Emätintulehduksen voivat aiheuttaa bakteerit, sienet ja virukset. Tavallisimpia emätintulehduksia ovat hiivasienitulehdus, bakteerivaginoosi ja vaihdevuosien jälkeinen estrogeenivajauksesta johtuva ns. atrofinen vaginiitti.
Oireet
Tavallisia oireita ovat lisääntynyt valkovuoto 1 ilman alavatsakipuja sekä kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä. Valkovuoto voi haiskahtaa tympeältä, kalamaiselta ("fishy smell"). Virtsakirvelyä voi esiintyä virtsaputken suulla.
Taudin toteaminen
Gynekologisessa tutkimuksessa arvioidaan limakalvojen väri ja kunto sekä valkovuodon laatu. Tarvittaessa tutkitaan lisäksi irtosolunäyte 2 ja hiivaviljely. Pikatestinä voidaan tehdä emätineritteen suora mikroskopointi, ns. fluornatiivitutkimus. Jos epäillään sukupuolitautia, tutkitaan klamydia ja tippurinäyte. Ne tutkitaan tavallisimmin virtsanäytteestä (ks. virtsanäytteet 3).
Hiivasienitulehdus
Hiivasienen aiheuttamista tulehduksista 85–90 % on Candida albicansin aiheuttamia. Tavallisin oire on kutina, limakalvojen turvotus ja kirvely. Valkovuoto on tyypillisesti valkoista, kokkareista ja melko hajutonta. Joillakin hiivatulehdukset toistuvat, syynä voivat olla antibioottikuurit, elintavat tai kohonnut verensokeri.
Hiivatulehdus voidaan hoitaa oireiden perusteella, mutta toistuva hiivatulehdusoire täytyy varmistaa jatkotutkimuksilla. Hoitona ovat emätinpuikot 1–3 vrk:n ajan tai yhtenä päivänä suun kautta otettava tabletti. Toistuva hiivatulehdus voi vaatia estohoidon (kerta-annos hiivalääketta kerran viikossa) muutaman viikon ajan. Ravinnossa kannattaa vältää makeisia.
Bakteerivaginoosi
Bakteerivaginoosi, BV, on yhtä yleinen kuin hiivasieni. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. BV tarkoittaa emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa emättimen normaali bakteerikanta on korvautunut hapettomassa tilassa viihtyvillä ns. anaerobisilla bakteereilla. Tavallisin oire on pahanhajuinen valkovuoto, joka on tasaista ja harmahtavaa.
Bakteerivaginoosi hoidetaan metronidatsolilla, suun kautta tai emätinpuikkoina tai -geelinä. Ne ovat reseptilääkkeitä.
Trikomoniaasi
Trichomonas vaginalis on muodoltaan soikea, pieni alkueläin, joka tarttuu yhdynnässä. Suomessa se on nykyään harvinainen. Oireena on runsas, kellervä, pahanhajuinen valkovuoto, joka aiheuttaa usein myös virtsakirvelyä. Miehillä trikomonas on usein oireeton. Trikomonas tarttuu yleensä yhdynnässä.
Trichomoniaasi vaatii lääkekuurin (metronidatsoli tai vastaava).Partneri pitää aina hoitaa.
DIV
Deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti, DIV, on suhteellisen harvinainen märkäinen emätintulehdus. Se tunnetaan myös nimellä aerobinen vaginiitti, eli tulehduksen aiheuttaa hapellisessa tilassa viihtyvä bakteeri. Emättimen limakalvot ovat läiskäisen tulehtuneet, valkovuoto on märkäistä, harmaankellertävää ja runsasta. Tämä tulehdus ei löydy bakteeriviljelyssä, mutta papa-kokeessa nähdään voimakas tulehdusreaktio.
Atrofinen vaginiitti
Estrogeenin puutteen seurauksena emättimen limakalvo 4 ohenee, ja sen seurauksena se on herkkä bakteeritasapainon muutoksille ja tulehdukselle. Valkovuoto voi olla runsasta ja kellervää.
Paikallisen tulehdushoidon lisäksi tarvitaan estrogeenihoitoa, yleensä emätinpuikkoina tai -voiteina.
Actinomyces-sieni
Actinomyces eli sädesieni löytyy toisinaan papakokeessa vanhan kierukan (> 3 v) käyttäjältä. Tulehdus voi altistaa sisäsynnytintulehdukselle 5. Jos oireena on pelkkä valkovuoto, kierukka kannattaa poistaa. Jos on muita tulehduksen merkkejä, kierukan poiston lisäksi annetaan penisilliinikuuri .
Itsehoito
Hoito on syyn mukainen eli kohdistuu tulehduksen aiheuttajaan. Emättimen hiivasienitulehdukseen tarkoitettuja emätinpuikkoja saa apteekista ilman reseptiä, samoin kuiviin limakalvoihin tarkoitettuja estriolipuikkoja. Muut tulehdushoidot vaativat lääkärin tutkimuksen ja reseptin.
