Tervehdys, Per :) Tulenko jäämään yksinäiseksi? Olen jo aika vanha ja tuntuu, että enää vapaita miehiä on vähän. Entä lapset? Ehdinkö enää lisää lapsia saamaan? Millaisen miehen kohtaan, jos hänet kohtaan? Osaatko kertoa hänen luonteestaan?
Joudunko vielä vaihtamaan työalaa?
Olen vähän yli nelikymppinen nainen enkä ole työrintamalla löytänyt vieläkään sellaista työpaikkaa jossa viihtyisin ja jossa tuntisin saavani arvostusta. Kouluja en ole käynyt lukiota enempää, joten mahdollisuudet ovat tälläkin saralla heikot. Viime keväänä olin 5 kk työttömänä ja toukokuussa sain nykyisen työpaikkani. Nykyisestä työstäni en saa mitään irti, en arvostusta, en kiitosta ja kaikki parannusehdotukseni kaikuvat kuuroille korville. Lähimmät työkaverini ovat ihan mukavia, mutta "ylemmät toimihenkilöt" pitävät suurin piirtein maan matona, jota ei vaivauduta edes tervehtimään. Sairaslomalla ollessani ja muutenkin selkäni takana jopa toimitusjohtaja haukkuu ja arvostelee minua muille työntekijöille. Mitään ei tulla sanomaan suoraan vaan kaikki saa kuulla mutkan kautta. Työkaverit siinä sitten lohduttavat, että - älä välitä, mutta minkäs teet kun mieli on jo paha. Työttömyyden pelossa yritän vain sinnitellä päivästä toiseen ja yrittää etsiä uutta paikkaa. Taistelenko turhaan tuulimyllyjä vastaan vai löydänkö sen oman suojaisan satamani jostain muualta. Työntekijänä olen ahkera, reipas ja rehellinen, enkä mielestäni ansaitse sellaista kohtelua, jota tällä hetkellä saan.
Tunnen aika ajoittain myös suurta ahdistusta omassa kodissani joka on välistä taasen niin rakas. Minulla on niin sanotusti melko runsas koti kaikkine valtavine tavaroineen joita olen hankkinut vuosien varrella. Nyt useasti on päähäni iskostunut että kaikki joutas pistää maailmalle ja hommata pienenpi koti. Pystytkö näkemään tuleeko tämä ajatus toteutumaan kun ikääkin karttuu ja voimat ehtyy että jaksanko tässä näitä ylläpitää kun olen kuitenkin vielä työelämässä kiinni.
Sitten vielä muutama asia. Olen ollut hyvin mietteissäni. Pitäisikö minun ottaa lapsuudenaikaiseen ystävääni yhteyttä? Pelkään, että jos yhteydenotto aiheuttaisi vaan hämmennystä. Onko nyt sopiva hetki? Näkyykö valoa tähän ystävyyssuhteeseen? Pidin erästä vaaleaa naista ystävänäni, oliko se virhe, tulevatko välimme enää enalleen, onko hän vain kateellinen jostain? (Tänään oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta sillä aikaa kun olin töissä. Olen tässä jo jonkin aikaa odotellut yhteydenottoa eräältä mieheltä, jolla tiedän olevan salaisen puhelinnumeron... Mahtoikohan olla hän??? No, tietty soittaa uudestaan, jos haluaa, mutta jäi kyllä vaivaamaan tämä asia. Näätkö tähän jotain?)
Mitä tehdä murkkuni kanssa? 14-v ja oli eilenkin jossain klo 2.30 asti! Nyt kun kehotin neitiä siivoamaan ja siistimään puhettansa niin ei muuta kuin neiti lähti ulos, missä ei minua tarvitse kuunneella! Sanoin että hänen on oltava kotona, ja mihinkään ei lähdetä, mutta lähtipä hyvinkin!
Tytär on aivan liian aikuismainen ja tekee oman päänsä mukaan. Mitä minä hänen kanssaan teen? Koulu menee hänellä kyllä hyvin, mutta pelkään... kuinka kauan...
Saisinko vinkkejä, ja ennen kaikkea näkemystä. Niuhoanko turhaan?
