemäänkin!
Niin. Jos tarpeeksi kauas mennään, oli demareilla aikoinaan jopa yli puolet kansanedustajista parlamentissa. Eli niistä ajoista on tultu tosi paljon alaspäin.
Jos sen sijaan eletään tätä päivää ja katsotaan puolueiden kehittyviä kannatussuuntia, kokoomus on edennyt jo pidempään ja keskusta laskenut myös pitkään. Demaritkin ovat laskeneet, mutta nyt lasku näyttäisi pysähtyneen.
En jaksa uskoa siihen, että Vihreistä tulisi suurpuolue. Tämä johtuu siitä, että Vihreät ovat profiloituneet paljossa vain ympäristöpuolueeksi. Monessa muussa asiassa puolueen rivit hajoavat ja äänestäjien on vaikea ennakoida puolueen kantoja. Vihreissä on sekä entisiä liberaaleja että entisiä vasemmistolaisia (jopa joitain entisiä taistolaisia kuten Satu Hassi). Puolueelta puuttuu uskottava talouspoliittinen ja sosiaalipoliittinen ohjelma. Varmaan ohjelma on olemassa, mutta sen uskottavuus on kyseenalainen, koska vain ympäristökysymykset yhdistävät puolueen jäseniä. Niinpä eräät ovatkin jättäneet tämän puolueen ja loikanneet Kokoomukseen (esim. Merikukka Forsius, Erkki Aurejärvi).
Toinen puolueen kannatusta hidastava tekijä on konsensushengen lisääntyminen ympäristökysymyksissä. Monissa muissakin puolueissa ellei jopa kaikissa alkaa olla ainakin ohjelmallisella tasolla ympäristönsuojeluymmärrystä. Tosin muissa puolueissa puolueväki jakaantuu vähintään kahtia ympäristöasioissa, kun Vihreät itse jakaantuvat muissa asioissa.
Vihreät voivat olla nuorille helppo valinta kuten sanot. Täytyy kuitenkin muistaa, että väestökehitys on ollut sellaista, että meillä on tulevaisuudessa yhä enemmän eläkeläisten ja keski-ikäisten työssäkäyvien enemmistö. Näillä ryhmillä on kyllä muitakin asioita kuin ympäristö mielessä.
Taas päivitin tietójani, kiitos muuten että pyysit sen tekemään, tässähän oppii uutta.
Kolmet viimeiset ek-vaalit. Keskusta 22,4 -> 24,7 -> 23,1; SDP 22,9 -> 24,5 -> 21,4. Erot SDP/Kepu +0,5 -> -0,2 ->-1,7. Siis 2,2 %-yksikön "siirtymä" Kepun eduksi, vaikka molemmat ovat tulleet alas kun toisaalla Kokoomus rynnii.
Kuntavaalien vastaavaa tilastoa ei kehtaa tähän laittaa se näyttää vieläkin synkemmältä SDP:n kannalta.
Summa summarum. Vaikka Kepu menettäisi suhteessa demareihin 2,2 % seuraavissa vaaleissa. olisimme vasta tilanteessa josta 2000-luvulle lähdettiin. Sitä edeltävä kehitys, vaikkapa ensimmäisistä vaaleista jälkeen UKK:n 1983 on vieläkin surullisempaa (tämän sanon demarina, sillä en ole kepulainen). Silloin suhde SDP / Kepu oli +9,4 %-yks SDP:n eduksi. 25 vuodessa muutos on siis ollut SDP -5,3%-yks, Kepu +5,8 %-yks.
Surullinen on siis tuo SDP:n tarina, ainakin jos sitä suhteuttaa Kepun menestykseen
Pohdin tuossa edellä lähinnä vihreitä suhteessa kepuun. Vihreät alkavat nostaa päätään maaseudullakin, sielläkään nuoret ei seuraa enää isiensä jälkiä poliittisessa kannanmuodostuksessa, ja vihreät on se liike on nuorille helpoin ja jopa luontevin. Tuo kaikki on siellä kepulta pois.
Vasemmistolla on kahleensa, enkä nyt puhu niistä kanleista joita sen lauluissa katkotaan. Se on jäänyt menneisyytensä menestyksen vangiksi eikä ole kyennyt uudistumaan, löytämään tätä uudenaikaisen yhteiskunnan rytmiä. Sen teesit ovat hyviä mutta vanhoja, ja ´näyttävät muuttumattomilta. Se minkä sinä näet vihreiden ongelmana saattaa ollakin heidän vahvuutensa, selkeän kiveenhakatun (=uskottavan) linjan puuttuminen mahdollistaa joustavuuden ja nopean reagoinnin. Esimerkiksi tälläisessä nopeassa talousmurroksessa kuin nyt jäykkien periaatteiden noudattaminen on vaikeaa.
