Poliittinen petos tulisi sanktioida
AIMO MASSINEN
Turun kaupunginvaltuustoon perussuomalaisten listalta valittu Maarit Rostedt loikkasi kokoomuksen valtuustoryhmään jo paljon ennen kuin uusi valtuusto on edes kokoontunut. Demokratiassa jokaisella on vapaa poliittinen järjestäytyminen ja puolueen vaihtaminenkin on tietysti luvallista, mutta tämäntapainen loikka on halveksittava, törkeä poliittinen petos.
Turussa tämä ei toki ole ainutkertaista. Vastaavaan demokratian alennustilaan ajauduttiin vuoden 1980 kuntavaalien jälkeen, jolloin demarien Kirsti Smolander ja vähän myöhemmin Eva-Liisa Välke loikkasivat kokoomukseen. Valtakunnan tason kohun aiheutti myös saman vuoden kesällä kansanedustaja Eeva Kuuskoski-Vikatmaan loikka kokoomuksesta keskustan eduskuntaryhmään.
Kaikilla loikilla on omat taustansa. Osa syistä jäänee ikuisiksi ajoiksi historian hämärään.
l
Maarit Rostedtin loikan lähtölaskenta käynnistyi viime viikon perjantaina 14.11. klo 12 Cafe Fontanassa, jolloin Rostedtin piti yhdessä perussuomalaisten piirin puheenjohtajan Manu Vuorion ja kokoomuksen kunnallissihteerin Riku Cavadasin kanssa kokoontua neuvottelemaan yhteistyöstä ryhmien kesken.
Neuvotteluista ei kuitenkaan tullut juuri mitään, kun Vuorio myöhästyi tilaisuudesta 45 minuuttia ja Rostedt oli jo muutenkin kyllästymässä perussuomalaisten riitaisaan toimintaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä esimerkiksi Suomen Sisu ja Effi -järjestöjen kanssa, jotka tunnetaan hyvin kansallismielisinä, maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvina liikkeinä. Rostedt on valitellut myös sitä, että vain harvat puoluetoverit edes onnittelivat häntä valtuustopaikasta.
Kun Riku Cavadas oli epäonnistuneen tilaisuuden jälkeen soittanut ja tiedustellut, olisiko Rostedt valmis harkitsemaan siirtymistä kokoomuksen ryhmään, Maarit Rostedt oli pienen mietintäajan jälkeen jo samana päivänä vastannut myöntävästi, varsinkin kun hän oli kokoomus-vaihtoehtoa miettinyt vakavasti jo ennen vaaleja. Kokoomus hyväksyi siirron sitten sunnuntaina ja maanantaina loikka oli valmis uutisoitavaksi.
l
Rostedt itse on sitä mieltä, että loikkaus oli välttämätön ja jopa äänestäjien edun mukaista. Hän kuvailee piirin perussuomalaisten toimintaa monessa suhteessa mahdottomaksi, riitaisaksi ja alkoholinkin sävyttämäksi. Loikan jälkeen Rostedtia on valitettavasti jopa uhkailtu monella tavalla.
Tosiasia silti on, että äänestäjiä kohtaan tapahtui selvä poliittinen petos. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan (HS 19.11.) puolet (51 prosenttia) kuntavaaleissa äänestäneistä valitsi ensin puolueen ja vasta sen jälkeen listalta parhaan ehdokkaan. Varsinkin perussuomalaisia äänestäneistä puolue oli nyt useimmille ensisijainen motiivi.
Tuntematon Rostedt tuskin olisi yltänyt Turun valtuustoon kokoomuksen kovatasoiselta listalta. Puolueiden linjauksissa on myös suuria eroja.
l
Perussuomalaisten poliittiselle uskottavuudelle Rostedtin loikka on kova takaisku. Vaaleissa puolueen kannatus kasvoi, mutta mielikuva riitelevästä, sekalaisesta seurakunnasta vahvistui. Perussuomalaisiin hakeutuu monenlaista onnenonkijaa. Turun puolueloikka tuskin jää ainoaksi.
Mieleen tulee 1970-luvun alku, jolloin Smp:n ryhmästä repeytyi jopa enemmistö ”seteliselkärankaisten” Suomen kansan yhtenäisyyden puolueeksi (Skyp). Jo puolueen nimikin tuntui huumorilta.