Yksi tärkeä asia vielä vaivaa. Voisitko yst. lähettää apua flunssaan ja kaaduin kaiken lisäksi liukkailla, olen mustelmillä ja keho on kipeä, kurkku kipeänä ja masennuskin painaa päälle, rahavaikeuksia myöten, työssä on kuitekin oltava ja en jaksaisi millään tehdä mitään, olisko valoa näkyvissä ja millä keinoin, voiko joku kohentaa olotilaani lähettämällä mitä tahansa parantavaa energiaa reikiä ym. mitä on vain käytössä. Kotona on taas kotityöt, ja olen aika rikki myös nyt henkisesti kun voimat on loppu. Siis kiitollisena jään odottamaan jos vastaat. Pääsen johonkin aikaan tänään nettiin taas.
Jos joku osaa myös siis ennustaa tulevaa saa tulla, olisin tosiaan kiitollinen jos tulevaa näkyisi onko se parempaa vai mitä. Ja näkeekö kukaan energiakenttäni, missä kunnossa se on kuten täällä joillekin on kerrottu, tai aurani, tai oppaani onko niitä kun kaikki menee nykyisin pieleen.
Joudunko vielä vaihtamaan työalaa?
Olen vähän yli nelikymppinen nainen enkä ole työrintamalla löytänyt vieläkään sellaista työpaikkaa jossa viihtyisin ja jossa tuntisin saavani arvostusta. Kouluja en ole käynyt lukiota enempää, joten mahdollisuudet ovat tälläkin saralla heikot. Viime keväänä olin 5 kk työttömänä ja toukokuussa sain nykyisen työpaikkani. Nykyisestä työstäni en saa mitään irti, en arvostusta, en kiitosta ja kaikki parannusehdotukseni kaikuvat kuuroille korville. Lähimmät työkaverini ovat ihan mukavia, mutta "ylemmät toimihenkilöt" pitävät suurin piirtein maan matona, jota ei vaivauduta edes tervehtimään. Sairaslomalla ollessani ja muutenkin selkäni takana jopa toimitusjohtaja haukkuu ja arvostelee minua muille työntekijöille. Mitään ei tulla sanomaan suoraan vaan kaikki saa kuulla mutkan kautta. Työkaverit siinä sitten lohduttavat, että - älä välitä, mutta minkäs teet kun mieli on jo paha. Työttömyyden pelossa yritän vain sinnitellä päivästä toiseen ja yrittää etsiä uutta paikkaa. Taistelenko turhaan tuulimyllyjä vastaan vai löydänkö sen oman suojaisan satamani jostain muualta. Työntekijänä olen ahkera, reipas ja rehellinen, enkä mielestäni ansaitse sellaista kohtelua, jota tällä hetkellä saan.
Tunnen aika ajoittain myös suurta ahdistusta omassa kodissani joka on välistä taasen niin rakas. Minulla on niin sanotusti melko runsas koti kaikkine valtavine tavaroineen joita olen hankkinut vuosien varrella. Nyt useasti on päähäni iskostunut että kaikki joutas pistää maailmalle ja hommata pienenpi koti. Pystytkö näkemään tuleeko tämä ajatus toteutumaan kun ikääkin karttuu ja voimat ehtyy että jaksanko tässä näitä ylläpitää kun olen kuitenkin vielä työelämässä kiinni.
Sitten vielä muutama asia. Olen ollut hyvin mietteissäni. Pitäisikö minun ottaa lapsuudenaikaiseen ystävääni yhteyttä? Pelkään, että jos yhteydenotto aiheuttaisi vaan hämmennystä. Onko nyt sopiva hetki? Näkyykö valoa tähän ystävyyssuhteeseen? Pidin erästä vaaleaa naista ystävänäni, oliko se virhe, tulevatko välimme enää enalleen, onko hän vain kateellinen jostain? (Tänään oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta sillä aikaa kun olin töissä. Olen tässä jo jonkin aikaa odotellut yhteydenottoa eräältä mieheltä, jolla tiedän olevan salaisen puhelinnumeron... Mahtoikohan olla hän??? No, tietty soittaa uudestaan, jos haluaa, mutta jäi kyllä vaivaamaan tämä asia. Näätkö tähän jotain?)
Mitä tehdä murkkuni kanssa? 14-v ja oli eilenkin jossain klo 2.30 asti! Nyt kun kehotin neitiä siivoamaan ja siistimään puhettansa niin ei muuta kuin neiti lähti ulos, missä ei minua tarvitse kuunneella! Sanoin että hänen on oltava kotona, ja mihinkään ei lähdetä, mutta lähtipä hyvinkin!