Täällä hyvin tiedetään, kuka minä olen. Sinusta sonni”mies” ei tiedetä mitään. Päätellä kyllä voidaan, ja niin teen nyt.
Minut tunnetaan ulkonäöltänikin, tiedetään taustani, koulutukseni ja työurani, tiedetään, miten olen elänyt ja miten nytkin elän ja toimin, tiedetään jopa läheisistäni ja muusta viitekehyksestäni. Ja kaikki kertomani on tarkastettavissa, koska henkilöni tunnetaan; siksi puhun vain totta, sillä valheella olisi lyhyet jäljet.
Sinä voit itsestäsikin valehdella mielin määriin, ja niin varmaan teetkin. Kun puheesi minusta on jokaisen helppo ymmärtää paikkansa pitämättömiksi, mikään itsestäsikään kertomasi ei ole uskottavaa.
Kuvani osoittaa, etten ole sellainen läski tai muuten niin ruma kuin kuvaat. Henkilöhistoriani ja nykyisyyteni – kaikki tarkistettavissa olevaa – kertoo, etten voi olla punikki, en homo, en mitään muuta kuvaamaasi. Vaimonikin oli sellainen kuin kerroin, hieno, kaunis, koulutettu, hyvässä asemassa oleva ihminen, hänen kuviaan olen täällä näyttänytkin ja hänestä tarkistettavissa olevia tietoja olen esittänyt. Samoin on nykyinen kultani kaunis, hoikka, liikuntaa ja jopa kilpaurheilua edelleen harrastava hieno, lämmin, nuorekas nainen, ei mikään mötkö. Lapsenikin ovat sellaisia kuin olen kertonut, ja ainakin toinen poikani on monelle tuttu julkisuudestakin.
Kun minut siis tunnetaan, minun on oltava tarkka sanoissani, sillä sanojen on merkittävä minulle sitä, mitä niillä sanon. Sinun puheillesi itsestäsi ei ole mitään katetta. Sinulle sanat eivät näy merkitsevän mitään ainakaan toisia, julkisesti toisenlaisiksi tunnettuja ihmisiä kuvatessasi. Niin ollen on pääteltävissä, etteivät ne merkitse mitään itseäsikään kuvatessasi, vaan käytät siinäkin sanoja täysin holtittomasti ja merkityksettömästi.
On siis todennäköistä, että olet niin ruma, jottet kehtaa laittaa kuvaasi nähdäksemme. Kuvasi paljastaisi, ettet voi olla naisten mies, vaan heidän hylkimänsä surkimus. Puheesi metsästysharrastuksestasi, matkoistasi ja muusta on puppua, sillä kaltaisellesi ei myönnettäisi aseenkantolupaa. Ethän matkoistasi osaa mitään kertoakaan, kun ulkomailla tuskin koskaan olet käynytkään. Tietenkään et ole mikään reservin upseeri, vaan sinua ei ole kelpuutettu sotaväkeen.
Tuskin olet sen ikäinen kuin olet antanut ymmärtää, vaan lienet ehkä n. kolmikymppinen – puheittesi perusteella tosin vasta murrosikäinen - kehitysvammainen peräkammarin joutilas mölöpoika, jolle vanhempasi ovat ajankuluksesi hankkineet tietokoneen.
Oikeasti sinulla ei liene mitään poliittista näkemystä – et sinä sellaisista ymmärtäisi – vaan jostain syystä, ehkä keskustalaisiksi tunnetun rikkaamman naapurisi fiksumpia poikia kadehtiessasi koetat esiintyä keskustalaisena tavalla, jonka ymmärrät herättävän muissa inhoa keskustaa kohtaan.
Siis esittelysi profiilillesi, kuvasi keralla – tai turpa tukkoon, ääliö, eikä enää sanallakaan olettamuksia minusta tai muista, jotka esiintyvät omana itsenään ja joista kaikki tiedot ovat niin ollen tarkistettavissa. Jos et tätä usko, olet kaiken edellä olettamani lisäksi syyntakeeton, joka pitäisi saada holhouksen alaiseksi, ellet sellainen jo ole.
Yllä sonni”miehestä” sanomani pitänee kyllä varsin hyvin paikkansa myös moniin muihin puskakepuihin, joista moni on jo ruiskaissut paskansa tällekin avaukselleni.
sairas.
