HÖYHENEN KEVYT KYYNEL

upeat sanat. Pieni kyynel, suuri tunne - lienee löytänyt kotinsa. Leijailee kuin lumihiutale..
Pidin.

Tunteellisuus on juuri sitä herkkää ihmistä,
eihän sitä tarvitse oikeesti anteeksi pyytää? :)
Joskus sitä miettii, miettii, kyyneleet virraten
vuolaana virtana, että tunteeko hän myös samoin?

Runosi oli todella kauniin herkkä ja tunteellinen, pidin paljon, kiitos!

I know I know.. Et riippana - rakastat vain!
"En muuta sanoa osaa.
Kuinka rakastankaan.
Ja poskillain vierähtää.
Höyhenen kevyt kyynel tää."

Hienoa kynäsi jälki Gitta, ei muuta voi sanoa!
Ja Murukulta juoksee ja halaa *rutzzz*!
Ja lupaa että saat mennä sinne jorpakkoon,, jos on aivan pakko,,kalikali,,
niin minä kiireellä keitän teetä kax pannullista ja..vitaminit..köhöm..että et sairastu! ;)

Margitta

Herkkyys se on loppujen lopuks ,,,vahvuutta.
Sillä nähdään,,,aistitaan.
Kieliä jotka nytki Sinussa soi.

Rakkaus kulkee syvällä ja
"HÖYHENEN KEVYET KYYNEL"
on siinä.

Noita kyyneleitä miten paljon
mahtuu pieneen ihmiseen?
Meren verran niitä satanu
oisko meri joka ei koskaa jäädy?

Runossas elävästi sivellin
hipaissu esiin,,,kyyneleen...Liisa

ja runo on sitä mitä otsikko antaa odottaakin -
höyhenen keveyttä, kuin lumihiutaleen leijailua.

Eikä kai nyt anteeksi tarvitse pyytää, että on
tunteellinen Margitta - höpsökkä =)

sinussa asuu se
herkkyys ja kauneus,,,
,,,,,
,,eihän sinusta voi olla
tykkäämättä,,niih kerta,,
,,,,,,hieno runo,kiits :)