Mistä johtuu, että Annin tapaiset ihmiset joutuvat riuhtomaan itsensä eroon ahdistavasta uskonnollisesta liikkeestä? Mikä vl-liikkeessä ajaa ihmiset tilanteeseen, että päätös eroamisesta syntyy? Tai joskus aikoinaan erottamisesta. Uskon tulisi kasvaa ja liikkeen uskonelämän mennä hengellisellä tasolla eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että halutaan pitäytyä hengellisessä opetuksessa, joka on periytynyt, ei 2000 vuoden, vaan 30 vuoden takaa. Riittääkö srk:lle nykytilanne, pelotteluun vaatimuksiin, erottamisiin, hoitamisiin ja seurakuntalaisten irtiriuhtomiseen johtava oppi?
Vihollinen on pitänyt huolen siitä, että se on lyönyt hajalle kristillisen yhteisön toisensa jälkeen, ja näin voimme uskoa sen tekevän jatkossakin, mikäli siihen on mahdollisuus. Mutta mitä hyötyä kristilliselle yhteisölle on siitä, että se hajoaa pienempiin joukkioihin? Mitä takarivin taavi siitä hyötyy? Ei mitään. Todennäköisesti joku taavin rakas uskonystävä jää aidan toiselle puolelle, ja siinä sitä sitten ihmetellään, mitä pitäisi tehdä. Saako enää tervehtiä tuota rakasta ystävää, saako keskustella uskonasioista, saako kuulla syntien anteeksiantamisen todistusta.
Tämä on tilanne pienessä mittakaavassa yhden liikkeen sisällä. Näin kauheasti on käynyt esimerkiksi lestadiolaisuuden lyhyessä historiassa. Näin on käynyt tietysti aiemminkin historian kulussa, ja valtaosassa hajoamisissa kyse on ollut ihmiskunniasta, vallasta, ja tämä tuottaa ne tuhannet ja tuhannet epätietoiset, surulliset ja tuskaiset huokaukset, jotka kristittyjen sydämistä nousee. Mikä nyt neuvoksi, mikä on oikein, olenko itse menossa harhaan? Missä on oikea opetus, missä seurakunnassa pelastuu, kuka voi sanoa olevansa elävässä uskossa. Tärkeitä, suorastaan kuolemanvakavia kysymyksiä.
Käytämme hengellisiä lihaksiamme turhaan sen asian osoittamiseen muille, että juuri minun uskoni on se ainoa oikea. Emme käytä voimiamme siihen, että kysyisimme lähimmäisiltä, miten on sinun laitasi, oletko taivaan tiellä. Saatamme ehkä sanoa toiselle: Joo, mutta mieti nyt vielä onko tuo ihan oikeaa oppia. Ja mainitsemme oikean osoitteen, jossa on ainoa oikea hengellinen opetus. Tämä on tyhjän puhumista ja turhaa suun pieksämistä ja toisen sielun omaan tahtoon alistamista. Emme toisin sanoen tue toinen toisemme uskoa, vaan painamme niskasta alaspäin, niin kovaa kuin vain jaksamme.
Ratkaisuksi ehdotan, että voisimme turvautua Raamatun Sanaan, joka turvaa meille elämän tien oloshteista riippumatta.
1. Joh 4.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta
Vihollinen on pitänyt huolen siitä, että se on lyönyt hajalle kristillisen yhteisön toisensa jälkeen, ja näin voimme uskoa sen tekevän jatkossakin, mikäli siihen on mahdollisuus. Mutta mitä hyötyä kristilliselle yhteisölle on siitä, että se hajoaa pienempiin joukkioihin? Mitä takarivin taavi siitä hyötyy? Ei mitään. Todennäköisesti joku taavin rakas uskonystävä jää aidan toiselle puolelle, ja siinä sitä sitten ihmetellään, mitä pitäisi tehdä. Saako enää tervehtiä tuota rakasta ystävää, saako keskustella uskonasioista, saako kuulla syntien anteeksiantamisen todistusta.
Tämä on tilanne pienessä mittakaavassa yhden liikkeen sisällä. Näin kauheasti on käynyt esimerkiksi lestadiolaisuuden lyhyessä historiassa. Näin on käynyt tietysti aiemminkin historian kulussa, ja valtaosassa hajoamisissa kyse on ollut ihmiskunniasta, vallasta, ja tämä tuottaa ne tuhannet ja tuhannet epätietoiset, surulliset ja tuskaiset huokaukset, jotka kristittyjen sydämistä nousee. Mikä nyt neuvoksi, mikä on oikein, olenko itse menossa harhaan? Missä on oikea opetus, missä seurakunnassa pelastuu, kuka voi sanoa olevansa elävässä uskossa. Tärkeitä, suorastaan kuolemanvakavia kysymyksiä.
