Vertauksen vuoksi sanottakoon tämäkin, että tuskinpa kukaan pitää sairaana sellaista ilmiötä, kuin näläntunne. Siis näläntunne on oire ruumiillisesta tarpeesta. Jos tarvetta ei voida tyydyttää, niin ihminen kuolee nopeasti pois. Kun nälkä on tyydytetty jokapäiväisellä leivällä, niin silloin ihminen on taas jonkin aikaa kylläinen, eli nälätön. Ihminen on elämässään jo yhden vuorokauden aikana nälkäinen, että kylläinen. Näin ollen ihminen ei ole elämässään vain nälkäinen tai kylläinen, vaan hän on sekä-että, eli kylläinen ja nälkäinen.
Kuinka ”tervettä toimintaa” se olisi, että psykiatria pyrkisi kitkemään ihmiseltä näläntunteen? No ehkäpä se tullaan vielä kitkemään köyhiltä ihmisiltä, jotta he eivät kokisi enää noita tärkeitä näläntunteita ja unohtaisivat näin jokapäiväisen leivän tarpeellisuuden ja kuolisivat pian pois rikkaita rasittamasta. Tätä uutta psykiatrista projektia voitaisiin kutsua Uusi-testamentillisesti Lasarus-projektiksi, jossa köyhien terve näläntunne leimattaisiin sairaaksi ja heiltä kiellettäisiin tuolla diagnoosilla jokapäiväinen leipä. Natsi-Saksassahan tuota määrättyä mielivaltaista diagnisointia harjoitettiin juutalaisia kohtaan, eli 100 prosenttinen juutalais-mitätöinti johti natsi-Saksassa kammottavaan kansanmurhaan. Mikäli psykiatria luokittelisi vastaavasti köyhät yhteiskunnalliseksi sairaudeksi natsi-Saksan tapaan, niin se tietäisi köyhien tappamista nälkään.
Jotta köyhiä ei tultaisi tappamaan tulevaisuudessa nälkään psykiatrisin perustein, niin silloin köyhät ja köyhyys on erotettava toisistaan 100 prosenttisesti. Toisinsanoen nyt on helppo huomata mikä ero on köyhän ja köyhyyden välillä, eli köyhät ja köyhyys ovat täysin kaksi eri asiaa, jotka on erotettava toisistaan 100 prosenttisesti (jotta ihmisarvo säilyisi). Nykypsykiatriassa ei kuitenkaan osata toistaiseksi erottaa mieltä ja sairautta (eli köyhää ja köyhyyttä) toisistaan, vaan ne on niputettu yhteen, jolloin yhteiskunnallisella sairauskäsitteellä (köyhyyskäsitteellä) ihminen voidaan sitoa psykiatrisesti 100 prosenttiseksi syntiuhriksi, eli syylliseksi yhteiskunnan puolesta.
Natsi-Saksassahan juutalaiset tehtiin yhteiskunnalliseksi syöväksi, josta oli hankkiudiutava eroon tavalla tai toisella. No nuo tavathan me tiedämme ja tunnemme historiasta . . .
Jotta asiat korjaantuisivat, niin yhteiskunnan olisi tunnustettava vastuunsa, jolloin kaikki tunnustautuisivat yhtä syntisiksi ja syyllisiksi yhteisen pöydän äärellä!
Kuinka ”tervettä toimintaa” se olisi, että psykiatria pyrkisi kitkemään ihmiseltä näläntunteen? No ehkäpä se tullaan vielä kitkemään köyhiltä ihmisiltä, jotta he eivät kokisi enää noita tärkeitä näläntunteita ja unohtaisivat näin jokapäiväisen leivän tarpeellisuuden ja kuolisivat pian pois rikkaita rasittamasta. Tätä uutta psykiatrista projektia voitaisiin kutsua Uusi-testamentillisesti Lasarus-projektiksi, jossa köyhien terve näläntunne leimattaisiin sairaaksi ja heiltä kiellettäisiin tuolla diagnoosilla jokapäiväinen leipä. Natsi-Saksassahan tuota määrättyä mielivaltaista diagnisointia harjoitettiin juutalaisia kohtaan, eli 100 prosenttinen juutalais-mitätöinti johti natsi-Saksassa kammottavaan kansanmurhaan. Mikäli psykiatria luokittelisi vastaavasti köyhät yhteiskunnalliseksi sairaudeksi natsi-Saksan tapaan, niin se tietäisi köyhien tappamista nälkään.