Oireet
Tavallisia oireita ovat lisääntynyt valkovuoto 1 ilman alavatsakipuja sekä kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä. Valkovuoto voi haiskahtaa tympeältä, kalamaiselta ("fishy smell"). Virtsakirvelyä voi esiintyä virtsaputken suulla.
Taudin toteaminen
Gynekologisessa tutkimuksessa arvioidaan limakalvojen väri ja kunto sekä valkovuodon laatu. Tarvittaessa tutkitaan lisäksi irtosolunäyte 2 ja hiivaviljely. Pikatestinä voidaan tehdä emätineritteen suora mikroskopointi, ns. fluornatiivitutkimus. Jos epäillään sukupuolitautia, tutkitaan klamydia ja tippurinäyte. Ne tutkitaan tavallisimmin virtsanäytteestä (ks. virtsanäytteet 3).
Hiivasienitulehdus
Hiivasienen aiheuttamista tulehduksista 85–90 % on Candida albicansin aiheuttamia. Tavallisin oire on kutina, limakalvojen turvotus ja kirvely. Valkovuoto on tyypillisesti valkoista, kokkareista ja melko hajutonta. Joillakin hiivatulehdukset toistuvat, syynä voivat olla antibioottikuurit, elintavat tai kohonnut verensokeri.
Hiivatulehdus voidaan hoitaa oireiden perusteella, mutta toistuva hiivatulehdusoire täytyy varmistaa jatkotutkimuksilla. Hoitona ovat emätinpuikot 1–3 vrk:n ajan tai yhtenä päivänä suun kautta otettava tabletti. Toistuva hiivatulehdus voi vaatia estohoidon (kerta-annos hiivalääketta kerran viikossa) muutaman viikon ajan. Ravinnossa kannattaa vältää makeisia.
Bakteerivaginoosi
Bakteerivaginoosi, BV, on yhtä yleinen kuin hiivasieni. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. BV tarkoittaa emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa emättimen normaali bakteerikanta on korvautunut hapettomassa tilassa viihtyvillä ns. anaerobisilla bakteereilla. Tavallisin oire on pahanhajuinen valkovuoto, joka on tasaista ja harmahtavaa.
Bakteerivaginoosi hoidetaan metronidatsolilla, suun kautta tai emätinpuikkoina tai -geelinä. Ne ovat reseptilääkkeitä.
Trikomoniaasi
Trichomonas vaginalis on muodoltaan soikea, pieni alkueläin, joka tarttuu yhdynnässä. Suomessa se on nykyään harvinainen. Oireena on runsas, kellervä, pahanhajuinen valkovuoto, joka aiheuttaa usein myös virtsakirvelyä. Miehillä trikomonas on usein oireeton. Trikomonas tarttuu yleensä yhdynnässä.
Trichomoniaasi vaatii lääkekuurin (metronidatsoli tai vastaava).Partneri pitää aina hoitaa.
DIV
Deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti, DIV, on suhteellisen harvinainen märkäinen emätintulehdus. Se tunnetaan myös nimellä aerobinen vaginiitti, eli tulehduksen aiheuttaa hapellisessa tilassa viihtyvä bakteeri. Emättimen limakalvot ovat läiskäisen tulehtuneet, valkovuoto on märkäistä, harmaankellertävää ja runsasta. Tämä tulehdus ei löydy bakteeriviljelyssä, mutta papa-kokeessa nähdään voimakas tulehdusreaktio.
Atrofinen vaginiitti
Estrogeenin puutteen seurauksena emättimen limakalvo 4 ohenee, ja sen seurauksena se on herkkä bakteeritasapainon muutoksille ja tulehdukselle. Valkovuoto voi olla runsasta ja kellervää.
Paikallisen tulehdushoidon lisäksi tarvitaan estrogeenihoitoa, yleensä emätinpuikkoina tai -voiteina.
Actinomyces-sieni
Actinomyces eli sädesieni löytyy toisinaan papakokeessa vanhan kierukan (> 3 v) käyttäjältä. Tulehdus voi altistaa sisäsynnytintulehdukselle 5. Jos oireena on pelkkä valkovuoto, kierukka kannattaa poistaa. Jos on muita tulehduksen merkkejä, kierukan poiston lisäksi annetaan penisilliinikuuri .
Itsehoito
Hoito on syyn mukainen eli kohdistuu tulehduksen aiheuttajaan. Emättimen hiivasienitulehdukseen tarkoitettuja emätinpuikkoja saa apteekista ilman reseptiä, samoin kuiviin limakalvoihin tarkoitettuja estriolipuikkoja. Muut tulehdushoidot vaativat lääkärin tutkimuksen ja reseptin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitus - olipa se alkujaan ihan mistä tahansa. Tosin lähteen mainitseminen kuuluu jo hyviin tapoihin.
Mutta toisaalta: kuka täällä noista TODELLISISTA tiedoista välittää. Eihän täältä todellista tietoa haeta. Tämähän on viihdettä ja paras vastaus on sellainen, jossa on toden tuntuista asiaa mutta ei yhtään tietoa eli täyttä huuhaata.
Terveysportti :)
vittu kopsattu suoraan jostain tuolt lääketieteitten sivuilt mis olin just :D