Vastaavan suuruusluokan massaloikka tapahtui 1958 eduskuntavaalien jälkeen, kun Sdp:n listoilta 48 valitusta kansanedustajasta peräti kymmenen siirtyi Sos.dem. liiton, myöhemmin Työväen ja pienviljelijäin sos.dem. liiton (Tpsl) nimellä tunnetun puolueen, kolmen kansanedustajan jatkoksi.
l
Kuten sanottu, puolueen vaihtaminen ei ole sinänsä tuomittavaa. Jopa sellaisetkin maailman mahtavat hahmot kuten Winston Churchill, Ronald Reagan ja Hillary Clinton ovat tehneet poliittisen uudelleenarvion. Tai kun turkulainen valtuutettu Heikki Talvitie (sd) siirtyi vaalikauden lopulla vasemmistoliittoon ja tuli nyt uudelleen valitukseksi uuden puolueen listoilta, se oli äänestäjien valinta. Henkilö osoittautui puoluetta tärkeämmäksi.
Välittömästi vaalien jälkeen tapahtuneet loikat ovat sen sijaan äänestäjien pettämistä. Ne tulisi voida jotenkin sanktioida. Loikkia on mahdotonta kieltää, mutta esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia loikkareille ja korvauksia menettävälle puolueelle olisi syytä harkita. Nythän käy usein päinvastoin niin, että loikkarit palkitaan!
l
P.S. Varsinais-Suomen liitto on päättänyt korottaa valtuustonsa puheenjohtajan palkkiota 1 000 eurosta 2 000 euroon ja hallituksensa puheenjohtajan palkkiota 2 500 eurosta 4 000 euroon. Lähestyvä lama-aika näyttää vaativan politiikan herroille kunnon elvytystä, jotta heillä riittäisi intoa yhteisten asioiden hoitoon. Tosin liike-elämän palkkioihin verrattuna nämä ovat pieniä pähkinöitä.
AIMO MASSINEN
Turun kaupunginvaltuustoon perussuomalaisten listalta valittu Maarit Rostedt loikkasi kokoomuksen valtuustoryhmään jo paljon ennen kuin uusi valtuusto on edes kokoontunut. Demokratiassa jokaisella on vapaa poliittinen järjestäytyminen ja puolueen vaihtaminenkin on tietysti luvallista, mutta tämäntapainen loikka on halveksittava, törkeä poliittinen petos.
Turussa tämä ei toki ole ainutkertaista. Vastaavaan demokratian alennustilaan ajauduttiin vuoden 1980 kuntavaalien jälkeen, jolloin demarien Kirsti Smolander ja vähän myöhemmin Eva-Liisa Välke loikkasivat kokoomukseen. Valtakunnan tason kohun aiheutti myös saman vuoden kesällä kansanedustaja Eeva Kuuskoski-Vikatmaan loikka kokoomuksesta keskustan eduskuntaryhmään.
Kaikilla loikilla on omat taustansa. Osa syistä jäänee ikuisiksi ajoiksi historian hämärään.
l
Maarit Rostedtin loikan lähtölaskenta käynnistyi viime viikon perjantaina 14.11. klo 12 Cafe Fontanassa, jolloin Rostedtin piti yhdessä perussuomalaisten piirin puheenjohtajan Manu Vuorion ja kokoomuksen kunnallissihteerin Riku Cavadasin kanssa kokoontua neuvottelemaan yhteistyöstä ryhmien kesken.
Neuvotteluista ei kuitenkaan tullut juuri mitään, kun Vuorio myöhästyi tilaisuudesta 45 minuuttia ja Rostedt oli jo muutenkin kyllästymässä perussuomalaisten riitaisaan toimintaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä esimerkiksi Suomen Sisu ja Effi -järjestöjen kanssa, jotka tunnetaan hyvin kansallismielisinä, maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvina liikkeinä. Rostedt on valitellut myös sitä, että vain harvat puoluetoverit edes onnittelivat häntä valtuustopaikasta.
Kun Riku Cavadas oli epäonnistuneen tilaisuuden jälkeen soittanut ja tiedustellut, olisiko Rostedt valmis harkitsemaan siirtymistä kokoomuksen ryhmään, Maarit Rostedt oli pienen mietintäajan jälkeen jo samana päivänä vastannut myöntävästi, varsinkin kun hän oli kokoomus-vaihtoehtoa miettinyt vakavasti jo ennen vaaleja. Kokoomus hyväksyi siirron sitten sunnuntaina ja maanantaina loikka oli valmis uutisoitavaksi.
l
Rostedt itse on sitä mieltä, että loikkaus oli välttämätön ja jopa äänestäjien edun mukaista. Hän kuvailee piirin perussuomalaisten toimintaa monessa suhteessa mahdottomaksi, riitaisaksi ja alkoholinkin sävyttämäksi. Loikan jälkeen Rostedtia on valitettavasti jopa uhkailtu monella tavalla.