Tytär on aivan liian aikuismainen ja tekee oman päänsä mukaan. Mitä minä hänen kanssaan teen? Koulu menee hänellä kyllä hyvin, mutta pelkään... kuinka kauan...
Saisinko vinkkejä, ja ennen kaikkea näkemystä. Niuhoanko turhaan?
Yksi tärkeä asia vielä vaivaa. Voisitko yst. lähettää apua flunssaan ja kaaduin kaiken lisäksi liukkailla, olen mustelmillä ja keho on kipeä, kurkku kipeänä ja masennuskin painaa päälle, rahavaikeuksia myöten, työssä on kuitekin oltava ja en jaksaisi millään tehdä mitään, olisko valoa näkyvissä ja millä keinoin, voiko joku kohentaa olotilaani lähettämällä mitä tahansa parantavaa energiaa reikiä ym. mitä on vain käytössä. Kotona on taas kotityöt, ja olen aika rikki myös nyt henkisesti kun voimat on loppu. Siis kiitollisena jään odottamaan jos vastaat. Pääsen johonkin aikaan tänään nettiin taas.
Jos joku osaa myös siis ennustaa tulevaa saa tulla, olisin tosiaan kiitollinen jos tulevaa näkyisi onko se parempaa vai mitä. Ja näkeekö kukaan energiakenttäni, missä kunnossa se on kuten täällä joillekin on kerrottu, tai aurani, tai oppaani onko niitä kun kaikki menee nykyisin pieleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunnen myötätuntoa sinua kohtaan ja tunnistan samoja vaikeita asioita omasta elämästäni. Minunkin nuorimmaiseni on välillä ihan mahdottoman vaikea, mutta osaa pyytää anteeksikin. Silti itkemme välillä, minä tai hän. Onneksi olemme vielä sentään väleissä, kun kuulee kaikkia kauhutarinoita mitä ympärillä on ja sattuu toisille.
Murrosiässä sitä kokeilee omia rajojaan ja pitää vaan olla tiukkana. Aikuinen päättää viime kädessä.
Juttele perheneuvolassa asiasta, jos ei auta muut konstit. Se on ilmainen palvelu ja ei paha ollenkaan.
Saat samalla tukea vanhemmuuteen ja tukea omille ajatuksillesi.Okei?
Sitten tuo työ. Plääh, miten kauheeta. Voisitko mitenkään koittaa saada toista työpaikkaa?
Jos asuu pienellä paikkakunnalla niin työn saaminen on tietty aina vaikeeta, kun se voi olla vaikeeta vaikka olis isokin kaupunki.
Minä olen vain tällainen reikihoitaja, mutta saan kuvan sinusta, että olisi mies vierelläsi kuitenkin. Ehkä saat vielä rakkaan rinnallesi? Eikö se olisikin mahtavaa! Joku kenen kanssa voisi jutella tai olla hiljaa, joka auttaisi käytännön hommissa ja saisi antaa ja saada hellyyttä ja ymmärrystä. Mikä olisi ihanampaa.
Tuosta kodistasi, en tiedä miksi olet siellä ahdistunut, kai sinulla on siihen syy. En minäkään omassani kauhean hyvin viihdy, aina on muka jotain huonosti, korjattavaa riittäisi ja mitään ei tapahdu. Aika kuluu ja tulee kai muuta tärkeämpää, joten ajattelen, että sitten siellä oikeassa kodissani sitten.
Silti monen mielestä kotini on niin ihastuttava. En tiedä, kun en itse sitä niin koe.
Niin, olin täällä katselemassa vain ja jotenkin tuo sinun kirjoitus vain "kolahti".
Voisin kyllä lähettää sinulle parantavaa energiaa, mutta se ei onnistu tuntemattomalle. Pitää osata suunnata sitä ,edes paikkakunta ja etunimi olisi riittävät. Mieti itse, mitä olet mieltä. Lähetän tänään kaukohoitoa kahdelle sukulaisellenikin niin menisit samaan lähetyspyyntöön. He asuvat toisessa maassa, joten täällä kello olisi noin 22.00-22.30 välillä.
Joka tapauksessa toivon sinulle voimia ja jaksamista pimeään syksyyn ja myrskykin siellä ravistelee voimissaan. Valoisaa mieltä,toivon!