Tässä sitä vieläkin ollaan vauva mahassa. Nyt menossa rv 41 2 ja kovasti tuntuu siltä, että tämäkin synnytys joudutaan käynnistämään. Ahdistaa todella paljon ja oonkin miettiny, et mikä mussa oikein on vikana, kun ei oma kroppa osaa synnytyksiä käynnistää. Supistuksia on ollu jonkin verran, mutta todella vähäkipuisia.
Kaikki vaan höpötti, että toiset tulee aina aikasemmin.. Ei mun kohalla. Tänään kävin kokeilemassa vyöhyketerapiaa, auttaiskohan se, vai olikohan ihan turhaa?
Jotain piristystä kiitos!!
Kaikki vaan höpötti, että toiset tulee aina aikasemmin.. Ei mun kohalla. Tänään kävin kokeilemassa vyöhyketerapiaa, auttaiskohan se, vai olikohan ihan turhaa?
Jotain piristystä kiitos!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kohtalon kokeneena ymmärrän enemmän kuin hyvin kuinka stressaavia nämä loppupäivät ovat. MUTTA; enää ei ole montaa päivää, siitä voit olla varma! Itsekin mietin, että miksi kroppani ei saa synnytystä käyntiin... kukapa tietää, josko vauvalla on niiiin hyvät oltavat ettei tahdo tulla ulos! Esikoinen siis käynnistettiin 41 6 ja kuopus 40 6. Nyt apinanraivolla vaan muutama päivä vielä, muista ettei ole lajisi ainoa :)! Ja hei, onnea matkaan kun aika koittaa!
Tämä ei nyt lohduta yhtään, mutta ota vielä viimeinen ilo irti siitä, että saat olla esikoisesi kanssa kaksin. Ota vaikka lapsi syliin ja katsokaa dvd-filmejä ja lukekaa, jotain kevyttä toimintaa. Nämä hetket ovat kullanarvoisia. Ja eiköhän se maailman ihanin vauvakin sieltä kohta synny, jota pääset hoitamaan kaikessa rauhassa ensin sairaalassa ja sitten esikoisen kanssa kotona. Tsemppiä ja voimahaleja!
ihan turhaa oli ainakin ainoaksi jäänyt vyöhyketerapiakerta. Kiitos vaan teille kannustavista viesteistä. Ei mua tämä odotus ahdista, vaan se käynnistys, mut eipä sille mitään maha jos (ja kun) niin taas käy.
Tämä oma kykenemättömyys tässä masentaa eniten..
Vyöhyketerapia ei ole taikatemppu, vaan se antaa elimistölle lisäpotkua alkaa toimimaan itse paremmin. Mitä ilmeisemmin siun elimistö ei ole vielä valmis avautumaan. Vyöhykkeet on luonnonmukasempi ja lempeempi tapa alkaa pehmitellä paikkoja, ja tosiaan yks kerta tosi harvoin siihen riittää. Mut se ei tod oo kaikkien juttu, eikä sitä kannata ottaa jos ei koe sitä hyvänä itelleen tai saa apua. Siksihän se on vähän hörhöilyä :D
Toivotaan nyt oikein todenteolla että lähtis luonnollisesti käyntiin ettei tarviis epäkypsiä paikkoja alkaa tabuilla repii auki... Pien peukkuja sinulle ja voimia! Ymmärrän hyvin kyl tuon olotilan kun miullakin meni se eka raskaus reilusti yli ja jouduttiin käynnistelee kun ei kunnolla ottanut tulta alleen koko homma..
Älä nyt ihan masennu siellä vielä , saat täältä voimahalin!
Miksi on niin tärkeätä, että oma kroppa käynnistäisi synnytyksen? Miksi siitä pitää tuntea huonommuutta, jos niin ei käy? Ymmärrän, että käynnistetty synnytys voi olla inha, mutta en ole koskaan ajatellut että olisin jotenkin huono, jos synnytys ei käynnistyisi itsekseen. Minulla molemmat hoituivat kyllä ihan luonnollista tietä, mutta en koskaan päässyt ponnistusvaiheeseen! Lapset eivät vaan kerta kaikkiaan halunneet tulla minusta ulos, enkä vieläkään tiedä miksi. Minut leikattiin kahdesti.Mieluummin olisin punnertanut lapseni maailmaan ihan normaalisti, mutta se ei käynyt.
En silti tunne itseäni huonommaksi kuin muut äidit.
Onneksi olkoon perheenlisäyksestä!
ajattelin kroppani olevan jotenkin viallinen, kun kumpikaan raskauteni ei käynnistynyt luonnolisesti. Näin ajattelin siis raskauden loppuaikana juuri ennen käynnistystä. Aika varmasti hormonit tekivät tepposensa, sillä en enää puolitoista vuotta viimeisen synnytyksen jäkeen juurikaan edes muistanut ajtelleeni noin :). Sitä kun tuppaa vaan olemaan suht yliherkkä juuri ennen h-hetkeä...
jostain syystä siltähän se vaan tuntuu. Mutta eilen sain loistavan palautuksen maan pinnalle, kun naapurini totesi, että kaikkea ei voi aina saada, toiset ei tuu raskaaksi ollenkaan ja toiset monen vuoden yrityksen jälkeen, joten pitäisi olla onnellinen kun kerta tulee helposti raskaaksi ja saa tosiaan niitä lapsia, vaikka synnytykset sitten käynnistettäisiinkin.
Ja näinhän se on, tosiaan, sai laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja tajuamaan, että hyvinhän tässä asiat on :)
terveisin äiti, joka melkein joutui käynnistykseen (käynnistystä edeltävänä yönä alkoi viimein supparit), avautuminen loppui epiduraalin takia kesken, laitettiin oksitosiinia. Lopulta pitkän avautumisvaiheen jälkeen tunnin ponnistusvaihe ja sitten sektioon. Ole onnellinen jos selviät käynnistyksellä ;-)