Tosiasia silti on, että äänestäjiä kohtaan tapahtui selvä poliittinen petos. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan (HS 19.11.) puolet (51 prosenttia) kuntavaaleissa äänestäneistä valitsi ensin puolueen ja vasta sen jälkeen listalta parhaan ehdokkaan. Varsinkin perussuomalaisia äänestäneistä puolue oli nyt useimmille ensisijainen motiivi.
Tuntematon Rostedt tuskin olisi yltänyt Turun valtuustoon kokoomuksen kovatasoiselta listalta. Puolueiden linjauksissa on myös suuria eroja.
l
Perussuomalaisten poliittiselle uskottavuudelle Rostedtin loikka on kova takaisku. Vaaleissa puolueen kannatus kasvoi, mutta mielikuva riitelevästä, sekalaisesta seurakunnasta vahvistui. Perussuomalaisiin hakeutuu monenlaista onnenonkijaa. Turun puolueloikka tuskin jää ainoaksi.
Mieleen tulee 1970-luvun alku, jolloin Smp:n ryhmästä repeytyi jopa enemmistö ”seteliselkärankaisten” Suomen kansan yhtenäisyyden puolueeksi (Skyp). Jo puolueen nimikin tuntui huumorilta.
Vastaavan suuruusluokan massaloikka tapahtui 1958 eduskuntavaalien jälkeen, kun Sdp:n listoilta 48 valitusta kansanedustajasta peräti kymmenen siirtyi Sos.dem. liiton, myöhemmin Työväen ja pienviljelijäin sos.dem. liiton (Tpsl) nimellä tunnetun puolueen, kolmen kansanedustajan jatkoksi.
l
Kuten sanottu, puolueen vaihtaminen ei ole sinänsä tuomittavaa. Jopa sellaisetkin maailman mahtavat hahmot kuten Winston Churchill, Ronald Reagan ja Hillary Clinton ovat tehneet poliittisen uudelleenarvion. Tai kun turkulainen valtuutettu Heikki Talvitie (sd) siirtyi vaalikauden lopulla vasemmistoliittoon ja tuli nyt uudelleen valitukseksi uuden puolueen listoilta, se oli äänestäjien valinta. Henkilö osoittautui puoluetta tärkeämmäksi.
Välittömästi vaalien jälkeen tapahtuneet loikat ovat sen sijaan äänestäjien pettämistä. Ne tulisi voida jotenkin sanktioida. Loikkia on mahdotonta kieltää, mutta esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia loikkareille ja korvauksia menettävälle puolueelle olisi syytä harkita. Nythän käy usein päinvastoin niin, että loikkarit palkitaan!
l
P.S. Varsinais-Suomen liitto on päättänyt korottaa valtuustonsa puheenjohtajan palkkiota 1 000 eurosta 2 000 euroon ja hallituksensa puheenjohtajan palkkiota 2 500 eurosta 4 000 euroon. Lähestyvä lama-aika näyttää vaativan politiikan herroille kunnon elvytystä, jotta heillä riittäisi intoa yhteisten asioiden hoitoon. Tosin liike-elämän palkkioihin verrattuna nämä ovat pieniä pähkinöitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varoitin jo ennen viime eduskuntavaaleja, että sisulaiset tulevat ennen pitkää hajottamaan puolueen sisältä käsin. Ja niinhän on nyt käymässä. Sen sijaan, että puheenjohtaja osottaisi johtajuutta ajamalla puolueen maineen vieneet pois, niin hän hiljaa pysymällä vaikuttaa hyväksyvän heidät. Moinen pelkurimaisuus tulee kostautumaan ensi vaaleissa, kun puoluetta ei uskalla enää äänestää kuin rasistit. Kun jäljellä on enää rikollista ainesta, niin poliisi pääsee käsittelemään sitä oikeusministeriön toimeksiannosta vihdoin rikollisten peiteoperaationa.
Karua mutta totta.
Soini pilasi mahdollisuutensa pelastaa puolue pysyessään ratkaisevalla hetkellä hiljaa. Nyt voi istuksia sohvalla seuraamassa miten kokonaisen puolueen teurastus etenee koko kansan silmien edessä.
Hyvä opetus kaikille, voiton hetkellä on pää on pidettävä kylmänä. Voitto merkitsi vasta, mutta vihdoin, alkua. Soini ilmeisesti kuvitteli muuta, läksi lomalle ja antoi puolueensa tuhoutua.