...todella sairasta. Eipä voi muuta sanoa.
Suomen armeijan upseeri ja tuollaista kirjoittaa. Häpeä!
Ei ihme jos nuoret miehet ei nykysisin viitsi asepalvelusta suorittaa kun armeija kouluttaa tuollaisiksi kusipäiksi kuin mitä sinä käytökselläsi osoitat.
Olet varmaan käynyt joskus Korkeasaaren eläintarhassa ja nähnyt siellä paviaanilauman. Jotkut näistä paviaaneista ovat voineet irvistellä sinulle ja näyttää keskisormeaan tai punaista päräpäätään. En usko, että olet tällaisen tapauksen vuoksi kirjoittanut näille paviaaneille kirjeen huonoista käytöstavoista yms.
Neuvoni on tässä kuten se oli aikoinaan Keriksen tapauksessa: Säästä patejasi parempaan ja asetu vertaistesi joukkoon. Et sinä ole mainostanut itseäsi lääkärinä. Anna siis asiantuntijoiden ja lääketeollisuuden tuotekehityksen hoitaa tällaiset ongelmat.
jättää nuo suolijunan perilliset omaan arvoonsa.
BTW, satutko arvaamaan mihin Kepu asettuu, jos Suomeen tulee kaksipuoluejärjestelmä?
Vastaus: Väyrysen johdolla keskustaan!
Nyt harmittaa, että juuri heitin vielä avauksen paremman käytöksen puolesta, sillä kyllähän asia taitaa olla juuri niin kuin sanot. Koetan muistaa ja ymmärtää todellisuuden paremmin jatkossa. Kiitos vain varmaan viileän järkevästä ja hyväöä tarkoittavasta mielipiteestäsi!
Mpp:lle jo harmittelin hieman ajattelematonta reagointiani, ja kiitän sinuakin, sillä mielipiteesi on varmasti järkevä, kuten aina.
Kun tuolla viimeisessä avauksessani kerron käsityksenäni, että poliitikot ovat niin paksunahkaisia, etteivät he itse menetä hermojaan heihin kohdistuvasta kritiikistä ja käyttäydy siten kuin monet heidän kannattajansa täällä, on niissäkin kyllä herkkähipiäisempiä. Mainitsemasi Väyrynen on sellainen; hänhän on vetistellyt julkisuudessa siitä, että häntä on kohdeltu väärin, pannut mediapelin syyksi, ettei häntä valittu 1994 presidentiksi vaan jäi kolmannelle sijalle, ja kassakaappisopimuksen murtuessa kysyi lääkäriltäänkin, että "voiko vitutukseen kuolla".
niinhän tuo Väykky pelleili myös siinä, ettei hänelle rivikansanedustajan paikka riittänyt.
Mutta on ne vaan ihme porukkaa nuo kepulit: jos on vain KAKSI vaihtoehtoa, niin he valitsevat kolmannen. Vanhasen lausunnot kelpaavat ympäripyöreydessään kumpaan laitaan tahansa, joskus ne ylittävät jopa metri-Pekkarisenkin mitäänsanomattomuudet. Oma etu ennen kansakunnan etua on heidän mottonsa.
painetta.
että pysyt poissa täältä.
Tuolla viimeisessä avauksessani jo toivottelin, ja saman toivotuksen esitän täälläkin samoilla perusteilla.
Mielipidepankki tuossa mainitsee puna-vihreä-värisokeudesta, joka kai on se yleisin värisokeuden laji, myös monilla kepun kannattajilla puoluettaan koskien, mutta eräitä muita keskustelijoita koskien heillä taitaa olla sini-puna-sokeus yleisempää.
Eilen jumpassa kuulin aihepiiristä jutun, jonka jätän tänne viikonloppunne hauskuttamiseksi:
Eräs kuopiolainen neitonen oli tutustunut nilsiäläisenä esiintyneeseen mieheen, tutustuminen oli edennyt rakkaudeksi, joka johti avioitumiseen. Hääyönä nuorikko avautui - siis suustaankin - ja sanoi miehelleen: "minun täytyy tunnustaa, että minussa on ominaisuus, josta en ole sinulle kertonut; olen värisokea". Silloin mies sanoi, että "minunkin täytyy tunnustaa, että olen kertonut sinulle hieman muunnettua totuutta; en ole Nilsiästä vaan Nigeriasta".
Hauskaa viikonloppua!
vitseissä Berlusconin tasolle.
Perussuomalaisten suosimisesta.