Käytämme hengellisiä lihaksiamme turhaan sen asian osoittamiseen muille, että juuri minun uskoni on se ainoa oikea. Emme käytä voimiamme siihen, että kysyisimme lähimmäisiltä, miten on sinun laitasi, oletko taivaan tiellä. Saatamme ehkä sanoa toiselle: Joo, mutta mieti nyt vielä onko tuo ihan oikeaa oppia. Ja mainitsemme oikean osoitteen, jossa on ainoa oikea hengellinen opetus. Tämä on tyhjän puhumista ja turhaa suun pieksämistä ja toisen sielun omaan tahtoon alistamista. Emme toisin sanoen tue toinen toisemme uskoa, vaan painamme niskasta alaspäin, niin kovaa kuin vain jaksamme.
Ratkaisuksi ehdotan, että voisimme turvautua Raamatun Sanaan, joka turvaa meille elämän tien oloshteista riippumatta.
1. Joh 4.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta
Vastaukset 19
Vanhimmat
oli maan päällä? Oliko vika saarnaajassa?
Ja Aatami ja Eva lankes syntiin,vaikka itse Jumala oli Isänä taivaassa ja puhui heille suoraan taivaasta. Oliko kasvattajasa vika?
Annin synnit hä'net ajoi ulos ei seurakunta..
Sillä syntisenä on vaikea olla kuluttavaisten hiilten tykönä...
on totuus. Et ole näitä asianomasia kuunnellut kumpaakaan henkilökohtaisesti.
Ja miten paljon tällä naispapilla on puoluellisuutta, koska vl:ät ei hyväksy naispappeutta.
Hänhän sai hyvän aseen tästä asiasta, ja voi käyttäää väärin sitä.
Ja sitäpaitsi tästä toinen osapuoli puuttuu kokonaan, jota syytetään.
Näin ne asiat tulee liin ykspuolisesti esille.
Sitä voi kokea nämä asiat kyllä toisin, mitä ne todellisuudessa on, mutta vaikka olis asiaakin, asiat pitäis hoitaa siellä missä ne on tullut.
Seurakunnasta eroaminen johtuu aina synnistä!
Siinäpä, helppo ja yksinkertainen selitys. Sillä välttyy hyvin miettimästä omaa käytöstään, kun automaattisesti voi aina syyttää toista synnistä! Tuollaistako se Jeesus opetti? Epäilen suuresti!
Jumalasta;ja jos syinteille lähtee niin automaattisesti eroaa myös Jumalasta, ja jos ei nöyrry parannulsee nii seurakunnastakin...
Entäpä erottaminen? Syntiähän sekin on, mutta kenen synti. Srk ei siitä ole päässyt vielä oikein käsitykseen, kenen kontolle taitamattomat hoidot kaadettaisiin. Niinpä ne kelluvat nyt mukavasti srk:n ja yksittäisten taitamattomien hoitajien välillä, eikä kukaan ota vastuuta. Ei uskalla, vaikka hyvinkin on tiedossa, että virheitä tapahtui.
Joh 8.
15. Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.
Ettekö luota Jumalaan,ei hän anna sellaisen tuomion menestyä mikä on vääryys!
>>>>1. Joh 4.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta >>>>
Tuskkin tämä riittää, jos on väärässä uskossa, josta Raamattu varoitaa.
Juuri sitä sielunvihollinen ei tunnusta. Se on sen ainoa mahdollisuus.
Mutta muista henkilöistä tiedän, että vanhoillislestadiolaisuuden kuristavista lonkeroista on tosi vaikeaa irrottautua. Toimiva ratkaisu voisi olla hankka televisio ja perhepakkaus kortsuja ja elvistellä sitten seuroissa käyttävänsä niitä. Jos vaikka antaisivat potkut...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000039534265
Mikä vl-liikkeessä ajaa ihmiset tilanteeseen, että päätös eroamisesta syntyy?
Se hinta jota tuo liike olisi minulta vaatinut ja tuskin olen ainoa olisi ollut niin kova että se olisi ennemin johtanut Jumalan kieltäjän paikalle kuin siihen että nöyrryn parannukseen.
Jos uskossa kasvaminen on sitä (ja se on sitä) luovu itsestäsi ja kaikesat mitä minulla on. Luovuta mielesi ruumiisi aikasi ja varasi tuon liikeen käytöön.