Jotta köyhiä ei tultaisi tappamaan tulevaisuudessa nälkään psykiatrisin perustein, niin silloin köyhät ja köyhyys on erotettava toisistaan 100 prosenttisesti. Toisinsanoen nyt on helppo huomata mikä ero on köyhän ja köyhyyden välillä, eli köyhät ja köyhyys ovat täysin kaksi eri asiaa, jotka on erotettava toisistaan 100 prosenttisesti (jotta ihmisarvo säilyisi). Nykypsykiatriassa ei kuitenkaan osata toistaiseksi erottaa mieltä ja sairautta (eli köyhää ja köyhyyttä) toisistaan, vaan ne on niputettu yhteen, jolloin yhteiskunnallisella sairauskäsitteellä (köyhyyskäsitteellä) ihminen voidaan sitoa psykiatrisesti 100 prosenttiseksi syntiuhriksi, eli syylliseksi yhteiskunnan puolesta.
Natsi-Saksassahan juutalaiset tehtiin yhteiskunnalliseksi syöväksi, josta oli hankkiudiutava eroon tavalla tai toisella. No nuo tavathan me tiedämme ja tunnemme historiasta . . .
Jotta asiat korjaantuisivat, niin yhteiskunnan olisi tunnustettava vastuunsa, jolloin kaikki tunnustautuisivat yhtä syntisiksi ja syyllisiksi yhteisen pöydän äärellä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!
Suomen omintakaisessa psykiatriassa todellakin potilaaksi otettua saatetaan syyllistää köyhyydestä ("mielitaudin syy"). USA:ssa ja Norjassa kuitenkin jo potilaan köyhyys nähdään psyykkisen sairauden syyksi.
Mutta yleensäkin kaikenlainen poikkeama mielenterveystyön keskiluokkaisen ammattihenkilöstön pikkuporvarillisista arvoista on ns. häiriintyneisyyttä. Uhriksi voi joutua sitten sellainenkin joka diagnostisoijan mielestä on liian aktiivinen ja varakas, hänkin on "vaarallinen".
Psykiatriset diagnoosit eivät aina ole lääketieteellisiä diagnosseja vaan sosiaalisia ja moraalisia. Jos jotain ei-toivottua käytöstä ei voida kieltää rikoslailla luokitellaan se taudiksi.
Entisessä Neuvostoliitossa psykiatrialla nimenomaan tasapäistettiin niin sanottuja kulttuurellisia ääripäitä. Mikäli joku psykiatri tuli vähän tuntoihinsa ja alkoi puolustaa ihmisten oikeuksia, niin pian sellainen psykiatrikin laitettiin hoitoon jonkun keksityn tekosyyn, eli diagnoosin avulla. Mikäli Suomessa olisi entisen Neuvostoliiton kaltainen yksipuoluejärjestelmä, niin psykiatria olisi varmasti yksi järjestelmän parhaimmista keinoista sairastuttaa toisinajattelijat ja muut epäsuotuisat henkilöt psykiatrisilla diagnooseilla ja lähettää heidät niin sanottuun pakkohoitoon.
Toisinsanoen psykiatria on yksipuoluejärjestelmissä lainsäätäjän mielivaltainen toimiyksikkö (työkalu) , jonka avulla kansalaista voidaan kohdella millä tavoin tahansa, ilman että lainsäätäjä itse joutuisi millään lailla vastuuseen teoistaan!
USA:ssa sentään nykyään yhä useammat mielenterveysalan potilasjärjestöt kutsuvat itseään ihmisoikeusliikkeiksi. Osa niistä saa julkisia avustuksiakin.
Suomessa kuri on niin kovaa ja "kuntoutujat" niin alistettuja että vastaava ei Suomessa ole mahdollista.
Mutta internet on jo osoittautunut kaikkialla poliisivaltioiden kauhuksi.
Vain lainrikkoja saa menettää vapautensa ja hänkin määräajaksi ja ainoastaan puolueettoman oikeusistuimen tuomiolla. Harvinainen persoonallisuus ei ole rikoslakirikos vaikka se kukkahattutätejä ärsyttääkin.
Onko mielestäsi ruokahalua vähentävien laihdutuslääkkeiden käyttö ongelmallista?
Mielestäni ruokahalua vähentävä lääkitys ei ole luonnollisin tapa laihtua mutta kyääkin laillista eli en vastusta sitä jos lääkkeen käyttäjä käyttää lääkettä vapaaehtoisesti.
Itse asiassa ruokailutottumuksillaan ja liikunnan puutteellaan itselleen keskivartalolihavuudn aiheuttanut henkilö on paljon suurempi kustannustaakka terveydenhoitojärjestelmälle kuin "mielitautinen" jota kuitenkin väkipakolla muokataan ja pehmitetään.