Täällä monet kirjoittajat tuntuvat viljelevän tätä sanontaa että "ylipaino ei ole pelkästään ruokavaliosta kiinni".
Koskaan kukaan ei kuitenkaan selitä että mistä muusta kuin ruokavaliosta se on kiinni.
Tiedän tiedän, on poikkeustapauksia. On kilpirauhasen vajaatoimintaa, on lääkityksiä jotka lihottaa, on tiettyjä hormonaalisia sairauksia ja hormoneja erittäviä kasvaimia joiden takia on vaikeampi laihduttaa tai lihoo herkemmin kuin muut.
Kaikki nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia syitä. Niillä voidaan selittää ehkä 5-10% ylipainoisen väestön paino-ongelmista.
Yrittäkään ymmärtää, minulla ei ole mitään lihavia vastaan. En vain tajua miksi asiaa pitää kaunistella tai selitellä? Kyllä jos itsellekin tulee ylimääräisiä kiloja silloin tällöin, niin voin myöntää että taas on ollut itsekuri vähän hakusessa.
Nyt joku sanoo että ei asia ole niin mustavalkoinen. On masennusta, on stressiä, on ties mitä vastoinkäymisiä..
Niin on. Niitä on kaikilla ihmisillä. Luuletteko ettei laihoilla ihmisillä ole työstressiä, työttömyyttä, yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, jne? Jokaisella on omat selviytymismekanisminsa. Joku syö, toinen juo, kolmas retkahtaa huumeisiin ja neljännelle tulee anoreksia.
Pointti on kuitenkin siinä, että jokaisella on käsissä ohjakset omaan elämäänsä. Yksi vaihtoehto on vain antaa mennä, olla välittämättä ja sitten selitellä jälkikäteen että "en se ollut minä joka söin, se oli masennuksen vika". Tai sitten voi vaan myöntää että "Niin, silloin minä retkahdin syömään liikaa, kun muuten oli vaikeaa elämässä".
Ja tämähän kulminoituu siihen väitteeseen että "Kyllä se lihominen vaan yllättävän usein on ihan kiinni siitä mitä sinne suuhunsa pistää". Olipa sen syömisen taustalla mitä tahansa tunteita. Vaihtoehto on, voi taistella vastaan.
Kyllä varmasti ihan jokainen ihminen nauttii syömisestä, meidän biologiamme on sillä tavalla varmistanut eloonjäämisen. Olisimme varmasti kaikki lihavia jos vaan söisimme niin paljon kuin mieli tekee. Jostain se itsekuri on kuitenkin löydettävä.
Koskaan kukaan ei kuitenkaan selitä että mistä muusta kuin ruokavaliosta se on kiinni.
Tiedän tiedän, on poikkeustapauksia. On kilpirauhasen vajaatoimintaa, on lääkityksiä jotka lihottaa, on tiettyjä hormonaalisia sairauksia ja hormoneja erittäviä kasvaimia joiden takia on vaikeampi laihduttaa tai lihoo herkemmin kuin muut.
Kaikki nämä ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia syitä. Niillä voidaan selittää ehkä 5-10% ylipainoisen väestön paino-ongelmista.
Yrittäkään ymmärtää, minulla ei ole mitään lihavia vastaan. En vain tajua miksi asiaa pitää kaunistella tai selitellä? Kyllä jos itsellekin tulee ylimääräisiä kiloja silloin tällöin, niin voin myöntää että taas on ollut itsekuri vähän hakusessa.
Nyt joku sanoo että ei asia ole niin mustavalkoinen. On masennusta, on stressiä, on ties mitä vastoinkäymisiä..
Niin on. Niitä on kaikilla ihmisillä. Luuletteko ettei laihoilla ihmisillä ole työstressiä, työttömyyttä, yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia, jne? Jokaisella on omat selviytymismekanisminsa. Joku syö, toinen juo, kolmas retkahtaa huumeisiin ja neljännelle tulee anoreksia.
Pointti on kuitenkin siinä, että jokaisella on käsissä ohjakset omaan elämäänsä. Yksi vaihtoehto on vain antaa mennä, olla välittämättä ja sitten selitellä jälkikäteen että "en se ollut minä joka söin, se oli masennuksen vika". Tai sitten voi vaan myöntää että "Niin, silloin minä retkahdin syömään liikaa, kun muuten oli vaikeaa elämässä".
Ja tämähän kulminoituu siihen väitteeseen että "Kyllä se lihominen vaan yllättävän usein on ihan kiinni siitä mitä sinne suuhunsa pistää". Olipa sen syömisen taustalla mitä tahansa tunteita. Vaihtoehto on, voi taistella vastaan.
Kyllä varmasti ihan jokainen ihminen nauttii syömisestä, meidän biologiamme on sillä tavalla varmistanut eloonjäämisen. Olisimme varmasti kaikki lihavia jos vaan söisimme niin paljon kuin mieli tekee. Jostain se itsekuri on kuitenkin löydettävä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole itse lihava. Olen kanssani täysin samaa mielä ja olen ajatellut kyseistä asiaa. Luulen, että tuo lihavien harhakuva syntyy sitä, että kun lihot herkuilla tms vaikkapa 90- kiloiseksi, sitten alat syömään terveellisesti etkä herkuttele. Unohdat millä lihoit, mutta pidät painosi siinä 90- kilon tuntumassa "terveellisellä ruokavaliolla", joka ei laihduta eikä lihota. Näinpä olet täysin unohtanut kuinka mässytit vuosi sitten itsesi norsun kokoiseksi lauantaipusseilla, muistat vain kuinka söit tänään työpaikan ruokalassa salaattia, mutta yllätys, olet silti 90kg. Jos tajusit.. Kiire kirjottaa :-D
ovat paheeni. Juuston käyttöä olen vähentänyt radikaalisti ja olen nykyisin lähes vegaani. Ehdotonta kieltoa en itselleni laita, se on liian hankalaa. Eräs (hoikka) mies, joka oli pitkään vegaani, sanoi että nykyisin hän saattaa syödä juustoa esim. ollessaan asiakkaan kanssa lounaalla (hän työskentelee liike-elämässä). Alkoholin käyttöä en ole kokonaan lopettanut, lähden joskus baariin kuten muutkin lapsettomat nuoret aikuiset. Kasvisruokavaliosta minulle tulee joka tapauksessa parempi omatunto. Sipsejä, karkkeja tai leivoksia en harrasta, varmaan tottumuskysymys. Eräälle ystävälleni tuli huomattavasti painoa lisää, kun hän työskenteli pikaruokalassa ja itsekin söi firman tuotteita.
Ei löydy niitä tuhansia mystisiä "geneettisiä" tai muita terveydellisiä syitä, joiden takia suuri osa lihavista väittää olevansa lihavia.
Kukaan vaan ei voi nähtävästi tunnustaa syövänsä liikaa painoonsa nähden. Minä voin myöntää, minulla on syömishäiriö siinä mielessä että minä syön epäterveellisesti, välillä syön paljon herkkuja, välillä en syö juuri mitään. Suhteeni ruokaan on vähintään kieroutunut. Ei mahda mitään, näin on ja omat kiloni on ihan omaa aikaansaannostani.
Sama juttu että syön liikaa ja liikun liian vähän. Itselläni myös syömishäiriö, kun jokin on tosi hyvää niin ahmin liikaa.
vähemmän ja liikkuu enemmän,se on siinä.Ei tarvitse mitään poppakonsteja.Jos on joku sairaus joka lihottaa,niin se on toinen juttu.
Kuin sinulla vai?
Mikä sairaus sinut saa roikkumaan täällä ja kommentoimaan tästä aiheesta?