Ainakin naisen osa on se että viimekädessä naiselle ei jää enää mitään omaa eikä edes tilaa. Vaan ennen pitkää nainen elää toisten tarpeille ja toisten kautta. Ja saa sitä kautta tuntea olevansa rakastettu ja hyäksytty silloin kun toinen sitä haluaa antaa.
Pala palata tuo liike opetaa lupumaan kaikesta mikä on voisi olla itselle tärkeää. Jopa siitä uskota Kristukseen.
Ja minusta se saatanallisin juoni joka tuossa liikeessä edeleen on, on se että se on rakkaudellaan houkutelemassa siihen että luopumalla omasta rehellisydestäni ansaitakseni hyväksynnän.
Saisin laitaa kaikki erehdykensi kirjoitukseni kaiken sinne armottomaan armon mereen josta kenelläkään ei olisi lupa kalastella. Ei edes Jumalalla.
Se on illuusio joka on kasvojeni eteen maalattu tänäänkin. Ja joskus vielä uskoin siihen että se on totta. En enää...
Olisiko niin paljon helpompaa jos saisi vain unohtaa kaiken sen mitä on kokenut ja laita kaiken pois niin kuin ei olisi ollut mitään koskaan.... olisi mutta silti
Sen ohessa en tule saamaan naiviuttani takaisin. Enkä tule sokaksi sille mitä näen. Ei voi uska siihen mitä ei näe. Ja siksi uskon siihen minkä näen - meille on tänäkin päivänä syntynyt vapahtaja.
mikä erottaa ihmisen Jumalasta.
väiteesi vl liikeessä onkin sitten toinen kysymys.
Sillä sekin mikä ei ole syntiä vl mielestä eroitaa Jumalan yhteydestä. Koksa Jumalan yhteyttä ei ole ilman tuota vl seurakuntaa.
Eli se mikä eroitaa seurakunnasta eroitaa myös Jumalasta.
Eli seurakunta = Jumala
Olen kassasi samaa mieltä että synti eroitaa Jumalasta. Mutta mistä synistä ja kenen synnistä on kysymys silloin jos seurakunta ehdollsitaa armon tekoihin?
Ja kuka silloin eroaa Jumalasta?
jos et mene henkilökohtaisesti kekustelemaan paikan päälle näistä asioista jotka vaivaa- ja näitten henkilöitten kanssa josta täällä puhut.
tuolla neuvollasikaan..
Me monet olemme yrittäneet selvittää tätä asiaa asianosaisten kanssa. Mikään ei mene perille eikä mikään muutu!
Olen kirjoittanut SRK:lle - ei tullut vastausta. Olen puhunut vl-puhujien kanssa, mutta en tule kuulluksi. Ihan kuin he eivät ymmärtäisi normaalia puhetta? Olen käynyt sensata kertaa seuroissa enkä näe sitä ihanuutta, mistä sinäkin puhut täällä.
Näen sellaista talostelua, johon en halua mukaan. En luota siellä oleviin ihmisiin, että saisin olla rauhassa ja saisin rauhassa 'uskoa'.
Joku jästipää tulisi kuitenkin nuhtelemaan ja järjestäisi minulle sellaisia hoitoja, joita kaamoan. Ihan joutavista!
Jos minulle on tullut vl-fobia eli paniikki- ja kauhutunteet siitä uskosta, niin ei varmasti ole Jumalan tahto, että ihminen pakotetaan sellaiseen takaisin. En halua, en voi!
Entä jos löytyisi sellainen uskovainen, joka vaeltaa ja kilvoittelee juuri samaalla tavalla kuin vl:t. Elämäntapakäytännöt ovat prikulleen samat! Mutta ei 'kumarra' seurakuntajumalaa!
Silloin Kicki ja monet muut vl:t sanovat tätä epäuskoiseksi ja kehoittavat parannukseen! Missä synnissä silloin tämä uskovainen elää? Mikä synti erottaa hänet Jumalasta?
Sehän on tottelemattomuuden vl-synti eli kuulisaisuuden ja seurakunnan ylistämisen puuttumisen synti! Eli se, ettei seurakuntaa pidäkään Jumalan suuna eikä oman omantunnon tarkistuspaikkana ja peilinä! Yhteistunto ja yhteisön erehtymättömyys on kateissa. Se on kuolemansynti! Vl-mielessä.
Seurakunta on nostettu ohi Raamatun. Se ei ole luterilaista oppia!