Taas lauantai-ilta yksin.
Siivosin, pesin pyykit ja hoidin askareita pitkin päivää. Nyt sitten kynttilät on sytytetty olohuoneessa ja ihailen sohvalta näkymää. Mutta elämästä selkeästi puuttuu se jokin. Telkkarista ei tule mitään mielenkiintoista, ja nämä palstat on syynätty jo miljoonaan kertaan.
Mutta aina vaan on se kaipuu että olisi joku jonka kanssa istahtaa sohvalle, juttelemaan, olemaan, nyhjäämään, keskustelemaan vakavista asioista, henkevistä taikka kevyistä asioista.
Aikaisemmin halusi lähinnä romanttista kanssakäymistä, mutta nyt riittäisi kun edes olisi vaan siinä joku. Ei kuitenkaan sellainen mököttäjä, joka loisi vain ahdistusta läsnäolollaan. Sellainen että molempien olisi hyvä olla toistensa seurassa, eikä se puhuminenkaan pakollista ole, jos on helppo olla hiljaa toistensa seurassa.
Siivosin, pesin pyykit ja hoidin askareita pitkin päivää. Nyt sitten kynttilät on sytytetty olohuoneessa ja ihailen sohvalta näkymää. Mutta elämästä selkeästi puuttuu se jokin. Telkkarista ei tule mitään mielenkiintoista, ja nämä palstat on syynätty jo miljoonaan kertaan.
Mutta aina vaan on se kaipuu että olisi joku jonka kanssa istahtaa sohvalle, juttelemaan, olemaan, nyhjäämään, keskustelemaan vakavista asioista, henkevistä taikka kevyistä asioista.
Aikaisemmin halusi lähinnä romanttista kanssakäymistä, mutta nyt riittäisi kun edes olisi vaan siinä joku. Ei kuitenkaan sellainen mököttäjä, joka loisi vain ahdistusta läsnäolollaan. Sellainen että molempien olisi hyvä olla toistensa seurassa, eikä se puhuminenkaan pakollista ole, jos on helppo olla hiljaa toistensa seurassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
toivottavasti ajat muuttuvat pian. :)
hyvät pikkujoulut sinne!
Kiitos samoin pikkujouluja,
mutta ei taida muutosta tulla minulle...
Varsinkin viikonloppuisin on todella tylsää kun on koti-ihminen (ja raitis), varsinkin kun tietää että muut pitää hauskaa yhdessä.
Yleensä kattelen leffoja (kuka sitä nyt tv:n varassa on, kun tarjonta on surkeaa), mutta olisihan se kivempi katsella sitäkin nainen kainalossa.
En niinkään kaipaa pariutumiusta tai seksiäkään, mutta se läheisyys olisi kivaa. Juuri tuollainen sylikkäin makoilu ja höpistä mukavia tai katella juuri vaikka jotain leffaa.
Kuten sanoit, sopivan henkilön kanssa voi olla myös hiljaa.. siitä tulee jo parempi mieli kun tietää toisen olevan samassa huoneistossa, ei ole yksin.
Katselin tässä illan "iloksi" yhden klassikon, Sergio Leonen - Suuri gansterisota (Once Upon a Time in America).
Hieno elokuva, kerrassaan loistava ja nyt oli jo mennyt sopivasti aikaa (kymmenisen vuotta kai) edellisestä kerrasta, että olin jo ehtinyt unohtaa sen lähes täysin.
Ei ehkä paras leffa kumminkaan yksinäiselle, mikäli joku sattuu muistamaan leffan juonen. Ystävyys, mitä on todellinen ystävyys?
Montahan meitä löytyy tästä pienestä Suomesta. Millä me löytäisimme toisemme? Todennäköisesti moni meistä on halukas löytämään sen mukavan kumppanin tai kaverin, jonka kanssa viettää näitä yksinäisiä iltoja. Millä yhdistää meidät ujot ja hiljaiset, mutta loistavat ihmiset?
No jollakin tavallahan sitä pitäisi. Yksi ongelma on se että sen seuran pitäisi löytyä läheltä, ei kukaan tule iltaa istumaan 250km päästä.
Chattia olen kokeillut, mutta kaupunkihuoneet ovat täysin kuolleet, vain joitain teinejä silloin tällöin paikalla. Ja kauempaa ei tule vaan mitään.. Kokeiltu on, jos tapaa kerran kuussa tjs. niin ei sitä tule yhtään mitään, missään mielessä.
Eikö olekin harmi, että Pekka Saurin "Yölinja"-ohjelma lopetettiin. Nykyään ei voi soittaa edes Pekalle.
Minä en uskaltanut soittaa, vaan lähetin hänelle nuorena pojankloppina kirjeen. Ja oli aika kova sana kun Pekka luki sen radiossa. Ja lisäksi joku kannustava nainen kommentoi lähettämääni kirjettä. Se oli sitä entisvanhaa, aikaa jolloin hiihtäjät kärähtivät Lahdessa. No, en kaipaa enää niitä vuosia, koska nyt voin jo paremmin. (ikääntymisestä on jotain etuakin)
Minäkin kuuntelin Pekka Saurin ohjelmia mutta en koskaan soittanut sinne. Kirjeen taisin kerran lähettää ja se luettiin ohjelmassa. Harmi että Pekka Sauri ei enää noita ohjelmia pidä.
Itse elän kissani kanssa enkä enää haaveile että minulle joku kumppani vielä löytyisi. Olen kerran eronnut ja pari kertaa seurustellut mutta tuntuu vain vääriä miehiä osuvan kohdalle joten olen ajatellut säästää itseni sydänsuruilta. Kissa on mukava kaveri, suosittelen eläinrakkaille että ottakaa oma kisu, kodittomia kisuja on tarjolla tosi paljon.
Ottaisin mutta kun olen niin allerginen...
Olen 31v mies, sinkku emäntä jätti jokin aika sitten, ja nyt seuraihmisenä kaipaan seuraani ihmistä ja mieluusti jopa naista elämääni.
Olen yksinäinen ja yksin, ihan samat tunteet kuin sinulla.
Jos haluat ottaa yhteyttä kenties minuun, niin pistä meiliä tähän mun osoitteeseen.
[email protected]
Vaikka joskus viikonpäivät menettävät merkityksensä. Usein viikonlopun tunnistaa siitä että ei ole pakollisia menoja, mutta myös yksinäisyys on silloin ehkä voimakkaammin läsnä. Yksinäisyys on minussa aina mukana, vaikka istuisin koulussa luennolla. Vaikka kuuntelen ruokalassa luokkakavereiden keskusteluja. Kutsun sitä sielun yksinäisyydeksi. Aloin huomata sen olemassaolon lapsuuden jälkeen. Jotenkin se oli helpompaa hyväksyä varhaisnuoruudessa, mutta nyt se on viime vuosina ollut jopa ahdistavaa. Sitä vaiennettiin parin vuoden ajan tehokailla tunne-elämää latistavilla antidepressiiveillä. Nykyajan lääketiede on niin pitkälle vietyä, että tunteetkin ovat vain oireita, joita voidaan hillitä pillereillä. Minun on pyrittävä pikku hiljaa eroon tropeista, koska niiden aiheuttaman tunne-elämän latistumisen kanssa en voi suorittaa näitä opintoja loppuun.
Tässä nyttemmin olen koettanut löytää jotain piirejä, minne tällainen yksinäinen sielukin voisi mennä mukaan. Tietenkin etsin lähinnä seurustelukumppania, koska kyllä minulla jo muutama hyvä kaveri on. Viimeaikoina olen lähinnä taas koettanut etsiä sopivaa sinkkunaista netistä, mutta pakkeja on sadellut jo ennen mahdollista tapaamista :/.
Sitten teet asialle jotain, etkä vain valita kuinka kiva olisi saada sitä ja tätä.